***TOUKOSET UUTEEN VIIKKOON 28.11.***

Remontti hässäkän vuoksi en ole kirjoittamaan ehtinyt, kuulumisia kyllä lueskellut. Meille kuuluu ihan hyvää, A oli puoli vuotis neuvolassa 71 cm ja 8580g. Hoikan puoleinen vaikka syödään jo reippaasti kiinteitä, saatiin ohjeeksi ottaa toinen lämmin ruoka mukaan. Puuro on tällä hetkellä ehdoton herkku, vähän takkuamista on ollut kasvissoseen kanssa. Nyt on menneyt muutama yö ilman syömistä, joskohan toinen lämmin ruoka auttoi. Muuten yöt ovat välillä aika levottomia, a nousee konttausasentoon tai ajautuu pinnasängyssään laitakahinoihin..Muutenkin päivällä on kova vauhti päällä. Pyöritään ja heijataan konttausasennossa. Vielä ei ryömitä



Ryömiikö jo monet toukovauvat? Miten muilla sujuu nukuttaminen? Meillä on yöunille meno hankaloitunut, vauhtia vaan tuntuu riittävän ja välittömästi käännytään konttausasentoon ja lähdetään mönkimään pitkin sänkyä. Ihanaa elämää puolivuotiaan kanssa hymyä ja naurua riittää!



Miten muilla toukoilla on suunnitelmat äippäloman jälkeen?



Nyt poika heräilee.



Touko-helmi ja poika (20.5)

Hontta huhuili, voi kun tuli hyva mieli kun muistit minut :o) On tullut pidettya taukoa kirjoittelussa, silla syyskuussa aloitin Avoimessa Yliopistossa tietotekniikan opiskelut netin valityksella, ja nyt kaikki paikkari ajat on mennyt laksyja tehden :o) Olen kylla lueskellut silloin talloin teidan kuulumisia ajan tasalla pysyakseni, ja kun on niin mukava nahda, missa muut toukovauvelit menevat kehityksessaan.



Mikalle tulee 7kk tayteen sunnuntaina. Mihin se aika onkaan mennyt... Mika istua tonottaa jo tukevasti, itse ei kuitenkaan saa mentya istuma-asentoon. Mahalla ollessaan menee ympari kuin kellonviisari lelujaan tavoitellen, mutta eteenpain ei viela paase. Konttausasentoon pyrkii varsinkin illalla nukkumaan mennessa. Neljas hammas on tehnyt tuloaan jo viikon, eli toinen ylos. Kiinteat aloitttiin hiukkasen ennen 6 kk ikaa, kun alkoi poikaa niin kiinnostamaan meidan syominen :o) Olimme isukin kanssa oikein ylpeita, kun heti oppi nielemaan. Pullolle opettelussa kestikin kauemmin ja viela kauemmin siina etta alkoi juoda korviketta, se oli hanesta ihan hirvean makuista :o) Viikko sitten lopetin imetyksen kokonaan: pikkuhiljaa vahensin imetyskertoja niin etta yosyotot jaivat viimeisiksi. Sitten aloimme antamaan vesipulloa kun herasi yolla, ja silla ja tutilla selvitaan nykyaan yot. Jes!



Tuttia oppi tosiaan syomaan tuossa 5kk iassa, ja silloin meidan elama helpottui huomattavasti kun ei enaa ollut samanlaista itkemista nukkumaan menot. Mikaa nukutettiin n. 4kk ikaan asti kantoliinassa seka ilta- etta paivaunille, silla sangylla herasi aina heti. Sitten kun aloimme nukuttaa hanta mahallaan, han alkoi nukkua kunnon paikkarit, ja illalla myos paljon paremmin. Aluksi nukutimme meidan sangylle, mutta nykyaan nukahtaa jo omaankin sankyyn. Joskus jopa aivan yksinaan :o)



Nykyaan han myos leikkii matollaan yksinaan pitkia patkia. Ei uskoisi etta on sama pikkuinen, jota viela pari kuukautta sitten kannoimme 24/24 :o)



Elama on tosiaan helpottunut huomattavasti, vaikka alku oli todella raskasta. Ihan aluksi ajattelin etten enaa koskaan halua toista lasta, vaikka aiemmin olimme ajatelleet etta kaksi haluaisimme. Pikku hiljaa mieli kuitenkin alkoi muuttua, ensin ajattelin etta ehka sitten kun Mika tayttaa kolme, silla silloin taalla menna kouluun (tai esikoulu se varmaan paremminkin on, mutta kestaa kolme vuotta). Pikkuhiljaa se " aikaraja" siita sitten laski, kunnes lokakuussa menkkojen alettua paatimme alkaa heti yrittamaan :o). Tulinkin heti raskaaksi, mutta tuo raskaus paattyi viime viikolla keskenmenoon :o( Se oli raskasta, suru oli suuri meille molemmille, mutta nyt jo helpottaa. Onneksi se tapahtui niin alussa, rv 6+4. Eilen kavin gynella, ja kaikki oli tullut ulos, joten ei tarvita kaavintaa tai mitaan, onneksi! Ja heti saamme ruveta yrittamaan uudestaan :o)



Perjantaina meilla on lahto sinne koto-Suomeen! Mika ja mina tulemme koko joulukuuksi, ja mies liittyy kuun puolessa valissa joukkoon. Ihana viettaa joulu Suomessa, ja viela Turussa, rakkaassa kotikaupungissani ja joulukaupungissa!



Ihanaa joulun odotusta kaikille!

Töötsi & Mika melkein 7kk

Nenn: Meillä Danille tuli eka hammas jo nelikuisena. Meillä myös purraan, mutta siihen auttaa kyllä kieltäminen. Kerran meinaan karjaisin vaistomaisesti ja poika säikähti ja alkoi itkemään. Nyt hoksaa kun vain kiellän topakasti. Ilmeisesti hoksaa äänenpainosta, et nyt äiti on tosissaan.



Touko-helmi: Dani alkoi ryömimään vähän päälle viisikuisena, eli tosi aikaisin. Nyt liikutaan jo sen verran, et perässä saa välillä mennä. Toki vauhti ei ole kovin kovaa. Ja meillä Dani ryömii vain silloin, kun on jotain mielenkiintoista mihin pitäisi päästä käsiksi.



Nukuttamisesta: Edelleen meillä nukahdetaan rinnalle sisällä. (Hyi minua, kuinka olen opettanut lapseni.. Se on vain niin nopea ja helppo keino..) Ulos nukahtaa itsekseen vaunuihin tai kerran tarttee kiertää talon ympäri. Danillahan ei ole sitä tuttia ollenkaan. Nyt olen opettanut, et aina sisällä nukkumaan mennessä saa unirätin käsiensä väliin hiplattavaksi. Eli oikeastaan helppoa on nukutus. Meillä on aika säännöllinen rytmi ja Dania oikein naurattaa illalla, ku mennään makkariin nukkumaan. Samoin ku pääsee vaunuihin on niin onnellinen :)



Mä meinaan jatkaa tätä kotonaoloa ainakin siihen, ku Dani täyttää kaksi vuotta, ellei sitä ennen ole pikkusisarusta.. ;)

Olin reippaalla vaunulenkillä ja tyttö jäi vielä ulos nukkumaan. Täällä on pari astetta pakkasta ja aurinko paitaa, nyt oli tosi mukavaa olla vaunuilemassa toisin kuin eilen kun meinasin hukkua loskaan :-)



Tyttö on kyllä niin hauska kun huutelee lattialla mulle ja miehelle että ä, ä, ää, ääääääääääää. Aloittaa aina lyhyillä tavuilla ja sitten lopulta alkaa karjahdella kun innostuu niin tuosta omasta äänestään! Kun kysyn missä meidän koira on niin innostuu ja alkaa etsiä kaveriaan katseellaan. Kyllä on kolaus äidin itsetunnolle jos koiran nimi on tytön eka sana, hih. Vaikuttaa siltä, että meidän tyttö on päättänyt jäädä loppuiäkseen istumaan lattialle, kun hänet laittaa lelujen keskelle, ei siitä ole kiirettä mihinkään suuntaan. Jos erehtyy laskemaan tytön vatsalleen tai selälleen, neiti antaa palautetta välittömästi. Mutta istumassa viihtyy pitkiä aikoja kerrallaan eikä ole kiireen häivää äidin tai isän syliin.



Mitenkäs teillä tuo rinnalla olo? Meillä tyttö ei malta rauhoittua syömään muuta kuin ennen nukkumaanmenoa tai juuri herättyään. Jos erehtyy tarjoamaan kun on pirteä, niin alkaa kiljuminen ja neiti pistää vastaan ihan tosissaan tai sitten puree. Sitten kun imee, niin usein siinä imemisen lomassa puolinukuksissa nipistelee äitiään käsivarren alapuolelta niin kipeästi että tekisi mieli huutaa. Kai tuo 5 mössöateriaa täyttää jo niin että päivällä ei maitoa mahdukaan, mutta en ole uskaltanut vielä jättää yöimetystä pois kun mietin sitä että saako päivällä maidontarpeen täytettyä kun viipyy rinnalla niin pienen aikaa.



Töötsille voimahali, kurjaa tuollaiset keskenmenot :-( Meillä kanssa jätettiin ehkäisy ajat sitten pois, mutta ei vaan tunnu tärppäävän. Tyttö on kyllä taas viimeisen kuukauden syönyt yölläkin aika usein joten kai se yöimetys vaikeuttaa tuota raskautumista. Olen miettinyt tässä itsekseni, että mitä jos lopulta tärppää mutta tulee keskenmeno? Jotenkin itselle tulisi sellainen huijattu olo. Miehen työkaveri menetti vauvansa rv:lla 18 ja silloin aloin miettiä tuota että miten siitä selviää kun ajatukset on niin jo tulevassa vauvassa ja sitten vauvaa ei tulekaan. Veekkua odottaessa en edes osannut murehtia koko keskenmenoasiaa, en tiedä miksi se nyt on sitten tullut mieleen?! On vähän pettynyt olo kun toivottiin että toinen tulisi mahdollisimman pian, silloin olisin saattanut jäädä kotiin hoitovapaalle kunnes kakkonen syntyy. Tulee kun on tullakseen, eipä siinä kai murehtiminen auta.



Nyt postin pariin :-)



Kaisu ja Veekku

Tosi ikävä kuulla keskenmenostasi, onnee nyt vaan uudelleen yrittämiselle!



Mulla tuli uusi vauvakuume jo silloin kun tyttö oli vast muutama kuukausi vanha. Mutta nyt näiten yöheräilyiten takia kuume on kyl laskenu pakkasen puolelle:( Mut emme kyl luultavasti ala oottaan 2v kauempaa.

Mä olen ajatellut palata työelämään ensi syksyllä.



palataan taas

-c-

Tulin kanssa vähän uudestaan kirjoittelemaan. Juuri sopiva väli, kun Linda nuukkuu..mutta heräsi juuri......Onneksi ei vielä lähde liikkeelle, ettei kokoajan tarvi kattella perään. Niitä hetkiä odotellessa voi vielä rustailla, vaikka Linda hereillä onkin.

Nukuttamisesta sen verran, että ulos Linda nukahtaa muutamassa minuutissa, mutta sisällä voi kestää yli puoli tuntia..Eli kivampi, jos ei kauheesti sataisi..Kivan näköistä se on, kun lunta tulee, mutta meillä ei ole mitään katosta, niin taytyy nukuttaa silloin sisällä. Äh tuli vähän sekavaa tekstiä, mutta koittakaa selvittää..

Töötsille osanotot menetyksestä!! Toivotaan parempaa onnea seuraavaan yritykseen. =)

Lindalla oli eilen puolivuotispäivä ja pitihän sitä kutsua pari kaveria ja mummut kylään kakku kaffelle. Linda sai pari lelua ja vaatetta lahjaksi. Piti tätä nyt juhlistaa..Onhan se ensimmäinen puolikas jo takana. =)

Imettämisestä vielä, että lopetin sen kun Linda oli 5,5kk. Hän nukkuu paremmin korvikkeen kanssa. Onhan se ärsyttävää toi tuttipullojen kanssa plarailu, mutta sekin on tehtävä.

No nyt leidimme huutelee siihen malliin, että täytyy mennä leikkimään mukaan. =)



T. Wera ja linda 6kk

Ja itseasiassa meillekin tuli eka hammas 5 kk ikäisenä, ja puremista on siitä asti riittänyt. Pakko yrittää vielä kestää, on suvussa tota allergiaa ja astmaa niin paljon.



Ryömimisestä, ei vielä ole mitään elkeitä liikkua eteenpäin, kovasti vaan huutaa jos ei ylety johonkin. Edellisiltana sanoi selvästi mämmä ja päppä, eli meillä isä ruotsinkielinen, ja mielsimme nuo tavut mamma ja pappaksi =) *tietysti*



Muuten niin hyväntuulinen tapaus =)

kurja kuulla keskenmenostasi =( voimahali!

onpa Toukot nyt ahkerasti paikalla!



Töötsi: Tosi ikävä kuulla keskenmenostasi. Voimia ja onnea uudelle yritykselle!



Me ei yritetä toista nyt ihan heti, mutta ei ole suunnitelmissa kauhean pitkää taukoa kuitenkaan. Käväisen ainakin töissä hetken aikaa. Ymmärrän hyvin Kaisu, kun mietit sitä keskenmenoa. Raskauteni alussa en edes halunnut ajatella tulevaa vauvaa. Odotin nuo kriittiset 12 viikkoa, ennenkuin edes uskalsin ajatella, että vauva on tulossa. Sitten rv 14 alkoi se verenvuoto ja kivut, niitähän kesti jonnekin rv27 asti. Ja koko sen ajan pelkäsin menettäväni vauvan. Olen ikionnellinen, että saimme tuon terhakkaan pienokaisen. Mutta pelottaa tulevaisuus, jos joskus vielä olen raskaana. Pelkään varmaan koko raskauden keskenmenoa, ja jos niin käy, en tiedä miten kestän sen. Turhaa kai näitä on etukäteen pohtia, mutta silti. Haluaisin pystyä joskus nauttimaan raskaudesta (minusta se oli kuitenkin ihanaa aika) täysin rinnoin, eikä koko ajan peläten.



Meillä sairastetaan tällä hetkellä. Viiville tuli tiistaina nuha ja yskä. Lämpöä on vähän. Viime yö olikin aika heikko nukkumisen puolesta. On se ihme, miten sitä jaksaa nykyisin olla hereillä yöt ja päivät putkeen. Ja illalla en meinaa saada edes unta. Höh.



Nautitaan lumesta ja kauniista maisemista!



-Saibu ja Viivi-

Elikkäs lumisateiset terveiset täältä savosta! Meillähän on jo pitkäpino kasassa, vaikka viikko vasta puolivälissä. Kivaa!



Täällä ollaan flunssan kourissa kolmatta päivää. Pieni mies yskii ja nenä on kovin tukkoinen. Kuumetta ei toistaiseksi ole ollut. Onneksi ruoka on maistunut ja touhutakin on jaksanut kivasti. Eilen oltiin puolivuotisneuvolassa; paino oli 8710g ja pituus 70 cm. Tasaisesti on kasvanut.



Meillä ei vielä liikuta eteen- eikä taaksepäin, kellonviisarina pöyrii. Juttelee enemmänkin. Tänäinkin meillä toisteltiin mämmää ja päppää..ja kokeiltiin oman äänen rajoja..kuinka korkealta ja kovaa sitä pystykään itseään ilmaisemaan!!! Syöttötuolissa jaksaa istua nököttää pitkiä aikoja ja pudotella pöydältä tavaroita lattialle sekä taputtaa kädellä pöytään.



Nukahtamisesta oli puhetta. Meillä poitsu nukahtaa tutin ja unirätin avulla hyvin päikkäreille sekä vaunuihin että meidän sänkyyn. Yöunille on muutamana iltana nukahtanut itsekseen pelkän unirätin kanssa. Jippii! Muutenkin meillä yöt ovat kohentuneet viime viikoista huomattavasti. Enää herätyksiä on yössä 1-2( pari viikkoa sitten 5-10) ja ne hoituu unirätin kanssa. Yöllä poitsu ei enää syö. Käy aika lailla säännöllisesti nukkumaan 19.30 ja herätys on sitten vaihtelevasti 5.30-6.30. Onneksi harvemmin 5.30.. :) Ei ole äitee vielä silloin parhaimmillaan!!!



Minäkin olen ajatellut imettää lähemmäs vuoden ikää, jos vaan poitsulle maistuu. Hyvin on toistaiseksi maistunut. Meillä ei vielä ole purukalustoakaan ilmaantunut, joten senkin puoleen imettäminen on tällä hetkellä mukava ja lämmin yhteinen hetki. Helppoakin se on. Olen älyttömän laiska tiskaamaan ja keittelemään pulloja ja tutteja.. Poitsulle kyllä kelpaa pullosta tuttelikin, jos äiti ei ole paikalla. Ja hyvä niin!



TÖÖTSILLE haleja ja jaksamisia sekä onnea uuteen yritykseen!

HÖNTÄLLE kiitos mukavista ja piristävistä jutuista!



Leppoisaa viikonjatkoa toukoille!!



Äiti ja poitsu 6 kk 1 vko

pahottelen minäkin keskemenoa. Itsellä oli tyttöjen välissä keskenmeno ja ikäväähän se oli, aina on, mutta mua auttoi kun mietin sitä, että yleensä nuo alkuraskauden keskenmenot johtuvat siitä,että vauvan kehitys ei ole mennyt normaalisti. Eli luonto hoitaa loput... Jotenkin on helpompi ajatella, että parempi että menee kesken alussa kuin loppuraskaudessa vauva kuolisi tai heti syntymän jälkeen... Siis siksi kun kehityksessä on jotain pielessä eli lapsi on sairas tai kehitysvammainen.



Voimia uuteen yritykseen joka tapauksessa!

Meillä imetys on vähentynyt paljon ja nyt onkin oikeastaan vain pari imetystä päivässä ja yöimetykset. Olen jo haikeana miettinyt, että raaskinko myydä imetyspaidat parin kuukauden päästä vai säästänkö... Meillähän tuo lapsiluku on täynnä. Toisaalta pikkunelosen haave kyllä elää, mutta aikaisintaan joskus viiden vuoden päästä. Mies ei ole samaa mieltä eli hän ei enää halua lapsia. Ymmärrän kyllä, hän halusi alunperin kaksi ja nyt on jo kolme. Ja itse kyllä vihaan raskaana olemista, se on niin kamalaa (mun kohdalla)! Eli kaipa myyn sitten paidat...



Sisulla on kaksi hammasta jo, tulivat pari viikkoa sitten eli reilu 5kk iässä. On kyllä imenyt tosi nätisti, joskus vaan lopussa kun ei enää jaksa syödä alkaa purra. Toisaalta ei ole uutta, keskimmäisellä oli myös hampaat vikat 2kk imetyksestä.



Kyllä aika rientää, vastahan nämä syntyvät! Kohta jo kävelevät...

Voimia sinulle keskenmenon johdosta. Sain itse keskenmenon ennen tätä raskautta ja tiedän miten raskasta se on. Nyt jälkeenpäin osaan jo ajatella että luonto hoiti asian parhaan päin. Jos jotain positiivista asiasta voi sanoa, voin sanoa että se lähensi miestäni ja minua. Uuden raskauden myötä ikävät muistot hälvenevät. Voimia sinulle!!!

Meillä oli tänään puolvuotisneuvola (28.11). Painoa oli 8745g ja pituutta 72,2cm. Päänympärys oli 46,4cm. Daniel istuu jo selkä suorana, mutta ei vielä ilman tukea. Liikkua hän osaa taaksepäin ;) ja sivuttain, mutta ei eteenpäin. Jaloille hän ottaa hyvin. Toinen jalkaterä on tosin kääntynyt hieman sisäänpäin. Johtuu kuulemma maha-ajoilta, jolloin isolla pojalla oli pienen äidin masussa ahdasta. Täytyy kuulemma seisotta poikaa jotta " virhe" korjaantuisi. Tämä oli viimeinen neuvolakänti ihanalla neuvolatädillämme, joka nyt vaihtaa esimiestehtäviin. :' ( Harva ammattilainen on yhtä empaattinen ja asiantunteva... Vietiin hänelle läksiäislahjaksi tonttu ja joulukortti, jossa pojasta valokuva.



Imettämisen pituudesta joku kyseli. Ajattelin ennen lapsen syntymää että imetän jos se onnistuu ja ainakin puol vuotta. Nyt poika on puol vuotta ja ajattlin imettää lähemmäs yhtä vuotta jos vain onnistuu. Daniel on nyt kovin innostunut ympäristöstään, joten aina immettäminen ei suju. Korviketta en ole vielä antanut. Saa nähdä annanko, vai siirrytäänkö suoraan tavalliseen maitoon (10-12kk). Hampaita pojalla on jo kaksi. Eka tuli 4kk ikäisenä.



Töihin en palaa vielä. alkuperäinen suunnitelma oli olla kotona 2v3kk, eli vuoden 2007 syksyyn. (olen opettaja, joten syksy on paras vuodenaika aloittaa työt. Toinen vaihtoehto on tammikuu.) Nyt en ihan tiedä. Viihdyn kotona erittäin hyvin ja jos olisi kyse vain Danielista olisin varmasti kotona tuon ajan, mutta kun täytyy ajatella isompaa asuntoa ja pikkukakkosta niin en tiedä... Vaikeeta...



Jouluaaton vietämme vanhempieni luona. Nyt on heidän joulunsa, ens vuonna mieheni. Ainahan on kivempi olla omien vanhempien luona! :) Veljeni perheineen tulee myös. Heillä on 1v4kk vanha poika, joten vilinää riittää. Sain eilen ifiltä tilaamani joulukortit. Tosi söpöjä olivat! :)



Hyvää pikkujoulua kaikille!!!



Mamma ja Daniel, 6kk

Aloitan viestini samoin sanoin kuin moni muu,

olen tosi pahoillani keskenmenosta- se on asia jota on aina vaikea kohdata ja hyväksyä, on kyseessä rv 6 tai rv16, äidille vauva on olemassa kovin voimakkaasti jos raskaustestin plussasta lähtien.

Itse menetin ensimäisen toissa keväänä, tyttäreni on " toinen raskaus ja ensimmäinen synnytys" neuvolakortin mukaan, että kyllä äiti joutuu kantamaan keskenmenoa mukanaan hyvinkin pitkään kirjallisestikin.

Nyt on rv 17 ja edelleen olen jotenkin jännittynyt että sujuuko kaikki varmasti, vaikkei tähän asti ole mitään ongelmia ollutkaan.

Toukokuinen tulee hänestäkin sitten, että toimintaa tulee riittämään ensi keväänä ;).

Meille ei ole hammaskeiju vielä muistanut tuoda hampaita, kaikki menee suuhun ja tuntuu kutittavan mutta ei mitään ylimääräistä itkuisuutta tms.

Viikon ajan vierähti niin että neiti heräsi kaksi kertaa yössä, olin tosi tosi pihalla kun hän ei tosiaan ole 2kk jälkeen herännyt edes yösyötölle. Nyt sitten ollaan taas rytmissä, nukahtaa n.klo 22 ja herää n.klo 8 eka kerran tankkaamaan, jatkaa unia mun vieressä(mies siihen aikaan jo töissä..) ja herätään kokonaann.klo 9.Sitten aamupuuro tai velli tai sose(vaihtelen usein) ja tunnin verran leikkiä ja sitten ekat unet jotka kestää pari tuntia ulkona ja tunnin verran sisällä.Sitten joskus yhen kahen maissa seuraavat unoset ja illalla vielä kuuen maissa yhet.

Tänään oli ihan järkyttävä ilma eikä täällä " metsän keskellä" tosiaankaa käy tielaitoksen kalusto aamutuimaan pörräämässä, niinpä kahlasin koirineni vaunuineni n.20cm nuoskahangessa rättien sataessa naamaan..tyttö nukkui 3 tuntia(!!) ja kun vihdoin heräsi

(tein ulkohommia sen aikaa) ja mentiin sisälle lämpimään ja syötiin, olisin halunnut itse ottaa ne kolmen tunnin unoset!Kyllä niin hyvää tekee tuo ulkoilma ihmiselle, ajatukset kirkastuu kummasti kun on vähän viileää kasvoja vasten ja joutuu tekemään töitä päästäkseen liikkelle!

Mulla ei vielä maha näy mutta tuntuu ja ilmottelee heti jos alan rehkiä.Epäreilua tulokasta kohtaan mutta tosiaankaa ei ehdi hössöttää napansa ympärillä nyt kun on pieni rimpsessa touhottamassa kotona.

Meillä neiti menee edelleen takaperin, eteenpäin kun pitäis päästä lelun perään- hermo menee kun ei yllä eikä jalat tottele!Konttausasentoon nousee muttei osaa mennä eteenpäin.

Ja koira on mitä ihaninta viihdettä niinkuin joku muukin kirjotti. olemme mekin veikkailleet että eka sana mahtaa olla " *** ei" !! kun aina karjutaan koiralle " ei" kun se nuolisi tytön päästä varpaisiin-- tietty parempi ois antaa sen vaa nuolla kun se ei tee pahaa mutta jotenkin etoo kun se nuohoo tuolla ulkona kaikkea ja syö ties mitä..vauva saa viel jonkun taudin... no, kaipa ois saanu jo jos ois tullakseen.Liian varovainen ei pidä olla.

Tuleepa taas tekstiä..onkohan ollut taas hiukan yksinäistä tänään;) puheripuli!

tullaan Siirin kanssa. Kiva nähdä taas muita " toukoja" .



Hyvää viikon jatkoa kaikille!

Ihan tuli itku,kun luin,että olitte menettäneet pienokaisenne :`( Mutta onneksi vaikutat kuitenkin ihanan positiiviselta joten uskallan myös toivottaa onnea uuteen yritykseen!!! *peukuttaa bdbdbdbdbdbdbd*



Anteeksi muille,etten jaksa nyt selata koko pinoa,viime yö meni tosi huonosti,nukuin ehkä yhteensä kakstuntia. Mutta ihana huomata,miten moni tuli kertoon kuulumisia :D Luen kun olen hiukan virkeempi *LUPAA*

Meillähän painiskeltiin tuon nukahtamisongelman kanssa ekat 4 kk, kun tyttö nukkui päikkärinsä vain sylissä tai rintarepussa. Nykyisin nukahtaa sovinnolla päikkäreille vaunuihinja pienellä taistelulla sänkyynsä. Nyt laitoin sisälle nukkumaan kun en millään jaksanut lähteä vielä ulkoilemaan, iltapäivällä sitten taas. Oikeastaan pari viikkoa on opeteltu tuota nukahtamista omaan sänkyyn. Itsekseen tyttö ei sinne nukahda, ei päivällä eikä illalla. Nyt on parhaaksi keinoksi koettu tuo että tyttö on vatsallaan ja painan kevyesti selästä, taputan toisella kädellä takapuolta tasaisesti ja hyssyttelen jos alkaa äännellä. Onko tuo nyt sitä tassuttelua sitten?!? :-) Vielä kuukausi sitten tyttö poikkeuksetta nukahti yöunilleen rinnalle, mutta nyt harvemmin, siinä vaiheessa kun tyttö alkoi kapinoida unta vastaan puremalla äitiä, aloin tosissaan opettaa tyttöä sänkyyn. Nukahtamiseen menee suunnilleen 30 min vielä, mutta enää neiti ei huuda ja kilju kuin syötävä, saattaa pari kiukunkarjahdusta päästää, mutta ei muuta.



Eilen koitin treenata tuttipullosta syöntiä, mutta ei neiti enää ole ollenkaan jyvällä siitä hommasta. Raivosi ja huusi pää punaisena, rinnalle oli päästävä eikä pullo kelvannut yhtään. Pitää ilmeisesti vaan sanoa miehelle, että jos olen jossain, pitää kärsivällisesti vaan tarjota nokkamukista maito, miehellä ei vaan meinaa pinna riittää siihen että rauhassa ajan kanssa hörpyttäisi maidon :-)



Tyttö on säilynyt terveenä *kop kop*, mutta itselläni on illalla, yöllä ja aamulla kurkku ja nenä ihan tukossa ja limakarstassa, viime yönäkin oli hengittäminen tosi vaikeaa välillä. Siksi en vieläkään jaksanut toteuttaa sitä etten nostaisi tyttöä aina viereeni rinnalle vaan koittaisin rauhoitella sänkyynsä. Ehkä se on fiksuinta tehdä sitten kun mies on joululomalla niin saa hänkin osallistua tuohon tytön nukuttamiseen. Tähän asti olen itse joka ikinen kerta noussut yöllä. Kyllä alkaa jo huomata itsestään että tässä on kohta 7 kk palloiltu öisin montakin kertaa ylhäällä...



Kierron kautta kuulin mitä saan joululahjaksi miehen sisaruksilta ja olo on ihan maassa. Aino-aamutohvelit, ne missä on punainen pompula lärjessä... Ei saisi moittia, mutta nyt todella tuntuu etteivät tosiaan tunne mua yhtään eikä myöskään mies ymmärrä mun makua, kun en todella ole mitään Aino-tyyppiä. Onhan ne ihanat esim. mein mummolla tai mun äidill ja jos joku nuorempi tykkää niin ei siinä mitään, eihän ne rumat ole enkä niitä sen takia kauhistele, mutta kun ei sovi mun tyyliin niin ei sovi. Olen sellaista hirviönjalkatossutyyppiä :-) Olo on todella kiittämätön, mutta kun olisi niin paljon muuta mitä olen pitkin vuotta toivonut tai ihaillut mutta en raaski ostaa vaikka ei kalliita olisikaan ja nyt tuntuu, että mua ei todella kuunnella... Nyt harmittaa, että olen itse miettinyt pääni puhki lahjojen suhteen ja koittanut ostaa sen mukaan mikä kenenkin tyyliin ja luonteeseen sopii. Vähemmällä vaivalla olisin päässyt kun olisin ostanut kaikille suvun naisille rumimmat ja halvimmat kipot jotka tiimarista löytyy. Anteeksi nyt tämä pinnallisuuteni ja kiittämättömyyteni, mutta kun en voi miehellekään tilittää kun ei tiedä että tiedän mitä sukunsa mulle ostaa...



Näihin tunnelmiin lopettaen:



Veekku-tonttu & Kaisu alias joulun paha henki

Et ole kiittämätön vaan ihan ymmärrettävää että harmittaa kun saa ihan pieleen menneen lahjan, vieläpä sukulaisilta joiden ei olisi lainkaan vaikeaa ottaa selvää, mistä tykkäät. Mutta älä anna sen pilata jouluasi vaan anna jatkossakin itse tarkkaan mietittyjä ja henkilökohtaisia lahjoja niille, joille haluat.

Nytpä arvostan entistäkin enemmän anoppia, joka ihan satavarmasti ostaa mulle lahjaksi uusimman Terry Prathcettin kirjan, kuten viime vuonnakin tietäen, että luen ja kerään niitä kirjoja.



Meidän Julius on ryhtynyt ryömimään! Hitaasti mutta varmasti kylläkin. Ja suuntana tietysti sähköjohdot ja kaikki suuhunpantava kiva, kuten kynnysmatto. Taitaapa poika tuossa lattialla pyöriessään oppia kohta istumaankin, ainakin hyvältä näyttää =). Konttausasentoa hakee kovasti, taitais olla kivempi liikkua niin, mutta ei kädet veilä oikein pelaa...



Tänne rannikolle tuli tänään mielettömän kaunis pikkupakkaspäivä! Eilen oli niin kauhea myräkkä, että vaikea uskoa että se oli vasta eilen kun ulos katsoo. Juliuskin oli kauppareissulla vaunuissa ihan monttu auki kun oli niin valkoista ja kaunista.



Ja tänään kun vihdoin joulukuu alkoi, mies tulee töistä kotiin (lähti maanantaina) ja saan ripustaa jouluvalot! Jihuu!



Leppoisaa loppuviikkoa toivotellen sannael ja J



ps Töötsille osanottomme =I

Hienoa että Hönttä sai näin paljon porukkaa liikkeelle! Töötsille täältäkin halaus ja jaksamista :(



Ihana ilma on Turun seudullakin ja oli kiva käydä vaunuilemassa koiran ja pojan kanssa. Poika varmaan kohta herää, joten voi jäädä sepustus lyhyeksi.



Imetyksestä moni kirjoitteli ja meilläkin se kyllä päivisin on vähän sitä ja tätä. Ei malttaisi millään poika rauhoittua rinnalle. Olenkin vähän huolissani että saako tarpeeksi maitoa kun neuvolassa sanottiin että pitäisi upota vähintään 6 dl (siihen kuulemma lasketaan ihan kaikki eli jos keittää vaikka puuron korvikkeeseen).



Niin ja yöt on edelleen aika lailla risaisia :( Lääh ja puuh, olin alkuviikosta ihan naatti mutta tänään taas pirteämpi. Alkuviikosta mielialaan kyllä vaikutti sekin että aivan yllättäen kun oltiin varalta korvia näyttämässä lääkärissä, saatiin kuulla että pojalla on sydämessä sivuääni. Hui!!! Onneksi saatiin heti aika kardiologille ja sitä kautta ultraa ja kyseessä on ihan vaaraton " vika" . Kammioden välissä on pienenpieni reikä, joka todennäköisesti umpeutuu itsestään vuoden ikään mennessä ja jos ei umpeudu niin ei sekään haittaa mitään. Voitte varmaan kuitenkin kuvitella miten pelästyttiin ensin... Tk-lääkärit eivät olleet sivuääntä kuulleet, vaikka lastenlääkäri kuuli sen heti ja selvästi.



Nyt käy kutsu eli tsau...



Lillakka

nenn: Kyllä täällä vähän kuumeiluttaa... Mutta vielä pitää odotella tai katsotaan nyt tuleeko tehtyä sitä neljättä. Mua itteeni vaan haluttais neljäs. Danilla ei oo kaveria, kun isot sisarukset ovat niin paljon vanhempia. Mutta neljäs lapsi on niin kallis.. Ois hommattava isompi auto, ei ois omaa huonetta jne.. Mutta kyllä kuumeiluttaa, myönnettävä on ;) Ja oikeastaan mä haluisin olla pitempään kotona. Kyllä arki sen verran helpompaa on, kun toinen on kotona!! Onneksi on nyt tullut se laki, et saa saman äitiyspäivärahan, ku nyt, vaikka ei välillä palaisikaan töihin. (Edellinen lapsi ei saa täyttää kolmea vuotta.) Ei olis rahasta sit niin tiukkaa.



töötsi: Osanotot keskenmenosta! :(



Imetyksestä vielä: Meillä imetys sujuu vain rauhallisessa paikassa ja usein kädessä pitää olla lelu tai muu viritys, et rauhoittuu imemään. Kaikki ympärillä niin kiinnostaa. Oon minäkin miettiny saako riittävästi maitoa. Määrää kun voi vain arvioida.