Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos olenkin ekstrovertti, joka on tottunut yksinäisyyteen?
24.08.2015 |
Näin jälkeenpäin muistellen parasta aikaa elämässä on aina ollut sosiaaliset kaudet, jolloin on ollut paljon hyviä kavereita (yläste, parikymppisenä myös oli sellainen vaihe). Viihdyn kyllä itseksenikin, mutta tuntuu, että introvertteilystä on saattanut tulla tapa, kun masennuin ja muutenkin pohdin syvällisiä murrosikäisenä. Asuin silloin maalla ja olin kaveriton, oli pakko sopeutua. Ja kun kärsin yksinäisyydestä, kirjoittelen esim tänne, etten joudu olemaan itsekseni. Eli haluan kuitenkin olla toisten kanssa yhteydessä. En tykkää olla mökillä, vaikka luonto onkin ihanaa, mutta kun siellä ei "tapahdu mitään".
Siksi vaan mietin tämmöistä, kun tuntuu vaikealta paikan löytyminen opiskelu- ja työelämässä, kun en oikein tiedä millainen olen. Olen nyt 27-vuotias.
Kommentit (8)
Minä ainakin olen yksinäinen ekstrovertti. Muuton myötä kaveripiiri jäi, vuosien mittaan unohtunut. Uusia ei ole löytynyt, vain löyhiä tuttavuuksia. Kun sitä itkin tarpeeksi monta vuotta, sopeuduin vähitellen olosuhteisiin ja aloin viihdyttää itseäni ihan itse. Nyt se sujuukin hyvin. Olen myös tehnyt paljon henkistä työtä (mm. terapiassa) löytääkseni sisäisen tasapainon. Olen sen mielestän saavuttanut ja on hyvä olla ihan missä tahansa. Yksin tai joukossa.
45v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:26"]
Jos väsyt yksinään ja energisoidut seurassa, olet ekstrovertti.
Jos seura imee sinusta kaikki mehut ja joudut keräämään voimia rauhoittumalla yksin, olet introvertti.
[/quote]
Mutta kun jotkut ihmiset imee kaikki mehut, mutta jotkut piristää kauheesti?
Ekstro/introverttiys on pohjimmiltaan sitä mistä saa energiaa. Jos olet väsynyt, niin ekstrovertti soittaa kavereilleen, introvertti hautautuu olemaan yksin.
Minä olen sosiaalinen introvertti. Olen todella puhelias, mutta oman tilan tarve on välillä suuri.
Harva meistä muutenkaan on joko-tai.
Minä olen normaalisti hyvinkin ekstrovertti, mutta vakava masennus sai minutkin hautautumaan kotiin. Kaipasin kyllä ihmisten pariin, mutta en pystynyt. Luulen, että tämä on normaalia.
Aloita jostakin. Pienestä jutusta, ihan mistä vain. Tärkeää on, että aloitat hankkimaan lisää ihmiskontakteja, ei niinkään edes se, mistä tai miten.
Jos väsyt yksinään ja energisoidut seurassa, olet ekstrovertti.
Jos seura imee sinusta kaikki mehut ja joudut keräämään voimia rauhoittumalla yksin, olet introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat ovat oikeastaan "ambiverttejä" eli ei selvästi intro/ekstroverttejä. Täydellinen erakkous ei ole normaalia vaikka olisi miten introvertti.
Introverteilla on vain lyhyempi se aika, jolloin seurallisuus muuttuu piristävästä rasittavaksi.
Jos opiskeluympyröissäsi on mitään ryhmähenkeä niin yleensä kyllä hiljaisemmatkin hyväksytään mukaan, kunhan jotenkin osoitat kiinnostusta omaltakin puolelta.
"Siksi vaan mietin tämmöistä, kun tuntuu vaikealta paikan löytyminen opiskelu- ja työelämässä, kun en oikein tiedä millainen olen."
Samaistun tähän. Seura on minusta kuormittavaa, mutta kärsin silti liiasta yksinolosta, ja kun nuorenakaan ei ollut ystäviä, en tiedä miten minun pitäisi ihmisten seurassa olla.
Kyllä taidan pohjimmiltani olla oikeasti introvertti. Väsyneenä tykkään olla yksin. En muista että mulla usein ois ollut lapsenakaan tylsää, vaikka ei olis ollut kaveria. Nautin lukemisesta tosi paljon ja omista leikeistä, mutta olin silti pidetty kaveri, kun toisten kanssa olin. En kuitenkaan huolinut kaveriksi niitä, jotka tuntuivat liian erilaisilta kuin itse olin. Olen aina tykännyt kyllä huomiosta, kanssakäymisestä ja juhlista :) Mutta mä taidan nyt ryhtyä hankkimaan lisää ihmiskontakteja kuten neuvottu, että tulen takaisin luonnollisimmaksi itsekseni, olin mikä olin. ap