Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paras Ystävä lakkasi vastaamasta puheluihini...
16.06.2015 |
Olemme siis aikuisia ja olleet ensin työkavereita ja sitten toistemme varmasti parhaimpia ystäviä. Kunnes ystäväni meni naimisiin. Häihin tuli vielä kutsu minulle ja miehelleni. Sitten yhteydenotot harvenivat ja lähinnä tuli tekstiviesti sillain yleisesti ja aina töissä ollessa: "huh huh kun on kiire töissä, mutta vielä pitää jaksaa pari päivää" Sitten kun alkoi vapaat hänellä niin mitään ei kuulunut.
Yritin soittaa mutta hän ei vastannut eikä soittanut takaisin. Kerran soitin työpaikan kännykästä, eli numerosta jota hän ei tuntenut; vastasi heti. Yllätys ei ilmeiseti ollut mieluisa kun hyvä ystävä kyseli kuulumisia ja vointeja. Joo.
Lopetin sitten soittamast ja ajattelin että hän ottaa yhteyttä kun kiireet helpottaa.
Yhteyttä tulikin myöhemmin; massatekstiviesti kaikille että "Onnelliset vanhemmat toivoittavat ihanan tyttäremme perheeseen" ! En edes tiennyt että hän on raskaana?
En tiedä mitä tapahtui ystävyydellemme. Enkä tajua että ihmisille voi tehdä noin. Minulla ei ole lapsia joten en tiedä, että oliko se 41- vuotiaana raskaaksi yrittäminen ja sitten vihdoin sen hajuherneen saaminen niin valtavan voimiakuluttava ponnistus, että ystävä jätetään.
Nyt sitten törmätään kaupungilla, entien paras ystävä halaa, on kiinnostunut meidän kuulumisistamme ja kutsuu (??) kylään. Tai en tiedä oliko edes tosissaan. Tai sitten vaan haluaa esitelllä rakennuksiaan.
Tästä on tällä palstalla ennenkin ollut puhetta, mutta vielä kerran kertaukseksi. Älkää jättäkö ystäviänne ihan noin vaan tyhjän päälle. Sanokaa että nyt on raskasta aikaa muutenkin, en ehdi enkä jaksa. Esim. tämä ystäväni ilmeisesti nuoremman miehensä painostuksesta piti alkaa sitä raskautta hankkimaan niin ettei ystäviä enää voinut olla.
Ja sitten kun sattumalta tapaatte näitä rannalle-jätettyjä-entisiä parhaita ystäviänne, niin älkää teeskennelkö että "heiiii, onpa hauska nähdä ja mitä kuuluu ja koska tulette kylään". Se on vaan toiselle hämmentävää.
Mieluimmin toivoisin rehellistä kertomista. Että nyt en jaksa. Olis kivempi mieli kaikilla.
Kommentit (64)
Olen kokenut saman. Paitsi että minua ei kutsuttu edes häihin. Ystävyys ja puheluihin tai tekstareihin vastaaminen ja kaikki yhteydenotot loppuivat entisen ystäväni puolelta jo siihen, kun hän alkoi seurustella. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyys on solmittu tietyssä elämänvaiheessa tai tiettyyn tarpeeseen, ja nämä alkuperäiset motiivit eivät enää täyty. Elämässä yleensä mennään eteenpäin. Luonnollinen osa elämää on, että siitä puolisosta tulee se bestis ja parisuhde maksaa aina sen yhden ystävän!
Osa 660, joten tuon on pakko olla totta, että paisuhde maksaa aina yhden ystävän.
Kyllähän se raivostuttaa kun kaverit unohtuu heti jos vakituinen vitunreikä löytyy. Sitten eron jälkeen ollaan heti parasta kaveria ja pitäisi nähdä aina kun heille sopii. Saavat painua perseeseen.
Mä ainakin omalla tavallani masennuin ja jäin tähän parisuhteeseen...löytyi se elämän rakkaus, tuli vauva ja iso elämänmuutos. Oli onnettomuuttakin. Ei mun kaverit paljon roikkuneet tai yrittäneet olla mukana. Tai jos yritti, niin mä en jaksanut. Nyt kymmenen vuoden kuluttua huomaan, ettei mulle soitella. Ja mö en oo saanut soviteltua. Oikeesti olen myös olut masentunut. Tai sitä tää on niin, ettei elämään mahdu hirveesti samaan aikaan.. Toiset jaksaa. Toiset ei.
Ei kannata jäädä rypemään. Jos se sun kaveri on kutsunut sut kylään...Niin kyl se sitä tarkoittaa.
mene, jos sulla ne elämässä se tilanne, että sä jaksat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:27"]
... oliko se 41- vuotiaana raskaaksi yrittäminen ja sitten vihdoin sen hajuherneen saaminen niin valtavan voimiakuluttava ponnistus, että ... Tai sitten vaan haluaa esitelllä rakennuksiaan.
[/quote]
Ai että. Kuulostat kyllä just sellaiselta Parhaalta Ystävältä, jollaisen jokainen nainen haluaisi. Oisko syytä tarkistella niitä omiakin asenteita, jos suhtautuminen toisen elämän suurimpaan mullistukseen on tasoa "hajuherne". Tai jos kutsutaan lopulta kylään, vaikka oma elämä varmasti on hektistä (tätä et tietysti voi edes yrittää ymmärtää, koska sulla ei ole lapsia), niin suhtaudut nokkavasti "tiluksien esittelynä".
Hyvä että pääsi sinusta eroon.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:58"]Kyllähän se raivostuttaa kun kaverit unohtuu heti jos vakituinen vitunreikä löytyy. Sitten eron jälkeen ollaan heti parasta kaveria ja pitäisi nähdä aina kun heille sopii. Saavat painua perseeseen.
[/quote]
joo mulla 1 samanlainen kaveri. Vielä taipuu aina miehen luonteeseen. Ollaan kokeiltu fitnesiä, narkkaamista, hippeilyä, hienostelua... aina riippuen miehestä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua.. Mullakin katosi paras ystävä kun alkoi seurustelemaan.
Minä jätin täysin muutavan ystävän mentyäni naimisiin. Tapasin mieheni työn parissa ja menimme aika nopeasti naimisiin a nyt meillä on jo 2 lasta ( 4 vuotta on tunnettu). Ystävien kanssa lähinnä biletin, istuin kahviloissa ja puhuimme miehistä. Jotenkin heihin ei vaan ole mitään yhteyttä enää. En silti hylännyt kaikkia ystäviäni , sisareni ja parin lapsuudenystäväni kanssa pidän paljonkin yhteyttä.
Nämä ystävät , jotka jäivät taakse, ovat jotenkin jämähtäneet johonkin nuoruuteen. Ollaan kuitenkin jo nelikymppisiä, mtta toiset vaan jaksavat suunnitella ryyppäämisiä ja arvostella miehiä. Itse elän onnellisessa suhteessa ja nautin pienistä lapsistani, en jaksa kuunnella mitään bilejuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäminämaassa onkin kovin yksinäistä. Yritä edes asettua ystäväsi asemaan! Lapsi on niin iso ponnistus ja muutos, että ei siinä enää jaksa jokaista kädestä pitää kiinni ettei vaan kenellekään tule pahamieli.
Aika ikävästi sinä teet omia johtopäätöksiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut mieheni kanssa jo nuoruudesta lähtien ja on aina ollut aikaa ystäville. Ja sitten kun ystävät vakiintuvat, minä saan jäädä. Ottaa kyllä päähän.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:12"]Olen ollut mieheni kanssa jo nuoruudesta lähtien ja on aina ollut aikaa ystäville. Ja sitten kun ystävät vakiintuvat, minä saan jäädä. Ottaa kyllä päähän.
[/quote]
Eli olet jämähtänyt nuoruuteen ja sen ajan ystäviin muiden mennessä eteenpäin luodessa uusia ystävyyssuhteita töiden ja puolison jne kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:17"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:12"]Olen ollut mieheni kanssa jo nuoruudesta lähtien ja on aina ollut aikaa ystäville. Ja sitten kun ystävät vakiintuvat, minä saan jäädä. Ottaa kyllä päähän. [/quote] Eli olet jämähtänyt nuoruuteen ja sen ajan ystäviin muiden mennessä eteenpäin luodessa uusia ystävyyssuhteita töiden ja puolison jne kautta.
[/quote]
Ime lerssiä.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:48"]Ystävyys on solmittu tietyssä elämänvaiheessa tai tiettyyn tarpeeseen, ja nämä alkuperäiset motiivit eivät enää täyty. Elämässä yleensä mennään eteenpäin. Luonnollinen osa elämää on, että siitä puolisosta tulee se bestis ja parisuhde maksaa aina sen yhden ystävän!
[/quote]
Normaalit ihmissuhteet ei ole mitään kertakäyttökamaa. Tietysti joskus kasvaa erilleen, mutta se on eri asia. Sä valitset ystäväsi niin, mistä hyödyt eniten?
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 12:52"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:48"]Ystävyys on solmittu tietyssä elämänvaiheessa tai tiettyyn tarpeeseen, ja nämä alkuperäiset motiivit eivät enää täyty. Elämässä yleensä mennään eteenpäin. Luonnollinen osa elämää on, että siitä puolisosta tulee se bestis ja parisuhde maksaa aina sen yhden ystävän!
[/quote]
Normaalit ihmissuhteet ei ole mitään kertakäyttökamaa. Tietysti joskus kasvaa erilleen, mutta se on eri asia. Sä valitset ystäväsi niin, mistä hyödyt eniten?
[/quote]
Kyllä! Olen sen verran inhorealisti, että en luota enää kenenkään! Ystävät yrittävät aina hyötyä jollakin tavalla, jne...ystävyys on silkkaa itsekyyttä tyydyttää omia tarpeita. En vaan ymmärrä tälläistä pariutumista, jos ystävystyy joskus päiväkodissa niin sen pitää kestää hautaan asti vaikka väkisin koska se on olevinaan yhteiskunnassa joku ihanne ja normi.
Ihminen kasvaa ja kehittyy, mutta se ystävä ei auttamatta kehity samalle tasolle! Ei niitä rippukouluaikoja jaksa loputtomiin muistella!
Mä en kans ymmärrä niitä panomiehiä-naisia, jotka jättää rakkaat kaverit heti kun se EKA löytyy ja ollaan niin rakastuneita että. En koskaan voisi jakaa elämääni naisen kanssa, joka ei hyväksy mun harrastuksia ja kavereita. Ja tietysti saman homma toisin päin. Naisen on saatava lähteä tyttöjen kanssa ulos.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:58"]
Kyllähän se raivostuttaa kun kaverit unohtuu heti jos vakituinen vitunreikä löytyy. Sitten eron jälkeen ollaan heti parasta kaveria ja pitäisi nähdä aina kun heille sopii. Saavat painua perseeseen.
[/quote]
Itselle käynyt kahdesti näin että hyvä ystävä lopettaa yhteydenpidon täysin kun menee kihloihin/avoliittoon ja sitten kun ero tulee parin vuoden päästä niin sitten taas lämmitellään taas ystävyyttä. Ei se minua nyt niin hirveesti haittaa. Luon koko ajan uusia ystävyyssuhteita ja jos olen sinkku niin sitten hengailen sinkkukavereideni kanssa. Nyt avoliitossa ja näen sinkkukavereitani itsekin tosi harvoin. Yksi hyvä ystäväni ei ole ollut yhteydessä ja vastasi tekstariini tosi nihkeästi joten jätin tyypin rauhaan enkä viitsinyt häntä enää häiritä. So what... Kyllä niitä uusia ystäviä löytää. Jotenkin ei itseäkään hirveästi kiinnosta enää viikottaiset kahvittelut tms. koska sosiaalinen kiintiö täyttyy jo päivittäisessä työssäkäynnissä ja avomiehestä. Silloin tällöin ihan kiva nähdä ja soitella...Älkää olko niin katkeria!!! Ei 35-vee nainen tartte bestistä.
Kyllä se aika pienten lasten kanssa on kiireistä. Ei vaan jaksa ja ne ystävät jää. Niin kävi mullekkin. Ei mua kauheasti haittaa vaikka seuraa kaipaankin. Olen nyt 50v. ja huomannut että viihdyn vanhempien naisten seurassa eli sellaisten jotka on mua selkeästi vanhempia.
Mies sanoi että mitä se susta kertoo niin olen kai aika mummoutunut itsekkin.
Alue: Aihe vapaa
Paras Ystävä= liikaa romanttisia jenkkileffoja?!