Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Unettomuus pelottaa.

04.09.2008 |

Hei!



Poden armotonta vauvakuumetta, mutta pelkään hulluna valmomista ja unettomuutta, jota pikkuvauvat jossain määrin aina aiheuttavat. Meillä on kaksospojat nyt 2 v. 3 kk. Rupesivat nukkumaan hyvin vasta 2-vuotiaina, vaikka yhä on välillä levottomia öitä. Ensimmäiset 9 kk lasten kanssa oli aivan älytöntä, toinen pojista oli varmasti "maailman huonoin nukkuja" ja hänen vuokseen olin oikeastaan pimahtamispisteessä. Lopulta varasin vain hotellihuoneen ja menin sinne yhdeksi yöksi nukkumaan... Oli vaikeaa jakaa öitä mieheni kanssa ja valvoa vuorotellen, sillä kummalkin oli oma hoidokki öisin ja miehelläni todella vaativa työ. Minä imetin toista lapsista öisin, mieheni ruokki pullosta toista.

Olen muutenkin, ilman häiriöitäkin huono nukkuja. Olen siis unien suhteen traumatisoitunut ja pelkään joutuvani uudestaan vauvan myötä unettomuuden kierteeseen.

Mutta tämä vauvakuume, se ei tunnu hellittävän millään ja järki ei mahda tunteille mitään! Järki tosiaan sanoo minulle, että onkohan tässä mitään järkeä hankkiutua taas "unettomaksi" kun on kaksi ihanaa lasta. Ikää vain on jo 32 ja poikiakin saimme odotella 2 vuotta ennen kuin tärppäsi.



Olisiko kellään viisasta neuvoa tai kenties rohkaisevaa tarinaa minulle. Toki varoittavatkin esimerkit ovat tervetulleita.

Tuntuu vain niin hullulta, kun joka puolella korostetaan hyvän unen tärkeyttä ja kerrotaan kuinka huono uni sairastuttaa...Poikien ollessa pieniä pelkäsin todellakin pimahtavani, mutta lopulta olin "vain" sairaan väsynyt enkä edes yhteenkään flunssaan sairastunut...



Kohtalotoverit, kirjoittakaa kokemuksia!

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
05.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei!!



Minulla ei ole kaksosia, mutta kaksi poikalasta kyllä, jotka nukkuivat ekat kaksi vuotta superhuonosti heräten vajaan tunnin välein. Esikoinen on nyt 4v ja kuopus täytti juuri 2v. Juhannuksena lopetin imetyksen ja vasta sen jälkeen alkoi nuorempikin nukkua yönsä paremmin. (toki edelleen saattaa herätä pari kertaa yössä, mutta ei sentään tunnin välein) Itselläni kesti tosin kaksi kuukautta ennen kuin aloin nukkua kunnolla yöni. Meinasin jo ihan hermostua, kun ei unirytmi meinannut löytyä millään. Kai sitä neljän vuoden valvominen pätkäunineen jättää jonkinlaiset jäljet. Nuorempana kärsin jo unettomuudesta ja opiskeluaikana tuli unilääkkeitäkin syötyä. Onneksi pääsin tableteistä eroon rakkaan aviomieheni tuella. Oli ilo huomata, että väsyneenäkin sitä selviää ilman että maailma kaatuu. Sinkkuaikana sitä mukamas tarvitsi kahdeksan tunnin unet ja nyt huomaa, että viidelläkin tunnilla pärjää hyvin. Kolmosta tosiaan kuumeillaan, vaikka tiedän unettomuusrallin olevan taas edessä. Siihen lankaan en mene, että ajattelin kolmannen nukkuvan hyvin yönsä. Samanlainen tissitakiainen uusikin vauva varmaan olisi kuin molemmat veljensä.



Oletko sinä huomannut vähien yöunien jättäneen mitään jälkiä? Minä huomaan muistini olevan selvästi huonompi kuin nuorempana. Uusien asioiden oppiminen ei onnistu enää suitsait. Liekö sitten iälläkin oma vaikutuksena, kun mittarissa on 34v? :)



Tässä tuli hieman omia kokemuksiani unettomuudesta. Toivottavasti yhtään lohdutti ja toi vertaistukea, että samassa veneessä on muitakin.



Vauvakuumeen kourissa oleva HIbiskus

Vierailija
2/2 |
05.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos tosiaan vertaistuesta! Jotenkin se vain lohduttaa, kun joku muukin on samassa jamassa kuin itse, vaikka en kenellekään univaikeuksia toivo. Univaikeuksien kamaluutta ei kukaan sellainen ymmärrä, joka ei ole niistä oikeasti kärsinyt, se on tosi piinaa...



Kysyit, onko unettomuus jättänyt minuun jotain jälkiä. On varmastikin. Ehkä ne jäljet ovat emmän psyykkisiä kuin fyysisiä. Eli olen helposti aika hermoheikko unien suhteen. Iskee paniikki, jos uni ei ala tulla tai jos menee usempi yö huonosti jostain syystä. Tavallaan univaikeudet ovat hyvin lähellä minua, jos jotain häiriötilanteita tulee. Unirytmi häiriintyy helposti. Ja toisaalta tuntuu, että vähäisempi valvominen aiheuttaa enemmän uupumusta ja ärsyyntyneisyyttä kuin aikaisemmin, tavallaan unettomuuden sietokyky on paljon matalammalla. Toki huomaan, että keskittymiskyky on heikentynyt, ehkä ei niinkään muistaminen.



Mutta näillä eväillä mennään ja tiedän, että tuohon vauvakuumeeseen ei ole montaa lääkettä olemassa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla