miten te suhtautuisitte jos miehenne haukkuisi teitä saatanan paskakasaksi?
Ja vielä lasten kuullen?
Tämä nyt vain esimerkkinä eilisestä kun miehellä meni hermot korjatessa pesukonetta. Lapset itkivät koko ajan kun toinen ottaa lelun ja sitten vielä pienempi pissasi sohvalle. Sohvaa siivotessa sanoin miehelle että ottaa päähän tämä jatkuva puunaaminen, johon hän sanoi ihanasti että sellaista se on!!!! Toi on tollanen lause millä saa toista ärsyttettyä, en tiedä muilla mutta meillä ainakin ja sanoin että älä säkin nyt ala " pekkailemaan" (meidän yks tuttu, vaikka nyt pekka on sellainen että " kaikesta aina selviää, ei meitä mikään haittaa"
Niin mies alko huutaan että älä ikinä vertaa mua " pekkaan" , saatanan paskakasa!
Joo, vikaa on aina molemmissa mutta näin ihanan verbaalinen mies mulla on kun sille päälle sattuu, monta kertaa on asiasta puhuttu kun en voi sietää tuon tyylistä puhetta keneltäkään, varsinkaan aikuiselta.
Nyt en tiedä mitä tekisin, en jaksaisi mököttää koska toisaalta pidän sitäkin turhanpäiväisenä mutta kun ei toinen ollenkaan ole pahoillaan, niin en haluaisi antaa asian vaan olla. Kun lapsetkin alkaa jo olla sen ikäisiä ettei heidän aikanaan voi tuolla lailla puhua!
Mitäs tekisitte?
Kommentit (12)
Eli asia on jokseenkin sovittu, mutta oikeesti vituttaa vieläkin, pitäs tosiaan vissiin heittää äijä välillä pihalle ettei luule että saa tehdä mitä vaan. No, ens kerralla, ei siihen kuitenkaan kauaa mene ennen kuin seuraavan kerran haukkuu...
Löytyykö ketään muita " paskakasoja" ? Mitä olette tehneet miehen haukkumisen suhteen?
Hah, salli mun nauraa. Meillä on tehty tuhat kultaista lupausta tuon suhteen, muttei se parane. " Tekee kerran, tekee toisenkin kerran" .
Työ ootta melokosen sinisilmäsii. Karaiskaa luontonne tytöt ja opetelkaa sanomaan takaisin.
En vaan jaksais riidellä, laiha sopu on edes vähän parempi. Mut täytyy kyllä ukkoa varottaa että seuraavalla kerralla edessä tosiaankin se ulkoruokinta!
Vai mitä tässä tekisin? En kuitenkaan haukkumisen takia eroa ota... mut jotain on tehtävä.
Musta ruma kielenkäyttö on hyvin vastenmielistä, ja etenkin rakkaiden nimittely. Onneksi mieheni on samoilla linjoilla eikä riidellessäkään rumat sanat juuri sinkoile.
Enkä mä usko, että takaisin sanomisen opetteleminen on mikään ratkaisu, niin kuin joku ehdotti. Ainakaan mun mielestäni ei asia kuittaudu sillä, että käsken puolestani haistaa kaksi, vaan haistattelua ei pidä esiintyä lainkaan.
AP:n ei taida auttaa juuri muu kuin vakava keskustelu aiheesta. Etenkin lapsiperheessä - myöhemmin on aika vaikea vakuuttaa pilttejä siitä, että rumasti puhuminen ei ole suotavaa.
Eli jotain järeämpää on keksittävä.
ap
ja sit kun palaa pinna niin onkin puolison mielestä p...leen vittupää?
Ja se tuntuu häntä vaivaavan. Ensin on ylpeä musta ja kehuu vanhemmilleen kuinka hyvin mulla menee koulussa jne. Sit kun tulee riitaa niin asia kääntyykin niin että " voi että kun sä kuvittelet olevas niin fiksu" ja " kyllä sä oot niin aina niin hyvä"
Tollasella saa koko pohjan tippumaan hyvästä parisuhteesta...
ap
..kumppanilta paljon sellaista mitä ei sietäisi keltään muulta. Joillain on tässä maailmassa oikeesti vaikeaa. Niin että jos on päivä pilalla yhdestä haukkumasanasta niin ei oo kovin isot murheet.
Tosin ylilyöntejä sattuu kaikille, mutta kyllä niistä silti saa huomauttaa.
kyllä varmaan jokaiselta sitä sanavarastoa sen verran löytyy että takaisin saa ladattua? mulkkuun käytökseen auttaa kun heittäytyy itsekin ääliöksi.
Toki miehelle kannattaa tästä rauhallisesti huomauttaa, että ei ollut kovin fiksua käytöstä. En ymmärrä mitään perheen hajottamisia tällaisten pikkuasioiden johdosta.
alkaa sulle ulkoruokinta. Minua ei KUKAAN tule sanomaan paskakasaksi.