Lapsen sukunimi

kun minäkin -eli edelleen

se suhde ei ollutkaan tarkoitettu kestämään

ja nyt uusi yritys ja pesue, joka sai isänsä nimen.

naimisissa ei vielä olla ja jos(kun) mennään, me kaikki säilytään omilla olevilla nimillämme.

(Mun sukunimi on sen verran erikoisempi ja olen sen kanssa ehtinyt niin kauan jo elämään ja siihen iskostunut, etten aio vaihtaa)

Samoin esikoisen ei tarvitse jäädä yksin mun tyttönimelle.



Oon nähnyt myös postilaatikkoja, joissa ex-miehen nimisiä lapsia, tyttönimi ja uuden miehen nimi...aika hurjaa, onneks niistä ei ykskään ole ollut väliviivasukunimi ;)

Kaks aikasemmasta (avio)liitosta lapset nykyisin mun sukunimellä, uudesta (avo)liitosta yksi lapsi ja myös mun sukunimi.

Minun sukunimi siksi että se on parempi kuin avomiehelläni...ja että kaikki lapset on samaa sukunimeä.

Mulle se oli ihan automaattinen juttu, että lapsi sai isänsä sukunimen. Jotenkin mun ajatuksissani sen kuuluukin mennä niin. Tosin haluaisin vielä joskus naimisiin ja ottaisin silloin mieheni sukunimen, jolloin koko perheellä olisi sama sukunimi.

Mies oli sitä mieltä että hän ottaa minun sukunimeni kun joskus naimisiin mennään. Näin ollen annoimme tyttärellemme minun sukunimeni.

Itse olin vain tyytyväinen tästä sillä oma sukunimeni on suht harvinainen! Onneksi nykyään monet miehet uskaltavat ottaa myös vaimonsa sukunimen!!!

kuinka kaikilla on nuo omat aatokset ja ratkaisut...

ei taida olla/tulla täältä yksselitteistä vastausta =)



Onnea ja mielenrauhaa pohdintaan

Sillä meillä on kuitenkin tarkoitus joskus päivänä kauniina(tosi kauniina vissiin, kun vielä avopari, vaikka yhdessä oltu pian 13v. ;o)!) mennä naimisiin, jolloin otan kyllä mieheni nimen niin käy helpommin sitten sekin, kun ei tarvii lapsien nimiä ruveta muuttamaan ja saavat pitää nimensä, johon ovat pienestä pitäen tottuneet ;o)!!



Mulla itselläni äiti ja isä ei olleet naimisissa ja ensin mut kastettiin äidin sukunimelle, mutta jo pienenä nimi muutettiin isän sukunimeksi ja kun äiti ja isä erosivat ja olin jo koulussa 3.luokalla niin mulle vaihdettiin takas äidin sukunimi ja oli siinä ihmettelyä ja opettelua niin itsellä, opettajilla kuin kavereillakin eli helpointa näin minusta, jos aikeissa mennä naimisiin ja ottaa miehen sukunimi :o)!!



Mutta nää on tosiaan niin makuasioita miten parhaiten tykkää..tässä meidän lasten ja mun sukunimen vaihdos-jutut eli voitte arvata, että omakohtasten kokemustenkin takia näin oli meille itsestään selvyys ;o)!

Säilytin avioliitossa tyttönimeni. Lapsi on miehen nimellä, koska nimi on kauniimpi, harvinaisempi ja paremmin lapsen etunimeen sointuva. Lisäksi minulla oli enemmän valtaa etunimien valinnassa (vaikka toki hyväksytin ne miehelläni), joten senkin takia sukunimen anto meni miehelle. :)