Lue keskustelun säännöt.
Mies ei "saa" lapsia nukkumaan ajoissa
26.08.2015 |
En ymmärrä, miksei mieheni priorisoi minua ja pidempää iltaa yhdessä enempää. Kyseessä lasten nukkumaanmenoaika. Pienet lapsemme ovat vielä valveilla, kun mies ei osaa nukuttaa heitä niin aikaisin, että se olisi lapsille hyvä ja että me aikuiset voisimme viettää aikaa kahdestaan.
Minä en nukutustouhuihin enää nykyään osallistu, koska menetän hermoni lasten kanssa niin pienestä. Mies väittää, että jaksaa hoitaa lapset yksin, eli oletan, että hän hyväksyy, etten minä osallistu. Siitä on siis turha puhua tässä ketjussa.
Miki mies nukuttajana katsoo ensin tulosruudun ja sitten alkaa pestä hampaita? Ja tekee kaiken niin myöhään, että koko perhe kärsii? Miksi mies ei voi laittaa lapsia ajoissa nukkumaan? Lapset ovat 5-ja 7-vuotiaat. Heille luetaan myös iltasatu, se pitkittää nukkumaanmenoa.
Meille ei koskaan jää kunnolla kahdenkeskistä aikaa, onko tämä ihan normaalia muissakin lapsiperheissä, joissa äidit laittavat lapset (yksin) nukkumaan tai molemmat yhdessä?
Kommentit (97)
Mutta jos mies onkin katkera mulle, tuntuu ihan turhalta kaikki, koska en jaksa mitään lepyttelysessioita. Kiitollisuus katkeraa ihmistä kohtaan ei ole mitään kivaa. Sitkö se toinen vaan vedättää ja nöyryyttää mua, eikä hyväksy mitään kiitollisuuden määrää riittäväksi. Se ehkä(?) tekee sen, etten mä nyt kiitollinen... Tietty vois selvittää, että onko mies katkera. Mutta miten uskon, jos sanoo, että ei.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtaa parisuhteen kuivumiseen ja vuosien jälkeen havahdut, ettei ole läheisyyttä tai mitään keskusteltavaa. Eräänä päivänä huomaat, ettei puoliso herätä mitään tunteita, rakkaus on kuollut ja elämä jatkuu rutiineja pyörittävien. Kaksivuosikymmentä haihtui ja lähestyt vahvasti keski-ikää.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 23:54"]
Johtaa parisuhteen kuivumiseen ja vuosien jälkeen havahdut, ettei ole läheisyyttä tai mitään keskusteltavaa. Eräänä päivänä huomaat, ettei puoliso herätä mitään tunteita, rakkaus on kuollut ja elämä jatkuu rutiineja pyörittävien. Kaksivuosikymmentä haihtui ja lähestyt vahvasti keski-ikää.
[/quote]
Kun mä menin yhteen hänen kanssaan tunsin about noin. Tiesin, ettei mua huoli muutkaan, ja joten ei voi olla liian nirso.
ap
Ymmärrän kyllä. En minäkään varmaan kanssasi tahtoisi viettää aikaa.
Ah ihanaa kun mämä meidän kolme muksua menee niin nätisti sänkyihinsä.
Vaikka sekin on koskus ollut hankalaa ja on saanut vääntää, mutta aika kultaa muistot :)
Täl hetkel nuorin neljävuotias ja hyvin usein hän itse sanoo menevänsä sänkyyn.
Häntä ei tarvi käskeä ja pakottaa vaan sitten mennään peittelemään ja toivottamaan hyvät yöt.
Ja koulujen alku toi kivasti nyt rutiinia näihin iltatoimiin ja tosi kivasti lähteny menee.
Isot on aamulla jo kuuden seitsemän aikoihin hereillä ja katselevat lastenohjelmia ennen kouluun lähtöä.
Mutta....aina ei oo ollu näin helppoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 00:19"]
Ah ihanaa kun mämä meidän kolme muksua menee niin nätisti sänkyihinsä. Vaikka sekin on koskus ollut hankalaa ja on saanut vääntää, mutta aika kultaa muistot :) Täl hetkel nuorin neljävuotias ja hyvin usein hän itse sanoo menevänsä sänkyyn. Häntä ei tarvi käskeä ja pakottaa vaan sitten mennään peittelemään ja toivottamaan hyvät yöt. Ja koulujen alku toi kivasti nyt rutiinia näihin iltatoimiin ja tosi kivasti lähteny menee. Isot on aamulla jo kuuden seitsemän aikoihin hereillä ja katselevat lastenohjelmia ennen kouluun lähtöä. Mutta....aina ei oo ollu näin helppoa..
[/quote]
No jotain tällast just kaipaisin ja mies vois hoitaa homman, niin sit ois elämä vähän helpompaa. Mutta ei kun mies tekee kaiken niin, että kaikkeen menee 5 kertaa enemmän aikaa kuin keltään naiselta ikinä.
ap
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 00:24"][quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 00:19"]
Ah ihanaa kun mämä meidän kolme muksua menee niin nätisti sänkyihinsä. Vaikka sekin on koskus ollut hankalaa ja on saanut vääntää, mutta aika kultaa muistot :) Täl hetkel nuorin neljävuotias ja hyvin usein hän itse sanoo menevänsä sänkyyn. Häntä ei tarvi käskeä ja pakottaa vaan sitten mennään peittelemään ja toivottamaan hyvät yöt. Ja koulujen alku toi kivasti nyt rutiinia näihin iltatoimiin ja tosi kivasti lähteny menee. Isot on aamulla jo kuuden seitsemän aikoihin hereillä ja katselevat lastenohjelmia ennen kouluun lähtöä. Mutta....aina ei oo ollu näin helppoa..
[/quote]
No jotain tällast just kaipaisin ja mies vois hoitaa homman, niin sit ois elämä vähän helpompaa. Mutta ei kun mies tekee kaiken niin, että kaikkeen menee 5 kertaa enemmän aikaa kuin keltään naiselta ikinä.
ap
[/quote]
Sanoo nainen joka tekee perheensä eteen viisi kertaa vähemmän kuin miehensä ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla oo muuta sanottavaa ku jos lapsille on pakko lukea iltasatu, niin kannattaa mielummin vaikka laittaa niille joku äänikirja soimaan (esim jali ja suklaatehdas, risto räppääjä tms). Yleensä kuuntelevat sitä aikansa ja nukahtavat siinä samalla. Aikaakin säästyy vanhemmilta ihan mukavasti...
Kääntäkää tämä tarina niin päin että ap olisi mies...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 00:24"][quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 00:19"]
Ah ihanaa kun mämä meidän kolme muksua menee niin nätisti sänkyihinsä. Vaikka sekin on koskus ollut hankalaa ja on saanut vääntää, mutta aika kultaa muistot :) Täl hetkel nuorin neljävuotias ja hyvin usein hän itse sanoo menevänsä sänkyyn. Häntä ei tarvi käskeä ja pakottaa vaan sitten mennään peittelemään ja toivottamaan hyvät yöt. Ja koulujen alku toi kivasti nyt rutiinia näihin iltatoimiin ja tosi kivasti lähteny menee. Isot on aamulla jo kuuden seitsemän aikoihin hereillä ja katselevat lastenohjelmia ennen kouluun lähtöä. Mutta....aina ei oo ollu näin helppoa..
[/quote]
No jotain tällast just kaipaisin ja mies vois hoitaa homman, niin sit ois elämä vähän helpompaa. Mutta ei kun mies tekee kaiken niin, että kaikkeen menee 5 kertaa enemmän aikaa kuin keltään naiselta ikinä.
ap
[/quote]
Ei se miehestä ole kiinni. Vaan sinusta. Joka teet perheen ilmapiirin huonoksi
Taidat leikkiä marttyyria. Turha silloin on valittaa. Ihme kiukuttelua sinulta. Kai te voitte jutella? Toisaalta, jos ei ole menoa aamusta, niin tuohan on hyvä.
sä voisit tutkailla itseäs ja sitä pinnaa pidentää ja ottaa rennosti.voimia teidän perheelle. Jos sulla hermo menee, niin älä vahtaa. Vastaat liikaa ja otat vastuuta....i nyt tarvi, kun mies hoitaa.
jokatapauksessa tekstistäsi huokuu kiukuttelu. Voithan katsoa yhdessä sen tulosruudun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 04:51"]Ei mulla oo muuta sanottavaa ku jos lapsille on pakko lukea iltasatu, niin kannattaa mielummin vaikka laittaa niille joku äänikirja soimaan (esim jali ja suklaatehdas, risto räppääjä tms). Yleensä kuuntelevat sitä aikansa ja nukahtavat siinä samalla. Aikaakin säästyy vanhemmilta ihan mukavasti...
[/quote]
Ei se korvaa ihmisen tuomaa turvaa. Se turvallisuus on iltasadun pointti
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 05:39"]Kääntäkää tämä tarina niin päin että ap olisi mies...
[/quote]
Aivan. Oli mies tai nainen niin hän on haitaksi lasten kehitykselle. Parasta olisi laittaa ero vireille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 23:43"]
Mutta jos mies onkin katkera mulle, tuntuu ihan turhalta kaikki, koska en jaksa mitään lepyttelysessioita. Kiitollisuus katkeraa ihmistä kohtaan ei ole mitään kivaa. Sitkö se toinen vaan vedättää ja nöyryyttää mua, eikä hyväksy mitään kiitollisuuden määrää riittäväksi. Se ehkä(?) tekee sen, etten mä nyt kiitollinen... Tietty vois selvittää, että onko mies katkera. Mutta miten uskon, jos sanoo, että ei.
ap
[/quote]
juttele ja usko mitä mies sanoo. Miehet usein sanoo suoraan. Useimmat. Voisit käydä juttelemassa jossain muuallakin noista itsesi syyllistämisestä. Teet sitä syyllistämistä itse itsellesi. Voihan olla, että miehesi näkee masennukseksi. Ja ymmärtää.
Ja niistä jutuista ei kannata olla kateellinen....niitä ihannepareilla on omat ongelmansa ja haasteensa. Jokaisella on. Jotkut on opetelleet sitä tukemista ja kiitollisuutta.
Omaa asennetta voit opetella muuttamaa. Sitä voitmuuttaa. Sinun asennettasi...ei miehesi eikä muiden vaan sinun omaasi. Et ol vastuussa muiden ajatuksistatai asenteista. Ajatukset usein kiertää samaa rataa...tietynlainen tilanne tuo tietyn tunteen ja se johtaa tiettyyn fiilikseen ja sisäiseen puheeeen...sinulla ehkä se itsen syyllistäminen on tuttu tunne? Noita ajatusmalleja voi muuttaa. Jos haluat, niin voit.
miehesi saattaa olla positiivinen ja tasapainoinenl luonnostaan. Anna hänen olla. Hienoa, että te olette omanlaisenne.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 06:10"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 05:39"]Kääntäkää tämä tarina niin päin että ap olisi mies... [/quote] Aivan. Oli mies tai nainen niin hän on haitaksi lasten kehitykselle. Parasta olisi laittaa ero vireille
[/quote]
hohhoijjakkaa. Kyllä tässä lapset kuulostaa voivan ihan hyvin. Äidillä on nyt paha olla. Äiti arvitsisi avun.
sanoisun, että moralistikommentoijan kannattaisi katsoa nyt vakaasti sinne omaa napaa kohti... Ihme tuomitsemista. Plääh.
mä kannustan aapeetä hyväksymään sen, että ei aina jaksa. Ei tarvitsekaan. Ja apua voisit hakea esim. Lääkärin kautta tai psykologille suoraan.
Enemmistöllä kansalaisistamme on josain elämänvaiheessa mielen kanssa ongelmia. Et ole yksin. Uskalla hakea apua ja uskalla luottaa mieheesi. Vertailu muihin ei kannata. Sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Mitä hyvää sinulla elämässäsi on? Mistä olet kiitollinen? Mistä uskallat olla kiitollinen?
jotkin pelot vievät energiaasi nyt?
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 06:06"]
Taidat leikkiä marttyyria. Turha silloin on valittaa. Ihme kiukuttelua sinulta. Kai te voitte jutella? Toisaalta, jos ei ole menoa aamusta, niin tuohan on hyvä.
sä voisit tutkailla itseäs ja sitä pinnaa pidentää ja ottaa rennosti.voimia teidän perheelle. Jos sulla hermo menee, niin älä vahtaa. Vastaat liikaa ja otat vastuuta....i nyt tarvi, kun mies hoitaa.
jokatapauksessa tekstistäsi huokuu kiukuttelu. Voithan katsoa yhdessä sen tulosruudun?
[/quote]
En mä halua sitä tulosruutua katsoa, vaan lapset aikaisin petiin, huoh. Nyt heräsin itse ensimmäisenä kun lapsella aikaisempi aamu ja huomaan, etten halua toimia lapsen kanssa. Tein aamupalan ja valitsin vaattteet, mutta mies saa katsoa, että ne puetaan (poika ei ole siinäkään vielä omatoiminen, kun mies on opettanut passaamalla, ettei tarvii, tosin lapsella on oikeasti kömpelyyttä siirtymisissä ja pukeminen kuuluu niihin) ja syödään.
Poika vaan marisee ikävästi ja "kuikuttelee" aamulla, en jaksa katsoa lapsen myrtynyttä naamaa. Tulee vielä pahempi mieli. Ja siitä, kun aamutkaan eivät mene kuten haluaisin. Lapsi saa mm. olla iPadilla. Menee sinne eikä meinaa irrota ja marisee, kun ei saa mennä sinne jos kiellän. ap
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 06:25"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 06:10"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 05:39"]Kääntäkää tämä tarina niin päin että ap olisi mies... [/quote] Aivan. Oli mies tai nainen niin hän on haitaksi lasten kehitykselle. Parasta olisi laittaa ero vireille
[/quote]
hohhoijjakkaa. Kyllä tässä lapset kuulostaa voivan ihan hyvin. Äidillä on nyt paha olla. Äiti arvitsisi avun.
sanoisun, että moralistikommentoijan kannattaisi katsoa nyt vakaasti sinne omaa napaa kohti... Ihme tuomitsemista. Plääh.
mä kannustan aapeetä hyväksymään sen, että ei aina jaksa. Ei tarvitsekaan. Ja apua voisit hakea esim. Lääkärin kautta tai psykologille suoraan.
Enemmistöllä kansalaisistamme on josain elämänvaiheessa mielen kanssa ongelmia. Et ole yksin. Uskalla hakea apua ja uskalla luottaa mieheesi. Vertailu muihin ei kannata. Sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Mitä hyvää sinulla elämässäsi on? Mistä olet kiitollinen? Mistä uskallat olla kiitollinen?
jotkin pelot vievät energiaasi nyt?
[/quote]
Mulla oli ennen lapsia 20 vuotinen masennus joka oli osin päällä kun lapset tulivat. Sitten sain kokemuksen, että se parani ja jo silloin ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt kun en ole enää masentunut, haluan uuden miehen (en häntä, johon oon joutunut "tyytymään" masentuneen viehätysvoimalla) ja pois täältä missä asumme ja vain matkustella, kun se kerrankin kiinnostaa. Mutta lapset olivat niin pieniä, että en mä kokenut, että voin hyvällä omalla tunnolla vaan matkustella, (yksin, todellakin, muu olis ollut samaa rääkkiä) enkä kokenut, että mulla on oikeus rikkoa perhettä, pitäisihän minun tosiaan olla varmaan kiitollinen ennemmin miehelleni, jolle kelpasin masentuneenakin.
Sittemmin masennuin uudelleen eräistä tapahtumista, mutta nuo ajatukset eivät ole jättäneet minua. Mulla on väärä mies ja väärä elämä, jotka jouduin valitsemaan olosuhteiden pakosta, jotta en joutuisi yksinkään kököttämään tuntien, etten kelpaa mihinkään. Nyt uskoisin jo saavani muitakin (itseäni enemmän kiinnostavia) miehiä, koska nautin seksuaalisuudesta, jota en aiemmin tehnyt, niin miehet eivät välittäneet minusta. Nyt haluttaisin mennä, mutta enhän mä voi, tekisin sikamaisesti miehelleni. Ja vaikka mieskin hyväksyisi, niin en mä nyt kehtaa etsiä ketään, kun oon varattu. Haluaisin tosiaan olla lapsettomassa suhteessa, mutta tiedän, etten "saa".
ap
Moi. Täällä toinen mamma jonka mies laittaa lapset nukkumaan. Näin on toimittu synnäriltä asti. Kivittäkää ja antakaa lokaa niskaan, mutta meille tämä järjestely on sopinut. Minä olen vuorotyössä, ja mieheni perus ma-pe 8-16, joten tuonkin takia nukkumaanlaitot on miehen vastuulla. Toki silloin kun mies on reissussa/viettämässä iltaa kavereiden kanssa/satunnaisesti muulloin minä hoidan nukkumaanmenot, mutta 99% mies laittaa lapset nukkumaan.
.
Meillä aapeen kanssa erona toki on se, että lapset (2- ja 3-vuotias) ovat viimeistään klo 20 nukkumassa, ja saadaan niinä iltoina kun olen kotona, viettää kahdenkeskistä aikaa. Samalla kun mies hoitaa lapset nukkumaan, minä hoidan päivän sotkut ja valmistelen seuraavan aamun valmiiksi.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2015 klo 07:17"]
Moi. Täällä toinen mamma jonka mies laittaa lapset nukkumaan. Näin on toimittu synnäriltä asti. Kivittäkää ja antakaa lokaa niskaan, mutta meille tämä järjestely on sopinut. Minä olen vuorotyössä, ja mieheni perus ma-pe 8-16, joten tuonkin takia nukkumaanlaitot on miehen vastuulla. Toki silloin kun mies on reissussa/viettämässä iltaa kavereiden kanssa/satunnaisesti muulloin minä hoidan nukkumaanmenot, mutta 99% mies laittaa lapset nukkumaan. . Meillä aapeen kanssa erona toki on se, että lapset (2- ja 3-vuotias) ovat viimeistään klo 20 nukkumassa, ja saadaan niinä iltoina kun olen kotona, viettää kahdenkeskistä aikaa. Samalla kun mies hoitaa lapset nukkumaan, minä hoidan päivän sotkut ja valmistelen seuraavan aamun valmiiksi.
[/quote]
Meillä ei ole mies hoitanut hommaa koskaan noin reippaasti. Se on sellainen lasten hyysääjä, ettei se ajattele sitä, miten kiva ois olla mun kanssa. Jos nyt kerran haluaa mun pärstää tuijottaa. Kai se minun pitäisi erota, mutta en vaan jotenkin halua sitäkään, tää on pattitilanne. Tuskin ne terapeutitkaan voi auttaa, kun en tajua miten tuun ikinä olemaan onnellinen siitä, että kun masennukseni parani, niin "löysin" itseni elämäntilanteesta, jota en olisi valinnut jos mulla olisi ollut voimia/mahdollisuutta tehdä siitä enemmän itseäni tyydyttävä ja näköiseni. Ei ne terapeutit voi sille mitään, että masentunut minä joutui tekemään valintoja, tai teki valintoja, joihin en ole nyt kyllä yhtään tyytyväinen. Pahimpana ehkä väärä mies. Sitten jos se ei anna mulle edes aikaa, (ymmärrän kyllä, että se on haastavaa, mutta eikö nyt vois laittaa lapsia klo 20 petiin?) niin ei sitten.
ap
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 23:03"][quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:59"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 22:13"]
no mutta ap, sinähän vietät suurimman osan ajastasi lapsivapaasti jos kerran käyt töissä! ja illalla sitten lapset käy hermoille niin paljon ettet halua osallistua heidän iltatoimiinsa! ja vielä kehtaat valittaa, kun mies lukee lapsille iltasadun mieluummin kuin katsoo sun kanssa telkkaria! sun jutuista tulee vaikutelma, että olet aika ikävä ihminen, ja ymmärrän kyllä että miehesi on mieluummin lasten kanssa kuin sinun kanssasi. kannattaisi varmaan ensin katsahtaa peiliin, opetella laittamaan lapset asiallisesti ja hermoilematta nukkumaan ja sitten ehkä miettiä, miten voisit kiittää miestäsi siitä, että hän hoitaa lapsianne 24h/vrk.
[/quote]
Mitenköhän mä voisin kiittää? Sen pitäis kyllä olla jotain, mihin voimavarani riittäisivät, oon tosiaan hyvin tai ainakin suhteellisen masentunut. mielialanikaan ei ole yhtään kiitollinen. Tuntuu, että mies on varmaan hyvin katkera vaan mua kohtaan. Sellaista siis pelkään.
ap
[/quote]
En siis ihmettelisi, jos mies olisi vaikkapa salaa katkera mua kohtaan, että mä inhoan sellaista! Sanoin hänelle kaikin tavoin, että en ehkä jaksa ja olin jo masentunut ennen lapsia... Eli jollaiosin hänen PITI TIETÄÄ, että ei tää mee kuin strömsössä. Mutta jos ois mun äiti, niin ainakin ois vitun katkera.
ap
[/quote]
Vaikuttaa, että sulla on ollu aika vaikea lapsuus. Sun pitäis varmaan päästä käymään sitä läpi. Terveyskeskuksen kautta se asia lähtee etenemään. Itses, lasten ja miehes takia kannattaa puhua sun huonoista hermoista ja jaksamattomuudesta eteenpäin. Muista, että et voit kontrolloida muita kuin vain itseäsi ja sinä itse olet nyt se, ketä tulee hoitaa. Ei sillä tavalla, että mies hoitaa lapset, ettet menetä hermoja, vaan hankkimalla keskusteluapua tuohon omaan tilanteeseen.