kaipaisin elämätarinoita erosta JA yhteen palusta

Luottamuksen puutetta kun ei anna koskettaa. Ei halua päästää lähelle.

Siis välit korjattua? ja miten selvisit siitä ajasta ,minusta tuntu, että tulen hulluksi.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 11:36"]Luottamuksen puutetta kun ei anna koskettaa. Ei halua päästää lähelle.
[/quote]Kyllä, se on totta. Tiedän sen. Luottamuksen puute, että saan korjattua välit, niin kuin lupan, että kaikki muuttuu paremmaksi. En ole pettänyt häntä. Miten saan luottamuksen meidän suhdetta kohti takas?

Olen eronnut ja palannut yhteen mieheni kanssa. Silloin oli jo lapsia, yhdessä oltiin oltu 13 vuotta. Jatkuvat rajut riidat oli syynä erolle, tosin alkuun sovimme että muutetaan erilleen mutta ei erota vaan yritetään selvittää asioita. Mies sitten pian ilmoitti että tämä oli tässä, hankki pian uuden naisen. Aikani yritin saada häntä takaisin, turhaan. Olin ihan rikki. Pian mieskin tajusi ettei halua elää ilman minua ja lapsia ja palasimme yhteen, tosin puoli vuotta pidimme vielä omat asunnot. Kävimme parisuhdeterapiassa, siitä oli tosi paljon hyötyä ettemme toistaisi samoja virheitä.
Yhteenpaluusta on nyt 8 vuotta, elämme normaalia arkea hyvine ja huonoine päivineen, rakastamme paljon ja osoitamme sen päivittäin.
Ei yhteenpaluu aina mahdotonta ole. Työtä se silti vaatii onnistuakseen, ettei tosiaan tule samoja ongelmia. Mutta molempien tahdon se tietysti vaatii. Anna miehelle aikaa, osoita että olet tavoitettavissa ja rakastat häntä mutta älä painosta ja ahdista. Kauanko olette olleet nyt erossa?

Lisään vielä että me olimme erossa puoli vuotta, lukuunottamatta seksiä silloin tällöin. Aika oli minulle raastavaa mutta sitten alkoi helpottaa, etsin sisältöä elämääni ja päätin pärjätä. Miehellä meni toisin, ensin meni lujaa mutta sitten romahti. On sanonut ettei halunnut ajatella yhteenpaluuta koska pelkäsi että epäonnistumme kuitenkin. No emme ole epäonnistuneet!

Me palattiin yhteen muutaman kuukauden erossa asumisen jälkeen. Talon puolikkaani olin luovuttanut miehelle erotessa ja nykyään maksan miehelle pientä "vastiketta". Ekalla kierroksella maksoimme lainaa puoliksi. Pitihän siinä tehdä ihan helkkaristi töitä ja keskustella että saatiin asiat korjattua. Meidän eroon ei liittynyt kolmansia osapuolia tms. Jos mies olisi vaikka pettänyt, en usko että olisin halunnut yrittää uudestaan. Jotenkin sitä osaa nyt arvostaa välillä tylsääkin perhe-elämää ihan eri tavalla ja tuntuu että oikeasti _tahdomme_ rakastaa. Joskus pitää mennä kauaksi että näkee lähelle.

Erosimme. Olimme erossa puoli vuotta. Palasimme yhteen. Olimme yhdessä puoli vuotta. Mies löysi uuden ja meni hänen kanssaan naimisiin. Ei todellakaan kannattanut! En enää ikinä souda ja huopaa. Ihan turhaa!

Jos olette eroamassa nyt niin ei ehkä kannata elätellä haaveita yhteenmuutosta. Se on vaan itsepetosta ja hankaloittaa uuden elämän aloittamista. Ero on ero ja siihen on totuttava. Jos sitten jonkun ajan kuluttua molemmista tuntuu, että tunteita kuitenkin vielä on niin voihan sitä yrittää. Teillä on lapsia niin tulette pakostakin toisianne tapaamaan. Mutta se, että ei päästä toisesta irti ja roikkuu ja vinkuu lahkeessa on omiaan synnyttämään raivon tunteita toisessa osapuolessa.

Pettäjän kanssa yhteenpaluu = ajanhukkaa. Vaikka toinen ei pettäisikään enää, menee siinä luottamus ja itsekunnioitus. Pyristeltiin vielä 15 vuotta, mutta jälkeenpäin ajatellen ei olisi kannattanut. Pettihän se taas kun asiat meni vaikeiksi meidän välillä. Ja miten paljon lie ilman vaikeuksiakin... Onneksi pääsin eroon, nyt on paljon parempi olla

Miksi te ihmiset odotatte tuollaisten palaavan!? Hemmetti.. Jos VUODEN pettää ja sinä vielä otat takaisin.. Huh huh.
'ihminen onnea erehtyväinen ' 'kaikki tekevät virheitä ' 'meillä meni huonosti ' yms. ovat selityksiä joita olen tutuilta ja ystäviltä kuullut kun ovat ottaneet petturi miehen takaisin kun on ensin saannu vapaudesta tarpeeksi nauttia.. Arvatkaa kuinka niissä tarinoissa on käynyt?

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 09:42"]

Tiivistettynä; kokemusta on ja ei kannata.

[/quote]

Kaikki parisuhteet eivät välttämättä ole samanalisia kuin sinun kohdallasi ja jokainen ero esimerkiksi ei pääty dramaattisesti. Itse erosin miehestäni ollessani 20 (olimme seurustelleet 15 vuotiaista saakka) ja neljän vuoden erossa olon jälkeen palasimme yhteen. Nyt olemme naimisissa ja pieni toukokuussa syntynyt tuhisija rinnalla.

Up

Kivoja tarinoita, näitä lisää. :)

Ap kuulostaa nyt lähinnä epätoivoiselta roikkujalta, joka ei halua erota lainkaan.

Eihän tuossa ole kyse palaamisesta yhteen eron jälkeen vaan siitä, ettet halua erota lainkaan?

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 17:14"]Ap kuulostaa nyt lähinnä epätoivoiselta roikkujalta, joka ei halua erota lainkaan.

Eihän tuossa ole kyse palaamisesta yhteen eron jälkeen vaan siitä, ettet halua erota lainkaan?
[/quote]
Olet kyllä oikrassa, en halua erota.koska mies lähinnä pakene ongelmista. Ja saattaa olla ettei ruoho olekaan vihreämpi aidan toisella puolella.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 14:34"]Vaikkei itse saa puhumaan, terapeutti voisi saada. Mies ei siis ole valmis tekemään kaikkensa että perhe pysyisi yhdessä. Se on ikävää ja kertoo valitettavan paljon. Parisuhde on kahden kauppa, ei se ole sitä että toinen yksin kannattelee kaikkea ja toinen vain miettii kelpaako vai ei.
[/quote]
Kyllä, mies on tällä hetkellä valmis luopumaan, eikä halua yrittää, sano, ettei voi sille pahoille tunteelle mitään. Pitäisikö mun itse ehdottaa, että muuttaisi pois miettimään?

Up

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 11:44"]Olen eronnut ja palannut yhteen mieheni kanssa. Silloin oli jo lapsia, yhdessä oltiin oltu 13 vuotta. Jatkuvat rajut riidat oli syynä erolle, tosin alkuun sovimme että muutetaan erilleen mutta ei erota vaan yritetään selvittää asioita. Mies sitten pian ilmoitti että tämä oli tässä, hankki pian uuden naisen. Aikani yritin saada häntä takaisin, turhaan. Olin ihan rikki. Pian mieskin tajusi ettei halua elää ilman minua ja lapsia ja palasimme yhteen, tosin puoli vuotta pidimme vielä omat asunnot. Kävimme parisuhdeterapiassa, siitä oli tosi paljon hyötyä ettemme toistaisi samoja virheitä.
Yhteenpaluusta on nyt 8 vuotta, elämme normaalia arkea hyvine ja huonoine päivineen, rakastamme paljon ja osoitamme sen päivittäin.
Ei yhteenpaluu aina mahdotonta ole. Työtä se silti vaatii onnistuakseen, ettei tosiaan tule samoja ongelmia. Mutta molempien tahdon se tietysti vaatii. Anna miehelle aikaa, osoita että olet tavoitettavissa ja rakastat häntä mutta älä painosta ja ahdista. Kauanko olette olleet nyt erossa?
[/quote]
Siis kohta on 2 kk kun mies ilmoiti haluavansa erota. On vielä kotona ja mennään huomenna kahden viikon etelälomalle lasten kanssa. Sen jälkeen ilmeisesti muuttaa tai jotain, ei puhu kovin mielellään, ja jos kysyn jatkosta niin hän kysy minulta miten mä sen näen...Mutta hänen mielestä 'tunteet'pahene va koko ajan. Onko hänen siis parempi muuttaa pois? ehdotanko sitä hänelle?

Menkää parisuhdeterapiaan. Esim.seurakunnilta sitä saa ilmaiseksi eikä ole mitään Raamatun tuputtamista. Meillä siitä oli paljon enemmän apua kuin osasimme edes kuvitella. Kolmas ihminen ohjaamassa keskustelua ja antamassa vinkkejä, ihan yksinkertaisiakin, joita vain ei ollut itse tullut edes mieleen. Terapiasta on usein hyötyä vaikka ero tulisikin, asioiden jäsentelyssä. Ajatelkaa että käännätte vielä sen kiven ja kokeilette terapiaa, jos ei sekään auta niin olette ainakin kaikkenne yrittäneet.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 14:04"]Menkää parisuhdeterapiaan. Esim.seurakunnilta sitä saa ilmaiseksi eikä ole mitään Raamatun tuputtamista. Meillä siitä oli paljon enemmän apua kuin osasimme edes kuvitella. Kolmas ihminen ohjaamassa keskustelua ja antamassa vinkkejä, ihan yksinkertaisiakin, joita vain ei ollut itse tullut edes mieleen. Terapiasta on usein hyötyä vaikka ero tulisikin, asioiden jäsentelyssä. Ajatelkaa että käännätte vielä sen kiven ja kokeilette terapiaa, jos ei sekään auta niin olette ainakin kaikkenne yrittäneet.
[/quote]mies ei suostu. En saa millään häntä puhumaan, edes yksin. Käyn siel yksin.