Nostaako nelikymppisen naisen markkina-arvoa se, ettei ole (eikä tule) lapsia?
Mietin, mikä mahtaa olla statukseni parisuhdemarkkinoilla, jos nykyisestä miehestä tulee ero. Mies haluaisi lapsia, mutta samalla valittaa kun elämä on niin kovin kallista ja parisuhde-elämä ikävästi rajoittaa hänen vapauttaan.. En tiedä voinko perustaa perhettä henkilön kanssa, joka on noin sokea oman ajattelunsa ristiriitaisuudelle eikä näytä laittavan rikkaa ristiin pohtiakseen, mitä hän oikeasti elämässään haluaa, kun kaikkea ei kuitenkaan voi saada. Itselleni kävisi sekä perhe-elämä että velan elämä, ja perheen ehdin ehkä vielä juuri ja juuri tämän miehen kanssa saada jos sille tielle lähdemme. Seuraavan kanssa en sitten enää.
Mutta jos oletetaan, että tässä ero tulee, niin eipä aikaakaan kun olenkin jo 40-vuotias sinkkunainen. Minussa on sekä hyviä että huonoja puolia kumppanina. En esimerkiksi koskaan nalkuta tai vaadi tekemään kotitöitä, mutta en tee niitä kovin paljon itsekään, joten koti ei ole aina tip top (ellei sitten niin yhdessä sovita ja asian eteen myös yhdessä työskennellä). En vaadi lahjoja tai syntymäpäivämuistamisia, mutta en myöskään lahjo tai muista läheisiäni itse. Olen kohtalaisen erakkoluonteinen, joten en toimi sellaisena perheen ja suvun sosiaalisten suhteiden ylläpitäjänä, mitä naiselta kai yleensä odotetaan. En estä miestä viettämästä sosiaalista elämää niin halutessaan, mutta kaikkiin menoihin en itse osallistu, koska tarvitsen paljon omaa aikaa ja hiljaisuutta. En tarvitse kalliita lomamatkoja tai suurta kulutusbudjettia, mutta olen sitten myös välillä sen näköinenkin, että en käytä paljon rahaa vaatteisiin ja meikkeihin jne., ja nykyinen kumppani kokee ongelmaksi sen, että olen aivan tyytyväinen kotona lomailuun (hän taitaisi toivoa enemmän ohjelmaa ja hienompia elämyksiä). Minulla on terve, vahva itsetunto, mutta tästä seuraa että en ole yltiöpäisen kiinnostunut kehoni trimmaamisesta tai naisen näköiseksi laittautumisesta (tarvittaessa saan itsestäni myös kuuman kissan, en vain koe sille tarvetta usein). Ulkonäöltäni olen jonkin verran todellista ikääni nuoremman näköinen, mutta nyt olen alkanut hieman selkeämmin jo rupsahtaa enkä näytä enää miltään parikymppiseltä. Vielä muutama vuosi sitten iäkseni arvioitiin useimmiten noin 25. Arvioisin, että 40-vuotiaana tulen näyttämään noin 35-vuotiaalta.
Miten te nelikymppiset sinkkumiehet sanoisitte pariutumismahdollisuuksiini vaikuttavan, jos minulla on lapsia exäni kanssa vs. että ei ole?
Kommentit (63)
Sanoisin, että pienen lapsen vanhemman on hankalampi heittäytyä uuteen suhteeseen, kuin ihmisen, jonka lapset ovat isompia, mahdollisesti aikuisia.
Markkina-arvoa tuskin ihmisenä tarvitset, sillä kaikenlainen ihmiskauppa on lailla kielletty;)
No oma kokemukseni on, että jotkut miehet karttavat 35-40-vuotiaita sinkkunaisia, koska kuulevat biologisen kellon kilkattavan vähän liian lujaa.
en ole vielä edes 30v ja voin sanoa, että viedään käsistä.
ps. 40v on uus 25v
En ymmärrä miten teet tuosta asiasta noin vaikean. Todennäköisesti tulet löytämään kumppanin. Todennäköisesti hänellä on lapsia. Mikä markkina-arvo? Oletko myynnissä? Onko ostajaehdokkaalle kilpahevosen kriteerit?
Oletko hetkeäkään miettinyt, mitä sinä elämältäsi haluat?
Ei nosta markkina-arvoasi. Lapsettomuus ei ole mikään plussa. Monella ikäiselläsi sinkkumiehellä on itsellään lapsia ja kumppanille on plussaa se, että tuntee lapsiperheen arjen ja on äiti itsekin.
40v. voi tehdä lapsia ja moni tekeekin. Ihan itse tunnen äitejä jotka on saaneet lapsia 40-45v. Mikä markkina-arvo. Rakkaus einsitä katso.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 13:56"]
Ei nosta markkina-arvoasi. Lapsettomuus ei ole mikään plussa. Monella ikäiselläsi sinkkumiehellä on itsellään lapsia ja kumppanille on plussaa se, että tuntee lapsiperheen arjen ja on äiti itsekin.
[/quote]
Olen tästä hyvin samaa mieltä. Ei tulisi mieleenkään ottaa pumpulissa elänyttä lapsetonta naista riesakseen.
M42
Jos etsit parisuhdetta plusmiinus 40-vuotiaista miehistä niin voit ottaa huomioon, että lähes kaikilla on lapsia ja suurella osalla niistä, joilla ei ole, on halu saada lapsia vielä. Moni eronnut perheellinen mies pikemminkin vierastaa lapsetonta naista, joka ei lapsia halua tehdä vastaisuudessakaan. Kumppaniksi halutaan ihminen, joka ymmärtää ja jonka kanssa voi jakaa uusperhearkea. Erikseen ovat sitten sitoutumiskammoiset pelimiehet, joille ei neljäänkymppiin mennessä ole ilmaantunut lasta eikä lammasta eikä syvällistä parisuhdetta.
Et kyllä saanut itseäsi kuulostamaan yhtään houkuttelevalta, päinvastoin näen silmieni edessä kuivakkaan hoitamattoman ja huumorintajuttoman hyvin tylsän erakkonaisen, joka ei tiedä mitä elämältään haluaa. Hänen elämänsä vain menee eteenpäin omaa tappavan tasaista polkuaan ilman mitään erikoisia kohokohtia tai odotuksia. Tottakai jollekin samanlaiselle miehelle ap voisi olla löytö, mutta harvassa sellaiset 35-45 vuotiaat sinkut ovat. Ap ei tuntuisi tuovan miehen elämään oikein mitään iloa ja mukavuutta. Varsinkaan jos miehellä on omia lapsia niin silloin ap olisi ihan kauhistus, joka ei ymmärtäisi ja kestäisi hetkeäkään lapsiperheen elämää. Jos taas ap haluaa itse vääntää lapsen vielä vanhoilla päivillään, niin se jos mikä karkoittaa miehet läheltä.
Sinuna ap pysyisin siis ihan vain sen oman ukkokultasi kainalossa ja lopettaisin markkina-arvosi miettimisen. N41
Kiitos vastauksista tähän mennessä! Haluaisin tarkentaa kysymystäni siltä osin, että jos nyt eroan (enkä ole ennen sitä tehnyt lapsia) niin seuraavaksi kumppaniksi tulen ehdottomasti haluamaan miehen, jolla ei ole lapsia. Elän paljon mieluummin yksin kuin osana uusperhettä.
Kysyn siis erityisesti sitä, mikä mahtaa olla nimenomaan vapaaehtoisesti lapsettoman sinkkumiehen näkökulma tähän asiaan. Turha väittää, ettei sellaisia ole. Ei varmasti suuria määriä olekaan, mutta en tarvitsekaan kuin sen yhden oikean.
ap
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 14:17"]Et kyllä saanut itseäsi kuulostamaan yhtään houkuttelevalta, päinvastoin näen silmieni edessä kuivakkaan hoitamattoman ja huumorintajuttoman hyvin tylsän erakkonaisen, joka ei tiedä mitä elämältään haluaa. Hänen elämänsä vain menee eteenpäin omaa tappavan tasaista polkuaan ilman mitään erikoisia kohokohtia tai odotuksia. Tottakai jollekin samanlaiselle miehelle ap voisi olla löytö, mutta harvassa sellaiset 35-45 vuotiaat sinkut ovat. Ap ei tuntuisi tuovan miehen elämään oikein mitään iloa ja mukavuutta. Varsinkaan jos miehellä on omia lapsia niin silloin ap olisi ihan kauhistus, joka ei ymmärtäisi ja kestäisi hetkeäkään lapsiperheen elämää. Jos taas ap haluaa itse vääntää lapsen vielä vanhoilla päivillään, niin se jos mikä karkoittaa miehet läheltä.
Sinuna ap pysyisin siis ihan vain sen oman ukkokultasi kainalossa ja lopettaisin markkina-arvosi miettimisen. N41
[/quote]
Samaa mieltä. N40
Mahdoton sanoa. Jos miehellä on itsellään lapsia, hän ehkä vieroksuu lapsettomuuttasi. Jos ei ole, hän ehkä arvostaa lapsettomuuttasi.
Se mikä ainakin itselleni olisi iso miinus sinussa, on laskelmoivuus. Kuka helvetin horopää miettii tuollaisia markkina-arvoja ollessaan vielä toinen jalka parisuhteessa?
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 14:17"]
Et kyllä saanut itseäsi kuulostamaan yhtään houkuttelevalta, päinvastoin näen silmieni edessä kuivakkaan hoitamattoman ja huumorintajuttoman hyvin tylsän erakkonaisen, joka ei tiedä mitä elämältään haluaa. Hänen elämänsä vain menee eteenpäin omaa tappavan tasaista polkuaan ilman mitään erikoisia kohokohtia tai odotuksia.
[/quote]
Kuivakas, hoitamaton ja huumorintajuton saatan olla joidenkuiden näkökulmasta katsottuna, mutta tuo viimeinen kohta menee kyllä heittämällä ohi. Ongelmani on enemmän se, että olen liiankin urasuuntautunut ja tavoitteellinen elämässäni, niin että monelle perusmiehelle sitä on vaikea sulattaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 14:08"]
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 13:56"]
Ei nosta markkina-arvoasi. Lapsettomuus ei ole mikään plussa. Monella ikäiselläsi sinkkumiehellä on itsellään lapsia ja kumppanille on plussaa se, että tuntee lapsiperheen arjen ja on äiti itsekin.
[/quote]
Olen tästä hyvin samaa mieltä. Ei tulisi mieleenkään ottaa pumpulissa elänyttä lapsetonta naista riesakseen.
M42
[/quote]
Voi hyvä mies, lapsettomuus ei tarkoita pumpulissa elämistä. Olen lapseton ja voin vakuuttaa, että elämässäni ei ole ollut pumpulia. Lisäksi tulen hyvin toimeen lasten kanssa. Monet luulevat, että pitää olla omia lapsia, jotta osaisi olla lasten kanssa. Niin asia ei kuitenkaan ole. On ihmisiä, joilla on luontainen kyky toimia lasten kanssa. Ja toisaalta on vanhempia, joilla ei ole tästä hajuakaan.
[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 14:19"]
Se mikä ainakin itselleni olisi iso miinus sinussa, on laskelmoivuus. Kuka helvetin horopää miettii tuollaisia markkina-arvoja ollessaan vielä toinen jalka parisuhteessa?
[/quote]
:D
Kiitos kommentista. Osaan luultavasti aika hyvin peittää tämän ominaisuuteni tarvittaessa. Hyvä tietää, että tarvetta on! Vaikka olenkin laskelmoiva, olen samalla myös tunteellinen, myönteinen, kiitollinen ja onnellinen ihminen, ja arvostan elämän pieniä, arkisia iloja.
ap
Mikä hiton markkina-arvo?