Lue keskustelun säännöt.
Jääköhän lapselle nyt jotain traumoja? :(
24.08.2015 |
Kaksivuotias ei millään suostunut rauhoittumaan päiväunille, ja pelleili vaan sängyssä. Jossain vaiheessa suutuin ja kävin sanomassa tosi vihaiseen sävyyn, että nyt nukkumaan tai olet koko illan siellä ja paiskasin vielä oven mennessäni kiinni. :( Pelleily loppui ja menin rauhoittumaan omaan huoneeseeni. Hävettää ihan hirveästi, ei aikuisen kuulu ovia paiskoa. Eikä uhkailla tuolla lailla. Ja jää mietityttämään, että alkaako lapsi pelätä päiväunia tai minua.
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:30"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:17"]
Meidän lapsi näki koiran ja olen miettinyt tulikohan traumoja.
ei hitto teidän kanssa, juuri tämänlaisten takia suomessa järjettömän avuttomia ihmisiä.Ei se penska ole pumpulia, eikä kasva pumpulissa kunnon ihmiseksi.
[/quote]
Eiukö lapsi saa "nykytiedon" valossa trauman ihan kaikesta?
[/quote]
Luin jostain, että jo huutaminen tai ovien paiskominen jää pysyvästi vanhemman ja lapsen suhdetta varjostamaan. Joten typerä tuo kaljapullovertaus. ap
[/quote]
Lue vähemmän, käytä maalaisjärkeä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi mennä päiväunille kun voi nukkua silloin kun on tarve? Ymmärrän että on olemassa asiantuntijoita mutta ymmärrän myös että iso osa niitten puheista on mielipiteitä.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:36"]
Miksi pitäisi mennä päiväunille kun voi nukkua silloin kun on tarve? Ymmärrän että on olemassa asiantuntijoita mutta ymmärrän myös että iso osa niitten puheista on mielipiteitä.
[/quote]
Aina kun on jäänyt päiväunet lapsella väliin alkaa kamala kiukkuaminen jo klo 18 aikaan. Ja en kyllä ala klo 18 laittaa kaksivuotiasta nukkumaan jos päiväunilla säilyisi normaali 20-06 unirytmi.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:24"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:19"]
Jaa, oliko kyse toistuvasta laiminlyönnistä vai yksittäisestä hermojen menettämisestä?
[/quote]
Laiminlyönnistä? No nyt tuli vielä pahempi mieli. :( Olen joskus aiemminkin menettänyt hermoni ja korottanut ääntäni (en mitenkään kiljunut tai huutanut kuitenkaan), mutta ei niitä nyt mitenkään viikottain tapahdu. Pelottaa, että lapsesta kasvaa ovia paiskova ja raivoava teini. ap
[/quote]
Huoh. TOISTUVASTA laiminlyönnistä vai yksittäisestä NYTVITTUPALAAKÄÄMITENJAKSA -tilanteesta? Nyt vähän suhteellisuudenajua elämään. Teinit nyt lähtökohtaisesti vittuuntuvat välillä ja ovea osaavat paiskoa neljävuotiaatkin, joten koitapas nyt pärjätä sekä omien että lapsesi tunteiden kanssa. On ihan normaalia että ihmisillä palaa pinna välillä, ei vanhemmuus tee asiaan mitään poikkeusta. Sinä et vihaa lastasi, eikä lapsesi vihaa sinua. Sinä osaat pyytää anteeksi ja osaat halata. Sinä et ole laiminlyönyt lastasi, etkä pilannut hänen tulevaisuuttaan sillä, että olet joskus hiiltynyt jossakin tilanteessa.
[/quote]
TÄMÄ!
Lasten pitää oppia, että he saavat olla vihaisia ja aikuisetkin saavat olla vihaisia, kun syytä siihen on.
Välinpitämättömyys on pahinta myrkkyä ihmissuhteissa yleensä, ja vanhempi-lapsi suhteessa erityisesti.
Sä pelkäät että lapsi saa traumoja kun kasvatat sitä? Jatkuvasti huutamalla vois saada joo, mutta onhan se nyt merkillistä että koskaan ei sais suuttua...!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häh, enemmän ongelmia tulisi siitä jos vanhemmat eivät koskaan näytä suuttumustaan = lapsi ei tiedä miten reagoida omien vihantunteiden kanssa
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:30"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:17"]
Meidän lapsi näki koiran ja olen miettinyt tulikohan traumoja.
ei hitto teidän kanssa, juuri tämänlaisten takia suomessa järjettömän avuttomia ihmisiä.Ei se penska ole pumpulia, eikä kasva pumpulissa kunnon ihmiseksi.
[/quote]
Eiukö lapsi saa "nykytiedon" valossa trauman ihan kaikesta?
[/quote]
Luin jostain, että jo huutaminen tai ovien paiskominen jää pysyvästi vanhemman ja lapsen suhdetta varjostamaan. Joten typerä tuo kaljapullovertaus. ap
[/quote]
Kyseessä on se, että vanhemmat luo sen ilmapiirin ja ne toimintatavat, joilla ristiriitoja käsitellään perheessä myös sen pikkulapsiajan jälkeenkin, ja on tärkeää tiedostaa, millaisen kulttuurin on itse luomassa. Onko se sellainen, että siinä voi ilmaista myös ne negatiiviset tunteet ja vanhemmat kestävät ne, käsittelemään niitä ja saamaan niistä otteen. Vai onko se sellainen, että perheessä vain vanhemmalla on oikeus ilmaista niitä negatiivisia tunteita, jolloin niistä tulee perheessä helposti vallan symboli, asia jota lapsikin ymmärtää tavoitella kunhan pääsee perheessä siihen asemaan ettei ole enää vanhemmistaan täydellisen riippuvainen. Eli murrosiässä.
Meistä jokainen tietää perheitä, joissa vanhempien "auktoriteetti" on sitä että huudetaan sen lapsen huudon päälle, uhkaillaan, takavarikoidaan leluja jne. Verrattuna siihen lapsen ikään ja tekoon tuo on yleensä ylireagointia, joka lähtee siitä aikuisesta, aikuisen väsymisestä, epävarmuudesta, aikuisen traumoista ja aikuisen vallanhalusta. Ei lapsesta. Ne joille ei ole lapsina sallittu yhtään poikkipuolista sanaa, eivät kestä omilta lapsiltaan mitään, se lapsi pitää heti nitistää. "Kiltti tyttö" voi olla oikea perkele omille lapsilleen, koska ei voi sallia näille sitä mitä hänelle ei aikanaan sallittu. Kasvatuksen nimissä.
Joo kyllähän se lapsi siitä hengissä selviää, mut tuleeko sille tunnetta että kukaan perheessä koskaan kuuntelee häntä, ymmärtää hänen pahan mielensä, ja ensisijaisesti auttaa häntä käsittelemään sitä? Vanhempien möykkä kun ei ole sen lapsen tunteiden sanoittamista ja mallintamista, vaan lapsen tunteiden sivuuttamista, jossa lapselle jää se rooli, että suu kiinni. Ja ainoa malli, jota tarjotaan siihen pahaan mieleen, on hermojen menettäminen. Mikä on sallittua kuitenkin perheessä vain aikuisille, ei lapsille. Lapsi jää silloin kyllä aika yksin niiden omien tunteidensa kanssa. Kuitenkin juuri ne kilahtamistilanteet on niitä kaikkein tärkeimpiä oppimistilanteita. Niissä jonkun täytyy kertoa, mitä tapahtui, mitä tapahtuu ja miten tästä selvitään.
Minä kilahtelen aika ajoin, mutta AINA myös pyydän anteeksi. Kerron miksi tein kuten tein, ja hyvin harvoinhan se syy on lapsen. Harmittaa että olen näin heikkohermoinen äiti, mutta en sentään onneksi niin säälittävä, että vierittäisin sen syyn omasta suuttumuksesta lapsen harteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:40"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:36"]
Miksi pitäisi mennä päiväunille kun voi nukkua silloin kun on tarve? Ymmärrän että on olemassa asiantuntijoita mutta ymmärrän myös että iso osa niitten puheista on mielipiteitä.
[/quote]
Aina kun on jäänyt päiväunet lapsella väliin alkaa kamala kiukkuaminen jo klo 18 aikaan. Ja en kyllä ala klo 18 laittaa kaksivuotiasta nukkumaan jos päiväunilla säilyisi normaali 20-06 unirytmi.
[/quote]
Joo, yleensä lapsilla hyvät päiväunet takaavat hyvät yöunet. Liian monet ihmiset tulkitsevat kiukkuamisen pirteytenä.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:44"]
Häh, enemmän ongelmia tulisi siitä jos vanhemmat eivät koskaan näytä suuttumustaan = lapsi ei tiedä miten reagoida omien vihantunteiden kanssa
[/quote]
No ei kai se ovien paiskominen opeta lasta reagoimaan vihantunteisiin muuta kuin ovia paiskomalla? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:27"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:19"]
Ps: mulla on esikoinen jolle en koskaan huutanut, ja kuopus jolle on tullut enemmänkin huudettua. Esikoinen on tottelevainen, myönteinen lapsi, kuopus ei. Ja kyse on ihan siitä mun käytöksestä, että mun aggressiivinen käytös (mitä huutaminen on) heijastuu lapseenkin niin, että hänestäkin tulee aggressiivisempi. Joten suosittelen että jos vaan voi omat hermot pitää kurissa, niin se kannattaa, koska siitä että kohtelee lasta rauhallisesti ja luo myönteistä vuorovaikutusta kiperissäkin tilanteissa, saa nauttia sitten vuosikausia eteenpäin.
[/quote]
Mä uskon myös tuohon, että rauhallinen äiti, joka ei menetä hermojaan kasvattaa hyvinkäyttäytyviä lapsia. Siksi olen jotenkin niin pettynyt itseeni, kun en pystynyt rauhallinen olemaan. ap
[/quote]
On hyvä tuntea pisto sydämessään, mutta lapsenkin tulee nähdä kotona, että 1) ihmiset suuttuvat, 2) miten voi käyttäytyä jos todella suuttuu (et käynyt kiinni jne.) 3) asiat sovitaan.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:46"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:44"]
Häh, enemmän ongelmia tulisi siitä jos vanhemmat eivät koskaan näytä suuttumustaan = lapsi ei tiedä miten reagoida omien vihantunteiden kanssa
[/quote]
No ei kai se ovien paiskominen opeta lasta reagoimaan vihantunteisiin muuta kuin ovia paiskomalla? ap
[/quote]
Opettaa, jos pyydät anteeksi ja selität tarkoin vihastumiseesi johtaneet syyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ps: mulla on esikoinen jolle en koskaan huutanut, ja kuopus jolle on tullut enemmänkin huudettua. Esikoinen on tottelevainen, myönteinen lapsi, kuopus ei. Ja kyse on ihan siitä mun käytöksestä, että mun aggressiivinen käytös (mitä huutaminen on) heijastuu lapseenkin niin, että hänestäkin tulee aggressiivisempi. Joten suosittelen että jos vaan voi omat hermot pitää kurissa, niin se kannattaa, koska siitä että kohtelee lasta rauhallisesti ja luo myönteistä vuorovaikutusta kiperissäkin tilanteissa, saa nauttia sitten vuosikausia eteenpäin.
[/quote]
Tuli mieleen et ehkä tässä näkyi myös sun lasten temperamenttiero? Esikoinen oli helppo lapsi, jolle meni asiat perille helposti ja kuopus sit enemmän tulta ja tappuraa? Eihän nyt helpolle lapselle juuri tarvikaan ääntä korottaa, mut toinen juttu sit sellaisen jääräpään kohdalla..
Meillä on kaksi lasta, joista toiselle ei ole liiemmin huudettu, koska on aina ollut tasainen ja helppo tulla toimeen hänen kanssaan. Toinen lapsi on tulta ja tappuraa, äkkipikainen ja unohtelevainen, saa yhden sukan jalkaan ja toinen jää laittamatta, kun tuli muuta tekemistä. Toinen lapsista vain ärsyttää aikuista paljon enemmän, etekin siirtymätilanteet kuten ulos lähtö, ruokailemaan tuleminen, nukkumaan meneminen, leikkien lopettaminen jne. ovat ihan tuskaa. Tiedostetaan tilanne ja koitetaan ratkoa etukäteen, mutta sitten kun on itse tarpeeksi väsynyt ja lapsi pistää ihan ranttaliksi, niin kyllä sitä tyynemmältäkin jossain kohti pääsee ärähdys. Tärkeintä on tosiaan pyytää anteeksi ja halata, plus ennakoida vaikeita tilanteita, ettei itsellään kiehahda yli ja lapsi pystyy toimimaan toivotulla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:57"]
Meillä on kaksi lasta, joista toiselle ei ole liiemmin huudettu, koska on aina ollut tasainen ja helppo tulla toimeen hänen kanssaan. Toinen lapsi on tulta ja tappuraa, äkkipikainen ja unohtelevainen, saa yhden sukan jalkaan ja toinen jää laittamatta, kun tuli muuta tekemistä. Toinen lapsista vain ärsyttää aikuista paljon enemmän, etekin siirtymätilanteet kuten ulos lähtö, ruokailemaan tuleminen, nukkumaan meneminen, leikkien lopettaminen jne. ovat ihan tuskaa. Tiedostetaan tilanne ja koitetaan ratkoa etukäteen, mutta sitten kun on itse tarpeeksi väsynyt ja lapsi pistää ihan ranttaliksi, niin kyllä sitä tyynemmältäkin jossain kohti pääsee ärähdys. Tärkeintä on tosiaan pyytää anteeksi ja halata, plus ennakoida vaikeita tilanteita, ettei itsellään kiehahda yli ja lapsi pystyy toimimaan toivotulla tavalla.
[/quote]
Mitä sitten kun lapsi huomaa itsekin, että vanhemmat vain hänelle huutavat, eivätkä sisarukselle niin paljon? Voiko lapselle tulla olo, että on jotenkin vääränlainen tai että vanhemmat pitävät toisesta lapsesta enemmän?
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:52"]
Ps: mulla on esikoinen jolle en koskaan huutanut, ja kuopus jolle on tullut enemmänkin huudettua. Esikoinen on tottelevainen, myönteinen lapsi, kuopus ei. Ja kyse on ihan siitä mun käytöksestä, että mun aggressiivinen käytös (mitä huutaminen on) heijastuu lapseenkin niin, että hänestäkin tulee aggressiivisempi. Joten suosittelen että jos vaan voi omat hermot pitää kurissa, niin se kannattaa, koska siitä että kohtelee lasta rauhallisesti ja luo myönteistä vuorovaikutusta kiperissäkin tilanteissa, saa nauttia sitten vuosikausia eteenpäin. [/quote] Tuli mieleen et ehkä tässä näkyi myös sun lasten temperamenttiero? Esikoinen oli helppo lapsi, jolle meni asiat perille helposti ja kuopus sit enemmän tulta ja tappuraa? Eihän nyt helpolle lapselle juuri tarvikaan ääntä korottaa, mut toinen juttu sit sellaisen jääräpään kohdalla..
[/quote]
Pienemmällä on paljon voimakkaampi tahto, mut hänenkin kanssan todistettavasti pärjää ilman huutamista. Paljon paremmin. Totta kai on tosi työlästä olla sellaisen lapsen äiti, joka ottaa matsia jokaisesta pikkuasiasta, mutta minä itse olen opettanut hänet siihen että asioihin reagoidaan voimakkaasti ja suureen ääneen koska itsekin olen tehnyt niin. Siis ihan rehellisesti sanottuna. Ei mun tarvitse katsoa peiliin kun lapsi rääkyy niin että se kuuluu kirkolle asti, riittää että katson sitä lasta niin näen kyllä keneltä kaikki toi draama on opittu. ;)
Siinä että huutaa lapselle on se huono puoli, että lapsi alkaa testaamaan, että mistä se aikuinen huutaa ja kauanko pitää tässä sintturoida että emäntä herppaa. Se on rasittavaa koska aika useinhan sieltä sellainen sokea kohta löytyy. Huutamalla itse asiassa antaa lapselleen tiettyä valtaa itseensä. Niin paljon helpommalla pääsis, jos ei olis alunperinkään lähtenyt tähän huutorumbaan. Nimenomaan minä pääsisin helpommalla.
-5-
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:24"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 13:19"]
Jaa, oliko kyse toistuvasta laiminlyönnistä vai yksittäisestä hermojen menettämisestä?
[/quote]
Laiminlyönnistä? No nyt tuli vielä pahempi mieli. :( Olen joskus aiemminkin menettänyt hermoni ja korottanut ääntäni (en mitenkään kiljunut tai huutanut kuitenkaan), mutta ei niitä nyt mitenkään viikottain tapahdu. Pelottaa, että lapsesta kasvaa ovia paiskova ja raivoava teini. ap
[/quote]
Huoh. TOISTUVASTA laiminlyönnistä vai yksittäisestä NYTVITTUPALAAKÄÄMITENJAKSA -tilanteesta? Nyt vähän suhteellisuudenajua elämään. Teinit nyt lähtökohtaisesti vittuuntuvat välillä ja ovea osaavat paiskoa neljävuotiaatkin, joten koitapas nyt pärjätä sekä omien että lapsesi tunteiden kanssa. On ihan normaalia että ihmisillä palaa pinna välillä, ei vanhemmuus tee asiaan mitään poikkeusta. Sinä et vihaa lastasi, eikä lapsesi vihaa sinua. Sinä osaat pyytää anteeksi ja osaat halata. Sinä et ole laiminlyönyt lastasi, etkä pilannut hänen tulevaisuuttaan sillä, että olet joskus hiiltynyt jossakin tilanteessa.