Pienen vauvan tapaamiset
Hei, olen kohta 8kk ikäisen tytön yh-äiti. Lapsen isä lähti kun vauva oli täyttämässä 5kk. Isä petti minua kun raskaus oli alussa ja koki syyttelemisen ja luottamuksen puuttumisen ja epäilyni liian painostavana ja hänelle oli helpompaa häipyä!! Itselleni asia tuli kovin suurena shokkina, olen kuitenkin tyttäreni avulla päässyt eteenpäin elämässä! Olisinkin halunnut kuulla kokemuksia vastaavista tilanteista, kun olet jäänyt yksin vauvan kanssa. Miten tapaamiset on järjestetty ja kuinka usein? Kävimme lastenvalvojalla sopimassa elatusmaksut ja yhteishuoltajuus jatkuu, olimme jo tehneet sopimuksen kun lapsi syntyi. Olisin halunnut yksinhuoltajuuden, mutta lapsen isä ei siihen suostu. Elatusmaksut tulevat ulosoton kautta ja kauan niitä odotinkin, nyt sain ensimmäisen kerran vasta takautuvasti, tosin en kaikkia! Tuleeko muuten elatusmaksujen ulosottoon menemisestä luottotietomerkintä?
Lapsen isä on käynyt katsomassa lasta 2 tuntia kerran viikossa. Hänellä ei ole kuulemma aikaa enempää. Minun ei tarvitse antaa noin pientä lasta isälle ja sovimme lastenvalvojan luona, että hän käy meidän luona lasta tapaamassa. Lastenvalvoja sanoi, että yleinen käytäntö on, että kun lapsi on vuoden ikäinen, voi olla äidistä erossa yhden yön kerrallaan ja kaksi vuotias kaksi yötä jne. Olen tarjonnut lasta isälle yökylään silti välillä, jos minulla ollut menoa, nyt n. 6 kertaa! Mutta hän ei ole ottanut, koska hänellä on kaksi lasta edellisestä avioliitosta ja tämän meidän yhteisen lapsen kuuluisi olla samaan aikaan hoidossa kuin toisetkin (!!), ei hänen vapaina viikonloppuina! Olen kysynyt häneltä, onko hän sitten mieluummin ilman, luulisi, että hän ottaisi lapsen kun hänelle tarjoan, koska ei edes tarvitsisi alle vuoden ikäisenä antaa yöksi. Hän sanoo, että joka toinen viikonloppu kaikki hänen lapset ja joka toinen vkonloppu ei lapsia.
Mutta minä en aio omia menojani järjestää niin kuin hänelle sopii! Mielestäni muutenkin tuo ehto on älytön..
Kun hän käy täällä tapaamassa lasta, minä lämmitän ruoan ja maidon, hän vain istuu lapsi sylissä sohvalla ja minä passaan häntä. Helppoa... pitäisi vaan pysyä kovana ja antaa hänen hoitaa kaikki. Hän kuvittelee, että hänellä tulee todella lämpimät välit tyttäreen, eikä ymmärrä, että lapsi on vielä niin pieni ja oli vielä paljon pienempi kun tämä hylkäsi, että tuskin tuntee isäänsä. Hänhän on kuin kuka tahansa vieraista keitä täällä käy. Kun mainitsen asiasta, hän käyttäytyy kuin minä en tietäisi lapsista mitään ja sanookin niin! Emme pysty muutenkaan keskustelemaan lapsen asioista, jos "valitan" hänen vähäisestä käymisestään lasta katsomassa, hän suuttuu ja lähtee kävelemään.. Mielestäni todella raukkamaista ja edesvastuutonta. Tämän vuoksi olisin mielelläni vastuussa lapsesta ihan yksin, yksinhuoltajuussopimuksen myötä. Varsinkin kun hänen omien virheiden takia lähti alunperin koko suhteesta, ei vaan pystynyt myöntämään ja tekemään luottamuksen takaisin saamiselle jotain! Ehdotin perheneuvolaakin aikoinaan, mutta sekään ei käynyt! Mies oli lähdössä jo raskausaikana, mutta kuvittelin hänen vaan uhkailevan.. No kun lapsi syntyi meni hyvin ja käytiin isyydentunnustukset ja tehtiin yhteishuoltajuussopimus ja pidettiin ristiäiset ja lapsi hänen sukunimelleen. Sittenhän olikin hänen hyvä lähteä..jotenkin tuntuu nyt siltä ihan kuin hän olisi jo silloin suunnitellut lähtöä..
Kun lapsi täyttää vuoden, hän luulee saavansa lapsen joka toinen viikonloppu koko viikonvaihteeksi luokseen hoitoon muiden lastensa kanssa! En aio suostua siihen, koska en haluaisi antaa lasta ollenkaan hänen hoitoonsa! Varsinkaan koko viikonlopuksi (lastenvalvojan kehotus 1 vuosi yksi yö).
Aina sanotaan, että lapsella on oikeus tavata isäänsä, mutta miten katsotaan oikeudessa kun sinne varmaankin joskus mennään, sitä asiaa, että isä jätti ja hylkäsi perheen kun lapsi oli vasta niin pieni vauva ja vaikuttaako asiaan se, että hänellä ei ole ollut aikaa tavata lastaan kuin kaksi tuntia viikossa ja nytkään ei ole kuulunut kahteen viikkoon? Entä se, että toistuvasti kieltäytynyt ottamaan lasta yöksi..? Miten jos asia menee oikeuteen tai kun menee, minkälaisia päätöksiä olette saaneet? Tekisi mieli muuttaa toiselle puolelle Suomea, ettei tarvitsisi ikinä enää olla henkilön kanssa tekemisissä.
Kommentit (9)
eli ensimmäiset puoli vuotta isä näkee lastaan meidän kotona tai meidän läsnäollessa, imetyksestä riippuen sen jälkeen voi alkaa viedä häntä lyhyiksi ajoiksi omaan kotiinsa tai kävelylle tmv, sitten vuoden iässä yksi yö, kahden vuoden iässä kaksi, ja nyt kun eka lapsi täyttää kohta kolme niin ajateltiin että isä voisi viedä hänet mökilleen kolmeksi yöksi kesällä jos haluaa. Ollaan myös kokeiltu yöpymistä ennen tuota vuoden ikää, mutta lapsi ei ollut siihen valmis vaan oli isän luona karjunut kunnes isä toi hänet kotiin.
Lopulta yöpyminen onnistui niin, että ensin isä tuli kerran meille nukuttamaan lapsen (oltiin leffassa myöhään), sitten isä yöpyi lapsen kanssa meillä yhden yön (päästiin hääpäiväksi hotelliin), sitten me käytiin laittamassa lapsi nukkumaan isän luona ja vasta tämän jälkeen isä haki lapsen meiltä ja vei omaan kotiinsa yöksi. Tällä järjestelyllä lapsi sai turvallisen totuttautumisen. Vastaavasti siirryttäessä kahden yön yöpymisiin pidennettiin ensin yhden yön yli tapaamisia vähitellen niin, että ihan ensin olivat la illasta su aamuun, sitten la-aamusta su aamuun, sitten la aamusta su iltapäivään, su iltaan ja sitten kahden yön yli pe illasta su aamuun jne jne. Eli vähitellen on edetty ja lapsen kannalta mun mielestä aika turvallisesti, vaikka tahdista on välillä ollut vähän erimielisyyttä.
Meillä on siis sikäli erilainen tilanne, että ollaan sateenkaariperhe, jossa on naispari lähivanhempina ja isä on meidän tuttu, jonka kanssa ollaan alusta asti lähdetty tähän kuvioon sovussa ja yhdessä suunnitellen. Meillä on nyt yksi lapsi ja toinen tuloillaan, joten nämä vauva-ajan tapaamiset on taas kohta ajankohtaisia. Lapsi/lapset näkee isäänsä siis sovitusti yhden arkipäivän viikossa (isä pystyy usein pitämään sen lomana, jolloin lapsenkaan ei tartte olla päiväkodissa kuin 4 pv/vko) ja lisäksi yhden viikonlopun kuussa. Usein tosin enemmän, kun on kaikkea kissanristiäistä ja menoa, ja nyt kun päiväkoti meni kiinni niin isä toimii "päiväkotina" viikon verran (josta tosin on kolme päivää lapsen kanssa mökillä välissä).
Mun kokemuksen mukaan konfliktit ja ärtymykset korostuu tuossa alkuvaiheessa, kun siinä jotenkin konkretisoituu se, ettei etävanhemmalla voi olla lapseen yhtä tiivistä suhdetta kuin lähivanhemmalla, ja muutenkin tapaamiset on hankalampi järjestää kaikkien osapuolten kannalta. Etälle voi myös olla ikävä yllätys, että lapsi vierastaa häntä tai ei luota häneen yhtä paljon kuin lähiin (jos esim. sattuu niin huutaa äitiä tmv). Kun sitten päästään kiinni siihen rytmiin mikä on jokseenkin lopullinen, asiat usein rauhoittuu (ainakin vähän) ja arki alkaa rullata.
Kuten edellinenkin kirjoittaja sanoi, ei ehkä kannata muuttaa toiselle puolelle maata jos ei ole töiden/muiden takia pakko, kaveripiirissä on siitäkin kokemusta ja tulee vaan lapselle tosi hankalat matkat tosi pienenä matkustettavaksi. Myöskään tosiaan yksinhuoltajuus ei vaikuta asiaan, isällä on tapaamisoikeudet riippumatta huoltajuudesta. Mutta siirtymäajoista kyllä sanoisin, että yksivuotias on vielä tosi pieni olemaan etävanhemmalla koko viikonloppua (puhun kokemuksesta, sitäkin yritettiin..), että pidä kiinni vaan siitä mitä lastenvalvojakin suositti! Eli pe-su viikonlopputapaamiset vasta tokan synttärin jälkeen.
Tsemppiä!
Nämä kyllä auttoivat sen verran, että tiedän pitää pääni siinä, kun hän tulee vaatimaan yhden vuoden täytettyä kokonaisia viikonloppuja! Kertokaapa semmonen, että entä kun hän ei suostu "vapaina" viikonloppuinaan ottamaan lasta yöksi? Vai sillon, kun toisetkin lapset.. Eihän hän voi päättää sitä ajankohtaa milloin, eikö minullakin ole oikeus sanoa siihen jotain?
Hän haluaisi jo nyt kokonaiset viikonloput lapsen itselleen, mutta kun tarjoan yöksi joskus, hän ei ota, koska sattuu olemaan hänen vapaa viikonloppunsa. Hänellä on vapaata aina lapsestaan, on sitten näköjään mieluummin kuitenkin ilman, kun asiat ei menen niinkuin hän haluaa.
Minulla on suurta katkeruutta lapsen isän lähdöstä ja hankaloittaa paljon asioita! Vielä se, miten lapsen isää puhuu minulle, kun en tietäisi lapsista mitään, kun kerron hänelle, että noin pieni vauva unohtaa ihmisen jo kahdessa viikossa. Hän ei taida ymmärtää, että hänen edelliset lapset ovat kuitenkin olleet jo paljon isompia, kun heidän vanhemmat ovat eronneet. Nyt on kyse aivan pienestä vauvasta.
Miten sitten vuoden iästä nuo yön yli olemiset. Oletteko antaneet joka toinen viikko isän luo? Niinkuin kokonaiset viikonloput tulevat menemään.. Entä jos lapsi ei halua mennä isän luo? Voiko isä väkisin viedä lapsen? Saako lapsi itse päättää, sitten kun osaa jo puhua, jos ei halua mennä?
jossa on määritelty ne ajankohdat jolloin isällä on vähintään oikeus tavata lastaan. Tällainen sopimus tehdään lastenvalvojan luona ja se vahvistetaan allekirjoituksin, siitä jää myös yksi kappale lastenvalvojalle arkistoon. Vaihtoehtoisesti sopimus voidaan tehdä käräjäoikeudessa, mutta silloin asiassa on yleensä konflikti, ja käräjäoikeus ratkaisee asian "lapsen edun" kannalta, ei siis välttämättä ollenkaan kummankaan vanhemman hyväksi.
Suomen lainsäädäntö menee näissä asioissa siis niin, että periaatteessa lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, mutta käytännössä etävanhemmalla on oikeus tavata lastaan. Tämä tarkoittaa, että kukaan ei voi pakottaa isää näkemään lastaan sovittuina ajankohtina, mutta sopimukseen voidaan säädellä tarkasti ne ajat, jolloin hänellä on siihen mahdollisuus. Eli voitte sopia esim. että isällä on oikeus nähdä lastaan vaikka aina parillisen viikon viikonloppuina siten, että 1-2v iässä tapaamisoikeus on välillä la klo 10 - su klo 15, 2 v iästä eteenpäin pe klo 16-su klo 16 tai jotain, mitä nyt katsotte parhaaksi. Ja tähän on hyvä määritellä myös, miten juhlapyhien kanssa tehdään, onko lapsi esim. jouluaattona vuorovuosin isällään ja sinulla vai miten teette? Kesäloma-ajoille voi myös olla hyvä määritellä jotain, jos niistä on vaarana tulla kiistaa.
Se, *mitkä* ne viikonloput ovat (ovatko samat kuin isän muiden lasten tapaamiset vai eivät), teidän on vain jotenkin sovittava keskenänne. Isän kannalta ihan ymmärrettävää että hän haluaisi ne samoihin, että olisi välillä vapaa viikonloppukin. Vaikka kuulostaa kyllä oudolta, ettei hän edes välillä voi ottaa lastaan yöksi vapaana viikonloppuna... Onko sinulla joku erityinen syy miksi pidemmän päälle ne viikonloput, jolloin muutkin lapset ovat isällään, eivät kävisi sinulle?
Pysyvä tapaamissopimus rauhoittaa arkipäivää ja vähentää "säätämistä", mikä helpottaa sinunkin arkeasi. Voit sitten suunnitella niille päiville jotain ihan omaa menoa, kun lapsi on isällään, ja muina aikoina tiedät että hänen varaansa ei voi laskea, jolloin voit suoraan yrittää järjestää lapsenvahtiapua muualta. Nämä tapaamissopimukseen kirjatut ajat ovat siis minimejä, mihin sinä lähivanhempana sitoudut myös lapsen puolesta. Niiden kautta voit myös vähän suunnitella omaa aikatauluasi ja tulevaisuudessa myös esim. lapsen harrastuksia tmv.
Sopimuksen solmimisen jälkeen kukaan ei tietenkään estä teitä toteuttamasta tapaamisia ihan miten haluatte, jos pääsette niistä sopuun. Esim. juuri lastenhoitojärjestelyjä tarvitessa voi olla "ylimääräisiä tapaamisia" tmv. tai aikatauluja voi muuttaa, jos molemmat niin haluavat. Mutta sopimuksessa teillä on kuitenkin runko, johon kiistatilanteissa voitte palata.
Käytännössä tapaamisten toteutuminen sopimuksen puitteissa on etävanhemman vastuulla. Eli jos isä ilmoittaa, että en halua nähdä lastani, hänen ei sitä tarvitse tehdä. Lapsen oikeus kieltäytyä tapaamisista sen sijaan on paljon heikompi, ainakin siihen asti kunnes hän on "kyllin kypsä ilmaisemaan asiasta mielipiteensä". 12-vuotiaasta asti lapsi saa itse päättää, meneekö tapaamisiin vai ei. Kannattaa kuitenkin mielestäni ennen kaikkea pyrkiä siihen, sekä sinun että isän, että lapsi viihtyy isällään ja menee sinne mielellään. Tämä ennen kaikkea lapsen kannalta, mutta myös sinulla on ihan hirveä olo jos lapsi lähtee sinne ikävillä mielin. Voi tietenkin *toivoa*, että isällä olisi niin suuri ymmärrys lapsensa tunteille, että hän ei esimerkiksi vierastavaa, itkevää ja äitiin tarraavaa lasta lähtisi väkisin raahaamaan vaan esim. odottelisi tunnin verran teidän luonanne kunnes tilanne rauhoittuu ja lapsi olisi valmiimpi lähtemään mukaan.. Mutta aina näin ei valitettavasti ole.
Jos tulee jotain hankaluuksia noiden viikonloppujen kanssa (esim. lapsi ei halua mennä) voit tietenkin ehdottaa, että toteuttaisitte sen sijaan useampia lyhyempiä arkitapaamisia ja vaikka vain yhden viikonlopun kuussa. Meidän kohdalla tämä järjestely on toiminut sikäli tosi hyvin, että isä on pienestä pitäen ollut aika läsnä lapsen arjessa, tai niin läsnä kuin etävanhempi voi olla.. Ja kontakti säilyy pieneen lapseen paljon paremmin lyhyemmillä, mutta tiheämmin tapahtuvilla tapaamisilla kuin parin viikon välein viikonlopun kestävillä.
Mutta että lapsen kannalta (ja siten myös sinun kannaltasi ja isän kannalta) paras mahdollinen tilanne on jos hänellä on hyvä ja luottavainen suhde isäänsä, mikä ei kyllä toteudu jos hän kokee että isä riistää hänet äidin turvallisesta sylistä liian aikaisin. Siksi suosittelisin lämpimästi myös erilaisia siirtymäkausia, joissa lapsi totutetaan vähitellen uusiin järjestelyihin.
Toivon teille molemmille paljon viisautta tässä tilanteessa! Lapsen ehdoilla meneminen oikeasti kannattaa pidemmän päälle tosi hyvin.
EIi siitä viikonIopusta miIIoin isä ottaa. Teette siitä yhdessä sopimuksen että onko se pariIIisen vai parittoman viikon viikonIoppu ja sitten sen mukaan mennään. EIi et voi päättä että vaikka juuri ensiviikonIoppuna haIuat Iapsen isäIIeen. Isä varmasti haIuaa, niin kuin sanoitkin, niin samat viikonIoput että sisarukset näkee toisiaan. Se varmasti onkin järkevin vaihtoehto, vaikka voihan isä sitäkin ajateIIa että saa vapaan viikonIopun. Mutta siis ne viikonIoput sovitaan etukäteen, joka toinen viikonIoppu on yIeisin.
AIoita ne 1 yön oIe miset vaikka niin kuin edeIIinenkin kertoi. VähiteIIen pidentäen. Niin Iapsikin ehtii rauhassa tottua uuteen. Sitten se koko viikonIoppu vasta kun on 2v. Ehkä isän on vaikea hyväksy sitä Iapsensa ei muistakaan häntä vaikka käy muutaman viikon väIein. MieIestäni oIet kuitenkin oikeassa, ei noi pieni varmaan muista häntä, jos näkee paIjon muitakin ihmisiä.
AIIe 12 vuotias Iapsi ei käsittääkseni voi sitä päättää haIuaako mennä etävanhemman Iuo vai ei. EIi sinun täyttyy vaan yrittää kannustaa Iastakin tapaamisiin, väIttää negatiivista asennetta. Iapsi vaistoaa sen.
Noihin viikonlopputapaamisiin mainitsisin vielä sen että vaikka saisitte sovittua tapaamisoikeudet sellaisille viikonlopuille jolloin isällä ei ole muita lapsia, voi hän muuttaa toisten lasten tapaamisen samalle viikonlopulle jälkikäteen. Viikonloppujen lisäksi tapaamisia on usein myös kesälomilla yms, enkä ole ikinä kuullut että kesäloman pituus määräytyisi lapsen iän mukaan (2v=2pv 5v=5pv tms), eli kannattaa varautua siihen että isällä on oikeus kesälomaan lapsen kanssa lapsen ollessa n. 2 vuoden ikäinen, eli samaan aikaan kun hän saa myös nuo täydet viikonloput. yleisin sopimuksiin kirjattava kesäloma on 2vk ja isä saa päättää kyseisen loman ajankohdan, koska loman tulee ajoittua ajalle jolloin isällä on työstä lomaa....
Tämän lisäksi jossain vaiheessa tuli esiin että haluat yksinhuoltajuuden, toki jos niin päätät niin voit sitä hakea mutta kannattaa muistaa että tapaamisoikeudet ja huoltajuus ovat aivan eri asioita, yksinhuoltajuus ei poista isän ja lapsen yhteisiä tapaamisia eikä anna sinulle yhtään enempää valtaa valita milloin lapsi on isällä.
Eikä sen toki pidäkään niin mennä että isä hoitaa lapsen aina kun äidillä on henkilökohtaisia menoja ja se sopisi äidille....sen takia suositeltavaa on että tapaamis-sopimuksessa on kirjattuna selkeästi onko kyseessä parillinen vai pariton viikonloppu ja mistä asti mihin (eli viikonpäivä ja kellonaika)
Toki jos vanhempien välinen suhde on hyvä pystytään tällaisia asioita sopimaan joustavasti keskenään myös virallisten sopimuksien ulkopuolelta....
Kysyit myös meneekö ulosotetuista elatuksista luottomerkintä....käsitykseni on että jos isä maksaa viranomaiselle ajallaan ei asiasta tule minkäänlaista merkintää, jos maksut jää suorittamatta voi saada merkinnän luottotietoihin...
Mainitsit myös muuton toiselle paikkakunnalle, harva tietää tätä mutta yhteishuoltajuudessa myös etävanhemmalta pitää pyytää lupa lapsen muuttoon.
onnea matkaan, toivottavasti välinne paranee vuosien varrella...
pitää paikkansa, että yhteishuoltajuudessa toiselta vanhemmalta pyydetään mielipide lapsen asuinpaikan muuttamiseen, mutta käytännössä etävanhempi ei pysty muuttoa estämään muuten kuin hakemalla lapsen asumista itselleen.
Eli jos haluat muuttaa, pystyt sen kyllä tekemään, mutta lapsen isä voi heittää kapuloita rattaisiin esim. vaatimalla lasta oikeusteitse luokseen asumaan (ei, ettäkö hänellä sinun kertomasi mukaan olisi siihen kovasti motivaatiota). Pienen lapsen ollessa kyseessä tälläkään hakemuksella tosin tuskin on kovin suuria menestymisen mahdollisuuksia.
Noin arjen kannalta pitkät välimatkat kahden vanhemman välillä kyllä hankaloittavat elämää eli harkitsisin muuttoa tosi tarkkaan..
ei tosin kuitenkaan riitaisia välejä. Pääsdyin antamaan isälle yhteishuoltajuuden, kun se on selkeintä, jos minulle tapahtuisikin jotain. Lastenvalvoja painosti aika lailla antamaan tapaamisoikeuksia isälle, mutta jokainen kuitenkin itse päättää millaisen sopimuksen allekirjoittaa. Meillä sopimista helpotti se, että lapsen isä tiesi saavansa tavata vauvaa käytännössä niin usein kuin haluaa. Tapaamissopimus tosiaan velvoittaa lähiä antamaan lapsen silloin isälle, vaikka lapsi olisi kipeä, kaipaisi äitiä tai pelkäisi olla äidistä erossa. Siksi mina ainakin allekirjoitin vain sellaisen sopimuksen joka on mielestäni kaikissa tilanteissa toteutettavissa ja kuitenkin riittävä ylläpitämään lapsen ja isän suhdetta.
Meillä siis nyt ekalle vuodelle yksi arki-ilta 16-20 ja lauantaipäivä sekä yksi vapaavkl isälle, jonka korvaa tulemalla loppuviikosta käymään. Lisäksi sopimukseen lisättiin maininta lapsen iän mukaan, joka riitatilanteessa saattaa antaa minulle liikkumavapautta. Tapaamiset toteutetaan täällä lapsen kotona ja minä sitten myöhemmin pyrin viettämään sen ajan muualla. Kun täyttää yksi niin olen ajatellut että tapaamiset voidaan alkaa toteuttaa isällään ja yhden yön per kk voisi tulla tänne nukuttamaan lapsen turvallisesti omassa kodissa. Esikoinen on nyt 2v 4kk ja käy iltatapaamisissa myös isän kotona ja on innoissaan siitä. Vähän aikaa sitten kysyi, voisiko hän joskus olla yötä siellä ja lupasin, että me aikuiset mietimme asiaa. Tähän asti isänsä siis hoitanut yötapaamiset täällä ja oli pojan kanssa täällä kolme päivää, kun olin sairaalassa. Koko viikonlopun tapaamisiin siirrytään vasta sitten, kun lapsi on valmis siihen.
Tosin käytännössä lasten isä tapasi 2-vuotiasta neljä kertaa viikossa ja on nyt ollut täällä viitenä päivänä viikossa, kun haluaa saada läheisen suhteen myös nuorempaan poikaansa. Enkä minä estä, vaikka välillä hän on kyllä tiellä ja hankaloittaa asioita. On hän kuitenkin apunakin. Ja esikoiselle on nyt ollut todella tärkeää, että isä on paljon täällä. Lapset ovat vain muutaman vuoden näin pieniä...
Lasten isä saa siis olla lasten kanssa niin paljon kuin haluaa ja mitä enemmän hän viettää aikaa lasten kanssa, sitä turvallisempi hän on heille ja sitä tutumpia ovat lasten tavat hänelle, joten sitä enemmän olen valmis jättämään heitä keskenäänkin.
Eri asia tietenkin, jos isä tapaa lasta noin harvoin. Riippuu lapsesta, mutta esikoisemme ei ole vielä ollut yökylässä kodin ulkopuolella (tosin vauvantulo sekoitti). Lapsellehan on pienenä kuitenkin tärkeintä saada turvallistä hoivaa, isä ehtii kyllä hoitaa myöhemminkin. Itse olin isällä yötä vasta 5-vuotiaana, heti useamman, vaikka vanhempani erosivat riitojensa takia kun olin 2. Välimatkan takia tapasin isää muutaman kerran vuodessa, mutta suhteesta tuli läheinen, sillä isä lähetteli kortteja ja äitini puhui usein isäni elämästä ja suvusta positiiviseen sävyyn ja muisteli kanssani toteutuneita tapaamisia kororostaen sitä, kuinka isäni silloin oli hoitanut minua hellästi ja tehnyt kaikkea kivaa kanssani. Koskaan en kokenut olevani isää vailla, hän asui eri maassa, mutta oli äitini ansiosta minulle aina läsnä. Ihan pienet asiat saivat äidin suhtautumisen ansiosta minulle suuren rakkautta ilmaisevan markityksen, esim. kortti, uimaan vieminen, kuinka isäni kerran käydessään paistoi minulle ja ystävilleni lättyjä jne. Yhä minulla on isääni läheiset välit. Tähän aion itse pyrkiä ja suosittelen muillekin.
Vanhemmathan ovat eronneet, joten ne asiat ovat toissijaisia. Äitinä haluaisin antaa lapselleni kaksi rakastavaa vanhempaa, vaikka lasten isä ei juuri koskaan kävisikään.
Vauva oli ns. ylläri tapailuasteella ollessa suhteessa. Meistä ei paria tullut, mutta oli alusta alkaen selkeää että vauvalla on sekä äiti ja isä.
Kävimme lastenvalvojalla tekemässä todella tarkan sopimuksen. Minulla yksinhuoltajuus, koska emme tunne hyvin toisiamme ja ex-kihlauksen aikoinaan purkauduttua minulla on myös esikoisesta yksinhuoltajuus, vaikka esikoisen isä tapaakin lastaan todella aktiivisesti viikoittain. Sopimuksessa on pilkuntarkasti kellonajat ja parittomat vkonloput, sekä loma-ajoista puolet, jotka tulee ilmoittaa huhtikuun loppuunmennessä, silloin täytyy pväkotiin ilmoittaa kesähoidon tarve. Juhlapyhät vietetään vuorovuosin, molemmat lapset ovat aina yhtäaikaa isillään samana vuonna, esim tämä vuosi isällä, ensivuosi kotona. Joulun ovat aina kotona, se laitettiin papereihin ja menevät aina tapaninpäivänä isälleen pariksi päiväksi.
Tapaamiset ovat parittomat vkonloput klo 17-17 ja 1-2 arkitapaamista.(yksi toteutuu isän työmatkojen takia, mutta korvaa toisen arkitapaamisen parillisten vkojen sunnuntaisin)
Vauvan ollessa pieni sovimme itse kuinka nuo vkonloput hoidetaan, kun ei yöksi voinut mennä. Alle puolivuotiaaksi isä tapasi lastaan tässä meillä tai vei imetysväliksi ulos kävelylle/kotiinsa piipahtamaan. Nuo joka toisen vkonlopun tapaamiset olivat aina se muutama tunti kerrallaan.
Imetyksen loputtua 7kk iässä lapsi alkoi olemaan isän tapaamisvkonloppuina pe-la yön hänellä kylässä, kellonaika taisi olla 18-10, ja sitten sunnuntaitapaaminen oli 12-18.
Nyt 10kk iässä tuo iskä-vkonloppu menee jo niin että on yötä pe-la 17-17 ja su tapaaminen 10-19.
Nyt pikkuhiljaa vuoden iän lähestyessä lisäämme niin että lapsi on isän tapaamisvkonloput yötä pe-su 17-17 ja se toinen parillisten vkojen sunnuntainen tapaaminen jää pois. Lisäksi yksi arkitapaaminen säilyy.
Vauva on tottunut olemaan isällään, ja vaikka emme pari koskaan ollutkaan, niin isä tapasi vauvaa heti syntymästä alkaen parin päivän välein tuohon lastenvalvojalla käyntiin saakka, jotta saivat isä-lapsi suhteen syntymään.
Meidän välit vaihtelee, tulee rahasta kinaa monesti, kun vauvalla on allergioita ja näitä ylimääräisiä kuluja tulee jatkuvasti. Mutta lapsen etua silti ajattelemme ja emme omien napinoiden anna vaikuttaa tapaamisiin lainkaan. Tapaamisethan takaavat lapsen oikeuden tavata isäänsä. Monesti toisen naama ärsyttää mutta lapsen tapaamiset sujuvat puolin ja toisin. Minulla on siis käynyt valtavan hyvä tuuri asiassa, että mies sattui olemaan sellainen joka haluaa tavata lastaan. Tämä on hänen ainokaisensa ja ikääkin on jo sen verran että lisää ei taida enää tulla. Hänen nykyisellä tyttöystävällään tosin on lapsia, että sinänsäkin on onneksi turvaa siellä jos hän pelkää että ei osaa hoitaa tms.
Molemmat lapseni tapaavat isiään parittomina vkonloppuina, koska heidän täytyy saada viettää myös veljesaikaa toisena vkonloppuna. Loma-aikoina ovat myös yhtäaikaa isillään jotta saamme viettää lomaa yhdessä. Onneksi molemmilla isillä on aina heinäkuussa kesäloma, kuten itsellänikin, yleensä.
Papereita tehdessä lähinnä huvitti kuinka pilkuntarkkaan kaiken sinne laitoimme, mutta koskaan ei voi tietää mitä elämä eteen tuo, että sujuuko kaikki näin mallikkaasti jatkossa. Siksi on hyvä olla mustaa valkoisella tarkasti että ei tule napinaa, lapsen parastahan tässä ajatellaane ttä tapaamiset sujuisivat hyvin. Meillä toimii tämmöinen näin.
Joudut joka tapauksessa olemaan yhteydessä häneen, jos hän niin haluaa koska on lapsesi isä. Kun olet yhteishuoltajuuteen suostunut sitä on todella hankala yksinhuoltajuudeksi saada jos isä ei sitä halua. Isä kun kuitenki tuntuu olevan ihan kunnollinen, pystyy huolehtimaan myös aikaisemmista lapsista ym. Eikä se sinun huoltajuus siitä mitenkään käytännössä muutu vaikka paperilla olisitkin yksinhuoltaja.
Ilmeisesti haIusit tietää että voiko isää estää oikeudenkautta tapasta Iastaan myöhemmin kun nyt käy niin harvoin tapaamassa? Vaikka isä ei nyt pitäisikään mitään yhteyttä tai oIisi Iaiska pitämään yhteyttä, niin jos hän myöhemmin haIuaakin enemmän tavata Iastaan ei sitä häneItä voi estää. ja onhan se Iapsenkin etu. Ei sinun tarvitsekaan antaa Iasta koko viikonIopuksi häneIIe kun Iapsi täyttää vuoden, vaan voit antaa esim. Iauantaista sunnuntaihin. Miten sitten sen tapaamis ajan sovittekin IastenvaIvojaIIa tai oikeudessa. Sitten kun Iapsi on kaksi niin sitten koko viikonIoppu.
Tekstistäsi huomaa että oIet katkera Iapsesi isäIIe kun jätti teidän niin yIättäen, mutta ei siitä katkeruudesta mitään hyötyä IapseIIe ja Iapsen ja isän suhteeIIe oIe. Päinvastoin. Se mies on kuitenkin Iapsesi isä.
En tiedä auttaako mitään jos kerron omasta tilanteestani. Olen 1,5v pojan yksinhuoltaja. OIen oIIut aIusta Iähtien. lapseni isä ei yleensä käy katsomassa tai ota poikaa luokseen. Hän asuu muiden Iastensa kanssa. En sitä häneltä vaadikaan tai mitenkään painostakaan tai edes kysy. Minun mieIestäni se on hänen itsensä asia pitää yhteyttä yIIä Iapseensa. On sanonut että sitten kun poika on n.5 vuotias saattaa pitää enememmän yhtettä. Kun hän viimeksi muutama kuukausi sitten halusi tulla katsomaan Iastaan ei todeIIakaan oIisi tuIIut mieIeenkään kieItää. Näitä Iapsen ja isän näkemisiä on kuitenkin niin harvoin. Ensimmäisen vuoden aikana noin 5 kertaa. SiIti hän on Iapseni isä, vaikka Iapseni ei ymmärräkään isä sanan varsinasita merkitystä tai edes tuntisi häntä. Ei tuIisi mieIeenkään yrittää estää Iastani näkemästä isäänsä.