Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksan syksyyn asti pahan olon kanssa?
09.07.2015 |
Olen 20-vuotias ja aloitan syksyllä opiskelut yliopistossa. Olen ollut heikossa kunnossa psyykkisesti jo viime vuodesta asti ja se pahenee koko ajan. Rintaa puristaa koko ajan ahdistus ja tuntuu etten muuta tee kuin itke.
Töissä jaksan olla kohtalaisesti, hymyilen ja nauran paljon. Välillä tosin joudun huonoimpina päivinä poistumaan vessaan itkemään hetkeksi. Läheistenkin kanssa jaksan viettää aikaa ja hymyillä eikä kukaan poikaystävääni lukuunottamatta tiedä olostani. Poikaystävä on hyvin väsynyt, sillä häntä turhauttaa ja harmittaa, kun hän ei osaa auttaa minua. Pyrin olemaan rasittamatta häntä. Ruokahalu on heikko ja nukun koko ajan, sillä olen erittäin väsynyt.
Apua "voi" hakea ennen syksyä. Opintojen alkaessa pääsen YTHS:n piiriin. Olen opiskellut kaksi vuotta AMK:ssa, joten käytettävissä ei olisi ollut muita kuin terkkari. Lääkäriin ei opiskelijana todellakaan ollut varaa. YTHS:ssä saan varmasti apua ja ilmaiseksi. Kysymys kuuluu, että miten jaksan siihen asti? Toistaiseksi ei ole varaa muualla hoidattaa ja haluan muutenkin kunnon hoitosuhteen enkä kuukaudeksi jotain psykiatria/terapeuttia ja sitten taas uutta.
Itsetuhoisia ajatuksia mietin usein, mutten koskaan vakavissani! En ikinä voisi tehdä sitä perheelleni, se olisi tajuttoman itsekästä. Pelkään vain romahtavani totaalisesti. Onko kellään viisaita sanoja tai jotain tsemppaavaa sanottavaa?
Kommentit (14)
No itsekin joutuu tässä vähän kärvistelemään, kun terapeuttini on lomalla jne jne.
Joka päivä on ollut itsetuhoisia ajatuksia. Tänään pienen itkemisen jälkeen jotenkin olo alkoi helpottua, kun pidentelin ulos hengitystäni. Ja kun oli aivoille saanut happea, pystyin taas muistamaan että ajatukset ovat todellakin vaan ajatuksia, ja todellisuus on todellakin ihan eri juttu kun minun houreeni.
Kaikki ei siis ole niin paskaa mitä mielessäni jauhan. Se hengittäminen auttoi ihmeen paljon ja itku.
Kaikki on ihan hyvin nyt taas.
Olisipa minullakin joskus yliopisto paikka. Tunnen suurta alemmuutta sinua kohtaan. Se ei taida sinua lohduttaa, koska sinulle tuo opiskelupaikka on itsestäänselvyys. Hyvin monelle ei ole, pidätkö heitä luusereina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:02"]
Olisipa minullakin joskus yliopisto paikka. Tunnen suurta alemmuutta sinua kohtaan. Se ei taida sinua lohduttaa, koska sinulle tuo opiskelupaikka on itsestäänselvyys. Hyvin monelle ei ole, pidätkö heitä luusereina?
[/quote]
Mistä tuo nyt tuli? En todellakaan pidä! Eikä paikka ollut itsestäänselvyys. Tein kuukausia töitä sen eteen aivan mielettömästi ja pääsin kuin ihmeen kaupalla. Tsemppiä sinulle!
Onnittelut opiskelupaikasta! Auttaisikohan ehkä itsehoitokirjallisuus tai rentoutusmenetelmä. Meditaation (ja mindfulnessin) on todettu parantavan mielialaa. Käy kirjastossa ja kokeile vaikka tätä:
http://mindfulness-sivut.fi/tuotteet/mindfulness-harjoituksia/
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:10"]Onnittelut opiskelupaikasta! Auttaisikohan ehkä itsehoitokirjallisuus tai rentoutusmenetelmä. Meditaation (ja mindfulnessin) on todettu parantavan mielialaa. Käy kirjastossa ja kokeile vaikka tätä:
http://mindfulness-sivut.fi/tuotteet/mindfulness-harjoituksia/
[/quote]
Kiitos sinulle! Tutustun aiheeseen ja käyn kirjastossa heti huomenna, tuota täytyy ehdottomasti kokeilla.
Mene terveyskeskuksen päivystykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso josko mielenterveysseuralla olisi esim. puhelin- tai nettiapua. EI tietystikään vastaa hoitosuhdetta mutta saattaisi hetkeksi edes helpottaa tilannettasi.
miksi läheisesi eivät tiedä pahasta olostasi? eikö heidän kanssaan voi puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:07"]
[quote author="Vierailija" time="09.07.2015 klo 23:02"] Olisipa minullakin joskus yliopisto paikka. Tunnen suurta alemmuutta sinua kohtaan. Se ei taida sinua lohduttaa, koska sinulle tuo opiskelupaikka on itsestäänselvyys. Hyvin monelle ei ole, pidätkö heitä luusereina? [/quote] Mistä tuo nyt tuli? En todellakaan pidä! Eikä paikka ollut itsestäänselvyys. Tein kuukausia töitä sen eteen aivan mielettömästi ja pääsin kuin ihmeen kaupalla. Tsemppiä sinulle!
[/quote]
Tarkoitan että nyt kun olet sen saavuttanut (en epäile sitä työn määrää) se on itsestään selvää. Siis saavutettu etu, kukaan ei voi sitä ottaa pois.
Muista siis että olet aika helvetin isoa joukkiota parempi. Ja todellinen onnistuja.
Hei, voit mennä ihan julkiselle puolelle lääkäriin! Tavalliseen terveyskeskukseen, vaikkapa mt-hoitajalle. *halaus* Tunnistan tekstistä itseni viisitoista vuotta sitten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkoile. Yritä syödä. Koeta nauttia kesästä. Tee asiat järjellä. Hoidat tärkeimmät perusasiat.
soita jo nyt YTHS:lle ja kerro tilanteesi. Kerro että aloitatsyksyllä ja voit huonosti. Jos voisit tilata jo ajan valmiiksi. Ensimmäisen vuoden ooiskelijoillahan on terveydenhoitajan tarkastus, mutta se voi olla loppusyksystäkin. Kuulostat järkevältä. Itke niin kauan kuin se helpottaa, sitten kun huomaat että menee itsesäälin puolelle, niin silloin lopeta. Jatka taas toiste.
Minullakin oma kokemus on, että se psykologin apu on tärkeä. Hakeudu sinne heti kun on mahdollista.
rupea nyt miettimään käytännön asioita ja hoitamaan niitä. Asu to... Kirjat. Kurssisuunnitelmat. Mitä muuta? Se on hieno juttu se opiskelupaikka. Onneksi olkoon. Nauti siitä nyt. Uskalla nauttia. Kestät kyllä. Mene vähän matalalennossa nyt, kun et oikein jaksa.
opiskelun aloitus on myös kriisi. Se syö energiaa ja tuo paljon kiinnostavaa. Poikaystävällekin se voi olla kriisi.
muista pitää oma puolesi. Älä jätä tekemättä sinulle tärkeitä asioita. Tee ne. Hyvällä omatunnolla. Terve itsekkyys on hyvästä. Kuulostat ailtä, että koet olevasi tiellä. Ne huonot kaudet on osa meitä. Välillä toinen on heikko ja välillä vahva.
tsemppiä. Naisten talo tai tyttöjen talo tai al anon voisi olla sinulle. Tai mikä siellä painaa? Onko seksuaalista hyväksikäyttö ollut joskus? Sitten se on tukinainen, mihin on hyvä olla yhteydessä. Lue jotain kirjojaesim. Vapaaksi ahdistuksesta.
kyllä sinä selviät tämän kesän ja jatkonkin. Otat iisimmin nyt. Voimia ja hali.
oletko nähnyt sateenkaaren tänä kesänÄ? Entä lintujen poikasia? Niitä on nyt.
Paraneminen lähtee itsestä, ei kannata ripustautua jonkun YTHSän varaan. Muuten on pettymyksiä tiedossa. Pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni, simple as that. Tsemppihalit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se yths lääkäri otaniemessä on sitten aivan kauhea vanha kurppa, jolta ei saa mitään apua psyykkisiin ongelmiin. Jos sinne varaat aikaa pyydä jotain nuorta tai mieslääkäriä, ettet joudu sille :D
Mene työpaikkasi työterveyshuollon lääkärille ja kerro huonosta olostasi. Ei maksa mitään ja saat apua.
En osaa auttaa, mutta kerron kuitenkin rohkaisuksi, että itsekin olin nuorena tosi huonossa kunnossa henkisesti ja luulin, etten koskaan selviä normaaliin elämään, mutta niin vaan opiskelut onnistuvat ja vointi parani vuosien mittaan. Lopulta terapiaankin pääsin ja sen jälkeen varsinkin on pää voinut paremmin. Nyt on oma lapsi ja pärjään hienosti. Enpä olis parikymppisenä uskonu! Toivoa siis on, taistele vaikeat vuodet läpi, niin kyllä elämä lopulta voittaa. Ja mieli, se kummasti tasottuu kun ikääkin tulee. Tsemppiä sulle!