Näkisimpä itseni kerrankin objektiivisesti
Olen nyt 24-vuotias nainen, ja niin kauan kuin muistan, olen ollut kriittinen ja epävarma vartalostani. (Olin varmaan 11, kun mummini kesällä huomautti "pömppiksestä") 15-vuotiaana sairastuin bulimiaan, ja siitä lähtien elämääni on kuulunut painon ja ulkonäön tarkkailu.
Painoindeksin mukaan olen aivan normaali, ja kaverit sekä tutuntemattomat miehet kehuvat minua, mutta olen jatkuvasti "ikuisuuslaihiksella", painoni jojoilee noin 5kg vuodessa.
Peilistä näen pömppömahan, isot reidet, läskit käsivarret... Näkisimpä itseni kerrankin siten, kuin muut minut näkevät.
Alan olla henkisesti aivam loppu tähän :/
Kommentit (3)
Eiks näitä korvien välissä olevia asioita hoidella jossain terapiassa?
Tuntemattomat* :) tai no tutut myös, esim silloiset poikaystävät. Tää ongelma rasittaa myös nykyistä suhdetta. En uskalla enää puhua poikaystävälle näistä ajatuksista, hän ei vaan ymmärrä, etten huvikseni mene vaa'alle joka aamu jne