Lue keskustelun säännöt.
No nyt alkaa tulla kuppi täyteen!!!
30.03.2006 |
Olen asunut avoliitossa mieheni kanssa nyt pian 10 vuotta.
Anopin ja apen kanssa meni ekana vuonna tosi hienosti ja ihmettelinkin että voiko näin hyvä tuuri käydäkkään... kunnes kaikki muuttui erään väärinkäsityksen yhteydessä. Kauheaa piinaa ja vittuilua kesti muutaman vuoden, jonka jälkeen asia haudattiin, tai niin luulin. Hiljaiseloa ja sopua on nyt kestänyt muutaman vuoden ja aloin taas ajatella et hei, noi onkin varmaan sittenkin hyviä tyyppejä, kunnes tänään taas sain haukut. Olen kuulemma erittäin vittumainen ja ilkeä ihminen jonka kanssa EI VOI TULLA TOIMEEN!!! Plaah :( mä en kestä enää...
Mielestäni olen erittäin sydämellinen ihminen, joka haluaa aina auttaa muita ja ajattelee hyvää kaikista. Anoppi ja appi taas yrittävät laittaa kaiken huonon muiden viaksi, eli jos vaikka anoppi rikkoo meillä jotain, hän saattaa syyttää siitä meidän kuopusta, vaikka kuopus ei olisi ollut tapahtumahetkellä edes paikalla... tai jos he puhuvat ohi suun joitain asioita, niin yrittävät selittää että joku muu on laverrellut...
Parasta kaikessa oli se kun sain kuulla olevani apen alkoholiongelman takana, appi on ryypännyt melkein 40 vuotta ja anoppi vaan selittää että tottakai se ryyppää kun on niin vittumainen miniä :(
Tänään anoppi olis halunnut viedä meiltä tavaran jonka olin saanut erään ostoksen kaupanpäällisinä ja kun sanoin ettei se käy, sain taas kuulla kuinka vittumainen ja pikkumainen olen...
Mä en jaksa enää, perään vielä soittivat miehelleni ja haukkuivat minut puhelimessa taas...
Mulla alkaa oikeesti tulla kuppi täyteen tällaista säätöä, taidan pistää välit poikki koko tyyppeihin.
Lisäisin vielä, että ikinä näiden vuosien aikana en ole anteeksi pyyntöä saanut ja itse en ole koskaan pahaa sanaa sanonut näistä tyypeistä, mutta nyt taidan aloittaa :(
Antakaa vinkkejä miten tästä eteenpäin...
Kommentit (8)
Olen ollut ehdottomat lunki ja katsonut asioita sormien läpi ja ollut loputtoman kohtelias ja luullut että kaikki olis nyt hyvin, mutta ei kun ei....
Ajattelin että saavat sopia mieheni kanssa lasten tapaamisista, minä en taida enää haluta tavatakkaan näitä tyyppejä. Lähden sitten jonnekkin kun tulevat käymään ja anoppilaanhan mun ei ole mikään pakko mennä...
En jaksa enää olla se ainoa yrittävä osapuoli, harmittaa vaan niin vietävästi, kun todella luulin että asiat olisivat nyt kunnossa:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun tarvi kohtelias olla, mutta älä silti mitään sano suoraan, ainakaan lasten kuulle. Olet vain kylmä ja etäinen. Et puhu, jos ei kysytä ja vastaat lyhyesti. Et kysele heidän asioitaan, etkä käy kylässä kuin pakolliset reissut. Lapset varmaan pärjäävät siellä välillä ilman sinuakin.
Etenkin nyt, kun suututtaa, niin älä suotta hakeudu niiden seuraan, jos ja kun ei kerran pakko ole. Tuskin kuitenkaan kannattaa alkaa suurieleisesti alleviivaamaan sitä, että välit on nyt poikki ja mielenosoituksellisesti polkea jalkaa ja tuhahdella niille. Kuten sanottu, ei ne luultavasti siitä enää muutu, joten lämmön kerääminen vain huonontaisi sun mielialaasi entisestään.
Hankalaahan tuo kyllä on. Ja tylsääkin tylsempää joutua pettymään, kun luulit kaiken olevan kunnossa.
Olet omasta mielestäsi sydämellinen ja toisia ajatteleva ja ihana ihminen... Olisiko tässä käynyt nyt niin kuin täällä palstalla eräälle toisellekin tyypille, joka nicillä kirjoittelee... Se oma mieli on aina niin erilainen kuin toisten mieli...
Sovittiin että minun ei tarvitse olla heidän kanssaan tekemisissä nyt niin pitkään aikaan kun haluan. Tulossa on meidän lasten synttäreitä, serkkujen synttäreitä ja yhdet häät, joihin en aio osallistua. Mieheni saa mennä lasten kanssa ja meidän lasten synttärit vietetään kahdessa osassa, toiset muille vieraille ja toiset anopille ja apelle. Jälkimmäisissä en aio olla paikalla, mies hoitaa tarjoilut.
Serkkujen synttäreille en mene jos anoppi ja appi ovat paikalla, mies saa mennä lasten kanssa.
Välirikkoa en ala julistamaan, mutta jos joku siitä kysyy, aion olla rehellinen.
Mieheni on täysin asiassa minun puolellani, joten se helpottaa kovasti...
Kiitos kun sain purkaa ajatuksiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelen asiaa siltä kantilta että
jos et osallistu häihin ym. sukulaisten juhliin niin
anoppi saa ns. erävoiton.
Se hykertelee mielissään kun et ole paikalla
ja hyvässä lykyssä puhuu paskaa selän takanasi
muille vieraille.
Ihan ok ettet käy anoppilassa ja ettet ole kotona
jos tulevat teille.(vaikka jos minä olisin samassa
tilanteessa en päästäisi omaan kotiini ihmisiä
jotka haukkuvat minua aiheetta)
Mutta en kuitenkaan jättäisi väliin häitä ym.
juhlia joissa anoppi ei ole kutsujana...
Taitaa olla sittenkin viisainta mennä noihin " muiden" juhliin ja olla vaikka sitten puhumatta anopin kanssa. Kotona en kuitenkaan meinaa olla poikani " kakkos" synttäreillä, saa mies hoitaa sen.
Jos onnistuisit olemaan niiden seurassa niin, ettei sulla olisi tunteet juuri mukana, vaan suhtautuisit niihin vähän niin kuin hankalahkoihin asiakkaisiin on tietyissä duuneissa suhtauduttava, sillai kohteliaan tyynesti.
TEillä on ilemisesti lapsiakin ja niin pois päin, ja olisi aika rajua laittaa välit poikki täysin. Mutta jos et edes oleta, että te olette sydänystäviä, voi olla helpompi sietää niiden käytöstä.
On hyvin epätodennäköistä, että niiden käytös kymmenen vuoden jälkeen tuosta enää muuttuisi. Siispä helpointa on yrittää sopeutua siihen niin, ettei kiehahda joka tapaamisen jälkeen. Silloin et tuhlaa omaa energiaasi negatiivisuuteen.
Ikävä juttu, se täytyy sanoa :(