NKL-raportti täältä tähän
Jiihaa, kotiuduttu on! Melkein jännintä maailmassa tulla tänne katsomaan kuulumisia ja kertomaan omia yli viikon tauon jälkeen. Kuulkaas kaikki nettisiskot, en osaa edes sanoa miten paljon mieltä lämmittää kun luen teidän arvuuttelujanne ja huomaan miten paljon ajatuksia on lähtenyt meille <3 Kiitos kaikille ihanaisille!!!
Pitkä sairaalakeikka saa olon tosi oudoksi; en tiedä ympäröivästä maailmasta paljoakaan tältä ajalta. Lehden tosin sain jokusen kerran luettua, mutta uutisia en katsonut, vaikka yleensä haluan katsoa ne monta kertaa illassa. Kotiinpaluu aiheutti yllättävän onnen hyökyaallon: siskot olivat miehen kanssa pistäneet hyrskynmyrskyn ja koti kiiltää ihan kuin sillä siisti-tätien jäljiltä. Puolitutuilta ja kaukaisemmilta sukulaisilta on tullut onnittelukortteja ja lahjoja. Vollottamiseksihan se meni. Mulla on sellainen olo etten kyllä ikinä ole ollut näin järkyttävän onnellinen. Ja entäs se synnytys sitten? Se meni näin:
Viime maanantaina olin noussut aamulla mennääkseni Naikkarille ekaan yliaikaistarkastukseen, kun luulin pissaavani keittiön lattialle. Järkikulta pelasi sen verran, että kun rv:t on 41+5 enkä yleensä ole tavannut pissailla lattioille, päättelin lätäkön olevan lapsivettä. Luojan kiitos se tuli kotona eikä esimerkiksi kaupungilla. Hulahdus oli semmoinen Imatrankoski, että hätäpäissä napattu keittiöpyyhe kastui kokonaan. Mieskin oli siinä vielä kotona ja kun soitin nkl:lle niin peruivat lääkäriajan ja komensivat paikalle. Supistuksia ei ollut, mutta koska vesi oli mennyt, päättvät sijoittaa mut " odotteluraiteelle" . Seuraavana aamuna ei ollut edistystä tapahtunut, joten kohdunsuun pehmitys aloitettiin cytoteceilla. Olin kovasti skeptinen cytoteccien toimivuuden suhteen, tuulimunaahan yritettiin taannoin niillä häätää eikä siitä mitään tullut. Ei tullut tästäkään paljoa: kun tullessa maanantaina olin sormelle auki, tiistaina iltapäivällä olin 2 cytotecin ja supistelujen jälkeen reilusti sormelle auki. Ajattelin, että great, tätä tahtiahan ehkä vappuun mennessä saadaan vauva maailmaan. Supistelukin lopahti yön mittaan ja ke-aamulla olin tosi masentunut kun homma ei etene mihinkään. Siinä vaiheessa vesien menosta oli jo niin pitkä aika että oli pakko pistää lisävauhtia asioihin.
Seuraavaksi mulle luvattiinkin, että keskiviikosta tulee Penelopen syntymäpäivä ja mut siirrettiin synnärille. Siellä puhkaistiin kalvot ja jotain vettä riitti vieläkin tulevaksi. Sitten alkoikin tapahtua vauhdilla: supistuksia alkoi tulla samantien ja aika kovina vielä. Kestin niitä pari tuntia, jona aikana totesin, että ilokaasuletkun haju on niin hirveä, että sen voimalla oksentaa peräseinään asti sekä sen, että jumppapallon ja kaurapussin järkevä käyttö unohtuu supistuksen tullessa. Lopusta voisikin sanoa, että olen nähnyt taivaan ja sen nimi on epiduraali. Mikään ei enää sattunut sen jälkeen, edes ponnistus eikä 8 tikin ompelu. Tirsoja vain vetelin ja avauduin yli sentin tunnissa. Ponnistuksessa loikoilin kyljelläni, nostin jalkaa ja uitin Penelopen ulos. Todella paljon helpommalla pääsin kokonaisuudessaan verrattuna kuvitelmiin. Vähän sydämentykytyksiä kyllä tuli, kun P oli hotaissut lapsivettä keuhkoihin eikä meinannut kunnolla hengittää. Lisäksi, kun vedenmenosta oli niin kauan, 2,5 vrk, Penelope joutui jäämään infektiovaaran vuoksi kolmeksi yöksi vstasyntyneiden " tarkkikselle" . Siksi sairaalareissu venähti niin pitkäksi.
Mutta huh, nyt taitaa pitää lopettaa raportti täältä tähän. tämä on vähän hidasta hommaa näin yhdellä kädellä vauva toisessa kainalossa :-)
H rv 0 + Pentsu 1 vko
ps.Ainii, ja tyttöhän se Penelope on ja kovasti keskikokoinen: 51 cm ja 3555g
Kommentit (18)
feledith:
Olisinko positiivareista löytänyt tuon runon, en valitettavasti itse osaa yhtä kauniisti runoilla... Jaossa aivan vapaasti, ei ollut kirjoittajaa sen kummemmin sielläkään....
waimo: Aivan ihanan runon olit laittanut? Onko se sinun kirjoittamasi, vai kenen? Saako kopioida itelle talteen??
Äkkiä ne vauvat kasvaa, nytkin tämä istuu sylissä ja yrittää kaikin tavoin sabotoida kirjoittamista;) Mutta niin ihana ja nauravainen poika!!!!
Melkoinen tapahtuma se oli sinunkin synnytyksesi ja jos suurin suru oli kännykän (muistaakseni antiikkinaikaisen) toimiminen, niin täytyy kyllä sanoa että epiduraali kuulostaa miellyttävältä aineelta.
Pääsenköhän koskaan itse kokemaan moisen taivaan aukeamista...
Onhan noita tyttöjäkin clubiin tullut, mutta sen mitä itse muistan/tiedän on poikia kuitenkin huomettavasti enemmän. Tosin viimeaikoina tyttöjä on sitten tullut tasoitukseksi. =)
Oikkikselle viime vuonna kaksostytöt ja nyt sinun ja Nurun tyttöset.
Suuren suuret onnitteluhalaukset vielä sinulle ja ihanaa vauvantuoksuista kevättä koko perhaalle!
heli71:
hamu: voit kyllä taputtaa itseäsi selkään jos olet pärjännyt ilman epiduraalia, näin yhden synnytyksen kokemuksella en usko että itse olisin selvinnyt. Oliko sinulla muuta kivunlievitystä? Jos joskus vielä uudestaan synnytän, toivon epiduraalia kyllä silloinkin, koska tuntui että kaikki edistyi paljon nopeammin kun kivuttomana olin rentoutuneempi.
Oli minulla esikoiselta se ilokaasu, mutta en tiä auttoko. Ja sitten akupisteet (mies paino niitä nilkasta) sekä kohdunkaulapuudute, jotka kyllä auttoi molemmat.
Kuopukselle oli kyllä ajatus tuosta kohdunkaulapuudutteesta, mutta eihän sitä ehditty, ku aukesin n. tunnissa viidestä sentistä täysin auki - ja siitäkin ajasta suurimman osan istuin pöntöllä, ku laittoivat peräruiskeen ;-) Jotain pintasuihkutettavaa puudutusainetta laittoivat siltä varalta, että repeää ja pitää ommella. Siitä tiedän, että kohdunkaulapuudute auttoi, että kuopuksen " läpitulo" tuntui paljon selkeämmin kuin esikoisen.
Voi, kunpa pääsisin vielä kerran... Vaan ei, tämä on meidän lapsiluku. Näin on sovittu. Ja ihan hyvä näinkin sanon mä :-)
HELI mullahan on viikoittain niitä tutkimusultria. Eikös se virallinen alkuraskauden ultra oo joskus viikolla 7. Meen maanantaina taas ja toivottavasti nyt nähdään pikkusen syke kun viikkoja pitäs silloin olla 6+?! Synnärikertomuksen perusteella sulle ei ainakaan kauheeta kammoa jääny synnytyksestä :o)
Mulla on kauhee flunssa päällä ja kokoajan pelkää, että aivastan pikkusen ulos.....onneksi kuumetta ei oo, se nyt puuttuis, että grillaisinkin vielä.
Ihanaa vauva-arkea sinne ja pikkuselle pusu.
tirppa ja nökkönen rv 5+5 (?)
Ja muutaman viikon päästä, kun olet tolpillasi ja nänneihin ei satu, Engeliin halloumileivälle!
Hirmu hienoa että kaikki meni hyvin ja tyttö sieltä sitten tuli. Jos Tirppa yrittää sitä sulhasta tehdä, niin mä ehkä sitten varmuuden vuoksi tyttöystävää, jos sattuvat olemaan niin päin kallellaan :-) Ei vaan, meillä on vielä ihan hiljaista kun ei tule kuukautisiakaan että pääsis sulattelemaan viimeisiä.
Laita tosiaan viestiä kunhan arki on lähtenyt rullaamaan ja olo on hyvä, niin nähdään mekin! Kerron sitten tarkemmin omia kuulumisia.
Halauksia koko perheelle, isukille pusu ja Penalle masupäristys.
T:Tiuhtis
Nauti täysin rinnoin vauvantuoksuisesta arjesta! Se on ihanaa aikaa.
T. Menna + poika kohta 2-vuotta (jo toisesta pienokaisesta haaveilen)
Onnittelut Helille ja perheelle! Nautihan vauvasta ja joka hetkestä täysillä. Nuo pikkuiset kasvaa niin nopeaan.
T: Sisu ja poika 9 kk sekä pikkuinen luomuylläri masussa
mää olen niiiiiin onnellinen teidän puolesta!!!
ONNEA!
-Osse ja nakutyttö
ps. tää oli ehkä hauskin synnytyskertomus, jonka oon lukenut, ikinä. :D
Mahtava, että taivaassa sitten meni hienosti loppusynnytys. Toivottavasti mä saan sen Penelopen sulhasen aikaseksi. Ja tietääpähän että turvautuu suoraan epiduraaliin, eikä sorru vihreisiin keinoihin!!!!
tirppa ja nökkönen rv joko 5+2 (jos lasketaan siirtopäivästä 2+0) tai 5+6 (jos lasketaan viime menkoista)
Ihania uutisia ja hauska synnytyskertomus.
Eläköön epiduraali...kaikki avut myös minulle tervetulleita.
Ihanaa vauvantuoksuista aikaa koko perheelle.
T:Minerva rv 31+1
Jotenkin mulla oli koko ajan sellainen tunne, että tyttö sieltä tulee, liekö johtunut tuosta " Penelope" -työnimestä... En meinaan muista, että olisit sukupuolta täällä etukäteen missään vaiheessa paljastanut, tosin muistini voi kyllä pettää!
On se vaan uskomaton tunne, kun se oma vauva vihdoinkin on sylissä - haikeana tässä muistelen niitä hetkiä 1v 3kk sitten!
Joo eikös vaan olekin ihme juttu se epiduraali! Mullakin se osui ihan nappiin, en ponnistusvaiheessa tuntenut kipua yhtään - vain sen, että naamani oli ihan tulipunainen ponnistamisesta johtuen!
Erittäin paljon onnea koko perheelle, nauttikaa joka hetkestä!! :o)
Tänään tuossa kadonneiden helmikuisten pinossa kyselinkin jo sinua, ja tästähän sitten löydyit. Eikös olekin vaan taivaallista pidellä sylissä pientä ihmettä - ajatella että vielä viime kesänä piinailtiin, pelättiin ja toivottiin ja nyt se on kaikki ohi ja vauva on onnellisesti maailmassa!
Meillekin tuli ihana terve tyttö, sektiolla 22.2. Nyt ei elämästä enää puutu mitään... Tiedän tuon tunteen kun lähtee sairaalasta ja tuntuu kuin olisi ollut kauan poissa maailmanmenosta. Kaikki on muuttunut omassa elämässä kun palaa kotiin nyytin kanssa, ihan lopullisesti :)
Niklas ja kolleegat tekivät hienoa työtä!
Ihanaa kevättä vauvan kanssa!
Fresia
Heipsan Heli ja tyttönen sekä mies tietty!
Lämpimät onnittelut koko perheelle. Ihana että kaikki meni hyvin ja tyttönenkin hyvässä kunnossa pienistä säikyttelyistä huolimatta=)
T: Waimo ja poika 4kk ja risat
Odotus.
Yhtä aikaa pelko ja kaipaus.
Ja vihdoinkin.
Käsi kädessä.
Lämmin henkäys iholla.
Pientä tuhinaa, ynähdys.
Kyyneleen kiilto silmäkulmassa.
Pieni käärö, ihmislapsi.
Meidän.
Odotettu lahja.
Onnenhetki.
Lämpöiset vauvaonnittelut teille molemmille, hyvä että kaikki on mennyt hyvin! Nautitaan nyt näistä helmistämme (helmiähän he ovat, vaikka Penolope maaliskuussa syntyikin) ihan olan takaa... :' -)))
syyssäde ja pieni pakkastyttö 5 vko ja risat (jo!)
ps. itsekin muistelen epiduraalia lämmöllä, vaikka etukäteen olin toivonut etten sellaista tarvitsisi. mutta kyllä kannatti ottaa!
Minäkin olen ollut koko ajan varma, että Penelope on tyttö (varmaan se työnimi ;)
Epiduraalista. Kiva kuulla, että se on taivas. Itse en kummassakaan synnytyksessäni uskaltanut sitä ottaa, kun sanovat, että jotkut kadottaa ponnistussuunnan sen takia. Ja mullahan noi ponnistusvaiheet on kestäneet muutoinkin toista tuntia (1h13min ja 1h12min - sanotaan, että toinen ponnistetaa nopeammin ku eka ;)
Oikein onnenvaltaisia päiviä jatkossakin! Muista nukkua aina kun voit ;)
Aurinkoa ja onnea vielä kerran, koko perheelle!
sydämelliset onnittelut koko perheelle!! Muistan sinut Heli tuolta yhdestä pinosta jossa aikanaan yhdessä piinailtiin..... :)
t. Feledith rv 24+2 (pas:lla onnistuimme vihdoin)
waimo: Aivan ihanan runon olit laittanut? Onko se sinun kirjoittamasi, vai kenen? Saako kopioida itelle talteen??
Ja kiitos kaunis kaikista sanoistanne! *kumartaa ja niiaa ja liikuttuu taas kerran kyyneliin*
Osse noita: kyllähän se syntymä melkein orbbaukselta tuntui tai tuntui ja tuntui kun ei epiduraalin ansiosta tuntunut oikein missään :-D Sen kun vain kuului *pling* ja siinä oli vauva!
Tirppa: joko oot ollut varhaisultrassa? Voi että kun mulla on kädet kyynärpäitä myöden ristissä että teillä menis kaikki parhain päin!
Jep Aninka, mietinkin että nytpä tuli " tyttökerhoon" täydennystä kun sekä minä että Nuru pullautettiin vaavit maailmaan. Ja se tietohan oli salaisuus meille itsellekin ihan synnytyspöydälle asti. Muutenhan tuo klubi on ollut aika poikavoittoista ainakin viime aikoina, eikö? Lähinnä tulee mieleen Offen, Oliveran ja Lenen poitsut...
Helmiketjun syyssäteelle ja Fresialle lämpöiset onnittelut ihanista vauvoistanne! Fresia, mietin joskus että mahdettiinko tietämättämme törmätä Niklaksen pakeilla samoihin aikoihin kun lasketuilla päivillä oli vain päivä eroa. Tiedä vaikka oltais siellä vieretysten istuskeltu tuossa loppukeväällä...
Minerva ja Fele: Heilutukset \o/\o/ ja peukutukset loppuraskauteen molemmille! Ja tehän olette pitkällä jo molemmat...
hamu: voit kyllä taputtaa itseäsi selkään jos olet pärjännyt ilman epiduraalia, näin yhden synnytyksen kokemuksella en usko että itse olisin selvinnyt. Oliko sinulla muuta kivunlievitystä? Jos joskus vielä uudestaan synnytän, toivon epiduraalia kyllä silloinkin, koska tuntui että kaikki edistyi paljon nopeammin kun kivuttomana olin rentoutuneempi.
Heilutukset myös Waimolle ja " isolle" pojalle \o/
Pari juttua pitää vielä kertoa, mitkä kyllä tuntuivat senhetkisen maailman kaatumiselta mutta joille voi nyt jo makeasti nauraa. Synnytystä edeltävänä iltana haahuilin sairaalan aamutakki päällä ja aamutakin taskussa kulki tietenkin kännykkä -kunnes vessareissulla sain jollain ilveellä sen pudotettua vessanpönttöön. Ei muuta kuin onkimaan ja kappaleiksi hajottamaan, olin jostain kuullut että kun irrottelee osat toisistaan ja antaa kuivua kunnolla niin puhelin voi vielä toimiakin. No ei toiminut aamulla, kun kokosin ja yritin soittaa siipalle että nyt lähdettiin synnyttämään. En siis itse päässyt miehelle tätä asiaa tiedottamaan ja siksikin synnytyssaliin saapuessa olin aivan maassa ja ulisin ääneen ettei koko hommasta voi tulla mitään kun kaikki maailman asiat kännyköitä myöden ovat mua vastaan. Ja että vauva ei halua meidän luo kun tämä on näin vaikeata.
Toinen juttu kävi ponnistusvaiheessa kun sykkeet yhtäkkiä romahtivat. Voitte ehkä kuvitella fiilikset kun yhtäkkiä kone vetää flatlinea. No eipä siinä kummempaa, kätilö kylmänviileesti neuvoi miestä hoitelemaan johtopuolen ja haki masiinaan uuden patterin :-)
Niin ja se kännykkä: olin onnistunut laittamaan akun jotenkin väärinpäin joten ei ihmekään ettei toiminut. Mies sen siinä muiden touhujensa lomassa fiksasi, senkin...