Lue keskustelun säännöt.
Juhlitko 30-vuotiaana syntymäpäivääsi?
Kommentit (59)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisää vastauksia ja kiitos jo vastanneille!
Juhlin. Dinneri 7-8 parhaan kaverin kanssa ja siitä yökerhoon missä juotiin 800 eurolla vodkaa :)
En juhlinut. Muuttopäivä osui sille päivälle. 40v vähän sitten juhlittiinkin. t: 46v
En ollut aikonut, mutta juhlin sittenkin kun kaverit olivat järjestäneet yllätysbileet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 12:55"]
En ollut aikonut, mutta juhlin sittenkin kun kaverit olivat järjestäneet yllätysbileet!
[/quote]
Ooh mitä ystäviä! Kultaakin kalliimpia!
Juhlin tietenkin, silloinen mieheni ja ystäväni järkkäs yllätysjuhlat :) juhlin muuten joka vuosi isolla porukalla kunnes sain 33v ekan lapseni. Pari vuotta taukoa ja juhlat jatkuu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytin viikko sitten, olisin halunnut juhlia mutta ajattelin, etten osaa oikeita tarjottavia laittaa tai kuka mun synttäreille haluaisi tulla......
olen niin kyllästynyt tähän nolosteluun ja häpeämiseen etten jaksa enää, otan tavoitteeksi päästä siitä ennen 40v synttäreitä. Otin vaan pari lasia viiniä kotona ja käytiin metsäretkellä miehen ja tytön kanssa.
Tietenkin, mutta en ole mitään megabileitä harrastanut.
22-vuotissynttärit jäivät juhlimatta, koska parhaat ystäväni ja perheeni olivat kaikki silloin ulkomailla, mutta muuten on joka vuosi ollut jonkinlaiset kakkukahvit vähintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mökötin! En halunut juhlia synttäreitäni, silti meille pölähti kutsumatta äiti ja isä, veli perheineen, mummo, miehen äiti ja isä, miehen veli perheineen, miehen täti!!!
Kyllä oli kivaa!
Mä varmasti itkisin onnesta, jos kukaan ikinä järjestäisi minulle yllätysjuhlia. Mutta perhe ja suku asuu satojen kilometrien päässä, ei ole miestä eikä omia lapsia, ei ole nykyisessä asuinkaupungissa mitään tiivistä kaveriporukkaa tms. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän 30 runsaan vuoden päästä ja kyllä, aion todellakin juhlia synttäreitäni! Kutsun ehkä perhettä ja sukulaisia kahville ja jonain toisena viikonloppuna saatan möyriä ystävien kanssa. Juhlien järjestäminen on kivaa.
Juhlin, miehen kanssa yhteiset juhlat. Päivällä kävi lähisukulaiset kakkukahvilla, illalla bileet. :)
Grillausta, saunaa ja juttelua alkuilta. Keskiyön paikkeilla matot rullalle ja musat soimaan. Tanssimme aamuseitsemään asti muutaman hengen porukalla. Nukuin muutaman tunnin ja nousin siivoilemaan jälkiä..
Kivat bileet, hyvä henki ja vaikka alkoholia oli mukana, kaikilla hyvä mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että olen melkoisen yllättynyt siitä, kuinka moni täällä sanoi jättäneensä juhlimatta, koska kavereita ei ole. Ei yhtään kaveria kolmekymppisellä? Mihin teidän opiskelukaverit jäivät? Työkaverit? Lukiokaverit? Joillakin on vielä jopa koulukavereihin yhteys. Siis olen itsekin introvertti enkä hirveästi ole kaveeraamassa uusien ihmisten kanssa, mutta kyllähän noita kavereita on kertynyt vuosien varrella melkein väkisin. Ja jos niihin jaksaa pitää yhteyttä ja nähdä ja kysellä kuulumisia niin harvoin ne ihan kokonaan elämästä feidaa.
Omana 30-vuotispäivänäni mieheni oli järkännyt yllätyksenä kivan ravintolaillallisen n. 10 kaverini kanssa. Valitettavasti menin sinne suoraan lääkäristä, jossa sain kuulla saaneeni keskenmenon. Juhlatuuli oli aika lailla hakusessa. Pari drinksua tuli kyllä vedettyä.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 13:33"]
Täytyy sanoa, että olen melkoisen yllättynyt siitä, kuinka moni täällä sanoi jättäneensä juhlimatta, koska kavereita ei ole. Ei yhtään kaveria kolmekymppisellä? Mihin teidän opiskelukaverit jäivät? Työkaverit? Lukiokaverit? Joillakin on vielä jopa koulukavereihin yhteys. Siis olen itsekin introvertti enkä hirveästi ole kaveeraamassa uusien ihmisten kanssa, mutta kyllähän noita kavereita on kertynyt vuosien varrella melkein väkisin. Ja jos niihin jaksaa pitää yhteyttä ja nähdä ja kysellä kuulumisia niin harvoin ne ihan kokonaan elämästä feidaa.
Omana 30-vuotispäivänäni mieheni oli järkännyt yllätyksenä kivan ravintolaillallisen n. 10 kaverini kanssa. Valitettavasti menin sinne suoraan lääkäristä, jossa sain kuulla saaneeni keskenmenon. Juhlatuuli oli aika lailla hakusessa. Pari drinksua tuli kyllä vedettyä.
[/quote]
Moni on muuttanut opintojen tai työn perässä eikä välttämättä ole tiivistä porukkaa lainkaan. Itselläni on sen lisäksi siinä määrin erilliset piirit, erikseen harrastusporukka, erikseen työporukka, erikseen koulukaverit, sukulaiset muutaman sadan kilometrin päässä, ei parisuhdetta jne. Jotenkin turha järjestää mitään pippaloita, kun joko vieraat ei tunne toisiaan lainkaan, vanhoja ystäviä eikä sukulaisista pääse kukaan, työkaverit eivät ole läheisiä jne.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:47"]
Juhlin sen verran, että tarjosin kakkukahvit miehelle, lapsille ja appivanhemmille. Ei muuta. Ei oo kavereita ja miestä ei kiinnostanut juhlia mun kanssani.
[/quote]
Mulla sama. Sillä erolla, että mies kyllä saattaisi juhlia mun kanssa, mutta lapsille ei ole hoitajaa.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 13:33"]
Täytyy sanoa, että olen melkoisen yllättynyt siitä, kuinka moni täällä sanoi jättäneensä juhlimatta, koska kavereita ei ole. Ei yhtään kaveria kolmekymppisellä? Mihin teidän opiskelukaverit jäivät? Työkaverit? Lukiokaverit? Joillakin on vielä jopa koulukavereihin yhteys. Siis olen itsekin introvertti enkä hirveästi ole kaveeraamassa uusien ihmisten kanssa, mutta kyllähän noita kavereita on kertynyt vuosien varrella melkein väkisin. Ja jos niihin jaksaa pitää yhteyttä ja nähdä ja kysellä kuulumisia niin harvoin ne ihan kokonaan elämästä feidaa.
[/quote]
No mulla ne hävisi siihen, kun meidän esikoisen syntyessä oltiin vasta parikymppisiä. Kenelläkään muulla meidän kaveripiiristä ei ollut lapsia eikä mitään aikomustakaan vielä perhettä perustaa. Heitä ei kiinnostanut oikeastaan mikään muu viikonloppuisin kuin baarit ja minua taas se ei kiinnostanut. Aika äkkiä siinä sitten jäin yksin pikkuperheeni kanssa. Sitten ollaan muutettu pari kertaa miehen työnperässä, minä olen ollut koko ajan kotiäitinä. Mitä vanhemmaksi on tullut, niin sitä vaikeampaa uusien kaverisuhteiden luominen on ollut. Mulla on enää kaksi kaveria ja kummatkin asuvat monen sadan kilsan päässä. Nähdään kerran kahdessa vuodessa, aika etäisiä jo ollaan heidänkin kanssa.
Korjaus sen verran, että sitä toista kaveria olen nähnyt viimeksi 5v sitten.
36.
Joo, en mä oo niin säälittävä sentään että työkavereiden kanssa juhlisi.......vitun apinalauma se on.
Up!