kahvipöytäkeskustelua työpaikalla

Mun töissä kahvipöydässä kysellään säännöllisesti, että koskas mä meinaan lapsia tehdä (olen ikäni ja elämäntilanteeni puolesta ikään kuin " seuraavana vuorossa" ). En ole halunnut kertoa työkavereille, sillä olen isossa talossa eikä kiinnosta että kaikki siellä tietäisivät lapsettomuudesta.



Eikä tosiaan nekään jotka lapsettomuudesta tietävät aina älyä olla kovin hienotunteisia. Istuttiin jokin aika sitten " tyttöjen" kanssa iltaa ja yksi laukaisi, että tehkää nyt joku lapsi, kun hänellä on niin kova vauvakuume, mutta ei sopiva hetki vauvan hankkimiseen (itsellään on 2 puolivahingossa alkunsa saanutta). Ihan kamalalta tuntui, kuin joku olisi puristanut mun sydämen kylmän kouran sisään. Mitähän tässä on yritetty tehdä viimeiset 2 vuotta ihan tosissaan? :(



Tietty tiedän, että ei mun ystävät tahallaan sano hölmösti tai halua mua mitenkään satuttaa. Ne ei näemmä vaan voi käsittää, vaikka olen koittanut alkuun tästä tuskasta heille puhua. Enää en edes juuri jaksa puhua, kun eivät he tunnu ymmärtävän kuitenkaan.



Siksi mä varmaan täällä niin hyvin viihdyn, kun täällä aina ymmärretään! :)

Killa: mitä muuten vastaat utelijoille lapsentekoaikeista? Mä aion sanoa totuuden, jos suoraan kysytään. Tietty hoidoista en välitä puhua töissä, olen myös isossa talossa töissä, joten en halua joutua juoruilun ja säälin kohteeksi. Käyhän tuo salailu mielenterveyden päälle, kun joutuu aina keksimään syitä lääkärikäynneille ym. Tai voi sanoa, että menee lääkäriin, mutta pomo jo ihmetteli, että onko jotain vakavaa.. sanoin siihen, että rutiinitarkastus vaan. No tämä meni alkuperäisen aiheen vierestä.



Tuntuu, että tämä lapsettomuus eristää. Olin ennen paljon sosiaalisempi. Toisaalta helpottava kuulla, ettei ole yksin tunteidensa kanssa, kun täältä palstalta saa vertaistukea.



Ei tätä tuskaa tajua, kuin lapsettomuudesta itse kärsivä tai ennen kärsinyt.

Minulla on jo yksi lapsi, mutta se ei tee näistä tilanteista yhtään sen helpompia. Minulla on pieni työpaikka ja olen suht avoimesta siellä kertonut ongelmista saada toinen lapsi. Yritystä siis takana pitkälti yli 2 vuotta.



Kahvipöydässä kun tästä sitten keskusteltiin ja toiset ihmetteli suuren ääneen, et miten niin mä en tuu raskaaks kun onhan mulla jo yksi lapsi. Mitä siihen sitten voi sanoa? En minä tiedä ihan kun se yksi lapsi olisi jotenkin tae sille, että lisää tulee.



Tahi sitten kun selvisi, että vika on miehessäni ja rankat hoidot on edessä jos lapsia halutaan. Totesi eräs vaihda miestä. Miten joku voi sanoa jotain noin typerää edes herjalla. Minä kun en halua lasta hinnalla millä hyvänsä vaan haluan lisää lapsia meidän perheeseen.



Todella vaikka ihmiset tietäisivät asiasta ei se estä heitä päästämästä tyhmyyksiä suustaan. Se vaan osoittaa sen, että toiset eivät käsitä miten kipeästä asiasta on kyse.



Mä muuten kuulin hyvän jutun sivuten tätä mitä sanotaan kyselyihin. Mun eno neuvo pikkuveljeäni, että kun joku kysyy koska hän valmistuu kannattaa sanoa parin vuoden päästä. Se on kuulemma yleispätevä vastaus asiaan kun asiaan. Ajattelin siis itse soveltaa sitä tähän, niille joille meidän lapsettomuus ei kuulu. Enkä edes valehtele, koska en voi tietää, mutta voi se pitää paikkansakin parin vuoden päästä.



lekkäkerttu

Eniten satuttaa se, jos joku joka tietää meidän lapsettomuudesta, päästää suustaan kummituksia. Meillä on siis yksi lapsi ja joku ns. hyvä kaverikin on kysynyt, että " eikö se kannattaisi tehdä toinen lapsi heti perään" . Voi sissos! Ja tämä kaveri hyvin tietää meidän vaikeudet saada aikaan se ensimmäinenkään lapsi. Olen sanonut siihen, että me ei haluta vielä toista lasta. Vaikka olisi tehnyt mieli sanoa suoraan, että etkö sinä v**** muista kuinka me ei meinattu saada tätä ensimmäistäkään alulle.



Kerroimme aikanaan kaikille lähimmille kavereille ja sukulaisille lapsettomuudestamme. Sen ansiosta suurin osa ei kysy koskaan, että " milloinkas teille toista lasta aletaan hommamman" . Siinä mielessä kannatti kertoa. Mutta poikkeus vahvistaa aina säännön... =) Enkä tarkoita sitä, että kaikkien tulisi kertoa lapsettomuudestaan. Jokainen tekee, miltä itsestä parhaalta tuntuu.



Jiffi

Yleensä, jos joku tuttu (muttei läheinen) kysyy lasten hankkimisesta, vastaan jotain ympäripyöreää kuten " katotaan nyt" tai " varmaan pitäisi alkaa tuota miettiä" . Ihan lähimmät ihmiset mulla on tienneet alusta asti ja nyt olen alkanut kertoa aika huoletta muillekin kuin aivan läheisimmille kavereille.



Töissä en tosiaan halua, että kaikki tietävät, joten vain pari lähintä työkaveria tietää. Itse asiassa juuri kerroin yhdelle, joka alkoi lähes päivittäin puhua, kuinka mulla olisi hyvä tilanne jäädä äitiyslomalle. Tämä oli sitten tietysti pahoillaan, kun kerroin hoidoista ja sanoi, että ei tietenkään ollut tarkoittanut millään pahalla. Ja ymmärränhän minä sen, enkä ollut häntä mitenkään itse asiassa toppuutellut vaan olin sanonut, että ihan mielelläni voisin vaikka äitiyslomalle jäädäkin. No, sen verran sammakkoa tältäkin kuitenkin pääsi, että ensimmäinen asia, jonka hän sanoi oli stressin välttäminen ja kuinka siitä voisi olla apua raskaaksi tulolle... Ilmeisesti mulla on nyt ollut vähän parempi vaihe menossa, kun en jaksanut tuosta edes vetää hernettä nenään! :)



Olen ajatellut, että ehkä kerron esimiehelle sitten, jos IVF:ään joudumme ja joutuu sairaslomalle. Tuntuisi jotenkin reilummalta pomoa kohtaan ja helpommalta itselle, kun ei tarvitsisi selitellä poissaoloja.



Lapsettomuus tosiaan eristää. Itse huomaan jättäytyväni tietyistä tilanteista pois, esim. jos tiedän paikalla olevan vain lapsellisia, jolloin keskustelu usein kääntyy jatkuvasti lapsiin, raskauksiin, synnytyksiin jne.



Kovasti jaksamista kaikille! :)

siitä töissä pomolle kertomisesta..



minä olen aiemmin selvittänyt lääkärikäyntejä toteamalla pomolle tai vastuuopettajalle ihan pokkana, että en viitsi alkaa sua näillä gynekologisilla ongelmilla pelottelemaan.. siihen on yleensä kyselyt loppuneet =)

ehkä toteamus vaan, että " AHA, JOO..."



jos julkisella käy, niin ainakin jyväskylässä " poissaololappuun" kirjoittivat naisten poliklinikka, ei lapsettomuuspoli.



talvella ehkä aloitellaan kolmannen lapsen saamiseksi hoidot.

meidän toisen pojan syntymästä tulee helmikuussa vuosi, joten niihin aikoihin hoitoja voisi lääkärin mielestä jatkaa, jos siltä tuntuu. (eli jos meillä on rahaa, kun hoidot tulee yksityisellä kalliiksi..)

IVF olisi heti aloituksena.



samaa syytä aion taas tarjota opettajalle.. on eri opettaja kun aiemmin, kun on eri kurssikin. (nyt olen vielä äitiyslomalla, ja edellinen kurssi jäi kesken juuri tämän äitiysloman takia)

Minulle eräs työkaveri jankutti useaan otteeseen lapsen teosta ja oletko jo raskaana tai muuta. Kerran sitten heitti,että oletko unohtanut miten niitä tehdään!! Minä siihen sitten,että ollaan tässä jo vuosi yritetty.

Työpaikkojen kahvipöytäkeskustelut voivat kyllä olla todella vaikeita. Meilläkin lapsettomuus on vuosien asia, joten tein valinnan, että en kertonut töissä asiasta ollenkaan. Ystäville ja perheelle ehkä liiankin kanssa.



Mä en suosittaisi kertomaan niistä ivf-hoidoistakaan töissä. Uskoisin, että hyvin yleisesti sairaslomatodistuksessa ei lue mitään lapsettomuudesta eikä edes hoitopaikasta. Mulla on ainakin syykoodikohta ollut ihan tyhjä joka kerta. Ainoa mikä saattaa paljastaa jotain on, että lääkärin tittelinä on naistentautien erikoislääkäri. Meillä oli kaikki hoidot väestöliitossa.





Syy miksi en kertoisi on se, että en haluaisi esimiehen kanssa jännittää hoidon onnistumista ja alkuraskautta. Ne hoidot ovat henkisesti rankkoja, joten mieluummin oma puoliso tai läheinen ystävä jännityskaverina. Meilläkin oli valitettavasti se tilanne, että vaadittiin kolme pitkän kierron IVF-hoitoa ja n kpl pakastealkion siirtoja ennen kuin raskaus on päässyt edes puoliväliin.

Tuohon kertoako töissä hoidoista niin kannattaa ottaa huomioon, että joissain työpaikassa punktiosta saatava sairasloma olisi palkatonta, joten mä sanoin viimeks esimiehelle vaan meneväni leikkaukseen. Ei kyselly enempää.



Mun kaverit ja perhe tietää, että ollaan käyty hoidoissa mutta hoidon vaiheista en välitä puhua. Tai yksi kaveri on aina tiennyt missä mennään, koska hänellä on myös lapsettomuutta niin ymmärtää nämä tuskat ja pettymykset.

Olen varautunut siihen, että palkattomaksi menee. Meillä on muutenkin tiukat säännöt lääkärikäyntien suhteen eli joka minuutti on takaisin tehtävä kun joutuu työajalla käymään.



Enkä siis tietenkään ajatellut pomon kanssa hoitojen onnistumista jännittää tai se tarkemmin hänelle kertoa, mutta ajattelin että voisin sanoa, että hoidoissa ollaan ja sen takia tulee poissaoloja, jotta hän voisi niihin varautua (tai ei ainakaan tarvitsisi ihmetellä).



Kysyisin vielä, että oikeastiko syytä (mitään koodia) teillä ei ole saikkutodistukseen merkitty?



Luulen, että meillä se herättäisi epäilyksiä, jos sitä ei ole merkattu. Lapsettomuushoidot on käsittääkseni ns. Z-koodilla, joka tarkoittaa meillä sitä että sairaslomajalta ei makseta palkkaa. Lisäksi työskentelen hoitoalalla, joten jos pomo ei koodia tunnista, ei hänen ole sitä vaikea selvittää... Siksi ajattelin suosiolla kertoa.

Mun täytyy nyt sanoa, etten huomannut katsoa mikä koodi siinä oli, mutta ei siinä ainakaan oikeaa syytä lukenut. Esimies pyysi toimittamaan todistuksen suoraan osastosihteerille ja palkka tuli ainakin normaalisti siltä sairaslomaviikolta. Meillä saa olla 3 päivää pois ilman todistusta, mutta punktiosta kertyi lomaa 5 päivää, joten siihen tarvittiin todistus.