Miten selviän karmeasta erosta - Ilman mitään varoitusmerkkiä???

Niin, takuulla mies haluaa takaisin. Kumpa ap pysyisi vahvana niin, ettei enää repsahtaisi häneen!

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 01:09"]

En ikinä tiennyt minkään asian koskaan ikinä elämässäni voivan olla näin täyttä tuskaa. En saa kiinni mistään. Kaikki häipyy, palaa mieleen ja taas häviää. En ole nukkunut kolmeen vuorokauteen. Kaiken minkä syön, oksennan ulos.

Mies kertoi kolme pv sitten, että nyt riitti. Kävin hermoille, kuulemma. Olin paha ihminen. Nolla. Kuulemma.

Kaksi tuntia aiemmin hän oli kertonut rakastavansa minua enemmän, kuin ketään muuta koskaan. Kuten viisi kokonaista vuotta läpeensä aiemminkin.

Puff. Kaikki hävisi ilmaan saman tien.

Tämä oli se minun kypsemmän iän ainut rakkaustarinani. Se todellinen. Se ainut todellinen rakkaus. Sekunnissa se rikottiin palasiksi. Nyt makaan palasina lattialla, enkä saa enää elämästä kiinni.

[/quote]

Onko miehesi käytös sinusta ihan normaalia? Minusta ei.

Kaikki tärkeät, OMAT päätöksensä olisi hyvä tehdä itsensä kanssa. Niin että niiden kanssa voi elää yksinkin tai jonkun muun miehen/ naisen kanssa.

Olen kolmekymppinen ja aina otan huomioon että se toinen ihminen ei siinä vierellä välttämättä pysy.

Niin paljon on parisuhteita alkanut ja päättynyt.

Ehkä mies päätti tehdä kiltimmin, että lähtee ennen kuin asiat pahenee. Ajattele positiivisesti, vältyit pitkäkestoiselta riidalta, huudolta ja väkivallalta. Ehkä mies tunsi naksahtavansa kohta ja halusi pelastaa sut ennen kuin sekoaa ja alkaa riehumaan. Tuntuu varmasti hyvin pahalta kuitenkin tulla noin vain jätetyksi. Voi olla että mies kaipasi hetken omaa aikaa, saattaa tulla vielä pyytämään anteeksiantoa ja haluaa palata yhteen. Olen itse sellainen persoona joka saattaa haluta erota yhtenä päivänä mutta tulee rukoilemaan yhteenpaluuta seuraavana päivänä. Asioista voi aina puhua myös eronkin jälkeen ja kysyä mikä meni vikaan. Voimia sulle ap, syöminen ja nukkuminen vahvistavat sekä kehoa ja mieltä. Anna itsellesi lupa itkeä ja huutaa ja hakata tyynyä. Se voi tuntua tänään maailmanlopulta mutta asiosta pääsee aina yli. Hae ystäviltä tukea, sukulaisilta, vaikka lääkäriltäkin. Olet kuitenkin monelle vielä tärkeä ihminen.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 01:39"]Tiedän myös, etten varmasti ole ainut. Onhan minullakin eroja takana jo kymmeniä. Kaksi avioliittoa. Mutta yhteenkään eroon en ole aiemmin hajonnut. Minä olen aina ollut "se vahva". Muiden auttaja.

Mutta minä koin, että olin vihdoin saapunut perille turvalliseen kotiin. Perille sinne, mitä olin aina etsinyt, mutta tätä ennen aina vääristä miehistä. Se oli tunne, jonka tunsin sataprosenttisella vahvuudella.

Mutta toisen ihmisen pään sisään ei näe. Miten pystyn enää luottamaan? Jos tuo huijasi, mikseivät muutkin? Tämä siis, joka kertoi minulle, ettei kukaan tässä maailmassa voi rakastaa minua enemmän kuin hän?

Ap
[/quote]

LOL

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 01:39"]

Tiedän myös, etten varmasti ole ainut. Onhan minullakin eroja takana jo kymmeniä. Kaksi avioliittoa. Mutta yhteenkään eroon en ole aiemmin hajonnut. Minä olen aina ollut "se vahva". Muiden auttaja.

Mutta minä koin, että olin vihdoin saapunut perille turvalliseen kotiin. Perille sinne, mitä olin aina etsinyt, mutta tätä ennen aina vääristä miehistä. Se oli tunne, jonka tunsin sataprosenttisella vahvuudella.

Mutta toisen ihmisen pään sisään ei näe. Miten pystyn enää luottamaan? Jos tuo huijasi, mikseivät muutkin? Tämä siis, joka kertoi minulle, ettei kukaan tässä maailmassa voi rakastaa minua enemmän kuin hän?

Ap

[/quote]

Kuulostaa vahvasti siltä, että mies ei psyykkeeltään ole terve. Itsekin olen kuullut olleeni täydellinen mies, eikä miussa ole mitään vikaa. Välille tuli selkeä kiintmyksen tunne ja luottamus, että mennään yhdessä eteenpäin kaikist vastoinkäymisistä huolimatta. Silti sain yhtenäaamuna kuulla, ettei enää ole mitään järkeä jatkaa. :-(

[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 07:37"]

Projisointia, ja draamaa täynnä tämä ketju.Voikohan ylläpito poistaa tätä?

[/quote]

Tietenkin voi, mut samoin sie voit olla lukematta. Olis kaikille helpompiratkasu.

Juurihan aloittaja kertoi ettei ole pystynyt nukkumaan ollenkaan. Kun on todella ahdistunut/väsynyt niin silloin ihminen käyttäytyy oudosti.

Itellä vähän samanlainen kokemus.. Olin miehelle vaan pääsylippu Suomeen. Niin kauan kunnes juridiset asiat Suomen päässä olivat auki, olin miehen unelmien nainen jota hän kohteli kuin kuningatarta. Sitten kun sai Suomeen muutto/asumis/sossuasiat selvitettyä, jätti mut kuin nallin kalliolle. En kyllä tiiä onko miehesi ulkomaalainen mutta kunhan tuli oma vastaava kokemus mieleen. Tsemppiä!

Kuule Ap, minä käyn nyt samaa helvettiä läpi. Mies tunnusti rakkautta viimiseen asti ja jätti noin vain. Pahinta että teki sen kaksi kertaa. Eli pari vuotta sitten sama kaava ja minä hölmö otin sen takaisin silloin!! Minulla on pieni lapsikin.. Kaikki on niin selvää nyt. Nämä miehet ei voi olla päästään terveitä!! Tämäkin oli sairaaloisem mustasukkainen ja ailahteleva. Tällaisten kanssa ei voi elää, eivätkä he itse koskasn saavuta onnea kenenkään kanssa!
Lue rakas ihminen asiaa eroprosessista, se auttaa ymmärtämää mitä nyt käyt läpi ja että tunnelin päässä on vielä valoa! Googlaa semmonen kun hidasta elämää naisen särkynyt sydän. Siellä on tosi asiantuntevaa tekstiä

Anna mennä. Älä vastaa mihinkään yhteydenottoon. Nauti omasta ajasta ja anna miehen kärsiä, kun et olekaan hänen talutusnuorassaan. Kyllä nöyrtyy, kun vedät pari kuukautta niin.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 01:32"]

Kiitos teille aivan käsittämättömän ihanista kommenteista!

Mies jotenkin musersi minut hetkessä sillä kaikella, mitä teki ja mitä ei tehnyt. Mitä sanoi, ja mitä ei. Miksi viimeisten sanojen piti olla niin täydellisen musertavia?

Korvissa kaikuu edelleenkin miehen huuto ovelta "En halua nähdä sua enää koskaan! Häivy elämästäni!"

Mietin oikeasti, että otan riittävästi noita pillereitä, joilla unen pitäisi tulla. Nyt kun meri on vielä tarpeeksi viileä. Ja sitten tätä tuskaa ei enää ole.

Ap

[/quote]

Ap, jos olet vielä linjoilla ja edelleen mietit noin, niin ota yhteyttä edes johonkuhun: ystävään, sukulaiseen, naapuriin jne. jolle voit puhua. Jos ketään ei ole, soita kriisipuhelimeen.

Koskaan ei asiat niin pahasti ole etteikö niistä selviäisi.

Höh, ap on ihan läheisriippuvainen. Kerää nyt itsesi, ehkä tämä on hyvä tilaisuus oppia pärjäämään yksin. Se itsetuntobuusti on jotain ihan muuta kuin mitä toinen ihminen voi ikinä antaa.

Kyllä minua ainakin auttoi uusi suhde, että pystyin jättämään entisen taakseni. Samoin mieheni  (nykyinen) siirtyi aika nopeasti uuteen suhteeseen kanssani. Me ihmiset olemme erilaisia siinäkin suhteessa, samoin se vaikuttaa, millainen entinen suhde on ollut. Jos se on ollut jo vuosia kuollut suhde, niin mitä sitä enää vuosia märehtimään.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 02:23"]

Olisi ihana tietää, että nyt minua odottaa se ihana tulevaisuus. Oli siellä sitten miestä tai ei. Mutta huomaan, että tuon miehen on täytynyt jollain tapaa koko ajan syödä itsetuntoani, heikentää sitä. Siten että olisin uskonut, ettei ketään häntä täydellisemmin minulle sopivaa voinut olla ja kuinka en voisi löytää enää häntä suurempaa onnea mistään ikinä.

Jollain tasolla olin sitten kai niin pöljä, että uskoin. Tai nuo miehen hokemat suurimmasta rakkaudesta ikinä, "vuosituhannen rakkaustarinasta" kuten hän sitä kuvaili, syöpyivät johonkin pääni perukoille niin vankasti, että nyt en saa niitä pois. Uskon edelleen miestä, ja ajattelen menettäneeni sen elämäni ylivoimaisesti tärkeimmän ihmisen.

Ap

[/quote]

Olisko niin, että teidän suhteeseen kuului jokin karma? Sitä tuskin kukaan osaa sanoa, mikä ukon päässä vinksahti, niin kummalliselta tuo kuulostaa.

Iltaa taas kaikille, tai yötä.

En ole kaunokirjailija, enkä ko. alan harrastaja, mutta kiitos kehuista ;)

Sain nukuttua tuon lääkkeen kera ihan ok, kun otin sitä kolmeen otteeseen. Heräilin siis aina 2-3 tunnin välein, ja samalla hetkellä kun aivoni alkoivat toimia, kääntyi vatsani ylösalaisin ja tunsin suunnatonta kauhua, paniikkia jne. Äkkiä lisää lääkettä, ja onneksi uni tuli taas pian.

Karmeaa kuitenkin, että totuutta pitää tällä lailla pakoilla.

Tämän koko päivän olen taas ollut ihan jossakin muualla, kuin sumun keskellä. Otin päivällä taksin mieheni luo, sillä suuri osa tavaroistani on vielä hänen luonaan (mies siis heitti minut käytännössä pihalle, mutta onneksi minulla oli edes jonkunmoinen paikka, johon mennä ihan yksikseni - katsotaan miten jatkossa). Tuijottelin taksin ikkunasta upeaa lähes pilvetöntä sinistä taivasta, ja tunsin oloni täysi epätodelliseksi.

Taksin kaartaessa miehen pihaan, minulla oli niin käsittämätön olo, että: ihana kesäinen keli, mutta en olisi voinut olla onnettomampi. Pelkäsin myös suunnattomasti jälleennäkemistä. Mies ei ollut suostunut puhumaan puhelimessa mitään, mutta halusin päästä hakemaan edes osan tavaroistani, kun olin saanut hitusen voimia takaisin.

Ap

Ruoka mulla ei pysy sisällä edelleenkään, ei vaikka mitä entisiä herkkuruokia kokeilen. - Mikähän jippo siihen auttaisi? Onko kellään kokemusta?

Mulla kun ei ole noita liikakiloja, joista voisi kovasti laihtua. Aina ollut tällainen stressivatsa, joka ei paljon ruokaa kerralla kestä. Lääkäri ehdotti pahoinvointilääkettä, ja kokeilinkin, mutta ei auta. Nyt jo pyörtyilen ylösnoustessani. Huh.

Ap

Niin, ja se jälleennäkeminen: Mies tuli avaamaan oven ihan ok-näköisenä, vaikka ensin pelkäsin ettei päästä edes sisään. Oli puhelimessa karjunut nukkuvansa vielä monta tuntia, mutta paikalle tullessani talossa pauhasi telkkari täysillä. Eli ei ollut tosipuhetta tuokaan.

Mies oli etäinen kuin mikä. Pyysi kuitenkin lopulta sänkyyn viereensä unille. Taisin suostua ihan jo voimien puutteenkin vuoksi. Sängyssä aloitti kuitenkin ihan kauhean syyttelytulvan: Miksi sitä ja miksi tätä? Miksi sanoin noin ja näin? Tuntui että pää halkeaa, sillä eivät minunkaan sanani kauneimpia mahdollisia enää silloin haukuntaeron päätteeksi olleet.

Samalla mies käytännössä kielsi sanoneensa mitään ikävää erotilanteessa itse, kertoen, että minun syytä kaikki. Eikä peruuttanut, vaikka mitä sanoin. Puhuin siinä sitten myös jotain tunteistani, kuinka ne eivät tuosta vaan simsalabim mihinkään häviä. Tähän mies suhtautui naureskellen, tunteitani vähätellen. Kertoen, ettei itse tunne enää oikeastaan mitään, eikä voi elää minun kanssani.

Sitten heitti minut tavaroineni väliaikaiskämppääni, ja hetken odotuksen jälkeen kertoi yllättäen rakastavansa minua (??!!). Tunsin kun onennaalto viilsi sisälläni, vaikken sitä miehelle näyttänytkään, ja taisin vastata vain nyökäten.

Ap

[quote author="Vierailija" time="19.07.2015 klo 04:59"]

Ap

Ps. Ai niin, olen siis tosiaan jo 45 v, joten omasta mielestäni olisi outoa, jos niitä suhteita miehiin ei olisi ollut jo se kymmenkunta. Jokunen suhde on kestänyt viikon tai kaksi, pari lähemmäs 5 v. En moiti miehiä, sillä tähän mennessä olin itse pääosin sen eronhaluajan roolissa. Mutta en ole haukkumasanoilla yhtään eroa säestänyt, enkä siten ymmärrä, miten ne kuuluisivat normaaliin täyspäiseen parisuhteeseen edes loppumetreillä.

[/quote]

Olet kyllä pitkään selvinnyt, jos vasta tuossa iässä olet tullut ensimmäisen kerran jätetyksi. Itse olin myös alkuun se jättäjä enkä ymmärtänyt ollenkaan, kuinka musertavaa se jätetyksi tuleminen on. Ja kun se sitten osui ensimmäisen kerran omalle kohdalle, niin kyllä siinä oli pasmat sekaisin pitkän aikaa. Ja vasta silloin ymmärsin, miten paljon olin satuttanut niitä kaikkia, jotka olin jättänyt. 

Kun on tulllut jätetyksi, silloin särkyy jotain pysyvästi eikä mikään ole sen jälkeen entisellään. Ikinä ei voi enää tuntea olevansa ihmissuhteessa täydellisen turvassa, kun tietää että se voi särkyä. 

Tositarina jatkuu vielä: soitin illalla itse miehelle, kysyen parin tavarani perään ja tiedustellen samalla kuulumisia. Ja yhtäkkiä vastassani oli taas aivan myrskyn merkkinä oleva mies, joka huusi puhelimeen vaikka mitä. Kertoen, että olin pakottanut hänet puhumaan epätosia päivällä.

Olen sitten siitä lähtien käytännössä taas pillittänyt, uskomatta edes itse omaa typeryyttäni ja heikkouttani.

Mies tuntuu taas siltä ainoalta oikealta. En ole tippaakaan paremmilla vesillä, kuin eilen. Kauhulla odotan jo alkanutta yötä. Nyt en edes halua nukahtaa, koska se kipu & tuska, kun herään unesta ja tajuan taas todellisuuden, on suorastaan h*lvetillinen.

Ap