kaipaisin elämätarinoita erosta JA yhteen palusta

Vaikkei itse saa puhumaan, terapeutti voisi saada. Mies ei siis ole valmis tekemään kaikkensa että perhe pysyisi yhdessä. Se on ikävää ja kertoo valitettavan paljon. Parisuhde on kahden kauppa, ei se ole sitä että toinen yksin kannattelee kaikkea ja toinen vain miettii kelpaako vai ei.

Up

Olisiko muita tarinoita?:)

Up

Mieheni petti minua puoltaa nuoremman naisen kanssa. Heidän suhde jatkui vuoden ennenkun mies myönsi haluavansa erota. Pitkään yritin muuttaa tilannetta ja saada miestä järkiinsä.
Mikään ei auttanut..
Olin aivan rikki. Näyttelin kuitenkin vahvaa ja vakuutin kaiken olevan ok. En alkanut riitelemään vaan Sovimme käytännön asiat rauhassa. Oikeasti sattui saatanasti.
Aikaa kului vuosi, olin miehen kanssa tekemisissä ystävänä. Mutta annoin aina hänen ottaa yhteyttä minuun, minä en ikinä ottanut ensimmäisen yhteyttä.
Nyt mies anelee minua takaisin. Rauhallinen käytökseni kai sai minut toiseen valoon. En ollut myöskään enää este, enkä toinen nainen kielletty houkutus. Ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella.
Siispä Ap, anna miehesi mennä. Älä ruikuta ja vingu. Anna miehesi ikävöidä sinua. Se ei onnistu jos asutte yhdessä. Laita eropaperit, se konkreettisoi kaiken myös miehelle.
Miehesi palaa takaisin jos on palatakseen. Jos ei niin antaa sellainen mennä.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 10:14"]Mieheni petti minua puoltaa nuoremman naisen kanssa. Heidän suhde jatkui vuoden ennenkun mies myönsi haluavansa erota. Pitkään yritin muuttaa tilannetta ja saada miestä järkiinsä.
Mikään ei auttanut..
Olin aivan rikki. Näyttelin kuitenkin vahvaa ja vakuutin kaiken olevan ok. En alkanut riitelemään vaan Sovimme käytännön asiat rauhassa. Oikeasti sattui saatanasti.
Aikaa kului vuosi, olin miehen kanssa tekemisissä ystävänä. Mutta annoin aina hänen ottaa yhteyttä minuun, minä en ikinä ottanut ensimmäisen yhteyttä.
Nyt mies anelee minua takaisin. Rauhallinen käytökseni kai sai minut toiseen valoon. En ollut myöskään enää este, enkä toinen nainen kielletty houkutus. Ruoho ei ollutkaan vihreämpää aidan toisella puolella.
Siispä Ap, anna miehesi mennä. Älä ruikuta ja vingu. Anna miehesi ikävöidä sinua. Se ei onnistu jos asutte yhdessä. Laita eropaperit, se konkreettisoi kaiken myös miehelle.
Miehesi palaa takaisin jos on palatakseen. Jos ei niin antaa sellainen mennä.
[/quote]
Olet kyllä oikeassa. Päätin ja hyväksyin jo sisälläni sen että päästän miehen vaikka kuinka sattuisi. Mutta myös käytännön puoli ahdista, omaisuuden jako, lapset, sukulaiset...Meidän pienten lasten suhtautuminen ja kärsiylset satuttaa mua eniten.

Nostan. Näitä on ihana lukea.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 10:00"]Tämä on tietyllä tavalla asia, joka kiinnostaa minuakin.

Olen joutunut vaimoni ailahtelevan käytöksen johdosta miettimään eroa useaan otteeseen. Tiedän, että jonkinlainen breikki suhteessa tekisi hyvää molemmille.  Anteeksi omahyväisyyteni, mutta minulla "markkina-arvo" lienee kovastikin vaimoani korkeampi. Olen terve, normaalipainoinen, hyväkuntoinen ja -tuloinen, vaimoni ei ole mitään näistä. Minulle ero todennäköisesti antasi mahdollisuuden tasapainoiseen ihmissuhteeseen.

Uskoisin jopa löytäväni "paremman" naisen, jos eroamme, mutta en halua erota. Rakastan häntä - jostakin itselleni käsittämättömästä syystä.

Mutta takaisin alkuperäisen kysyjän aiheeseen. Eron jälkeen ei pidä palata yhteen. Mikäli asioita ei saa yhdessä selvitettyä, niin suhde on lopullisesti ohi. Itselleni asia on harvinaisen selvä: mikäli vaimoni päättää erostamme tai itse ajaudun tähän päätökseen, niin loppuelämä kuluu ilman toisiamme, 100% varmuudella.
[/quote]

Miten olet päätynyt ottamaan omasta mielestäsi noin huonolla "markkina-arvolla" varustetun naisen ??

Up

Hei, meillä ap:n kanssa sama tilanne. Mies muutti pois reilu kk sitten ja me jäätiin lasten kanssa yhteiseen kotiin. Mies oli alkuun hyvin ehdoton, että haluaa eron. Käytiin pariterapiassakin, mutta miehen tunteet ja ajatukset vain omissa solmuissa, ei niistä riittänyt parisuhteelle. Seinään ahdistettuna vain halusi erota. Päätin ehdottaa asumiseroa ja mies oli oikein tyytyväinen ratkaisuun. Hän olisi halunnut nähdä usein, mutta itse halusin pitää muutaman kk tauon, jotta tietää mitä oikeasti menettää. Nyt on siellä asunut, eikä olla oltu tekemisissä, lasten puheista voisin päätellä, ettei se elämä siellä enää niin ruusuista olekkaan. Olen laittanut omaa elämääni monella tapaa uusiksi ja voin sanoa, että tämä ero on tehnyt hyvää. Toivon, että saamme suhteemme kuntoon, mutta tiedän jo, että selviän yksinkin isossa kodissamme ison lainan kanssa yhdessä pienten

Ap tässä.
Kyllähän mäkin varmasti selviän, mutta haluanko että elämäni on selviytymistä. Tyhjys, yksinäisyys, lapsista erossa oleminen,ikävä ym...tulen hulluksi, ja vaikka minäkin nyt oon aikuistunut henkilönä ja itsenäistynyt todellla paljon, silti on paha olla.henkinen kärsimyys vie kaikki voimat.

Up