Lue keskustelun säännöt.
Jääköhän lapselle nyt jotain traumoja? :(
24.08.2015 |
Kaksivuotias ei millään suostunut rauhoittumaan päiväunille, ja pelleili vaan sängyssä. Jossain vaiheessa suutuin ja kävin sanomassa tosi vihaiseen sävyyn, että nyt nukkumaan tai olet koko illan siellä ja paiskasin vielä oven mennessäni kiinni. :( Pelleily loppui ja menin rauhoittumaan omaan huoneeseeni. Hävettää ihan hirveästi, ei aikuisen kuulu ovia paiskoa. Eikä uhkailla tuolla lailla. Ja jää mietityttämään, että alkaako lapsi pelätä päiväunia tai minua.
Kommentit (36)
Äiditkin saa olla ihmisiä. On ihan normaalia joskus menettää hermonsa, mutta kannattaa toki miettiä miten ne tilanteet hoitaa ja mitä siinä lapselle opettaa.
Terv. Äiti, jolta tänään meni hermot, kun kuiva lapsi tahallaan pissasi neljä kertaa sohvalle puolen tunnin sisään ja nauroi päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin maalaisjärjellä ajateltuna tuntuu, että ihan hyvä lapselle tuollaista hallittua käämien palamista. Siinä oppii jotain maailmasta ja ihmisyydestä... ehkä lapsi aprikoi asiaa mielessään ja ehkä vähän ahdistaakin, mutta siinähän oppii käsittelemään tunteitaan.
Ap:n tulisi rentoutua. Hyvä on lapsenkin nähdä ettei äiti ole mikään täydellinen zen-mamma, vaan joskus raivostuu... Ja sitten lapsi näkee, että äiti leppyy, että riidat sovitaan ja kaikki on hyvin. Eikös se luottamus kasva juuri siitä, että vaikka välillä tapahtuisi jotain negatiivista niin silti lapsi voi luottaa siihen, että pian kaikki on kuitenkin hyvin. Tässä nyt ei kuitenkaan ole kyse vakavasta laiminlyönnistä, vaan aika arkisesta jutusta. Tuolleen joskus käy. Jos joka kerta lapsen kiukutellessa äidillä palais käämit, niin ehkä sitten vois miettiä muita toimintatapoja ja itsehillinnän kasvattamista.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 14:04"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:57"]
Meillä on kaksi lasta, joista toiselle ei ole liiemmin huudettu, koska on aina ollut tasainen ja helppo tulla toimeen hänen kanssaan. Toinen lapsi on tulta ja tappuraa, äkkipikainen ja unohtelevainen, saa yhden sukan jalkaan ja toinen jää laittamatta, kun tuli muuta tekemistä. Toinen lapsista vain ärsyttää aikuista paljon enemmän, etekin siirtymätilanteet kuten ulos lähtö, ruokailemaan tuleminen, nukkumaan meneminen, leikkien lopettaminen jne. ovat ihan tuskaa. Tiedostetaan tilanne ja koitetaan ratkoa etukäteen, mutta sitten kun on itse tarpeeksi väsynyt ja lapsi pistää ihan ranttaliksi, niin kyllä sitä tyynemmältäkin jossain kohti pääsee ärähdys. Tärkeintä on tosiaan pyytää anteeksi ja halata, plus ennakoida vaikeita tilanteita, ettei itsellään kiehahda yli ja lapsi pystyy toimimaan toivotulla tavalla.
[/quote]
Mitä sitten kun lapsi huomaa itsekin, että vanhemmat vain hänelle huutavat, eivätkä sisarukselle niin paljon? Voiko lapselle tulla olo, että on jotenkin vääränlainen tai että vanhemmat pitävät toisesta lapsesta enemmän?
[/quote]
Kuten sanoin, meillä tämä on tiedostettu ja pyritään siihen, ettei tule ns. turhaa huutoa, eli pyritään ennakoimaan tilanteita. Epäilemme, että tällä lapsella on jonkinlaista ylivilkkautta ja sellaisten lasten on vaikea kontrolloida omia toimiaan, siksi vanhemmilta vaaditaan enemmän. Silti on ihan mahdotonta pysyä aina tyynenä, kun iso porukka yrittää päästä liikkeelle ja yksi heittelee omissa maailmoissaan sukkia ilmaan vaikka pitäisi olla jo autossa, lapsi esikouluikäinen. Ja lapset ovat erilaisia, kyllä siinä aina tulee sisarkateutta vaikkapa ajankäytöstä ja ties mistä, ei ole mahdollista kohdella kaikkia lapsia tasan samalla tavalla, mutta pitää voida pyrkiä siihen, että lasten yksilölliset ominaisuudet huomioidaan.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:46"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:44"]
Häh, enemmän ongelmia tulisi siitä jos vanhemmat eivät koskaan näytä suuttumustaan = lapsi ei tiedä miten reagoida omien vihantunteiden kanssa
[/quote]
No ei kai se ovien paiskominen opeta lasta reagoimaan vihantunteisiin muuta kuin ovia paiskomalla? ap
[/quote]
Tuskin yhdestä kerrasta jää lapselle minkäänlaisia käyttäytymismalleja päälle, älä huoli.
Onko lapsellisesti käyttäytyminen vanhempien keskuudessa oikeesti näin yleistä, kuin näistä vastauksista vois päätellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin. Kyllä lapsen on hyvä nähdä myös missä se raja menee.
Meidän lapsi näki koiran ja olen miettinyt tulikohan traumoja.
ei hitto teidän kanssa, juuri tämänlaisten takia suomessa järjettömän avuttomia ihmisiä.Ei se penska ole pumpulia, eikä kasva pumpulissa kunnon ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän tuo mitään kehuttavaa käytöstä sinun puoleltasi ollut, mutta KAIKKI polttavat pinnansa joskus. Pyydä lapselta myöhemmin anteeksi että ärähdit ja selitä ettei sillä tavalla saa tehdä. En kuitenkaan usko että mitään traumoja jää.
No ei tuo nyt mikään iso juttu ole. Mutta, olipa kiva kuulla että SINÄ menit rauhoittumaan. Ihan liikaa on äitejä, jotka jää kiinni siihen huutamiseen ja ovien paiskomiseen ja sitten perustelee sitä jollain itse keksimällä kasvatussäännöllä, kun oikeasti hävettää liikaa oma lapsellinen käytös. Kun oppii itse rauhoittamaan itsensä, huomaakin yhtäkkiä että ne tilanteetkin selviää lapsen kanssa helpommin.
Monet lapset jättää kaksivuotiaana päikkärit pois, mikä on hyvä juttu, koska sitten uni maistuu paremmin illalla. Joten jos on hankalaa, koeta jättää ne päikkärit hetkeksi pois ja nauti siitä omasta ajasta minkä saat illalla kun lapsi kuukahtaa ajoissa.
Ps: mulla on esikoinen jolle en koskaan huutanut, ja kuopus jolle on tullut enemmänkin huudettua. Esikoinen on tottelevainen, myönteinen lapsi, kuopus ei. Ja kyse on ihan siitä mun käytöksestä, että mun aggressiivinen käytös (mitä huutaminen on) heijastuu lapseenkin niin, että hänestäkin tulee aggressiivisempi. Joten suosittelen että jos vaan voi omat hermot pitää kurissa, niin se kannattaa, koska siitä että kohtelee lasta rauhallisesti ja luo myönteistä vuorovaikutusta kiperissäkin tilanteissa, saa nauttia sitten vuosikausia eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, oliko kyse toistuvasta laiminlyönnistä vai yksittäisestä hermojen menettämisestä?
Meidän lapsi näki kaljapullon. Onko hänen elämänsä nyt pilalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:19"]
Jaa, oliko kyse toistuvasta laiminlyönnistä vai yksittäisestä hermojen menettämisestä?
[/quote]
Laiminlyönnistä? No nyt tuli vielä pahempi mieli. :( Olen joskus aiemminkin menettänyt hermoni ja korottanut ääntäni (en mitenkään kiljunut tai huutanut kuitenkaan), mutta ei niitä nyt mitenkään viikottain tapahdu. Pelottaa, että lapsesta kasvaa ovia paiskova ja raivoava teini. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikkimälläkö ajattelitte opetella niitä vihastumisen tunteiden käsittelyä?!
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:19"]
Ps: mulla on esikoinen jolle en koskaan huutanut, ja kuopus jolle on tullut enemmänkin huudettua. Esikoinen on tottelevainen, myönteinen lapsi, kuopus ei. Ja kyse on ihan siitä mun käytöksestä, että mun aggressiivinen käytös (mitä huutaminen on) heijastuu lapseenkin niin, että hänestäkin tulee aggressiivisempi. Joten suosittelen että jos vaan voi omat hermot pitää kurissa, niin se kannattaa, koska siitä että kohtelee lasta rauhallisesti ja luo myönteistä vuorovaikutusta kiperissäkin tilanteissa, saa nauttia sitten vuosikausia eteenpäin.
[/quote]
Mä uskon myös tuohon, että rauhallinen äiti, joka ei menetä hermojaan kasvattaa hyvinkäyttäytyviä lapsia. Siksi olen jotenkin niin pettynyt itseeni, kun en pystynyt rauhallinen olemaan. ap
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:17"]
Meidän lapsi näki koiran ja olen miettinyt tulikohan traumoja.
ei hitto teidän kanssa, juuri tämänlaisten takia suomessa järjettömän avuttomia ihmisiä.Ei se penska ole pumpulia, eikä kasva pumpulissa kunnon ihmiseksi.
[/quote]
Eiukö lapsi saa "nykytiedon" valossa trauman ihan kaikesta?
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:17"]
Meidän lapsi näki koiran ja olen miettinyt tulikohan traumoja.
ei hitto teidän kanssa, juuri tämänlaisten takia suomessa järjettömän avuttomia ihmisiä.Ei se penska ole pumpulia, eikä kasva pumpulissa kunnon ihmiseksi.
[/quote]
Eiukö lapsi saa "nykytiedon" valossa trauman ihan kaikesta?
[/quote]
Luin jostain, että jo huutaminen tai ovien paiskominen jää pysyvästi vanhemman ja lapsen suhdetta varjostamaan. Joten typerä tuo kaljapullovertaus. ap
Sehän on hyvän elämän merkki, jos trauma jäi siitä, kun äiti paiskasi oven kiinni. :D
Voivoi, kyllä tämä on nyt lasun paikka.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 14:07"]
Pienemmällä on paljon voimakkaampi tahto, mut hänenkin kanssan todistettavasti pärjää ilman huutamista. Paljon paremmin. Totta kai on tosi työlästä olla sellaisen lapsen äiti, joka ottaa matsia jokaisesta pikkuasiasta, mutta minä itse olen opettanut hänet siihen että asioihin reagoidaan voimakkaasti ja suureen ääneen koska itsekin olen tehnyt niin. Siis ihan rehellisesti sanottuna. Ei mun tarvitse katsoa peiliin kun lapsi rääkyy niin että se kuuluu kirkolle asti, riittää että katson sitä lasta niin näen kyllä keneltä kaikki toi draama on opittu. ;)
Siinä että huutaa lapselle on se huono puoli, että lapsi alkaa testaamaan, että mistä se aikuinen huutaa ja kauanko pitää tässä sintturoida että emäntä herppaa. Se on rasittavaa koska aika useinhan sieltä sellainen sokea kohta löytyy. Huutamalla itse asiassa antaa lapselleen tiettyä valtaa itseensä. Niin paljon helpommalla pääsis, jos ei olis alunperinkään lähtenyt tähän huutorumbaan. Nimenomaan minä pääsisin helpommalla.
-5-
[/quote]
Minkä ikäinen sun lapsi on? Onko siis jo myöhäistä opettaa hänellekin rauhallisuutta huutamisen sijaan? Ts. milloin on liian myöhäistä parantaa omat tapansa huutamisen suhteen?