YÖKKÖJEN eloa 2009
http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=0&p_p…
Jos onnistuin, niin tuolta löytyy vikat keskustelut!
Möyri08
Kommentit (138)
Ette kyllä ikinä usko, mutta sain nukkua viime yönä ensimmäisen kerran 8 kuukauteen yön ainoastaan yhdellä pienellä herätyksellä (heräsin kun tyttö huuteli viereisessä huoneessa iskän hoteissa). LUKSUSTA!
Viime yö siis oli meillä jo todella lupaava. Mies nukkui edelleen tytön (8kk) kanssa. Nukuttamisen hoidin minä ja tyttö nukahti 15min:ssa omaan sänkyyn klo 20.30. Heräsi tuon jälkeen kahdesti ennen 22.30, mutta rauhottui tuolloinkin tassutukseen ja kehotukseen shh-nyt nukutaan alle 10 min:ssa. 22.30-3.30 tyttö nukkui omassa sängyssä yhtä mittaa. 3.30 neiti heräsi, huuteli ja nukahti 10 min:ssa omaan sänkyynsä kehotuksen voimalla. Seuraava herätys oli 6.30, jolloin sai tissiä ja noustiin ylös. Käytiin aamulla neuvolassa laitattamassa Prevenar-rokote. Toivotaan, ettei tuu ongelmia ensi yölle.
Meillä ei siis vielä koskaan olla nukuttu näin hyvää yötä neidin kanssa. Jos neiti alkaa nyt nukkumaan, niin voin jo toisen lapsen kokemuksella todeta, että meillä ainakin yötissi (=nukahtaa ja haluaa nukkua tissi suussa) on ollut suurin syy heräilyihin. Tietysti rutiinit, puuhat ja riittävä eväs aamulla, päivällä ja illalla ovat tärkeitä.
Meilläkään ei juuri muusta ole tähän mennessä ollut hyötyä näköjään kuin tästä järeämmästä unikoulusta, jossa lapsen annetaan hieman huutaa kun tiedetään, että mitään hätää ei ole. Itse ainakin, jos huuto on yltynyt eikä tassu auttanut ja huutoa on kestänyt 5 minuuttia, olen nostanut tytön syliin olkapäälle ja rauhoittanut siinä. Heti rauhoittumisen jälkeen olen laskenut takaisin sänkyyn ja jatkanut tassuttelua sängyssä, jolloin huuto alkanut taas. Riittävän monen syliin oton (n.5x) jälkeen, tyttö on nukahtanut lopulta sänkyynsä ihan suosiolla. Ekalla kerralla aikaa tähän touhuun meni 45min. Pahaltahan se tuntuu laskea toinen sänkyyn takaisin kun tietää, että huuto alkaa, mutta meillä ainakin se on tuntunut tepsivän ja nyt huuto on jäänyt.
Mukava lukea Aivilonkin kuulumisia ja tsemiä unikouluun. Rankkaa varmasti, kun sairastelua lisäksi takana.
Toivotaan edelleen säkkitolkulla unihiekkaa jokaiselle naperolle. Nyt kutsuhuuto käy...
Lohku, tyttö 8kk ja poika 2v 7kk
Meillä "sorruttiin" viime yönä imettämään... Toissa yönä poika siis itkeskeli 3 tuntia, enkä halunnut että se toistuu taas. Niinpä tunnin itkeskelyn jälkeen imetin noin klo 4 aamulla. Pojalla ei kyllä ollut erityisen kova nälkä. Mutta oiskohan meille tulossa lisää hampaita, sillä poitsun vatsa on toiminut oudosti ts. kakkaa tulee monta kertaa päivässä. Eilen illalla laitettiin kyllä suppokin, mutten tiedä kuinka kauan sen vaikutus kestää. Imetyksen jälkeen poika nukkui melkein kasiin asti. Ja tänään poika oli niin väsynyt päivällä, että laitoin päiviksille tuntia normaalia aiemmin ja hyvin tuntuu uni maistuvan.
Meillä on nyt siis menty 4 yötä yhdellä heräämisellä :-) Ero viikontakaiseen tilanteeseen on huima.
Olemme myös lahjoneet esikoisen 4 v. pysymään omassa sängyssä koko yön: hän saa aamupalalla jälkiruoaksi keksin, jos ei tule vanhempien makkariin :-) Jo kolmena aamuna palkkio on hänelle suotu.
Hienoa Lohku! Mietipä, olet jo 8 kk nukkunut tosi huonosti eli nukuit viimeksi paremmin joskus toukokuussa. Olet kyllä hyvät yöunesi ansainnut. Vaikka vauva itkisikin, olet varmasti pirteämpänä parempi äiti lapsillesi.
Aivilo: Luulen, että on vanhemmillekin mukavampi, että on "lupa" ottaa hysteerinen vauva syliin. Ja kyllä unikouluohjeissa yleensä niin sanotaankin. Täytyy vain muistaa käyttää syliä hätätilanteeseen ja laskea vauva rauhoituttuaan heti sänkyyn - ja tehdä tämä vaikka 50 kertaa, jos tilanne niin vaatii. Meillä kävi parissa yössä niin, että poika alkoi itse asiassa itkeä enemmän, jos hänet otti syliin. Tassuttelu tepsii siis paremmin. Nyt tuntuu, että poika useimmiten haluaakin olla yksin ja hakea itse unenpäästä kiinni ts. vanhemman läsnäolo häiritsee nukahtamista.
Maanantaina lähdetään viikoksi etelään, saapa nähdä kuinka se vaikuttaa nukkumiseen. Jännittää tosi paljon! Ensi viikolla mua ei siis täällä näy. Nyt pakkailemaan!
Marge ja poika 7 kk
Hei kaikille!
Mahtava määrä viestejä ja hyviä vinkkejä! Ja mahtavia unikoulutarinoita. Mä oon ihan varma että tästä ketjusta on apua paljon useammalle perhelle, kuin meille, jotka tänne kirjottaa.
Edes taustalle en ole hetkeen ehtinyt. Meillä koko porukka sairasti kovan virustaudin, jonka takia lopulta poika 6kk oli nenämahaletkussa sairaalassa ja minä loppuun uupuneena lypsykoneen kanssa kotona. Yksi elämäni rankimmista viikoista on takana..
Nyt pahin ainakin tällä erää ohi, ja lapset tuhisee sängyissään. Ihanaa. Vähän jännittää miten pojan eka yö kotona menee.
Poika (heräillyt koko ikänsä 1-3h välein) nimittäin alkoi sairaalassa nukkua täysiä öitä, vaikka tarkoitus siellä oli ruokkia häntä mahdollisimman paljon, myös yöllä, kuivumisvaaran takia.
Poika hylkäsi tutin, kun ei taudissa sitä pystynyt syömään, ja oppi nukahtamaan itse, vaikka missään vaiheessa sitä ei erikseen yritetty! Käsittämätöntä.
Samalla ruoka, tai erityisesti tissi alkoi päivisin kelvata huomattavasti paremmin, sitten kun paraneminen alkoi. Eli selvästi kun yösyönti jäi pois, niin syöminen siirtyi päiviin. Huomasin sairaalassa myös iltatankkauksen tärkeyden. Kun kuivuminen oli uhkana niin syötin poikaa lähes väkisin, ja luulen, että se osittain vaikuttaa siihen että unta riittää paremmin. Kävin nimittäin yöt nukkumassa kotona, ja siksi halusin mahdollisimman paljon tissimaitoa pojan mahaan. Kiinteiden määrää ei ole lisätty, 3 ateriaa menee päivässä.
Tuttipullokin opeteltiin ja nyt mulla on oikeesti mahdollisuus päästä joskus johonkin! Miks mä en oo opettanu sitä aikasemmin?!
Kuulumisia ja kommentointeja myöhemmin, kunhan kerään voimia. Nyt käperryn sohvalle..
Tsemppiä kaikille!
Kaiot, poika 6kk ja tyttö 2v4kk
Ajattelin että pakko tehdä joku toimintasuunnitelma josta pidän kiinni. Eli yösyötöt loppuu ajalla 22.00-06.00. ---
Eli nyt siis pelkään että jos otan syliin niin saan ottaa syliin joka kerta/joka yö? Toisaalta taas enhän voi antaa lapsen hysteerisenäkään itkeä. Viimeksi kuin kokeiltiin unikoulua (tassuttelua) niin huusi 2 h putkeen.
- Aivilo & jimi 8 kk -
Niin, piti eilen kirjoittaa vielä että monelta teillä mennään nukkumaan? Meinaan, että yösyöttökielto kannattaa olla heti alkuyöstä käytössä. Noissa unikouluohjeissa sanotaan, että nälkä saattaa yllättää 4-6 välillä. Eli kannattaisiko syöttökielto olla nukahtamishetkestä esim. klo 4:ään?
Ja vielä tuosta itkusta. Aluksi saattaa itkeskellä pitkiäkin aikoja, mutta alussa kannattaa olla enemmän tassuttelemassa. Ja tosiaan mennä nopeammin rauhoittelemaan (siis esim. se 2 min, sitten 5 min jne). Näin vauva oppii, että apu on kyllä lähellä tarvittaessa. Pikku hiljaa (tai aika nopestikin oppii) että jos on kunnon hätä niin äiti/isi kyllä tulee paikalle. Mä myös ajattelin, että jos vauvaa on itketetty kaksikin tuntia, niin sitten unikoulua on pakko jatkaa. Muuten se itku on ollut ihan turhaa. Ja vauva myös hämmentyy, jos välillä itketetään ja välillä taas meininki on toinen. Eli valitusta linjasta on pidettävä kiinni.
Meillä nukuttiin viime yönä klo 20-06. Klo 6 imetin ja poika jatkoi unia 7.30 asti. Ja myös itse nukuin ensi kertaa tosi hyvin. Olo on ihan toinen kuin viime viikolla. Hassua, eilen mies valitti väsymystä kolmen yön yhden yöheräämisen takia - ja meikä heräili kolme kuukautta tosi usein. Kyllä nuo iskätkin on hyvä velvoittaa unikoulua pitämään, vaikka he olisivat töissäkin. Kyllä kotiäitinä olokin on työtä. Ja isät pääsevät todennäköisesti paljon pienemmällä univajeella kuin me kotiäidit.
Kaiot: Onni onnettomuudessa! Kannattaa varmaan nyt jatkaa samaan tapaan kotona öitä kuin ne menivät sairaalassa. Onneksi olette paranemaan päin.
Ja nyt pulkkamäkeen!
Marge ja poika 7 kk
viime yönä poika nukahti itsekseen ilman itkuja hetken piehtaroimisen ja tutin lussuttamisen jälkeen klo 21 ja nukkui ilman itkuja 01 saakka. Silloin heräsi kun tutti oli niskan alla eli varmaan sattui. Kävin laittamassa tutin suuhunsa, jäi piehtaroimaan silmät avoinna sänkyynsä ja meinasin että mitä tästäkin mahtaa nyt tulla. No, seuraavan kerran havahduin hereille 08 aikaan ja tuli ihan kamala paniikki että onkohan pojalla kaikki hyvin kun mitään ei ole kuulunut =) Meinasin jo mennä katsomaan että onko hengissä mutta 08:30 alkoi höpöttely ja noustiin ylös. Tämä oli siis meillä 6. yö unikoulussa ja viisi yötä siis meni hiukan heräillen ja huudatellenkin mutta joka yö oli selvästi edellistä yötä rauhallisempi. Aivan uskomatonta!
Suosittelen, että kaikki yli puolivuotiaiden vauvojen mamit ottavat härkää sarvista ja aloittavat unikoulun heti eivätkä mieti sen aloittamista sen enempää =) Hyvät unet saattavat olla vain viikon päässä! Paitsi tietty jos vauvalla on vaivoja, meilläkin odotellaan jo ylähampaita ...
Hienoa Marge, Kaiot ,Vilmis ja muut kellä unet paranevat! Meillä edelleen heräillään 45-2,5 tunnin välein istumaan ja itkemään joko tutti suussa tai ilman. En oikein tiedä miten tällaista unikouluttais kun ei ole mitään tissiriippuvuutta...? Poika kun nukkuu pinniksessä meidän sängyn vieressä ja näkee meidät. Jos toiset tassuttelee niin meillä rauhoittuu kyllä heti kun saa tutin, mutta tunnin päästä on taas hereillä...
Eilen illallakin tunnin jälkeen nukahtamisesta huusi aivan hysteerisenä, itki ja tärisi, näkiköhän painajaisia? Kun sai tutin ja silittelyä nyyhkytti hieman ja nukahti sitten itse.
Muuten meillä ei uutta auringon alla. Mut pakko vielä sanoa että hienoa kun niin monilla elämä helpottaa!
Ootteko huomannu kuinka moni sivuja käy lukemassa? Meitä on siis monta, helpottakoon se ahdingossa;)
Möyri08 + poika 7kk
Ihan ekaksi Kaiotille voimia. Teillä on ollu tosi rankkaa, mutta onneksi poika on oppinut nukkumaan siinä rytäkässä paremmin.
Meillä kaksi viimeistä yötä ovat menneet loistavasti. Neiti (kohta 8kk) on nukahtanut omaan sänkyyn molempina iltoina 8.15 maissa kymmenessä minuutissa ja heräilly tuon jälkeen pari kertaa ennen klo 23. Nukahtanut tuolloin kuitenkin itsekseen tai lyhyeen tassutukseen. 23-6 välillä herännyt kerran klo 4 maissa, jolloin kuitenkin nukahtanut kehotuksesta uudelleen heräten klo 6 maidolle. Tuon jälkeen unet jatkuneet 8.30 asti. Meillä siis unikoulu sujunut loistavasti ja suosittelen kaikille muillekin kokeilemista.
Vaikka alku tuntuu vaikealta ja huutoa on kamala kuunnella, niin lopputulos on sen arvoinen. Se on kyllä todettava, että kokeiltiinhan me vastaavaa unikoulua jo ennen joulua eli n. 6,5kk iässä muutaman päivän ajan, mutta siitä ei tullut mitään. Nieti karjui tai oli hereillä isänsä kanssa muutaman yön lähes läpeensä. Ei siinä auttanut tassutus eikä mikään. Tissi ainoastaan hiljensi tytön ja mahdollisti edes muutaman tunnin nukkumisen.
Nyt jälkikäteen ajatellen sanoisin, että tyttö tuolloin ei jostain syystä ollut valmis koko touhuun vaikka söi päivällä hyvin jo 5 ateriaa ja rutiinit on aina olleet kunnossa. Nyt voisin sanoa, että mikäli unikoulu ei auta max. 3 yön jälkeen, niin kannattaa siirtää vaikka kuukaudella suosiolla eteenpäin ja koettaa kerätä voimia uuteen yritykseen. Meillä ainakin tuo kuukausi auttoi asiaa ja vaikka keinot olivat samat, tulosta tuli heti yhden yön huutelujen jälkeen. Tyttö kuitenkin kuului ryhmään herään-yössä-tunnin-välein alusta lähtien.
Tsemppiä edelleen kaikille ja Margelle mukavaa reissua.
Lohku ja tyttö 8kk+poika 2,7kk
Ihana oli lukea teidän muiden positiivisia tarinoita..
Huh. Tarkoitus oli viime yönä tehdä niin että mies hoitaa ne muut havahtumiset ja heräilyt, minä tulen hätiin kun on ruoka-aika...Edellinen yö meni nimittäin niin että nukuttiin jopa kahdet noin 2,5-3 h pätkät ja sehän oli luxusta.
No, nyt oli eri ääni kellossa. Tunnin välein tahkottiin ylös ja yhden aikaan yöllä mä sanoin että jään neidin viereen nukkumaan..en enää jaksa pomppia..
Tunnin välein herättiin ja klo.4 jälkeen puolen tunnin välein. Itku tuli aamuyöllä kun en saanut hyssyttelemällä uneen..vaan piti sortua antamaan tissiä :(.
Ja jotta ei tämä päivä olisi sen helpompi niin neiti nukkui vain tunnin päikät. Normaalisti nukkuu 2-3 h.
Mun pitäis nyt kyllä saada jostain joku tsemppi ja tuki siihen, että aloitan tähän tilanteeseen tarkoituksenmukaisen "koulun"..ihan totta en enää kauan jaksa..
Huomenna on neuvola ja no...tuskinpa siellä muuta saa osakseen kuin voivottelua...
Hyvässä lykyssä huominen menee sitten rokotusitkujen parissa..ja mies on töissä myöhään ma-ke.
en tiedä ymmärtääkö joku, jotenkin nyt vaan tuntuu ettei enää voimia ole
Kata_73, mä ymmärrän hyvin sun väsymyksen ja varmaan kaikki muutkin tässä ketjussa. Mulla itsellä oli tänään sellainen päivä että itketti vaan kaikki kun viimeyönä pisin unijakso oli 1h 50min ja lyhyin 35 min. 04-06 oltiin vähän väliä hereillä ja 07.00 herättiin jo aamuun. Onko sulla isovanhempia jotka vois ottaa muksun vaikka yöksi että saisit nukuttua? Mulla se auttaa vähän, vaikka kaikkien univelkojen nukkumiseen vaadittais varmaan talviunet!!
Te kaikki joilla unikoulu on alkanut tuottaa tulosta niin onko teidän vauvat kaikki ollut tissiriippuvaisia ja siksi huudelleet/monta kertaa yössä syöviä, tuttia hyljeksiviä? Vai onko joku unikouluttanut muuten vaan yöhulinoivaa ja tuttiriippuvaista? Kun en tiedä miten kouluttaisin kun vaan heräilee, mutta tyyntyy tuttiin? Onko ideoita vai tutista vierottaminen vain? Se tuntuu kovin rankalta vaihtoehdolta ja viimeksi kun "panttasin" niin alkoi huutaa niin että melkein oksensi! Ei tunnu hyvältä...
No jännityksellä odotetaan taas ensiyötä...onneksi viikonloppuna menee taas Mummolaan ainakin yhdeksi yöksi:
Möyri08+ poika 7kk2vko
Möyri myötätunnosta...on totta että meitä on täällä monta väsynyttä äitiä :(
Tuo talviunet kuvaus oli aika osuva. Sai hymyn huulille, vaikka muuten ei paljon nauratakaan...
Meillä on siinä mielessä hankala tilanne että mummola kyllä löytyy, mutta neiti ei huoli tuttipulloa eikä tuttia..eli yösyötöt on ongelma. Hyvin varmasti pärjättäisiin myös kotona siten että mies antaisi pullomaitoa tai tutin..mutta kun ei.
Eli kyllä vaan, meidän neiti on näitä tissiriippuvaisia...
Kaikille hyvää yötä..toivotaan että vauvat nukkuu...ja äidit myös...
Eli viime yönä meillä heräiltiin taas muutaman tunnin välein. En tiedä joko ne ylähampaat alkavat puskea ulos vai johtuiko heräämiset pelkästään siitä että tutti oli joka kerta niskan alla ja varmasti sattui ... Nyt laitettiin tuttiketju niin alas että tutti yltää just ja just suuhun saakka niin ei ainakaan sujahda niskan taakse kun poika unissaan kääntyy kyljelleen.
Möyri: meillä poika ei saanut tissiä kuin maistaa muutaman viikon ikäiseksi saakka ja silloinkin varsinainen syöminen hoidettiin tuttipullosta eli meillä ei heräämiset ainakaan tissiriippuvuudesta johdu. Meillä herätään todennäköisesti osittain hakemaan tuttia kun poika nukahtaa se suussaan ja on tottunut että se on suussa myös nukkuessaan. Pitäisi varmaan yrittää vieroittaa tutista josko alkaisi nukkua paremmin. Tosin tutittomuus-koulu tarkoittaa varmasti parin yön huutamista eli en ainakaan vielä sitä jaksa. Uniriepua (sellaista jossa aasi Ihaan pää) olen yrittänyt pojalle kainaloon öisin laittaa josko jossain vaiheessa ottaisi sen tutin tilalle. Eikös se joskus 10 kk:n tietämillä ole se raja jossa tutista on jo helpompi luopua, tietääkö joku?
Niin ja meillä harjoitellaan kovasti konttausasentoon nousemista ja hytkytään kaikissa asennoissa eli yöunet ovat varmasti jatkossakin katkonaisia kun kehitys menee taas eteenpäin. No, mä sain sentään edellisyön nukkua, josko sillä voimalla jaksaa taas kuukauden valvoa. Mies onneksi lupasi ensi yönä ravata pojan huoneessa ja se helpottaa edes vähän vaikka molemmat kuitenkin huutoon heräävät.
Tsemppiä kaikille!
t: Vilmis + poika viikon päästä 8 kk
Heippa yököille. Olen taustaillut jo jonkin aikaa, ja nyt lopulta päätin ryhtyä kirjoittamaankin: vertaistuen tarve on sen verran kova.
Meillä on 8-kuukautinen yöhulinoitsija. Levottomat yöt ovat nyt kestäneet 2 kuukautta, sitä ennen nukuttiin hyvin. Nykyään poika herää useita kertoja yössä ns. valittamaan, joskus itkemäänkin. Usein auttaa tassuttelu, toisinaan se, että vedän hänet aivan itseeni kiinni nukkumaan ja joskus pitää kanniskella tovi. Rintaa annan vain klo 4 ja silloin tällöin aamulla, kun yritän saada pojan unta jatkettua.
Yhdellä yösyötöllä on nyt menty viikko, mutta yhäkin poika herää vaatimaan tissiä klo 24-01, ja saattaa mennä tuntikin tassutellessa ja kanniskellessa, ennen kuin hän tyytyy jatkamaan unia ilman rintaa. Lisäksi hän heräilee monta kertaa ihan muuten vain.
Viime viikolla oli muutama aika hyvä yö, mutta nyt on taas ollut kaks aivan kamalaa yötä. Viime yönäkin hän heräsi ainakin tunnin välein. Olen jo sen verran loppu, että olen valmis jopa huudatus-unikouluun. Mietin vaan, että liekö siitä olisi apua, kun vauva ei kerran viikossa oppinut jättämään kello 24:n syöntiään suosiolla välistä... Mitä mieltä olette?
Vauva on nukkunut mun vieressä yöt siitä asti kun tämä hulinointi alkoi (en jaksa nousta sataa kertaa yössä nostamaan häntä pinniksestä). Myös päikkärit nukkuu meidän sängyssä - yksin tosin. Yritin äskettäin päivisin nukuttaa pinnasänkyyn, mutta seurauksena oli vain hirveää huutoa, joten annoin periksi ja kokeilen myöhemmin uudelleen.
Nyt on kuitenkin öiden kannalta konstit vähissä. Pitäiskö yrittää laittaa pinnikseen niin, että sänky on ihan meidän vuoteessa kiinni vaiko niin, että sänky on kaukana meistä? Omaa huonetta ei vauvalle ole. Vai jatkaisko perhepetimeiningillä? Mä vähän epäilen, että saattaa perhepedissä heräillä useammin, esim. viime yönä vauva nukkui heräämättä siihen saakka kunnes menin hänen viereensä. Sitten alko levoton pyöriskely ja pian itkeskely.
Tuli pitkä sepustus. Pähkinänkuoressa viestini on, että oon ihan helevetin väsynyt ja kaipaan ratkaisua noihin öihin. En muista, millon olisin viimeksi nukkunut edes 3 tuntia putkeen.
Meitä tosiaan on aika monta..
Ensinnäkin voimia kaikille, joilla mitään rauhoittumista ei ole tapahtunut, eli ainakin Möyri, Emel, Kata ja muut.
Emel: musta tuntuu myös, että perhepeti meillä lisää levottomuutta. Silloin ainakin itse herään joka ikiseen vauvan liikahdukseen.
Kata_73: pyydä apua jos mahdollista! Itse huomasin miten loppu olin vasta kun nukuin kotona yöt kun poika oli sairaalassa. Yks syy sairaalaan sisäänottoon oli mun uupumus. Ja se ei ole huono syy. Toki poika oli ehdottomasti sairaalahoidon tarpeessa. Meillä opeteltiin sairaalassa tuttipullolle ja vinkiksi, että se vaatii sitkeyttä. Sitä vaan ei tietysti oikein ole kun on kuolemanväsynyt.
Vilmiina: mä uskon, että takapakki jotenkin kuuluu unikouluun. Kun sitkeästi jatkaa, niin palkkio tulee joskus. unilelusta: meillä unilelun käyttö opittiin lopulta parissa päivässä ja selvästi se korvaa nyt tutin.
Lohku: oon samaa mieltä, että unikoulun ajoitus on tärkeä. Vauva ei välttämättä oo valmis vaikka kiinteitä menee ym. kyllä sen sitten huomaa kun vauva osaa rauhoittua tassutteluun. Sitä ennen taitaa olla turha yrittää.
Marge: teillä on melkoinen menestystarina! Mahtavaa! Hyvää matkaa!
Sairaalareissun satoa muutaman kotona nukutun yön jälkeen:
- tutti jäi pois, kun kova korvatulehdus vei imuhalut
- oppi nukahtamaan itse unipupua riepottaen, sekä illalla nukkumaan mennessä, että yöllä, itkeskelee vaimeasti yl. n. 0.5-5min. joskus vaati tassuttelua sänkyyn (heräilee edelleen 2-4h välein). ennen tassuttelu vain sai huudon yltymään
-päivällä rinnan syöminen lisääntyi huomattavasti, yöllä syö edelleen n.1-2krt (meillä menee kiinteät vasta 3 krt päivässä
- tuttipullosta syödään kerran päivässä harjoituksen vuoksi, että äiti pääsee lepäämään
Sellasta vielä tuli mieleeni, kun tällä foorumilla toisaalla kirjotellaan huudatus-ja-ei-niin-pehmeistä-unikouluista varsin negatiiviseen sävyyn. En nyt oo jaksanu niitä tekstejä kokonaan lukea läpi tällä kertaa, mutta musta on ihmeellistä se, että niissä tunnutaan laittavan valtavasti painoa pelkästään vauvan kokemukselle asiasta. Kun ei ne vauvat elä tyhjiössä niin, että vain heidän kokemus asiasta on se, jolla on merkitystä.
Tietenkin vauvan kokemus on tärkeää, en sitä tarkoita, MUTTA musta tärkeintä on nimenomaan kokonaisuus, eli sen vauvan perheen jaksaminen siinä tilanteessa. Täytyy ottaa huomioon äidin ja isän jaksaminen, sisarusten yöunet ja heidän kanssaan jaksaminen, tukiverkoston olemassaolo tai puuttuminen, ym. seikkoja. Joskus vaan on pakko saada tuloksia nopeasti, vaikka se tarkoittaisi vauvan huudattamista. Ja eihän sitä vauvaa silloinkaan jätetä kokonaan yksin, vaan hänen luokseen palataan.
Kyllä sen vauvankin elämän laatu on varmasti parempi kun virkeä vanhempi hoitaa häntä nukutun yön jälkeen, ja jaksaa sitten antaa niitä positiivisia kokemuksia.
No joo, tulipas filosofoitua. Ehkä joku jaksaa kommentoida. Mitä mieltä ootte?
Nyt ulos!
Kaiot, poika 6kk ja tyttö 2v4kk
Joukko kasvaa vaan, mutta onneksi voimme jakaa tunteemme!
Kata_73: Mä olen kivahdellut myös yöllä ja olempa sanonut vihaisesti miehellekkin "Mä heitän tän kohta ulos tosta ikkunasta" enkä hetkeen ees tuntenut mitään omantunnon tuskia. Ne tuli vasta aamulla kun hymyilevä ja pärisevä poika läppäili kämmenellä naamalleni; sillon tuli kyyneleet. Musta noi tunteet on ihan luonnollisia ja mieluummin kivahtaa ne ulos kun pitää sisällään ja sitten saa lukea lehdestä että "Äiti tappoi lapsensa ja piilotti arkkuun". Musta noista turhautumisen ja vihan tunteista pitäisi puhua enemmän neuvoloissakin ja rohkaisevaan sävyyn, eikä arvostellen. Tunteilleen kun kukaan ei mahda mitään, teoilleen mahtaa.
Ja vielä siitä neuvolasta. Mä oon ennenkin valittanut täällä että kun kukaan ei tee mitään. Jos ei osata sanoa kun voi, voi ni kannattais vaihtaa alaa! Jos edes yrittäis olla kiinnostunut ja auttaa auttais sekin ja päivittäisivät nyt tietojaan jotta osaisivat auttaa!!Meillä ohjataan aina jonnekkin nettisivuille tai annetaan papereita kun väsynyt ihminen kaipaa vertaistukea ja ihmisKONTAKTIA, eikä konetta. Neuvola vois järkätä sellasten "yöhulina lasten äideille-" tarkotetun kerhon tms. jossa vois tavata muita ja siellä vois käydä asiasta tietäviä vierailevia luennoitsijoita. Mä menisin ainakin!
Emel: Vaikka meillä ei ole tissiriippuvaista, niin luettuani täältä muiden kertomuksia, uskoisin että teillä helpottais sen "huudatusunikoulun" jälkeen mitä mm. Marge on pitänyt ja aika hyvällä tuloksella. Jos poika kitisee enemmän kun olet vieressä niin olisko se maidon haju se joka aiheuttaa kitinää? Jos niin on ni omaan sänkyyn opettaminen saattais auttaa...mut tiedä nyt sitten. Meilläkin on kaikki jo kokeiltu (paitsi perhepeti kun en osaa nukkua itse jos vauva on kainalossa) mutta mikään ei vielä tehoa.
Meilläkin oli viimeyö aivan kauhea:
19.40 nukkumaan
20.20 heräsi, tutti
20.35 huutaa suoraa huuto, rauhoitettava sylissä
- 20.45 suppo(hampaita?)
22.11 tutti
22.15 tutti
23.30 seisoo ja kitisee
00.30 istuu, seisoo, istuu ja itkee
1.40 seisoo
3.25 istuu ja kitisee
4.00- 4.30kitisee, seisoo, itkee, karjuu, annan maitoa, vaihdan paskavaipan.
4.45 tutti, seisoo
5.00 otan viereen
6.10 siirrän pinnikseen, kun en itse nuku
7.00 on herännyt (kuulemma)
7.30 minä herään
että sellanen yö. Mitähän tosta nyt tulee 14 heräämistä ja äidille unta max.1h50min?
Kokeilin viimeyönä tota vaipanvaihtoa kun tuntuu aamuyöllä vääntävän papanoita ja aattelin et jos se häiritsee= ei vaikutusta ja pullomaitoa jos siitä sais enemmän ja jaksais nukkua= ei vaikutusta. Meillä syödään niin paljon ja hyvin että nälkä ei ole joten lopetan ton yösyötön kokonaan kun ei se edes rauhoita.
Meilläkään vauvaa ei saa omaan huoneeseen, joten sen kitinän sietäminen on aika huonoa. Jos olis omassa huoneessa en varmaan niin helposti menis laskemaan takasin makuulleen, mutta nyt mietin miehen töihin menoakin että jos huutaa koko yön niin ei oo kiva aamulla lähteä.
Ehkä mun pitäis koittaa sitä etten reagoi siihen seisomiseen, istumiseen vaan vasta siihen voimistuvaan huutoon, kun pinnis on meidän sängyn vieressä ja poika näkee mut hyvin, melkein jopa koskettaa,niin ei ainakaan voi tuntea olevans yksin...tietty jos sillä on nyt joku läheisyys vaihe että haluu huomiota yöt päivät, tiedä nyt sitä!
Millaset päiväunirytmit teillä muilla on? rytmitättekö itse vai annatteko lapsen nukkua kun nukuttaa ja herätä kun herää? Mä oon tähänkin saanut niin monta eri neuvoa ja kokeillutkin niitä. Mä menin aiemmin kokoajan lapsen ehdoilla ja alkuun se toimi. Kun nää hulinat alko meni myös päikkärit sekasin.
Nyt oon yrittäny vähän kontrolloida niin että ekat päikkärit olis sisällä jollon nukkuu max. tunnin. (9.00-11 välillä) tokat vaunuissa 2-3h että saan jatkettua heijaamalla jos meinaa herätä liian aikaisin (12.30-16.00 riippuu monelta ekat on otettu) välillä ja vikat vielä 30min max ulkona 17-18 välillä.
hanne olis
10-11 ekat päikkärit
14-16.30 tokat päikkärit, jollon viimisiä tirsoja ei enää tarvittais vaan jaksais 20.00 jollon menis nukkumaan. Ja toi ihanne on siksi että kun nukkuu yhdet pidemmät päikkärit päivänsä keskivaiheilla ei ole niin kukkunen. Nukkui tossa vähän aikaa sitte ekoja päikkäreitä 2,5h ja sitten 14-15 välillä vaan 30 min ja kiukkus ja raivos koko illan. Ei todellakaan jaksanut kukaaan sitä kun vielä yökin on hulinaa...
No tänään jouduin laittaa ulos heti ekoille kun seisiskeli vaan sisällä ja nukkui sitten 1.5h. 10-11.30 ja nyt nukahti kesken kauppareissun 13.30 vaunuihin istualleen ja nukkuu edelleen, joten tänään mentiin jo sekasin.
Kylläpäs tuli sepustettua, mutta kommentoikaa miten teillä toimii!
Möyri08 + poika 7kk2vko
Voi että toi teidän molempien tilanne kuulostaa NIIN tutulle, että yritän jotakin vinkkejä antaa omaan kokemukseen perustuen, josko niistä edes vähän olis apua.
Kata_73: Muistelin, että tyttönne on nyt 5kk ja meillä ainakin neiti oli juuri silloin vaativimmillaan öiden suhteen. Tutti eikä pullo ole koskaan kelvanneet ja lisäksi on muutamia ruoka-aineallergioita hankaloittamassa arkea (sai mahaoireita tuon ikäisenä sopimattomista ruoka-aineista tissimaidon välityksellä). Kamalintahan tuossa iässä kohdallasi on juuri se, kun yöllä neiti voi tarvita vielä maitoa vaikka päivällä jo söisikin kiinteitä mukavasti. Tämän takia yötissin poisjättö ei oikein onnistu ja siinäpä sitä ollaankin.
Itsellä ainakin homma meni siihen, että kun neiti yöllä inahti vähänkään enempää, tarjosin tissiä vaikkei sitä olisi nälän vuoksi ollutkaan vailla ja simsalabim tyttö oppi nukkumaan tissi suussa entistä tiukemmin. Näin ollen aina kun tissi ei nukkuessa ollut suussa ja tytön uni keveni, hän havahtui hereille ja alkoi vaatia tissia takaisin. Niinpä heräilyä riitti vähintään tunnin välein.Ja se oli kamalaa...
Oma ratkaisuni tuolloin oli, että päätin sinnitellä yö kerrallaan siihen asti kunnes tyttö täytti 6kk (yösyötön poisjättöä voi kokeilla ihan luvan kanssa) ja kokeilla sitten huudatus-unikoulua. Nukuin tyttö vieressä ja tissi tytön saatavilla. Näin ei tarvinnut pomppia oman ja tytön sängyn väliä tunnin välein ja sai ehkä nukuttua pari minuuttia pidempään. Lisäksi neiti ei huutanut yöllä, joka on myös kamalaa, kun on jo ihan puhki valmiiksi.
Kun sitten tuo 6kk tuli täyteen ja kiinteitä upposi hyvin, kokeilimme huudatus-unikoulua isän hoitaessa käytännön toteutuksen. Tissiä ei tullut 23-05 välillä ja rauhoittelut tassutellen ja kehotuksella shh-nyt nukutaan ja tarv. sylissä. Sen tuloksena tyttö oppi nukkumaan omassa sängyssä ja pidempiä pätkiä (2-3h kerrallaan). Silloin helpotti jo kummasti, kun sai nukkua vähän paremmin. Sairastelut sotkivat sitten systeemin ja unikoulu vedettiin uudelleen nyt 7,5kk iässä ja sen myötä meillä nukutaan nyt kohtalaisen hyvin.
Sepustus oli pitkä, mutta tiivistyksenä sanoisin, että nukuta tyttöä vaikka vieressä tissi suussa tai tavalla jossa saat itte kerättyä voimia edes hieman ja tyttö täyttää tuon 6kk ja syö hyvin päivällä. Toteuttakaa sitten unikoulu jonkun muun kuin sinun toimesta (esim. miehen), koska se on helpompaa jollekin muulle kun maidon tuoksuiselle väsyneelle äidille. Meillä ainakin tämä toimi. Tsemppiä sinne kovasti ja ajattele vaikka yö kerrallaan. Jos mahdollista, koeta levätä päivällä myös. Niin ja neuvolassa ei meillekään osattu sanoa univaikeuksiin muuta kun "vai niin", joten se siitä.
Emel: Itse laitoin pinnasängyn kiinni omaan sänkyyn unikoulu vaiheessa, niin oli helpompi tassuttaa tms., eikä tarttennu pomppia ympäri makkaria. Kokeile eka niin ja jos yöt ei ala rauhottua siirrä sänkyä kauemmas, josko vaikka sun yölliset äänet (peiton kahinat ym) häiritsee lasta. Meillä ainakin herkkäunisena herää helposti yö-ääniin. Jahka meillä saadaan esikoisen leikkaus to tehtyä ja esikoinen toipuu siitä, kokeillaan kuopuksen siirtoa omaan huoneeseen.
Nyt taitavat molemmat heräillä päikkäreiltä, joten on mentävä. Voimia kovasti kaikille muillekin!
Lohku ja tyttö 8kk + poika 2v7kk
Voi että toi teidän molempien tilanne kuulostaa NIIN tutulle, että yritän jotakin vinkkejä antaa omaan kokemukseen perustuen, josko niistä edes vähän olis apua.
Kata_73: Muistelin, että tyttönne on nyt 5kk ja meillä ainakin neiti oli juuri silloin vaativimmillaan öiden suhteen. Tutti eikä pullo ole koskaan kelvanneet ja lisäksi on muutamia ruoka-aineallergioita hankaloittamassa arkea (sai mahaoireita tuon ikäisenä sopimattomista ruoka-aineista tissimaidon välityksellä). Kamalintahan tuossa iässä kohdallasi on juuri se, kun yöllä neiti voi tarvita vielä maitoa vaikka päivällä jo söisikin kiinteitä mukavasti. Tämän takia yötissin poisjättö ei oikein onnistu ja siinäpä sitä ollaankin.
Itsellä ainakin homma meni siihen, että kun neiti yöllä inahti vähänkään enempää, tarjosin tissiä vaikkei sitä olisi nälän vuoksi ollutkaan vailla ja simsalabim tyttö oppi nukkumaan tissi suussa entistä tiukemmin. Näin ollen aina kun tissi ei nukkuessa ollut suussa ja tytön uni keveni, hän havahtui hereille ja alkoi vaatia tissia takaisin. Niinpä heräilyä riitti vähintään tunnin välein.Ja se oli kamalaa...
Oma ratkaisuni tuolloin oli, että päätin sinnitellä yö kerrallaan siihen asti kunnes tyttö täytti 6kk (yösyötön poisjättöä voi kokeilla ihan luvan kanssa) ja kokeilla sitten huudatus-unikoulua. Nukuin tyttö vieressä ja tissi tytön saatavilla. Näin ei tarvinnut pomppia oman ja tytön sängyn väliä tunnin välein ja sai ehkä nukuttua pari minuuttia pidempään. Lisäksi neiti ei huutanut yöllä, joka on myös kamalaa, kun on jo ihan puhki valmiiksi.
Kun sitten tuo 6kk tuli täyteen ja kiinteitä upposi hyvin, kokeilimme huudatus-unikoulua isän hoitaessa käytännön toteutuksen. Tissiä ei tullut 23-05 välillä ja rauhoittelut tassutellen ja kehotuksella shh-nyt nukutaan ja tarv. sylissä. Sen tuloksena tyttö oppi nukkumaan omassa sängyssä ja pidempiä pätkiä (2-3h kerrallaan). Silloin helpotti jo kummasti, kun sai nukkua vähän paremmin. Sairastelut sotkivat sitten systeemin ja unikoulu vedettiin uudelleen nyt 7,5kk iässä ja sen myötä meillä nukutaan nyt kohtalaisen hyvin.
Sepustus oli pitkä, mutta tiivistyksenä sanoisin, että nukuta tyttöä vaikka vieressä tissi suussa tai tavalla jossa saat itte kerättyä voimia edes hieman ja tyttö täyttää tuon 6kk ja syö hyvin päivällä. Toteuttakaa sitten unikoulu jonkun muun kuin sinun toimesta (esim. miehen), koska se on helpompaa jollekin muulle kun maidon tuoksuiselle väsyneelle äidille. Meillä ainakin tämä toimi. Tsemppiä sinne kovasti ja ajattele vaikka yö kerrallaan. Jos mahdollista, koeta levätä päivällä myös. Niin ja neuvolassa ei meillekään osattu sanoa univaikeuksiin muuta kun "vai niin", joten se siitä.
Emel: Itse laitoin pinnasängyn kiinni omaan sänkyyn unikoulu vaiheessa, niin oli helpompi tassuttaa tms., eikä tarttennu pomppia ympäri makkaria. Kokeile eka niin ja jos yöt ei ala rauhottua siirrä sänkyä kauemmas, josko vaikka sun yölliset äänet (peiton kahinat ym) häiritsee lasta. Meillä ainakin herkkäunisena herää helposti yö-ääniin. Jahka meillä saadaan esikoisen leikkaus to tehtyä ja esikoinen toipuu siitä, kokeillaan kuopuksen siirtoa omaan huoneeseen.
Nyt taitavat molemmat heräillä päikkäreiltä, joten on mentävä. Voimia kovasti kaikille muillekin!
Lohku ja tyttö 8kk + poika 2v7kk
Johan tuossa välissä ennätti olla liki kuukauden verran "hyviä öitä", eli vain 1-2 heräämistä ja vain kerran aamuyöllä pullomaitoa pojalle. Nyt onkin sitten taas hulinat päällä. Viimeisen viikon ajan poitsumme on herännyt 3-5 kertaa yössä kitisemään ja itkeskelemään, eikä hyväksi todettu tassuttelu enää tahdokaan tehota. Pulloa on pitänyt tarjota ainakin pari kertaa yössä, että poju on rauhoittunut, ja, mikä mälsintä, parina yönä olen joutunut jopa imettämään, että saisin lapsen takaisin unille. Lopetin siis muka yöimetyksen jo joulukuussa ja olin ajatellut, että yksivuotispäivän häämöttäessä voisi alkaa pikku hiljaa miettiä koko maitobaarin sulkemista... No, nyt pitää ainakin odottaa tämän tilanteen rauhoittumista.
Kunpa taas tietäisi, mikä vauvaamme vaivaa. Oppi kyllä just seisomaan tuetta ja lähtee varmaan kohta kävelemään. Ehkä hampaitakin taas pukkaa. Ja pari uutta allergiaepäilyäkin on, joten saattaapi kitistä vatsavaivojaankin. Itse asiassa viime yö oli varmaan pahin ikinä ja nyt kyllä syy oli selkeästi kipeässä vatsassa. En ole varma, mikä sen aiheutti, mutta poitsu vääntelehti, itki, paukutteli ja pyöri levottomana suurimman osan yöstä. Ja kakkasikin kunnon ripulikakan, joten täytyy yrittää miettiä, mikä ruoka-aine nyt ei sovi. (On moniallergikko.)
Tuntuu niin kurjalta, kun tulee tällaisia takapakkeja. Toki esim. vatsavaivaista vauvaa pitää yrittää yöllä auttaa ja hoitaa parhaansa mukaan, mutta valitettavasti lapset tapaavat ottaa aina tällaiset poikkeusolosuhteet "saavutettuna etuna", josta ei niin vain luovutakaan, vaikka olot muuten palaisivat normaaliksi. Esikoisen kanssa tämä on todettu moneen kertaan sairastamisten tai vaikka reissujen jälkeen. Pitää aina tehdä ihan tietoinen ryhtiliike, että päästään taas normaaliin päiväjärjestykseen. Vauvan kanssa väsyneenä se vaan ei ole kovin helppoa.
Olen extraväsynyt nyt senkin vuoksi, että mies on tehnyt pitkän putken yötöitä, tai oikeastaan ollut töissä 24/7, joten olen pyörittänyt kotirumbaa yksinäni. Meillähän alkoi tuossa loppusyksystä se autuus, että poju hyväksyi vihdoin tuttipullon ja niinpä mä olen saanut aina välillä nukkua öitä rauhassa esikoisen huoneessa. Nyt sen merkityksen huomaa, kun on taas joutunut heräilemään viikon verran joka yö. Mutta taitaa olla niin, että useimpien lasten kanssa tulee erilaisia taantumia ja takapakkeja. Vielä nelivuotias esikoisemmekin saattaa aika-ajoin nukkua tosi huonosti. Pitäisi yrittää asennoitua niin, että sellaiset vaihtelut kuuluvat asiaan, niin pettymys ei olisi niin suuri, vaikka noita takapakkeja tulisikin. Toki perustilanne pitäisi saada sellaiseksi, ettei kukaan ole koko aikaa kuolemanväsynyt.
Mistä aasinsilta siihen, että perhe muodostaa mun mielestä kokonaisuuden, ja jos kaikki alkavat prakailla silkkaa väsymystään, niin silloin on jo vauvankin etu, että öihin saadaan joku tolkku. Meillä on toiminut tassuttelu poitsun kanssa aika hyvin (paitsi nyt on tää levottomampi kausi, mutta luotan sen menevän ohi), mutta kaikilla se ei toimi. Jos ns. lempeät keinot eivät kertakaikkiaan tuota tulosta, niin jossain vaiheessa voi olla ihan perusteltua ottaa vähän järeämmät aseet käyttöön. Kyllä ns. huudatusunikouluakin voi harjoittaa niin, ettei vauvan perusturvallisuus kuitenkaan järky. Mulla ei ainakaan ole pokkaa arvostella toisten vanhempien ratkaisuja niin kauan kuin ne ovat vastuullisia ja vauvalle turvallisia. Kukin perhe valitsee tiensä ja toimii niin kuin parhaaksi näkee omassa tilanteessaan.
Unipussista: Meillä otettiin Candiden froteepussi (netistä aikoinaan tilasin, menee varmaan metrin mittaisellekin lapselle) molemmilla tenaville käyttöön siinä vaiheessa, kun alkoivat nousta seisomaan, ts. kun liikkuminen alkoi häiritä unta. Esikoinen oli tuolloin 10 kk ja juniori 8 kk. Oppivat molemmat sukkelasti nousemaan pussissa seisomaan, mutta harvemmin niin kuitenkaan ovat tehneet. Poitsulla ainakin pussissa nukkuminen rauhoitti sitä öistä pomppimista. Ja kun meillä on yläkerrassa aika viileää, niin on kiva kun tietää aina, ettei poju palele. Suosittelen kyllä unipussia. Voi tietty isomman vauvan kanssa vaatia vähän totuttelua, mutta useimmat vauvat kai lopulta tykkäävät, että pussissa on lämmintä ja kotoisaa.:-)
Tsemppiä kaikille väsyneille!
Lumileopardi ja poitsu 11 kk
Johan tuossa välissä ennätti olla liki kuukauden verran "hyviä öitä", eli vain 1-2 heräämistä ja vain kerran aamuyöllä pullomaitoa pojalle. Nyt onkin sitten taas hulinat päällä. Viimeisen viikon ajan poitsumme on herännyt 3-5 kertaa yössä kitisemään ja itkeskelemään, eikä hyväksi todettu tassuttelu enää tahdokaan tehota. Pulloa on pitänyt tarjota ainakin pari kertaa yössä, että poju on rauhoittunut, ja, mikä mälsintä, parina yönä olen joutunut jopa imettämään, että saisin lapsen takaisin unille. Lopetin siis muka yöimetyksen jo joulukuussa ja olin ajatellut, että yksivuotispäivän häämöttäessä voisi alkaa pikku hiljaa miettiä koko maitobaarin sulkemista... No, nyt pitää ainakin odottaa tämän tilanteen rauhoittumista.
Kunpa taas tietäisi, mikä vauvaamme vaivaa. Oppi kyllä just seisomaan tuetta ja lähtee varmaan kohta kävelemään. Ehkä hampaitakin taas pukkaa. Ja pari uutta allergiaepäilyäkin on, joten saattaapi kitistä vatsavaivojaankin. Itse asiassa viime yö oli varmaan pahin ikinä ja nyt kyllä syy oli selkeästi kipeässä vatsassa. En ole varma, mikä sen aiheutti, mutta poitsu vääntelehti, itki, paukutteli ja pyöri levottomana suurimman osan yöstä. Ja kakkasikin kunnon ripulikakan, joten täytyy yrittää miettiä, mikä ruoka-aine nyt ei sovi. (On moniallergikko.)
Tuntuu niin kurjalta, kun tulee tällaisia takapakkeja. Toki esim. vatsavaivaista vauvaa pitää yrittää yöllä auttaa ja hoitaa parhaansa mukaan, mutta valitettavasti lapset tapaavat ottaa aina tällaiset poikkeusolosuhteet "saavutettuna etuna", josta ei niin vain luovutakaan, vaikka olot muuten palaisivat normaaliksi. Esikoisen kanssa tämä on todettu moneen kertaan sairastamisten tai vaikka reissujen jälkeen. Pitää aina tehdä ihan tietoinen ryhtiliike, että päästään taas normaaliin päiväjärjestykseen. Vauvan kanssa väsyneenä se vaan ei ole kovin helppoa.
Olen extraväsynyt nyt senkin vuoksi, että mies on tehnyt pitkän putken yötöitä, tai oikeastaan ollut töissä 24/7, joten olen pyörittänyt kotirumbaa yksinäni. Meillähän alkoi tuossa loppusyksystä se autuus, että poju hyväksyi vihdoin tuttipullon ja niinpä mä olen saanut aina välillä nukkua öitä rauhassa esikoisen huoneessa. Nyt sen merkityksen huomaa, kun on taas joutunut heräilemään viikon verran joka yö. Mutta taitaa olla niin, että useimpien lasten kanssa tulee erilaisia taantumia ja takapakkeja. Vielä nelivuotias esikoisemmekin saattaa aika-ajoin nukkua tosi huonosti. Pitäisi yrittää asennoitua niin, että sellaiset vaihtelut kuuluvat asiaan, niin pettymys ei olisi niin suuri, vaikka noita takapakkeja tulisikin. Toki perustilanne pitäisi saada sellaiseksi, ettei kukaan ole koko aikaa kuolemanväsynyt.
Mistä aasinsilta siihen, että perhe muodostaa mun mielestä kokonaisuuden, ja jos kaikki alkavat prakailla silkkaa väsymystään, niin silloin on jo vauvankin etu, että öihin saadaan joku tolkku. Meillä on toiminut tassuttelu poitsun kanssa aika hyvin (paitsi nyt on tää levottomampi kausi, mutta luotan sen menevän ohi), mutta kaikilla se ei toimi. Jos ns. lempeät keinot eivät kertakaikkiaan tuota tulosta, niin jossain vaiheessa voi olla ihan perusteltua ottaa vähän järeämmät aseet käyttöön. Kyllä ns. huudatusunikouluakin voi harjoittaa niin, ettei vauvan perusturvallisuus kuitenkaan järky. Mulla ei ainakaan ole pokkaa arvostella toisten vanhempien ratkaisuja niin kauan kuin ne ovat vastuullisia ja vauvalle turvallisia. Kukin perhe valitsee tiensä ja toimii niin kuin parhaaksi näkee omassa tilanteessaan.
Unipussista: Meillä otettiin Candiden froteepussi (netistä aikoinaan tilasin, menee varmaan metrin mittaisellekin lapselle) molemmilla tenaville käyttöön siinä vaiheessa, kun alkoivat nousta seisomaan, ts. kun liikkuminen alkoi häiritä unta. Esikoinen oli tuolloin 10 kk ja juniori 8 kk. Oppivat molemmat sukkelasti nousemaan pussissa seisomaan, mutta harvemmin niin kuitenkaan ovat tehneet. Poitsulla ainakin pussissa nukkuminen rauhoitti sitä öistä pomppimista. Ja kun meillä on yläkerrassa aika viileää, niin on kiva kun tietää aina, ettei poju palele. Suosittelen kyllä unipussia. Voi tietty isomman vauvan kanssa vaatia vähän totuttelua, mutta useimmat vauvat kai lopulta tykkäävät, että pussissa on lämmintä ja kotoisaa.:-)
Tsemppiä kaikille väsyneille!
Lumileopardi ja poitsu 11 kk
Tuli näköjään kahdesti tuo edellinen viesti. Outoa!
Kaiot & Lohku: Olen samaa mieltä siitä, että unikoulussa ajoitus voi olla aika tärkeä. Niin kauan kun vauva on vielä pieni (selvästi alle 8 kk) on ihan todennäköistä, että heräilee esim. nälkäänsä ja oikeasti tarvii vielä yösyöntejä. Samoin liikkeelle lähdöt, hampaat, sairastelut ja allergiat voivat sotkea pakkaa. Siksi pitäisikin yrittää jotenkin paikallistaa just oikea ajankohta, jolloin vauva on otollista maaperää unikouluttamiselle. Meillä se oli selkeästi tuossa 9-10 kk:n iässä, jolloin poju oli terve, ei just tullut uusia taitoja eikä hampaita - ja oli vihdoin alkanut huolia pullon, eli en ollut ainoa maidonlähde. (Meillä ei vielä tuolloin mennyt kiinteitä kuin to-si vähän, joten yösyönnille oli tarvetta.) Joskus aikaisemminkin yritettiin tassuttelua, mutta siitä huomasi jo heti alkuun, että ei auta. Nyt joulukuussa tilanne oli ihan eri ja lapsi selvästi vastaanottavainen.
Tissiriippuvaisuudesta: Meillä poika oli varsin tissiriippuvainen. Älyttömän yötissittelyn katkaisi se, että mies otti ohjat käsiinsä ja tassutteli kolme yötä mun ja esikoisen nukkuessa alakerrassa. (Poju tuolloin 9 kk.) Kun saatiin tuollainen kunnon stoppi tissittelylle, oli helpompi jatkaa tassuttelulinjalla. Poika hyväksyi tosiasiat yllättävänkin kivuttomasti. Pulloa kyllä kaipaa edelleen. Tuttia ei oo huolinut koskaan.
Rytmistä: Mä taidan olla aika tarkan rytmin kannattaja, mikä johtuu varmaan eniten siitä, että meidän molemmat lapset ovat olleet melko säntillisiä. Etenkin tää nuorempi, joka omaksui vuorokausirytmin jo pariviikkoisena ja oli 3-kuisena esikoisen kanssa samassa rytmissä (kasilta nukkumaan, seiskalta ylös noin suunnilleen). Ainoastaan päiväunien määrä on vähentynyt 3-4 unista kaksiin ja samalla niiden kesto on pidentynyt. Olemme kyllä molempien lasten kohdalla tietoisesti rakentaneet rytmiä (menestyksekkäästi, koska lapsemme ovat olleet siinä mielessä sopeutuvaisia, tiedän että kaikki eivät suinkaan ole) ja todenneet, että se helpottaa elämää ja ennen kaikkea syömisiä ja nukkumisia tosi paljon. Periaatteena meillä on, että kun on selkeä struktuuri (ei nyt minuutin päälle, mutta noin puolen tunnin tarkkuudella kuitenkin yleensä), niin siitä voi sitten joskus tehdä poikkeuksiakin hyvillä mielin. Ja mitä isommaksi tulee, sen enemmän joustonvaraa.
Näillä mennään meillä pojan osalta noin suunnilleen:
Klo 6-7 heppu herää
Klo 8 aamupuuro
Klo 9.30 maitoa ja unille kuistille
Klo 11 herää
Klo 11.30 lounas
Klo 14 maitoa ja unille
Klo 15.30 herää
Klo 17 iltaruoka
Klo 19.30 iltapuuro
Klo 20 maitoa ja nukkumaan.
Yöt menivät pitkään parilla kolmella herätyksellä: kerran välillä 00-02, mahdollisesti kerran välillä 2-4 ja kerran välillä 4-6, jolloin sai maitoa. Mutta kuten tuossa aiemmassa viestissä kirjoitinkin, nyt on hulinavaihe meneillään ja yöt on yhtä heräilyä ja kitinää. Ja maidon litkimistä myös, valitettavasti. Silloin kun tää on tämmöistä, niin mä en totta puhuen kovin tarkkaan edes halua tietää, monestiko on herätty. En oo koskaan pitänyt mitään unipäiväkirjaa, koska a) en halua itsekään havahtua yöaikaan yhtään enempää kuin on tarvis ja b) yöt on mitä ne on, kyllä ne siitä aikanaan helpottaa. Uskon kyllä, että monille unipäiväkirjasta voi olla apuakin.
Samoin tiedän, että perhepeti toimii monilla tosi hyvin ja purkautuu sitten aikanaan omalla painollaan. Itse kuitenkin nukun paremmin kun vauva/lapsi ei ole samassa sängyssä - ja myös molemmat mun lapset ovat nukkuneet paremmin kun eivät ole ihan mun kyljessä. (Miehen viekussa ovat kyllä molemmat nukkuneet aina mielellään eikä mieskään siitä häiriinny.) Esikoinen oli mulla vauvana enemmän vieressä niin kauan kun imetin, mutta alettiin kyllä molemmat nukkua paremmin kun yöimetykset loppuivat ja tyttö siirtyi kokonaan omaan sänkyynsä. Tätä nuorempaa oon ihan tietoisesti nostanut alusta asti pinnasänkyyn - ja hyvin on siellä viihtynytkin. Vauvan sänky meillä on ollut aina vanhempien makuuhuoneessa. Esikoinen nukkui meidän kanssa samassa huoneessa 2-vuotiaaksi saakka ja tämä juniori siirtyy varmaan siskon kanssa samaan huoneeseen kunhan oppii puhumaan ja kävelemään ja kunhan yöt asettuvat - ehkä siis aikaisintaan ensi syksynä.
No niin, tulihan taas pitkät jutut. Toiste lisää.:-)
LL + poju 11,5 kk
Viime yö oli kamala. Klo.4 saakka heräiltiin 15-30min välein. Sitten 30-60 min välein. Useinmiten tarvittiin tissi jotta uni tuli takaisin :( Joskus 3 maissa olin niin sippi, että kivahdin (en ole sellaista äänensävyä ennen käyttänyt) vauvalle että nyt nukutaan..tyttö säikähti ja alkoi parkumaan. Ja arvaten äiti perässä parkumaan, anteeksipyydellen ja katuen. Ehkä tuo oli merkki siitä että olen liian väsynyt?
Neuvolassa käytiin aamulla..kerroin öistä. Tervhoitaja kommentoi "jaa, niinkö, no voi". Eikä kysellyt sen tarkemmin..itse oma-aloitteisesti kerroin "kaiken". Jotenkin sitä odottaisi jonkinsortin tukea..ymmärrän kyllä, ettei hänelläkään ole valmiita konsteja tähän mutta ammattilaisena edes jotain fiksumpaa kuin nuo typerät tokaisut.
Enpä tiedä. Täytyy vaan muistuttaa itselleen että tämäkin vaihe menee kai joskus ohi..mutta jos on jotain millä tilannetta voin helpottaa (edes yrittää helpottaa) niin sen tekisin enemmän kuin mielelläni.
Voimia kaikille yököille!