Lue keskustelun säännöt.
Oon ihan järkyttyny... 5-vuotias sai kauheen raivarin!
07.07.2015 |
On jo viisi ja puoli vuotias, poika ja temperamenttinen. On yleensä kuitenkin hellä, iloinen, huomioonottava vaikka itku ja draama on herkässä.
Nyt sai kunnon raivarit. Syyt oli moninaiset, mutta tilanne eskaloitui niin, että lapsi löi ja yritti lyödä minua. Laitoin rauhoittumaan ja sitten kun oli rauhoittunut, niin pyysi anteeksi. Juttelin (saarnasin) pitkään ja poikaa kiukutti vieläkin.
Nyt maalailen mielessäni kuvia siitä, että pojasta tulee väkivaltainen, hakkaa vaimonsa yms. Olen ihan romuna. Kaiken lisäksi poika yrittää välillä olla ovela; kun olen kieltänyt jotain, niin yrittää salaa tehdä kielletyn jutun.
Kommentit (8)
Juu tosiaan☺️ tuleva vaimonhakkaajahan se siellä!!!! Älä jaksa! Yhden kerran menee lapselta hermo ja äiti vääntää itkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mäkään en kyllä mitenkään esimerkillisesti käyttäytynyt... Multa paloi kanssa hermo totaalisesti ja huusin lapselle ihan kunnolla. Sitten kun lapsi yritti toisen kerran lyödä, kannoin lapsen väkisin eteiseen rauhoittumaan. Sain itsekin rauhoittua.
Ap
Tää on ihan arkipäivää meillä tuonikäisen pojan kanssa.
Jotenkin vaan säikäyttää tommonen väkivaltainen lyöminen ja uhkaaminen :( Mitä oon tehny kasvatuksessa väärin... Nyt poika kyllä on mun sylissä tässä samalla ja halailee ja silittelee ja sanoo, että tykkää musta. :/
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni poikasikin saattaa olla hämmentynyt käyttäytymisestään. Ei tuon ikäinen vielä osaa hallita tunteitaan, eikä sitä voi vielä vaatiakaan. Kuulostaa ihan normaalilta. Mikäli raivokohtaus vielä joskus uusiutuu, niin yritä pysyä rauhallisena ja antaa pojan rauhoittua omaan tahtiin omassa huoneessaan. Kun tilanne on ohi, purkakaa se rauhallisesti keskustelemalla. Yritä olla rauhallinen, luotettava ja helposti lähestyttävä äiti. Raivoamiset eivät teidän välistä kommunikointia auta, eikä suhdettanne lähennä.
Pelkkä rangaistus nimenomaan voi lisätä tuollaista käyttäytymistä. Kysyitkö pojalta lempeästi, mikä häntä niin suututti? Autoitko häntä tunnistamaan tunteensa ja kertomaan muita tapoja toimia, kun kiukuttaa? Annoitko ymmärtää, että tunne-elämä on ihan normaali asia ja ärsyyntyminenkin sallittua, mutta sitä ei pidä kanavoida väkivallalla?
Toki siis lapsen tasoisesti puhumalla, mutta pointti selvinnee.