Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menetin kärsivällisyyteni ja uhkasin 4-vuotiaalleni, että jätän hänet kotiin.
24.03.2006 |
Ihan kamalaa, tiedän. Tuo lapsi on ollut aivan mahdoton tapaus taas kuukauden verran. Uhmakaudet tulee ja menee, toisinaan hän on niin herkkä ja rakastettava, toisinaan kertakaikkisen kamala.
Tänään jotenkin napsahti. Aamu kuudesta asti niin ilkeä. Lyö sisaruksiaan, heittelee tavaroita, kaataa tuolit, karjuu kuin raivotautinen leijona, sylkee, suoltaa suustaan loukkauksia, määrääilee, komentaa, paiskoo ovia, heittelee pöytäliinat ja matot paikoiltaan, listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Jäähyllä ja holdingissa oli jo seitsemään mennessä, mutta viiden minuutin rauhoittumisen jälkeen sama homma jatkui. Juttelin rauhallisesti, kyselin mikä harmittaa, koetin suunnata kiukkua johonkin tekemiseen (rakensin majan, muovailtiin yhdessä, luin kirjan), pidin sylissä, laitoin toistuvasti jäähypenkille, erotin lapset toisiin huoneisiin. Ei apua.
Oltiin kauppaan lähdössä ja eteisessä puin lapsia. Tämä yksi raivopää paiskasi tuulikaapin oven niin, että lasiin tuli särö. Samaan aikaan kun tutkin vaurioita, tyhjensi koko ulkovaatekaapin sisällön lattialle. Komennuksesta suuttui niin, että tönäisi pahasti pienemmän sisaruksensa kumoon.
Silloin mulle kertakaikkisesti riitti. Kannoin hyvin lujaotteisesti kakaran huoneeseensa. Selitin tilanteen ja sanoin, etten halua asua sellaisen pikkupojan kanssa samassa talossa, joka kiukullaan ja raivollaa sabotoi kaikkien muiden elämän. Sanoin, että jos elämä tässä perheessä on todella noin vastenmielistä, pakatkoon tärkeimmät tavaransa reppuunsa, niin etsitään hänelle uusi koti. Vaadin pakkaamaan tavaroita ja miettimään tätä päivää ja käyttäytymistään. Sanoin, että minun on lähdettävä hoitamaan asioita, enkä todellakaan aio ottaa tuollaista raivoajaa mukaan. Vaadin pysymään huoneessaan ja kylmän viileästi puin muut lapset ja itseni, pakkasin käsilaukkuni ja sanoin heipat.
Lapsi itki hulluna, että älä äiti jätä. Minä olin kylmä kuin kivi. Totesin ylirauhallisesti, että liian myöhäistä, huutamalla ei asioihin tule muutosta. Vein toiset lapset autoon ja putsasin auton lumesta. Tämän aikaa raivoja huusi hysteerisenä terassilla, että en halua jäädä yksin.
No, kuten arvaatte, en lasta tietenkään jättänyt. Lapsi pyyteli vuolaasti anteeksi, kerroin kuinka paha mieli minulla on, sovittiin, kuinka kaupassa sitten käyttäydytään. Kaikki meni kaupassa sitten ihan hyvin.
Paha mieli mulla kuitenkin on nyt. Mun voimani noina raivohetkinä on aika vähissä. Tiedän, että mun pitäisi pystyä olemaan aikuinen ja vastaamaan lapsen kiukkuun järkevällä tavalla, mutta en aina osaa.
Mietin nyt, muistaako tuo lapsi tästä eteenpäin lopun ikänsä, että joutui pelkäämään hylkäämistä? Saako lapsi tuosta ikuisia traumoja?
Tiedän varsin hyvin, ettei uhkailu hyödytä mitään. Ja muutama päivä sitten täällä puhuttiin tuollaisista wannabekasvattajista, jotka uhkailevat, vaikkei aio uhkauksiaan toteuttaa. Mun on tämän aamupäivän myötä todettava olevani juuri tuollainen. Mä en selvästikään osaa autaa ja kasvattaa lapsiani oikein. Miten mä saan näistä lapsistani kasvatettua reippaita, iloisia, oikeudentuntoisia, vastuuntuntoisia, itseään ja muita arvostavia, sosiaalisia aikuisia? Miten, kun jo yksi uhmaaja syö mun voimani?
Kommentit (34)
Helppoja lapsia taitaa olla niillä, jotka kykenevät toimimaan johdonmukaisesti silloin kun sen aika on. Näin lapsi oppii käyttäytymään.
Vaikeita lapsia taas on niillä, jotka antavat milloin minkäkin rangaistuksen joskus varoitusten kera, päivästä riippuen 1- 15 varoitusta, useimmiten ilman. Nämä vanhemmat menettävät ' inhimillisesti' malttinsa monta kertaa päivässä tai vaihtoehtoisesti antavat lapsen käyttäytyä huonosti, kun " meidän Valtteri nyt vain on tuollainen vilkkaampi tapaus" . Lapset sitten hämmentyneinä käyttäytyvät huonosti, kun edellisellä kerralla sillä kerran sai huomiota Se millaista huomiota sillä sai, ei ole merkityksellistä, huomio kuin huomio on parempi kuin ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi nimittäin ihan mahdollista, ettei kaikki ole lapsella " kunnossa" . Tarkoitan lähinnä jotain adhd-tyyppistä piirrettä. Meillä pojalla on vastaavanlaisia ja nyt ollaan menossa neurologille ja puheterapeutille ym. Raivarit on kyllä vähentyneet, mutta tutkitaan nyt kuitenkin, kun on mahdollisuus. Kovasti jaksamisia sinne ja elkää epäröikö ottaa yhteyttä perheneuvolaan tai neuvolaan tuossa asiassa.
Ymmärrän kyllä sen että uhmaa ja kiukuttelee, mutta sitä en ymmärrä ettei tottele. Keinoja kovennettava..
En usko että tapauksessanne jäähy on edes sopiva rangaistus, ei tunnu tehoavan lainkaan.
Mitäpä jos alkaisit ottaa leluja pois?
Jos alkaa terrorisoida sanot, jos et nyt lopeta otan lelusi pois, pitää olla siis tärkeä lelu. Ja sitten kanssa otat. Joka kiukuttelukohtausessa jossa tekee jotain vahingollista lelu lähtee. Voi olla että alkaa uhkaukset tehota, kun pojalta lelut takavarikossa. Siitä voikin sitten hyvää käytöstä vastaan alkaa niitä takaisin antamaan..
Täytyy muistaa että lapset ovat erilaisia. Mikä auttaa toiseen ei välttämättä toimi kaikkiin lapsiin
niin laittaisin ovesta ulos hetkeksi rauhoittumaan (ok- talo) tai veisin omaan huoneeseen ja laittaisin oven lukkoon. Ulos sais tulla vasta kun on rauhoittunut ja pyytänyt anteeksi riehumistaan. Tietenkin helppo sanoa koska mun 4v ei tuolla lailla käyttäydy.
Minusta koko homma olisi ollut ihan ok, jos olisit puhunut tyyliin " jos vielä jatkuu tämmöisenä niin sitten voi seurata tämmöstä" ja kertonut sitten nämä samat jutut. Mutta mua säväytti se, että homma meni nyt lapselle suoraan tähän että äiti inhoaa minua ja haluaa että muutan pois, ilman ennakkovaroituksia (lapselle jäähy ei ole useinkaan ennakkovaroitus äidin suuttumisesta vaan sääntö joka talossa on). Vai käsitinkö jotain väärin?
Hyvä että olit kuitenkin rauhallinen koko ajan. Tehty mikä tehty. Minulle tuli inhottava olo lapsen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna itsellesi anteeksi. Ei lapsi traumatisoidu tai mene pilalle yhdestä virheestä, ei sadastakaan, jos perusturvallisuus on kunnossa ja kasvatus yleensä asiallista, rakastavaa ja johdonmukaista. Niin teillä näyttäisi olevan!
Minä olen lisäksi sitä mieltä, että tietyssä pisteessä lapsenkin on hyvä huomata, ettei aikuinen kestä ihan mitä vaan. Olet tehnyt hienosti, kun olet keskustellut lapsen kanssa asiasta. Ehkä hänellekin valkenee jotain sen myötä. Esimerkiksi se, että hän voi itse vaikuttaa siihen, miten arkielämä sujuu ja miten häntä kohdellaan.
Ja mähän olin mennyt sekaisin ja sekottanut sun kauppaan lähdön ja hylkäysuhkauksen. Sori. Mutta mahdollisesti jopa todennäköisesti kiihdyksissä oleva lapsikin on ne sekottanut.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olisin kiitollinen jos itselle olisi riittänyt tuo. Annoin myös tukkapöllyä ja kyllä kaduttaa. Ja tiedoksi, ei auttanut tilannetta. :(
Vierailija:
Oltiin kauppaan lähdössä ja eteisessä puin lapsia. Tämä yksi raivopää paiskasi tuulikaapin oven niin, että lasiin tuli särö. Samaan aikaan kun tutkin vaurioita, tyhjensi koko ulkovaatekaapin sisällön lattialle. Komennuksesta suuttui niin, että tönäisi pahasti pienemmän sisaruksensa kumoon.
Kun lapsi paiskasi oven kiinni, siitä olisi kuulunut seurata varoitus; jos et rauhoitu/käyttäydy kunnolla, joudut jäähylle. Kun lapsi tyhjensi vaatekaapin sisällön lattialle, hänet olisi pitänyt viedä sinne jäähylle. Tällöin olisi jäänyt töniminen väliin.
Ei jäähyilystä ole mitään apua, jos epäjohdonmukaisesti annetaan silloin tällöin tehdä mitä haluaa ilman rangaistusta ja kun äidillä sattuu olemaan parempi päivä, viedään jäähylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löperöllä löysäilyllä ei tuon tyyppisiä saada kuriin...
erittäin fiksulta ja järkevältä, asioita syvällisesti pohtimaan kykenevältä ihmiseltä. Suurin osa vanhemmista ei pystyisi tuollaisen tilanteen jälkeen analysoimaan sitä mitenkään, ja monet eivät varmaan kokisi siihen tarvettakaan. Se, että jäit miettimään asiaa - omia toimintatapojasi ja niihin ehkä tarvittavaa muutosta - kertoo, että olet varmasti vastuullinen ja hyvä kasvattaja. Uskon, että olet erittäin hyvä äiti lapsillesi eikä yksi tällainen tapaus siten horjuta sitä mihinkään. Lasten kanssa tulee eteen kaikenlaista eikä aina osaa toimia omien ihanteidensa mukaisesti vaikka kuinka haluaisi.
Tuntuu, että äitiys ja isyys on nykyään pelkkiä ääripäitä: on huolettomia, ajattelemattomia, suorastaan vastuuttomia vanhempia, jotka eivät tajua mistään mitään ja tyytyväisinä porskuttavat menemään ja sitten toisessa laidassa itseltään täydellisyyttä vaativia vanhempia, jotka oikeasti ovat hyviä äitejä ja isiä, mutta eivät sitä näe vaan kantavat jatkuvaa syyllisyyttä tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vierailija:
Oltiin kauppaan lähdössä ja eteisessä puin lapsia. Tämä yksi raivopää paiskasi tuulikaapin oven niin, että lasiin tuli särö. Samaan aikaan kun tutkin vaurioita, tyhjensi koko ulkovaatekaapin sisällön lattialle. Komennuksesta suuttui niin, että tönäisi pahasti pienemmän sisaruksensa kumoon.Kun lapsi paiskasi oven kiinni, siitä olisi kuulunut seurata varoitus; jos et rauhoitu/käyttäydy kunnolla, joudut jäähylle. Kun lapsi tyhjensi vaatekaapin sisällön lattialle, hänet olisi pitänyt viedä sinne jäähylle. Tällöin olisi jäänyt töniminen väliin.
Ei jäähyilystä ole mitään apua, jos epäjohdonmukaisesti annetaan silloin tällöin tehdä mitä haluaa ilman rangaistusta ja kun äidillä sattuu olemaan parempi päivä, viedään jäähylle.
Vaan menee
Syyllisyyden tunteet eivät siis ole aina pahasta.
Vierailija:
sitten toisessa laidassa itseltään täydellisyyttä vaativia vanhempia, jotka oikeasti ovat hyviä äitejä ja isiä, mutta eivät sitä näe vaan kantavat jatkuvaa syyllisyyttä tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mene sitten muualle jos täällä kotona ei mikään ole hyvin. kadutti mutta sanottu mikä sanottu. nykyään pyrin pitämään suuni kiinni pahimman raivon aikana kun sieltä noita sammokoita tulee.
Voimia sulle
Vierailija:
Hehhehehee. Haluaisin nähdä sen, jolta ei pinna kiristy ja joka johdonmukaisesti ja kylmänviileästi vie pikkupirulaisen jäähylle, kun on klo6 aamulla sirkus alkanut ja pahemmaksi vaan menee.
Pinna minulla kiristyy, mutta lapsi lähtee jäähylle aivan yhtä johdonmukaisesti kuin seitsemältä aamullakin. Ja takuulla näytän lapselle olevani vihainen, mutta koska meillä on sovittu, että tämä on rangaistuskäytäntö en ala sitä muutella vain siksi, ettei sen käyttö tänään satukaan huvittamaan.
tavoin ? Eikö pitäisi vetää rajaa johonkin ? Kauhealta kuulostaa Lapsella ei ole mitään rajoja.
Vierailija:
Jäähyllä ja holdingissa oli jo seitsemään mennessä, mutta viiden minuutin rauhoittumisen jälkeen sama homma jatkui. Juttelin rauhallisesti, kyselin mikä harmittaa, koetin suunnata kiukkua johonkin tekemiseen (rakensin majan, muovailtiin yhdessä, luin kirjan), pidin sylissä, laitoin toistuvasti jäähypenkille, erotin lapset toisiin huoneisiin. Ei apua.
Jäähyä, holdingia, eri huoneisiin viemistä...?
Lapset ovat temperamentiltaan NIIN erilaisia. Osa tuollaisia tahtomuksuja jo pienestä pitäen (meilläkin se on eskoinen, 6-vuotias neiti), osa taas kilttejä ja herkkiä.
Mutta tuntuu siltä, että sinä ap olet käyttänyt aivan oikeita keinoja lapsesi hillitsemiseen. jäähyä, riehumisen estämistä (holdingia) ja energian kanavoimista sallittuihin asioihin.
älä nyt liikaa soimaa itseäsi, kyllä kasvatusvirheitä sattuu jokaiselle. Mutta koeta välttää toistamiseen uhkaamasta hylkäämisellä, se on aika raju juttu pienelle lapselle.
Tulipa mieleen, että pidätköhän sinä vähän liian vähän aikaa uhmislaistasi siellä jäähyllä? Ja laitat hänet sinne hiukan liian myöhään eli pitäisikö puuttua nopeammin riehumiseen? Mieti itse, kun tiedät tapahtumien kulun. Nimittäin tuo kuvauksesi uloslähtötilanteesta antoi vain minulle sellaisen vaikutelman, että olisiko ollut viisasta napata lapsi omaan huoneeseensa jäähylle heti jo tuulikaapin oven paiskomisesta. Tiedän, jälkiviisaus on aina helppoa - ja siinä tilanteessa sinulla oli ns. tilanne päällä ja lapset puettavana. Mutta jos tuntuu siltä, että muutenkin voisit kriisitilanteissa alentaa puuttumiskynnystäsi, niin se SAATTAISI vähentää riehumista.
Voimia, tahtolapset ovat haastavia, eikä kukaan asiaa kokematon osaa arvatakaan KUINKA haastavia...
Niin, enpä tosiaan johdonmukaisuudesta tiedä. Ajattelen ja näkisin vaan, että erilaisesta käytöksestä seuraa erilaisia asiaoita. Jäähylle joutuu meillä ilkeydestä, tuhmuuksista, tavaroiden paiskomisesta, toisen kiusaamisesta jne.
Holding on mun mielestä paras silloin, kun lapsi on raivostaan hysteerinen. Kirkuu lattialla, potkii, sätkii, on aivan hepulissa. Silloin musta parempi tapa on ottaa tukevasti syliin, pitää piinni ja paikoillaan, kunnes rauhoittuu niin, ettei ole vaaraksi itselleen eikä muille. Tällaisina hetkinä yksinäiseen paikkaan laittaminen on musta tarpeetonta. Lapsihan pelkää jopa itse omaa raivoaan, turvallisessa sylissä uskoisin, että on parempi rauhoittua.
Eri huoneisiin laitan lapsia silloin, kun yhteiset leikit eivät suju ja kaikki on toistensa kimpussa. Silloin koetan keksiä vähäksi aikaa eri juttuja eri lapsille. Yksi lukee kirjaa huoneessaan, toinen tekee palapeliä, kolmas rakentaa junarataa. En haluaisi aina poistaa epäonnistuneista leikeistä vain tätä neljävuotiasta, kun kaikilla on useimmiten oma osansa sopassa. Jos joku selvästi kiusaa toista, siitä seuraa jäähy. Jos kyseessä on vaan yleinen yhteisleikkien toimimattomuus, on musta parempi, että jokainen tekee hetken yksinään jotakin ja kokeillaan yhteisleikkiä myöhemmin.
En siis tiedä johdonmukaisuudesta todellakaan, mutta musta kaikki asiat eivät ole jäähyn paikka. Toiset tilanteet vaativat aikuisen osallistumista rauhoitteluun sylissä pitäen, toisiin tepsii paremmin kun kullekin lapselle keksii hetkeksi jotain omaa touhua.
AP, jota harmittaa oman käytöksensä lisäksi myös rikkoutunut oven ikkuna (mikä oli kai se viimeinen tikki)
Alue: Aihe vapaa
Kolmevuotiaan uhmat jäähyilytettiin nurkassa istumalla tehokkaasti, eikä nelivuotiaana ollut enää ongelmia. Eivätkä lapseni taida mitään poikkeuksia olla, koskapa en googelettamallakaan löytänyt kuin yhden ainoan artikkelin, jossa nelivuotiaan uhmasta puhuttiin, siinä lapsi tosin oli kaikin puolin kehityksessään jälkeen jäänyt.
Vierailija: