Vauva-arki ahdistaa...
Meillä on oikein ihana ja aurinkoinen 2kk tyttö, mutta silti mua on tosissaan alkanut viime aikoina ahdistaa se, kuinka kiinni vauvassa olen 24 tuntia vuorokaudessa. Jopa niin, että pelkään oikeesti sairastuvani masennukseen... Tyttö ei siis syö tuttia eikä juo tuttipullosta, vaikka yritetty on monta kertaa ja erilaisia merkkejä. En voi lähteä juuri mihinkään ilman vauvaa, koska tyttö syö parin tunnin välein ja vähänkään väsyneenä käyttää tissiä tuttinaan. Varsinkin iltaisin on koko ajan tissillä. Lisäksi kaikki illat menee tytön nukuttamisessa yöunille, koska heräilee jopa kymmeniä kertoja sängystään huutamaan ja sitten pitää taas antaa tissiä ja keinutella sylissä uneen. Mies kyllä mielellään auttaisi, mutta kun tyttö ei hänen syliinsä rauhoitu. Löytyykö täältä kohtalotovereita, joilla samansuuntaisia tuntemuksia tai kokemuksia? Esikoisen kanssa ei tälläisiä ongelmia ollut...
Kommentit (6)
Vaikka kirjoitit että vauva ei isänsä syliin rauhoitu niin tilanne saattaa olla eri kun sinä et ole paikalla. Niin hassulta kuin kuullostaakin. Meidän poika nimittäin jossain vaiheessa söi " koko ajan" ja heti kun näki äitinsä (siis minut) niin piti saada tissiä. Monesti huusi isänsäskin sylissä kun minä olin näkösällä mutta kun olin poissa niin oli tyytyväinen isänsäkin kanssa.
Niin ja tutin syönnistä vielä. Meidän poika oppi vasta 3 kk iässä syömään tuttia, joten kannattaa sitkeästi vaan yrittää jos pienen imuhalut ovat kovat. Vinkkejä opetteluun: samalla kun pitää tuttia hellästi suussa niin pitää muut sormet poskea vasten tai naputtelee tutin kantaa, tai heiluttelee tuttia suussa.
Mulla oli ihan samanlaisia fiiliksiä niin esikoiselta kuin tältä pikkukakkoseltakin... ja luulenpa, että hormoonit antavat vielä kivan lisäsäväyksen näihin oloihin.
Ja onhan se alku vauvan kanssa rankkaa ja vauvassa on kiinni todella lujaa! Meilläkin kuopus oppi syömään tuttia vasta tuossa 3kk iässä eli kovasti vain tarjoa tuttia. Ja tuttipullon tarjoamista suosittelen myös säännöllisin väliajoin.
Monet tutut sanoivat, että nauti vauvasta ja tuo aika kestää vain hetken - totta, mutta siinä hetkessä nuo lauseet eivät lohduta. Mutta koeta jaksaa ja ota omaa aikaa edes hetki, usein. Niistä saa voimaa ja jaksaa paremmin vauvan kanssa.
Paljon voimia ja aika menee nopsaan, usko pois! Nimim. kokemusta on kahden kanssa... :)
halauksin,
tt ja poika 9½kk
aivan kuin olisin lukenut omaa kirjoitustani! Meillä vauveli 3kk, ihana mutta työläs. Täällä ei myöskään kelpaa mikään muu kuin äidin tissi. Enpä osaa siis neuvoja antaa, mutta halusin vain kertoa, ettet ole ainoa samanlaisia ajatuksia omaava.Ehkä se lohduttaa. Jaksakaamme!
Sandy ja muru
Mutta meillä ollaan ehkä jo voiton puolella. 2 kk poika oli aluksi varsinkin iltaitkuinen ja roikkui tississä koko ajan. Jopa niin, että söi liikaa ja sitten puklaili rinnuksille.
Ihanaa, kun sullakin on osallistuva mies! Meillä kanssa isukki keinutteli kaiket illat sitteriä (varpaalla, pelasi samalla tietokoneella) ja heilutteli koppaa kaaressa (Lintsin viikinkilaiva), ja kielsi mua syöttämästä useammin kuin parin tunnin välein. Vähitellen onkin sitten helpottanut, tuttiakin vauva jo välillä unohtuu hetkeksi imemään..
Totta, että pienikin irrottautuminen tekee hyvää! Sitten jaksaa taas ihan eri tavalla.
Ite olin aika ahdistunut ekat nelisen kk, sitten puolen vuoden kohdalla vähän helpotti, ja nyt on oikeesti ihan kivaa tän liki vuosikkaan kanssa. Mutta sen verran vaikeaksi koin tuon alun, etten heti halua samaa uudestaan - vaikka meidän vauva oli aika keskiverto, ei koliikkinen eikä mitenkään erityisen vaativa. Mutta kyllä ne hormonit vaikuttaa paljon kanssa, imetyksen loputtua olin taas hiukan aikaa alamaissa - ja kyllä meillä edelleenkin itkee joskus sekä lapsi että äiti!
Meillä oloa on hiukan vaikeuttanut se, ettei lapsen isä oikeastaan ole vauvan kanssa, omat harrastukset ja kiireet on tärkeämpiä. Olen siis edelleen lapsessa kiinni koko ajan, joskus isovanhemmat tulevat babysittaamaan, mutta hekin asuvat eri paikkakunnilla kuin me, joten sekin on harvinaista herkkua! Huolehtiva, vastuuntuntoinen ja auttavainen mies on kultaakin kalliimpi, muistakaa olla kitollisia ne, joilla sellainen on!
Tsemppiä! Ensi keväänä on jo ihan eri fiilikset!
Poika nyt 4,5 kk ja tuntuu rankalta olla koko ajan " niin vastuullinen" . Minulla tosin onnena on se että poika syö myös tuttipullosta ja pääsen välillä irtautumaan. Se on ihmeellistä miten hyvää voi tehdä pari tuntia ostoksilla tai jumpalla, kun saa hetken olla ajattelematta ja huolehtimatta. Ehdotan sinulle (kun kerran tuttipullo ei kelpaa) että lähtisit välillä vaikka vain tunniksi yksin esim. shoppailemaan ja jätät vauvasi siksi aikaa isänsä hoitoon. Syötät vain juuri ennen lähtöä, niin ainakin tunnin voit varmasti olla poissa. Lataa hyvin akkuja (ainakin minulla) jopa noinkin lyhyt aika.