Kun lapsi sairastuu etävanhemman luona
Miten teillä muilla toimitaan ko. tilanteessa? Kyselen sen takia, kun mua alkoi jälleen ottaa päähän ex. Poika oli alkanut isänsä luona oksentaa viime yönä ja puoli viideltä ex oli lähettänyt tekstiviestin tyyliin " Nyt se taas yrjöö täällä!" Just... Heräsin kyllä viestiin ja luinkin sen, mutta en todellakaan vastannut. Nukuin aamulla pitkään ja soitin vasta sitten kysyäkseni lapsen vointia. Ex heti hinkumaan, että tuo pojan heti mulle takaisin. Nyt sitten vaan odottelen, että koska mahtavat tulla.
Ei ole ensimmäinen kerta kun näin käy. Ex ei ole koskaan hoitanut sairaita lapsia vaan aina vastuu oli mulla. Kaikesta. Siinä olikin suurin syy eroon. Muuten kyllä pitää lapsia mielellään ja säännöllisesti, mutta tämä asia kyrsii. Onhan se tietty exälle helpompaa, kun ei oma koti sotkeennu...
Mä taidan antaa liian helpolla periksi vai mitä mieltä olette? Siinä tapauksessa, että lapsi itse pyytäisi päästä sairaana mun luokse, en empisi yhtään. Tottakai ottaisin. Mutta kun nyt kyse on vaan siitä, että ex haluaa luistaa vastuustaan. Ensimmäisellä kerralla ex perusteli palautuksen aikaisemmin sillä, ettei hänellä riitä lakanat kun poika oksentaa ne. Hitto, menee ja ostaa kaupasta lisää jos kerran niin on... Ei mullakaan mitään järjettömiä lakanavarastoja ole, vaikka niin ex taitaa kuvitella.
Kommentit (3)
Meillä taas on pari kertaa käynyt niin päin, että lapsen äiti (siis mieheni ex) on vienyt lapsen sairaana perhepäivähoitajalle, ilmeisesti sen vuoksi, koska on ollut perjantai ja ns. isäviikonloppu tulossa. Halusi kai varmistaa, että lapsi otetaan mahataudissa meille, vaikka meillä oli silloin puolivuotias vauva, joka sitten toki sai vatsataudin myös. Mielestäni ex teki väärin sekä lastaan kohtaan, että meitä kohtaan.
Minä en ikinä, enkä minkäänlaisessa tilanteessa laittaisi lastani sairaana hoitopaikkaan enkä myöskään laittaisi muualle sairastamaan. Ehdottomasti hoitaisin sairaan lapsen itse, koska haluaisin varmistua siitä, että lapsi saa varmasti kunnon hoitoa, tarpeeksi juotavaa jne. Ja mielestäni koti on lapsen paikka silloin kun sairastaa.
Ymmärrän toki, että ne viikonloppuvapaat on tärkeitä, mutta silti lapsi on mielestäni aina tärkein. Oma etu ei saisi mennä lapsen edun edelle. Tiedän, että minun on vaikea samaistua yhteishuoltajien ja yksinhuoltajien tilanteeseen, kun itse elän parisuhteessa. Meillä minä hoidan aina lapset, kun sairastuvat. Yritän aina parhaani mukaan järjestää työt siten, että pääsen hoitamaan lapsia ainakin sairauden pahimman vaiheen yli.
Etälapsi on muutaman kerran sairastunut meillä ollessaan ja aina on mielestäni hoidettu hyvin. Ainut ongelma on nimenomaan ollut juomisen kanssa, koska on terveenäkin huono juomaan. Nämä tilanteet ovatkin mielestäni ihan ok, koska tottakai lapsi hoidetaan siellä missä sairastuu, (Paitsi jos olisi minun lapsestani kysymys, hakisin luultavasti kotiin sairastamaan, ainakin jos olisi kovin sairas...).
Mulla tilanne sellanen, että sain vauvan tammikuun alussa, ja kun sairaalasta kotiin päästiin niin esikoisen isän uusi vaimo laittoi lapsen (7 v.) dösällä yksin oksentavana ja ripuloivana kotiin, matkaa siis n. 100 km... Olin aivan paniikissa lapsen takia, ja kun sitten soitin linja-autossa istuvalle pojalle, niin hätä tuntui olevan sielläkin, pelotti jos oksentaa tai tulee kakat housuun kesken matkan. Kuinka moni aikuinenkaan ihminen lähtee tollasta matkaa istumaan dösään? Ei tunnu järkeä tai myötätuntoa olevan kummallakaan aikuisella siellä etäperheessä.
Minulla on tytärpuoli, joka on kyllä meillä ollessaan saanut erinäisiä tauteja. Järjettömältä tuntuisi lähettää äitinsä luo, jos ei kerran edes lapsi sitä itse pyydä.
Laittakaa miehenne koville. Yhtäläinen hoitaja isäkin on (ja mahdollinen uusi vaimo).