kaipaisin elämätarinoita erosta JA yhteen palusta

Kaipaisin? Siis haluat kaivata mutta et kaipaa jostain syystä... ?!..

Mutta kyssäriisi jonka luin rivien välistä... ei kannata. Jos kerran olette eronnee niin olette eronneet.
Vaikka toinen olisi kuinka mulkku erotessa, kaikille tulee haikeita fiiliksiä kun ikävä tulee kuitenkin hetken kuluttua erosta.
Sitten sitä helposti ajautuu taas katselemaan ex-puolisoaan läpi ruusunpunaisten lasien.

Uusi honeymoon on äkkiä ohi kun menty takaisin yhteen ja sitten alkaa vanhojen kaivelu.

Täällä yksi eronnut ja yhteen palannut. Olimme yhdessä 14 vuotta jonka jälkeen erosimme lapsettomasta avoliitosta. Vuoden eron jälkeen yhteen ja aloimme yrittää lasta. Tulin raskaaksi eka kierrosta. Nyt olemme olleet yhdessä kuusi vuotta. Lapsia yksi ja menemme naimisiin tänä vuonna.

Minä (nainen) halusin erota ja myös palata yhteen. Helppoa se ei aina ole ollut. Varsinkin alussa sitä helposti menee niihin vanhoihin rooleihin ja toimintatapoihin ennen eroa. Koen että mieheni on muuttunut jossain asioissa minua enemmän. Toki perusluonne ei muutu miksikään, hyvässä ja pahassa :)

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 07:48"]Täällä yksi eronnut ja yhteen palannut. Olimme yhdessä 14 vuotta jonka jälkeen erosimme lapsettomasta avoliitosta. Vuoden eron jälkeen yhteen ja aloimme yrittää lasta. Tulin raskaaksi eka kierrosta. Nyt olemme olleet yhdessä kuusi vuotta. Lapsia yksi ja menemme naimisiin tänä vuonna.

Minä (nainen) halusin erota ja myös palata yhteen. Helppoa se ei aina ole ollut. Varsinkin alussa sitä helposti menee niihin vanhoihin rooleihin ja toimintatapoihin ennen eroa. Koen että mieheni on muuttunut jossain asioissa minua enemmän. Toki perusluonne ei muutu miksikään, hyvässä ja pahassa :)

 
[/quote]
Mikä sai sinut haluamaan eron?

Olimme lähinnä kämppiksiä. Kummallakin omat kiinnostuksen kohteet ja reissut. Tunsin että jauhoin samoista asioista vuodesta toiseen eikä mikään muutu. Tunsin olevani itsestään selvyys, eikä minua kuunnella eikä arvosteta. Mieheni olisi halunnut pelastaa suhteen, mennä terapiaan yms. Minä olin päätökseni tehnyt enkä enää halunnut jatkaa.

Ilmeisesti olet lähinnä kiinnostunut sellaisista yhteenpaluista, joissa on ensin erottu kun on asuttu yhdessä ja ollut yhteistä omaisuutta, kenties yhteisiä lapsiakin. Itse olen palannut yhteen monen vuoden tauon jälkeen miehen kanssa, jonka kanssa ei koskaan asuttu yhdessä eikä ole yhteisiä lapsia. Jääköön se tarina toiseen kertaan.

Sain kuulla että mulle tulee siirto ulkomaillr töissä. Sinänsä ihan tosi upee juttu, mutta mies asuu suomessa. Kauhulla odotin miehelle kertomista, mutta lopulta sen tein. Itkettiin molemmat sylikkäin koko yön. Muistan ikuisesti ne kyyneleistä kostuneet hiukset poskia vasten.
Parin kk päästä tuli muutto eteen. Muutin yhdysvaltoihin yksin. Yksin isoon kaupunkiin.
Pystyimme pitämään kaukosuhdetta yllä vain pari viikkoa. Sitten mies tuli maahan. Tulin töiden jälkeen normaalisti kotiin. Mies odotti oven sisäpuolella ruusukimppu kädessä. Polvillaan. Itkuhan siinä tuli. Mentiin kihloihin.
Lopulta mies muutti Yhdysvaltoihin, sai töitä täältä. Nyt mulla on mun unelmien työ ja mies!

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:08"]Olimme lähinnä kämppiksiä. Kummallakin omat kiinnostuksen kohteet ja reissut. Tunsin että jauhoin samoista asioista vuodesta toiseen eikä mikään muutu. Tunsin olevani itsestään selvyys, eikä minua kuunnella eikä arvosteta. Mieheni olisi halunnut pelastaa suhteen, mennä terapiaan yms. Minä olin päätökseni tehnyt enkä enää halunnut jatkaa.
[/quote]

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:28"]

Miksi erota ja palata yhteen? Parempiakin saa :D

[/quote]

Joskus sitä vaan tajuaa asioita, kun ottaa niihin etäisyyttä

Miksi erota ja palata yhteen? Parempiakin saa :D

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:23"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:08"]Olimme lähinnä kämppiksiä. Kummallakin omat kiinnostuksen kohteet ja reissut. Tunsin että jauhoin samoista asioista vuodesta toiseen eikä mikään muutu. Tunsin olevani itsestään selvyys, eikä minua kuunnella eikä arvosteta. Mieheni olisi halunnut pelastaa suhteen, mennä terapiaan yms. Minä olin päätökseni tehnyt enkä enää halunnut jatkaa.
[/quote]
[/quote]
Tämä juuri kuin meillä, mutta mies on se joka ei halu terapiaan, joka sanoi että kyllästyi tähän 'kämppisasumiseen'.
Mä olisin todella todella kiitollinen, jos antaisit minulle vinkit, miten saisin miehen tunteet takas. Kaikki virheeni tiedostan jo, käyn yksin terapiassa, mutta miten saan uskotettua miehelle että me pärjämme, että kaikki muuttuu? olisin todella kiitollinen, jos jaksaisitauttaa minua.

Tiivistettynä; kokemusta on ja ei kannata.

Tämä on tietyllä tavalla asia, joka kiinnostaa minuakin.

Olen joutunut vaimoni ailahtelevan käytöksen johdosta miettimään eroa useaan otteeseen. Tiedän, että jonkinlainen breikki suhteessa tekisi hyvää molemmille.  Anteeksi omahyväisyyteni, mutta minulla "markkina-arvo" lienee kovastikin vaimoani korkeampi. Olen terve, normaalipainoinen, hyväkuntoinen ja -tuloinen, vaimoni ei ole mitään näistä. Minulle ero todennäköisesti antasi mahdollisuuden tasapainoiseen ihmissuhteeseen.

Uskoisin jopa löytäväni "paremman" naisen, jos eroamme, mutta en halua erota. Rakastan häntä - jostakin itselleni käsittämättömästä syystä.

Mutta takaisin alkuperäisen kysyjän aiheeseen. Eron jälkeen ei pidä palata yhteen. Mikäli asioita ei saa yhdessä selvitettyä, niin suhde on lopullisesti ohi. Itselleni asia on harvinaisen selvä: mikäli vaimoni päättää erostamme tai itse ajaudun tähän päätökseen, niin loppuelämä kuluu ilman toisiamme, 100% varmuudella.

Kyllä eron jälkeen voi palata yhteen. Meillä raskas lapsiperhearki ajoi meidät eroon. Riitelimme koko ajan ja olin aivan kuin toinen ihminen. Olen tajunnut sen vasta nyt kun lapset ovat isompia ja nukkua saa taas normaalisti. Mies halusi erota. Erosimmekin ja molemmilla oli jopa uusi suhde mutta silti kaipasin lasteni isän kainaloon. Rakastin häntä ja rakastan edelleen. Sain hänet takaisin enkä aio enää menettää. Kaiken tämän jälkeen arvostan häntä jopa enemmän enkä todellakaan unohda näyttää sitä. Olemme onnellisia nyt. Ehkä joskus naimisiin uudelleen :)

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 10:07"]Kyllä eron jälkeen voi palata yhteen. Meillä raskas lapsiperhearki ajoi meidät eroon. Riitelimme koko ajan ja olin aivan kuin toinen ihminen. Olen tajunnut sen vasta nyt kun lapset ovat isompia ja nukkua saa taas normaalisti. Mies halusi erota. Erosimmekin ja molemmilla oli jopa uusi suhde mutta silti kaipasin lasteni isän kainaloon. Rakastin häntä ja rakastan edelleen. Sain hänet takaisin enkä aio enää menettää. Kaiken tämän jälkeen arvostan häntä jopa enemmän enkä todellakaan unohda näyttää sitä. Olemme onnellisia nyt. Ehkä joskus naimisiin uudelleen :)
[/quote]
Mutta miten selviä SIITÄ vaiheesta? Meillä on miehen päätöksestä pari kuukauttaaikaa, siitä lähtien emme puhu kovin paljon, jodkus harvoin miettien miten jäetaan omaisuus ja miten lapsille käy. Mä oon ihan poikki, ahdistunut, 'masentunut'. Mietin tätä jatkuvasti ja rintaan sattu. Olen ahdistunut. Hänelläkin on paha olo, sen näke katsesta. Hän ei anna koskea itseään, paitsi ne muutama sekstailu. Mä selviän tästä ja jaksanodotaa niin kauan kuin tarvii, jos tietäisin että se on sen arvoista. En halia erota, mutta en tiedä mikä saa hänen tunteet minua kohtaan muuttumaan...

Ja täytyy tunnustaa, että eniten pelkän lasten puolesta, mutta samalla tunnen syylisyyttä siitä, että nyt tiedostan syyt, ja MIKSI en ajoissa korjanut kaiken, miksi se valaistus on tullut kun peli on miehen mielestä jo menetetty..

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 10:28"]

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 10:07"]Kyllä eron jälkeen voi palata yhteen. Meillä raskas lapsiperhearki ajoi meidät eroon. Riitelimme koko ajan ja olin aivan kuin toinen ihminen. Olen tajunnut sen vasta nyt kun lapset ovat isompia ja nukkua saa taas normaalisti. Mies halusi erota. Erosimmekin ja molemmilla oli jopa uusi suhde mutta silti kaipasin lasteni isän kainaloon. Rakastin häntä ja rakastan edelleen. Sain hänet takaisin enkä aio enää menettää. Kaiken tämän jälkeen arvostan häntä jopa enemmän enkä todellakaan unohda näyttää sitä. Olemme onnellisia nyt. Ehkä joskus naimisiin uudelleen :) [/quote] Mutta miten selviä SIITÄ vaiheesta? Meillä on miehen päätöksestä pari kuukauttaaikaa, siitä lähtien emme puhu kovin paljon, jodkus harvoin miettien miten jäetaan omaisuus ja miten lapsille käy. Mä oon ihan poikki, ahdistunut, 'masentunut'. Mietin tätä jatkuvasti ja rintaan sattu. Olen ahdistunut. Hänelläkin on paha olo, sen näke katsesta. Hän ei anna koskea itseään, paitsi ne muutama sekstailu. Mä selviän tästä ja jaksanodotaa niin kauan kuin tarvii, jos tietäisin että se on sen arvoista. En halia erota, mutta en tiedä mikä saa hänen tunteet minua kohtaan muuttumaan...

[/quote]

seksin harrastaminen tuossa tilanteessa on pahinta itsepetosta

Minusta tuntui myös etten kestänyt erossa oloaikaa. Tuntui että tulen hulluksi. Mies ei tuntenut minua kohtaan enää mitään.. Jos ei olisi yhteisiä lapsia, tuskin olisimme edes yrittänyt uudelleen. Pikkuhiljaa kuitenkin tilanne muuttui. Emme osanneet keskustella. Emme vieläkään hyvin mutta on ollut pakko. Ilman keskustelua ei mikään muutu. Edetkää hitaasti, käykää treffeillä, pitäkää kädestä iltaisin, hipaise ohimennen, välitä. Luota. En uskonut että mies oikeasti enää välittää minusta mutta niin vain kävi että nyt välittää ja tiedän sen.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 11:21"]Minusta tuntui myös etten kestänyt erossa oloaikaa. Tuntui että tulen hulluksi. Mies ei tuntenut minua kohtaan enää mitään.. Jos ei olisi yhteisiä lapsia, tuskin olisimme edes yrittänyt uudelleen. Pikkuhiljaa kuitenkin tilanne muuttui. Emme osanneet keskustella. Emme vieläkään hyvin mutta on ollut pakko. Ilman keskustelua ei mikään muutu. Edetkää hitaasti, käykää treffeillä, pitäkää kädestä iltaisin, hipaise ohimennen, välitä. Luota. En uskonut että mies oikeasti enää välittää minusta mutta niin vain kävi että nyt välittää ja tiedän sen.
[/quote]
Sepä se kun hän ei anna koskea itsensä. Muuttuko se ajan myötä? koska nyt tuntu, jos kosken häneen, niin se 'suututtaa ja ärsyttää' vielä enemmän. Tiedän miten pitäisi toimia toisin meidän suhteessa, mutta en osa korjata sitä suhdetta, jotta saisinedes mahdollisuuden yrittää.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 11:21"]Minusta tuntui myös etten kestänyt erossa oloaikaa. Tuntui että tulen hulluksi. Mies ei tuntenut minua kohtaan enää mitään.. Jos ei olisi yhteisiä lapsia, tuskin olisimme edes yrittänyt uudelleen. Pikkuhiljaa kuitenkin tilanne muuttui. Emme osanneet keskustella. Emme vieläkään hyvin mutta on ollut pakko. Ilman keskustelua ei mikään muutu. Edetkää hitaasti, käykää treffeillä, pitäkää kädestä iltaisin, hipaise ohimennen, välitä. Luota. En uskonut että mies oikeasti enää välittää minusta mutta niin vain kävi että nyt välittää ja tiedän sen.
[/quote]
Kauanko siinä muuten meni, että saitte välit korjar

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 19:17"][quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:28"]

Miksi erota ja palata yhteen? Parempiakin saa :D

[/quote]

Joskus sitä vaan tajuaa asioita, kun ottaa niihin etäisyyttä
[/quote]
Ja mä niin jo tajuan kaiken, mutta en saa mahdollisuutta jakaa sen kaiken miehen ka, koska toinen on jotenkin sulkeutunut omaan maailmaan, ja kaikki mitä sanon vain ärsyttää ja on vasten mielistä.