tuen tarpeessa...

Hei Ride,



onneksi olkoon raskaudestasi! Itsekin pelkäsin keskenmenoa koko ajan sinne viikolle 22 asti ja senkin jälkeen vielä muutaman viikon vauvan ennenaikaista syntymää. Varsinkin nuo alkuviikot olivat ihan täyttä tuskaa, päivät eivät lisääntyneet millään. Plussatestin jälkeen olin päivän ajan fiiliksellä " nyt nautitaan eikä pelätä" , mutta sen jälkeen pelkäsinkin sitten ihan riittävästi. Np-ultran jälkeen rentouduin hetkeksi, kunnes " älysin" tosiaan ruveta pelkäämään vauvan syntyvän liian aikaisin, ja paniikkia lisäsi muutaman viikon kestänyt verenvuoto (istukasta) ennen puoltaväliä. Meillä tämä pelko aiheutti senkin, että raskaudesta ei kerrottu juuri kenellekään ennen 24. viikkoa.



En oikein tiedä miten muuten voisi lohduttaa, kuin että jos syke on nähty, on jo ihan hyvät mahdollisuudet ettei keskenmenoa tule, ja että itse ei tuossa vaiheessa voi tehdä asialle oikein yhtään mitään kuin elää normaalia tervettä elämää. Kävin aina Tekayn sivuilla katsomassa keskenmenon riskiprosentteja (www.tekay.fi), sen sivuston varmaan tiedätkin. Aiempi keskenmenosi varmasti lisää pelkoasi, mutta toivotaan, että kaikki on kuitenkin tällä kertaa hyvin ja nuo viikot tuosta pikkuhiljaa lisääntyvät!



Tsemppiä ja myös niitä raskaudesta nauttimisen hetkiä!



syyssäde 35+4 (mikä tuntuu itsestä joskus vieläkin uskomattomalta)

ja alkuun onnea raskaudesta!!



Tiedän tuon tunteen, kuten varmaan kaikki pitkään vauvaa toivoneet ja keskenmenoja kokeneet. Mulla taustalla oli yksi kohdunulkoinen ja yksi alkuraskauden keskenmeno, joten mulle ultrissa näkyneet sykkeet olivat kyllä melkoinen helpotus jo, enkä varmasti osannut yhtä paljon pelätä kuin pidemmälle kestäneen raskauden keskeytymisen kokeneet. Mutta kuten syyssäde (? meniköhän oikein) sanoi, sykkeen näkyminen on hyvä merkki eikä mitään suurta riskiä enää ole. Sehän on totta, että mikään ei ole koskaan varmaa, mutta pelko ei pientä mahdollisuutta poista. Itseään on vaikea käskeä olemaan pelkäämättä, mutta jos pystyt pelon ohella myös iloitsemaan edes välillä ja nauttimaan raskaudesta, niin sekin jo helpottaa oloa.



Omalla kohdallani pelot loppuivat puoliavälissä, kun isäni kuoli onnettomuudessa. En vaan jaksanut pelätä enää mitään, vaan tarrauduin raskauteen pelastavana asiana elämässä. Tietenkään en toivo muille samanlaista pelon poistajaa, mutta tuo tilanne havahdutti iloitsemaan siitä, mitä minulla oli.



Samoin tuo uuden raskautumisen vaikeuden pelkääminen on tuttua. Nyt jo haaveilen uudesta vauvasta, vaikka tyttö on vasta 10vk. Mutta ainakin tällä hetkellä luulen, että suru ei tule olemaan yhtä iso, onhan meillä jo tämä yksi suloinen lapsi. Kun tietää, miten ihana se lopputulos on, jaksan odottaa taas kerran vaikka monta vuotta.



Eli siis... huolesi ja pelkosi ovat täysin normaaleja, mutta älä anna niiden hallita koko odotusaikaa (niin kuin et varmasti teekään). Viikko viikolta olo helpottuu ja jossain vaiheessa huomaat, että synnytys onkin ihan nurkan takana! Voimia nautiskeluun! Muista nauttia myös pitkistä yöunista, mahdollisuuksista lähteä mihin vaan kun siltä tuntuu jne. :)



-Osse ja tyttö 10vk

lohdutuksista!Täällä ollaan päästy viikolle 10+2 ja välillä iloitsen raskaudesta mutta päällimmäisenä on pelko.Ehkä juuri siksi,että juuri nämä kriittiset viikot meneillään,eli ekassa raskaudessa kävin ultrassa näinä päivinä jossa viikot menivät 2 viikkoa taaksepäin eikä ultraaja varoitellut mistään,käski vaan tulla parin viikon päästä uudelleen.Ja sillä välillä tuli keskenmeno.Minusta tuntui että aika korjasi haavat,mutta nyt tämä entinen kokemus puskee nyt liian voimakkaana ajatuksiin niin paljon,että olen jopa miettinyt,pitäisikö minun mennä käsittelemään tuo vanha asia ammattiauttajan kanssa. Pystyn kyllä siitä puhumaan,esim kavereille puhuin silloin,paljon.Mutta vertaistukea en ole riittävästi saanut,monilla ystävillä on useampiakin lapsia mutta ei kokemusta tälläisesta.Ja toisaalta sellaset jotka on heti ekasta tulleet raskaaksi,yrittävät sanoo että ei kannata ajatella sitä keskenmenoa koko ajan..niinpä!Olisi se helppoa jos pystyisi olemaan ajattelematta.Tuntuu, että mitä pidemmälle raskaus etenee,sitä vaikeampaa on, ymmärrättehän, mitä pidemmillä viikoilla menettää pikku-elämän,sitä vaikeampaa se on.Ajattelin käydä nyt alkuviikosta neuvolassa kuunteluttaan sydänääniä,toivottavasti kuuluisivat,saisin siitä suuren mielenrauhan.Ultra on viimenen päivä..Ja luulen että kun pääsen sinne 12viikolle, rauhoitun nauttimaan tästä ja nautin alkuraskaudenkin edestä .. ;)kiitos teille vielä kerran ja kaikkea hyvää!Nautitaan nyt vaikka tästä lumesta ja pakkasesta :) Ride

mullakin on lapsettomuushoito-tausta, nyt odotellaan PAS-vauvaa syntyväksi helmikuussa.



mulla on ollut myös 3 keskenmenoa ennen esikoisen syntymää 08/04, sekä ennen tätä raskautta IVF tuoresiirrosta kolme päivää kestänyt plussa.



tiedän sen pelontunteen, joka kalvaa, mulla ekaa odottaessa ohan viimeiseen asti.



olen itse saanut paljon tukea tunnoilleni, ja tsempitystä pelkoihini EX-HAAHUT pinosta tuolla odotus osastolla. se on keskenmenon kokeneiden odottajien pino. me kaikki siellä tiedetään se pelontunne.. tule kurkkaamaan, siellä on muutamia uusia emäntiä alkukolmanneksella, osa toisella kolmanneksella, ja sitten on meitä loppusuoran mimmejä.



vauvakuume-osastolla on HAAHUT-pino, joka on plussaa toivovien keskenmenonkokeneiden pino. suurin osa meistä EX:istä on siirtynyt sieltä, mutta osa on liittynyt porukkaan muutenkin.



mutta käy nyt tunnustelemassa.. ja jos tuntuu mukavalta pinolta, niin tervetuloa mukaan keskusteluun!



-ennis- ja sintti rv35+1