Mulla on aikamoinen shokkivaihe paalla. Mies ilmoitti, etta haluaa avioeron. Mulle ei ole nalka ollenkaan, ruoka ei maistu millekaan. Miten kauan tallaista voi kestaa?
Kommentit (10)
2 lisää vielä, että kun oikein syömätönnä olin niin söin vain ruismarjapuuroa ja lähes en mitään muuta. Sain lisäksi kamalan flunssan, kun vastustuskyky tietenkin laski. Yritä sinä syödä paremmin, jos vaan suinkin pysyty. Ehkä seurassa syöminen maistuisi paremmin tai jossain ravintolassa jonkun muun laittama ruoka.
Miksette kerro siitä aloittajalle. Minä en ole ap vaan 2 ja 3
Suosittelisin kyllä syömään edes pieniä määriä sillä fysiikka ja psyyke kulkevat rinnatusten. Asiat tuntuvat vielä pahemmilta kun ruumis voi huonosti.
eroja on tullut, mutten ole noin voimakkaasti reagoinut. Päinvastoin olen jumpannut ihan hulluna. Yritä jaksaa pitää huolta itsestäsi. Syöt edes jotakin tasaisin väliajoin. Toivon sinulle voimia!
keskustelut. löytyy oikeata vertaistukea eikä näitä täydellisiä av-mammoja tai toisia naisia.
seiska kakkosta toiseksi naiseksi. En ole koskaan ollut sellainen, hyi olkoon.
Älä ota yhtään stressiä vaikka ei ruoka maistu, olo voi muuttua nopeasti. Tee asioita joista tykkäät ja tulee hyvä mieli vaikka kuinka haluaisit käpertyä itkuun. Stressin hallitseminen on yksilöllistä mutta älä luovuta ja sano et nyt en enää syö. Keskity vaan itseesi ja jaksamiseesi! Tsemppihali!
Mulla meni kaks viikkoo etten pystyny syömään ja nukkumaan kunnolla. Mies touhusi eron vielä melko ruman kaavan mukaan, oli siis pääkoppa tosi kovilla. Ja samalla mun kuitenkin piti hoitaa lapset. No ei elimistö sitten kestäny, vaan pyörryin kahdesti. Sen seurauksena lääkäri otti ajo-oikeuden pois puoleksi vuodeksi. Ja kaikki sen takia että sekosin sen kusipään takia, joka pystyi kohtelemaan aviovaimoaan, eli minua todella rumasti (uuden naisensa kanssa). Jos olisin tuolloin pystynyt järkevästi ajattelemaan, en mokoman lurjuksen takia olisi niin maassa ollut, mutta olen niin vahvasti tunneihminen, että kyllähän se satutti. Mutta kyllä siitä selviää.
Et sinä nyt siihen kuole, vaikka ruoka ei maistukaan, mutta mitä tarvitset juuri nyt on vertaistuki tai jonkimoinen hyvä ystävä kuuntelemaan ja jakamaan pahaa oloasi.
Ehkä pikkuhiljaa helpottaa jos ei ota yhteys paikkakuntasi mielenterveystoimistoon tai parisuhdeterapeutelle esim. seurakunnan kautta ja mies mukaan.
Voimia! Päivä kerrallaan nyt vaan eteenpäin lue Salli Saaren kuin salama kirkkaalta taivaalta tai vastaava, jos saat sieltä apua.
tuollainen vaihe, ´mutta mulla oli kysymys seurustelukumppanista. Sulla tietysti vaikeampi tilanne. Sitten mulla meni ohi ja olin ihan ok. Myöhemmin kuitenkin menin naimisiin hepun kanssa. Hän on kyllä edelleen aika hankala ja oikukas.
Toivottavasti miehesi vielä peruu puheensa. Ehkä hän vain on nyt kiivaalla tuulella. Olisiko teillä vielä mahdollisuus paikata välejänne esimerkiksi pariterapiassa. Sulla on ymmärrettävästi kamala olo. Tsemppiä.