Hermot menee 2-vuotiaan nukutukseen...
Mitä ihmettä mä teen tuon muksun kanssa??? Poika on päiväunille ja yöunille vietäessä väsynyt, mutta ei nukahda. Nousee koko ajan pois sängystä ja huoneestaan. Jos olen vieressä, pelleilee ja juttelee parikin tuntia ennen kuin rauhoittuu nukahtamaan, vaikka en siis vastaa, enkä mitenkään reagoisi hänen juttuihinsa. Jos lähden pois huoneesta, tulee muksu saman tien perässä (aiemmin nukahti itsekseen, kun vaan vei sänkyyn). Kokeilin neuvolan neuvon mukaan kantaa aina takaisin antamatta mitään huomiota, edes katsomatta silmiin. Kolme päivää olen tätäkin tekniikkaa yrittänyt, muttei auta. Äskenkin kannoin poikaa takaisin sänkyynsä KAKSI TUNTIA. Eikä siltikään jäänyt sänkyyn, vaan jouduin jäämään viereen istumaan, mikä taas sai aikaan tunnin pelleilyjakson. Huutamiset, uhkailut, lahjomiset ja kiristykset yms. fiksut kasvatusmenetelmät on myös havaittu tehottomiksi. Rumba on vielä pahempi, jos isi hoitaa nukutuksen. Tätä on jatkunut nyt kuukauden verran, poika on 2v3kk ikäinen. Aina hoidetaan tietyt rutiinit ennen nukkumaanmenoa ja ulkoillaan paljon ja väsänyt poika kyllä on, oikeastaan homma on pahempi, mitä väsyneempi. Täytyyköhän kaivaa vuoden pois käytöstä ollut pinnasänky takaisin, että pysyy siellä? Mulla ei siis olisi mitään sitä vastaan, että olisin vieressä nukuttamassa, mutta kun se ei rauhoita poikaa ollenkaan. Neuvot alkaa olla aika vähissä. Pelottaa, kun tänään oli jo tosi lähellä, etten kiskaissut poikaa hiuksista.. Ja minä olen ehdottomasti kaikkea fyysistä kuritusta vastaan! Mitä pitäisi tehdä?? Kaikki neuvot ja vinkin on tarpeen ennen kuin tämä mamma sekoaa...
Kommentit (29)
Yritimme kaikkea, mikään ei vain toiminut, paitsi aika. Meidän pojallamme tosin oli jo synnytyssairaalasta asti vaikea nukahtaa, oli miten väsynyt tahansa. Joten toivottavasti te pääsette vähemmillä kuukausilla---
Meillä sitten lopulta tehosi sellainen, että istuin sängyn päädyssä (ja kyllä, palautin sänkyyn aina kun siitä kipusi pois) ja vahdin että pysyy sängyssä. Aikaa meni yleensä 30 min - 1 tunti, mutta jos yritettiin jotain muuta keinoa (että jäisi itsekseen nukahtamaan) niin aikaa meni tuplasti enemmän.
Sitten aloin tekemään niin, että istuin ensin vaikka 15 min ja sanoin että äiti käy nyt olkkarissa ja tulee kohta takaisin tarkistamaan että kaikki on hyvin, ja sitten olin poissa ensin hyvin lyhyen aikaa ja vähitellen vähän pidemmän aikaa, niin että poika oppi pysymään sängyssään. Jossain vaiheessa sitten touhu rauhoittui, eikä enää tullut sängystä pois kuin n. 2-3 kertaa. Sitten n. 3 vuotiaana alkoi pysymään sängyssään ihan nätisti. Siihen meni aikaa kaikkiaan siis 1,5 vuotta. Joillakin se vain on tiukemmassa kuin toisilla....
ja voin hyvinä uutisina kertoa, että sekin oli onneksi vain vaihe, joka meni ohi. Meidän tytöllä oli samaan aikaan uhman pahin kausi, joten laitoimme sen piikkiin koko rumban. Kesti meillä puolisen vuotta ja sisälsi myös yöllisiä huutosessioita. Tytöllä tosin takana rankka kevät pikkusiskon tulon ja muuton takia. Mutta uudessa kodissa pari kuukautta asuttuamme pidimme yöhuutojen suhteen lempeän unikoulun, eli aina kun huusi, menin huoneeseen vähän edellistä kertaa myöhemmin, kerroin ettei ollut mitään hätää, nyt on yö ja nukuttan ja kävelin pois. Kahden yön jälkeen alkoivat yöhuudot loppua ja tein saman iltanukutuksilla. Eli samat iltarutiinit kuin aina ennenkin, valot pois, hyvää yötä ja ulos huoneesta. Aikansa huuteli, mutta parissa viikossa tottui ajatukseen ja alkoi nukahtaa helpommin. Ja uhma väheni samalla, eli meillä olivat selvästi kytkyssä toisiinsa.
Nyt on tullut vähän lisää samaa iltarumbaa, mutta emme palaa enää vieressä istumiseen, vaan viemme uudestaan sänkyyn sanaakaan sanomatta, mutta lempeästi. Onhan se raivostuttavaa, mutta periksi ei anneta!
Ikävä kyllä mitään kikka kolmosta en voi neuvoa, mutta lähetän hurjasti energiaa ja jaksamista. KYLLÄ SE MENEE OHI JA HELPOTTAA!
Me myös teimme juuri noin (näiltä sivuilta silloin aikoinaan saatu vinkki ;), mutta meillä haluttuun tulokseen päästiin noin 4 kk kuluttua. Nykyäänkin saattaa pomppia pois sängystä muutaman kerran, mutta ei enää vaadi vahtimista tms., riittää kun komentaa takaisin sänkyyn.
Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä. Kyllä otti koville meilläkin, siihen saakka (siis aika välillä n. 1.5-2v) ei _koskaan_ tarvinnut apua nukahtamisessa. Vanhemmat oli aluksi aika ihmeissään...
Kun tätä palstaa seuranneena voin vaan todeta, että tämä 2-vuotiaiden nukuttamisongelma on yksi yleisimmistä täällä esille nousevista aiheista ¿ eli lienee ihan normaali ikään kuuluva vaihe, ilman sen kummempaa tai vakavampaa taustaa. Tietysti, joissain yksittäistapauksissa taustalla voi olla jotain muutakin. Muuten kuuluu varmaan vaan siihen, että unen tarve yksinkertaisesti vähenee, ja ollaan niillä rajoilla tarvitaanko päiväunia vai ei ¿ yleensä ne kuitenkin edelleen tarvitaan. Lisäksi tuohon liittyy 2-vuotiaan uhmaa ¿ valtataistoa - ja siinä on vanhemman näytettävä, kuka on pomo ja päättää, että nukutaanko vai ei.
PALJON parempi yö kuin sitä edellinen. poika vain kerran yritti tulla sängystä pois ja palas heti takas kun näki isin :) aamulla heräs iloisena jutteli siellä huoneessa eikä tullu pois, menin itse sitten hakemaan äsken sieltä pois. Ekana tietty kysy että missä isi on :)
Katotaan vielä tämä loppuviikko tällä tyylillä niin eiköhän tämä ala tulosta tuottamaan :)
Eli: meillä aivan UNELMApoika, viikko sitten täytti 2 vuotta. Siis UNELMAnukkuja ollut aina. Omassa huoneessa omassa sängyssä nukkunut 7kk ikäisestä saakka. EI MITÄÄN ONGELMIA NUKUTUKSESSA JA NUKKUMISESSA.
Kunnes kaksi yötä olleet aivan järkyttäviä. Tismalleen vastaavaa kuin täällä ihmiset kuvaa: herätys viim. klo 01-02, sitten aamuun saakka vaellettu isin ja äidin huoneen ja oman huoneen väliä. Uni ei vain tule meidänkään vieressä! Jutellaan, potkitaan, huudetaan, ja raivostutaan totaalisesti, jos jompi kumpi pyytää olemaan hiljempaa vauvan takia (meillä 4kk ikäinen vauva, joka nukkuu pinniksessä meidän huoneessa). Takaisin omaan sänkyyn vieminen aiheuttaa hillittömän raivarin. Viimekin yönä potki todella kovaa sänkynsä laitoja. Naapurit varmaan ilmoittavat kohta sosiaaliviranomaisille, että ne tuolla yläkerrassa pieksävät lastaan...
Päiväunia poika on nukkunut näihin päiviin asti jopa huikeat 2.5 tuntia. EILEN NUKKUI VAIN VARTIN. Eli jumalauta tässä on ihan kaikki maailmankirjat sekaisin. En tiedä mitä tekisi.
ILMEISESTI on paras, että vain kannetaan poika takaisin omaan huoneeseen. Ja jos mies vaikka nukkuisi siellä hänen kanssaan muutaman yön. ONGELMA vain on siinä, että mies tekee 24h työvuoroja joka 3. päivä. Eli kahden yön päästä on tiedossa meikäläiselle yö yksin näiden kahden kanssa. Kiva.
Ei kai auta kuin yrittää jaksaa. Purra hammasta yhteen. Tämä helvetinmoinen väsymys vain vie kohta hengen.
T. Tiiti74 pesueineen
tulee huomenna viikko kun ollaan kokeiltu tuota pojan huoneessa nukkumista ja ei voi sanoa kuin että TODELLA paljon parempaan suuntaan menossa. Poika on sängyssä kun luetaan satu. sen jälkeen iltarukoukset ym ja sammutan valot tai mies sammuttaa. poika alkaa nukkuun, itse menen nurkan taakse patjalle makoileen, poika ei kertaakaan tarkista onko joku siellä vaan alkaa nukkumaan.
Eka yö oli aika vauhdikas, heräs 5 kertaa. pikkuhiljaa kerrat vähentyneet. pari yötä ollu niin että ei herää ollenkaan. viime yönä vaan voivotteli jotain sängyssä mutta nukahti sit.
Eli taitaa olla todella hyvä neuvo tuo mikä saatiin siltä naiselta :)
Esikoisen kanssa jouduimme aikoinaan samanlaiseen peliin mukaan, joten vastaan siltä pohjalta.
Nukkumaan menevät kaikki joka ilta, joten siitä ei tarvitse kinastella eikä sitä tarvitse uhmata. Siispä älkää tekään hiiltykö vaan pysykään tyyneenä ja neuraalina. Helppo sanoa, tiedän, mutta hiityminen antaa lapselle tilaisuuden kivasti kokeilla omia ja äidin rajoja.
Samat rutiinit joka ilta: iltapala, pesu, yökkäri ja halutessa YKSI iltasatu tai laulu.
Jos vieressä nukuttaminen ei sinua haittaa, otat lapsen kainaloon ja pidät vaikka väkisin kiinni. Kommentoit vain rauhallisesti: nyt nukutaan. Ekalla kerralla voit vaikka sanoa, että nyt hiljaa. kuunnellaan kuuluuko roskiauton, koiran, tonttujen tms. ääntä ulkoa. Tiedän, että vaikeaa tämänkin kun lapsi vain huutaa, mutta älä anna periksi. Yritä vain itse rentoutua ja hengitellä rauhallieesti. Toinen vaihtoehto on pitää lapsi väkisin omassa sängyssä.
Muuta ei enää kommentoida kuin hyvää yötä, nyt nukutaan ja silmiin ei katsota.
Päivisin voi jutella nukkumaanmenosta tyyliin äiti menee illalla nukkumaan, isä, mummi, ukki ym.
Esikoinen oli meillä varsin sinnikäs tapaus ja näin jälkikäteen ajatellen liian helposti antoi periksi huudolle ja temppuilulle.
poika 2v2kk ja alkoi yks kaks tässä pari viikkoa sitten tämä rumba.
Ennen niin kiltisti meni sänkyyn ja nukahti itestään. nyt ollaan monena yönä nukutettu..pahimmillaan menee yli tunti. Mutta sitten se että poika herää yöllä ja saat alkaa juokseen viemässä sänkyyn koko ajan.
Nyt sitten kokeiltiin ties mitä miehen kanssa. eli on taas luettu satu jne jne mutta tällä kertaa ei jääty sinne nukuttelemaan vaan lähdettiin pois ja poika tulee itkien perässä. ollaan nyt 1½h viety poikaa takas sänkyyn, oltu rauhallisia, puhuttu rauhallisesti ja sanottu että nyt on yö nyt nukutaan tai vastaavaa mutta eimitään.
Alkaa loppuun ideat totaalisesti.
KOkeilin myös tuota että äiti käy olkkarissa ja tulee kohta takaisin niin aivan hirvee huuto. eli ei ainakaan näin yhdellä kertaa tehoa.
en tiedä mitä tässä keksisi...
Olen nimittäin myös kantanut 1 v 11 kk ikäistä tenavaa tänään 1,5 tuntia sänkyyn. Hermot meinaa mennä... Ihan viime aikoina on tämä rumba alkanut. Toivottavasti tämä on vaan joku ohimenevä vaihe ;)
meillä neiti nyt n. 1v ja 8kk ja meillä nukutusrumba on ollu 1viikon iästä asti ihan älytön, (ulos helppo nukuttaa vieläki ja nukkuu hyvin siel, mut sisäl ja ne yöunet, itku tulee silmään)
meil on iltasin nukutettu neitiä 1-2 tuntia muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta aina. 8kk iässä jätin peiton pois ja neitin heräileminen loppu (onneks, takasin nukuttaminen 15min unien jälkeen ei onnistunu vaan sit valvottiin ainaki seuraavat 6 tuntia)
nyt on 3-4 kk menny n. 30 min nukuttamisel, mutta meilläpä herätään n.4tuntia nukahtamisen jälkeen ja tarttis nousta ylös.Vaan tämä äitipä ei nouse!!!
jos nukkuun 21.30 ni herätään n. klo01.30 ja takas nukkumaan siinä 05.30 aikoihin. jos nukkuun n. 00,30 ni herääminen 04.30 ja aamul nukuttas yöunia!!!
että on ihanaa ku tiedän, että muittenka pallerot eivät nukahda 10 minuutis!
KIITOS JA ANTEEKS!!!
päädyttiin hakeen pinnasänky varastosta ja poika nukkuu siinä tästä eteenpäin. oli viime yö niin hirvee että ei kiitos enään.
Olen itse raskaana ja ollaan miehen kanssa sitten vuoroteltu noissa heräämisissä ja joka kerta kun mä joudun nouseen niin oksennus lentää :( ja muutenki väsyny tän raskauden myötä niin päätimme sitten kokeilla pinnasänkyä. Siirrytään takas normaaliin kun rauhoittuu yöt. turvaportti aateltiin myös ostaa pojan huoneeseen, ovea meillä siinä ei ole ikinä ollu...eli sitten kun nukkuu normaalissa sängyssä niin varalta pidetään turvaporttia jos on tarvetta. Kuulostaa varmaan hirveeltä mutta kun ei enään jaksa niin ei :(
Elikkäs melkein aina on ollut jonkinmoisia vaikeuksia tuon nukahtamisen kanssa, mut on tietty välillä ollut hyviäkin kausia ja tyttö jäänyt nätisti nukahtamaan ihan yksikseen.
Nyt on ollut taas vaikeampi kausi ja kesän lopussa vielä muutimme joka rikkoi nukkumis tavat ihan totaalisesti. Nyt ollaan pikku hiljaa taas pääsemässä " hyville raiteille" , aloimme lukemaan tytölle nukkumaan mennessä iltasatua, josta hän kyllä hirveesti tykkää. Ja sadun loputtua sanotaan että nyt aletaan nukkumaan ja et tullaan kohta katsomaan onko kaikki hyvin, näin tyttö on sit suostunut jäämään sänkyyn ja loppujen lopuksi aina nukahtaa vaikka ei käydä kuin pikkusen kurkkailemassa ovella. Tähänkin ollaan päästy vasta muutama viikko sitten kun vieressä vielä piti istua niin kauan et tyttö nukahtaa. Meillä kyllä joskus lipsuu tuo ja nyt on taas nukkunut meidän välissä pari yötä (olin yksin tytön kans kotona), meidän sänkyyn jää ihan mukisematta eikä tarvii edes satua lukee:O Mutta odotan viimesilläni kaksosia, joten on vähän liian ahdasta;) Ainakin muina kertoina on taas suht hyvin suostunut omaan sänkyyn, mutta ei missään nimessä ilman satua, sadun voimalla saamme hänet iltaisin sänkyyn. Nukahtamiseen menee tällä hetkellä 30-45min ja siitä ajasta n.15min vanhempi on huoneessa lukemassa.
Päikkärit onkin ihan oma asiansa, tyttö nukahtaa vain vanhemman viereen, ei ole ikinä nukahtanut yksin, mut se onkin ihan meitin oma vika koska nukumme isukin kanssa aina itsekkin päikkärit;) Mut silti vaikka vieressä ollaan niin nukahtamiseen saattaa mennä yli tunti ja hyvänä päivänä menee alle 15min. Tänään jätettiin päikkärit väliin (nukkui alle 30min autossa), et saas nähä vaikuttaako tuohon yöunille menoon, jos vaikka nukahtais vähän nopeammin. Ja se mua hämää myöskin et kun herätään jo klo 7 aamulla (joskus heräkellon voimin ihan unien aikaistamisen takia) niin siltikin tytöllä menee nukahtaminen lähemmös klo 22!! Päikkäreitä nukkuu n.2tuntia ja herää sieltä yleensä klo 14-15, et en ymmärrä miksi tuo uni ei illalla meinaa tulla:/
Mut ei tässä muu auta kuin olla kärsivällinen ja yrittää aina pienin askelin muuttaa tapoja!
Ihana lukea et muillakin tätä on, eli todella uskon et kuuluu hyvinkin ikään;)
Rölli-peikko ja tylptkät 35+1 ja tyttö 2v2kk
Siis myös meillä on nukuttamisrumba melkoinen. Neiti elämöi sängyssään jokaikinen ilta noin tunnin enneku nukahtaa. Nyt 2v3kk ja tonne 1v5 kk nukahti itse sänkyyn. Nyt huutelee kaikenlaista: kakkahätä, pissahätä, jano jne. jne. Mielestäni liittyy unentarpeen vähentymiseen, uhmaan, herkkyyteen ja rauhottumisvaikeuksiin.
Rasittavaa, joo, MUTTA onneksi meillä on normaalia isompi pinnasänky (PALI-merkkinen, suosittelen lämpimästi!) jossa mahtuu vielä kauan nukkumaan ja saa siellä nukkuakkin kunnes toi nukahtaminen menee taas sujuvammin. En voisi edes kuvitella mitä nukuttaminen olisi jos neiti pääsisi omin avuin sängystä pois. Tai siis aivan satavarmasti lähtis monta kymmentä kertaa illassa juoksentelemaan pitkin kämppää. Nyt ei sentäs tarvi jahdata, vaan riittää ku itse menee n. 5 krt rauhottelemaan (ja tarvittaessa potattamaan). Ja silti ärsyttää tääki rumba ku siihen menee joka ilta kuitenki minimissään 1 h...
Tsemppiä meille kaikille...!
Lotta
Nukkumaan laittaminen on pikkuvauvasta asti ollut vaivatonta: vain sänkyyn laitto ja sinne nukahtanut. Ihan tässä parin viimeisen viikon aikana on tullut pojalla tyyliksi nostaa kauhea huuto, leikit jää kesken, ei millään nukkumaan. Yrittää kiivetä pinniksestä pois, mutta yli ei ole tullut. Huuto ja kiipeäminen jatkuvat sinnikkäänä jos jää huoneeseen, mutta huomasimme, että kun sammutamme valot, laitamme oven kiinni ja lähdemme pois huoneesta, niin huuto alkaa rauhoittua aika äkkiä. Myös pojan kampeaminen makuuasentoon auttaa, joskus jopa pysyy siinä.
Ennen 2 v ei ollut mitään nukkumisongelmia kunnes ne ykskaks tuli. Nykyisin kotona päiväunille menee myöhemmin eli tänään heräsi 16.30 nukuttuaan 3 h. Ilmeisesti joku kasvuvaihe taas menossa kun nukkuu niin pitkään. Nyt nukahti yöunille vasta 22 aikaan. Normaali arkena nukkuu päivähoidossa keskipäivällä ja yöunille menee 21 aikaan.
Nyt menee nukkumaan paremmin kuin esim. kuukausi sitten.
Ennen nukahti aina yksin sänkyyn ja nykyisin haluaa että häntä silitetään päästä. Ihan hyvä keino sillä näin rauhottuu ja nukahtaa noperasti.
Ilmeisesti unien tarve vähenee tässä iässä ja uhmaan liittyvää niinkuin joku mainitsikin. Olen kokeillut sitä jos jättää päiväunet pois mutta hän selkeästi tarvitsee ne vielä. Ilta on muuten yhtä kitinää ja sitä ei jaksa kukaan.
poika kiipee sen yli. Tänään sitten otimme yhteyttä ensi ja turvakotiin ja sieltä " uniasiantuntijaan" joka antoi meille ohjeen että parina yönä toinen vanhemmista nukkuisi samassa huoneessa pojan kanssa. Patja laitetaan pojanhuoneen lattialle ja siinä nukutaan sit. Nainen sanoi että tuossa iässä tulee turvattomuuden tunne lapsilla ja se että poika parina yönä tuntisi turvaa siitä että toinen vanhemmista on lähellä niin tuo ongelma voisi ratketa sillä. Ei enään nousisi yöllä tarkistelemaan että onko toinen vieressä kun on tottunu parina yönä siihen että kaikki on hyvin. Sanoi että unilelut on myös sellaisia jotka luo turvaa lapselle, eli ei haittaa vaikka niitä olisi monta :)
Katotaan nyt miten käy..eka yö tiedossa siis tänää että isukki nukkuu pojan huoneessa...
Vaikka saamme tytön nukahtamaan omaan sänkyyn iltaisin (eilen nukahti kun isi luki sadun ja tuli pois niin vartti meni ja oli unessa, mut päikkäreitä ei eilen siis pahemmin nukkunut) niin nyt on mennyt jo pari viikkoa kun tyttä tulee öisin jo klo 1-2 meidän väliin. Vielä kuukausi sitten nukkuin yöt läpeensä omassa sängyssä ja tuli vasta aamun pikku tunteina viereen. No, viereen on annettu tulla, kun sekin vaihtelee aika paljon moneltako tulee. Sit kun vauvat tulee kotiin niin varmaan joku nukkuu muutaman yön tytön huoneessa!
Pikaisesti R-P ruoanlaiton lomasta ja tyttö edelleen 2v2kk
että jos tulee yöllä viereen niin olis hyvä viedä takas sänkyyn mutta aamun pikkutunneilla ei kuulemma haittaa jos tulee.
Rony saa tulla meillä 7 eteenpäin meidän sänkyyn..mutta ennen tuota yritetään saada omaan sänkyyn....
Peukut ylös että yö menee hyvin :)
Voisiko olla hampaita tulossa? Tai elämässä jotain muutoksia tms. Yleensä lapsilla on hyvä syy kuten kipuilua jos uni ei tule - eli tuon ikäinen ei kärsi nukahtamisvaikeuksista kiusatakseen vanhempiaan. Meillä myös vastaavaa aina välillä vajaan kahden vuoden ikäisen pojan kanssa.
Viimeksi syy oli poskihampaat, nukahtamiseen auttoi tällöin paremminkin lapsen huomiointi, lukeminen, sylissä pitäminen, silittely, kuin että olisi jättänyt huomioitta.
Pakottaa ei kannata eikä väkisin laittaa sänkyyn, pahentaa vaan asiaa.
Poikaa on auttanut nukahtamaan myös se että on peitellyt omat nallensa nukkumaan viereensä ensin ja sitten olemme korostaneet että nalle on väysynyt ja haluaa nukkua hänen vieressään jne...