Kun mummu ja pappa ei halua lapsia hoitoon

Vähän sama juttu täällä. Jos pyydämme heiltä lapsenhoitoapua, saamme vastaukseksi hyminää "nooo, sitten joskus, kun meille sopii." Välillä saattavat sanoa, että "NYT meille kävisi", mutta hoitojärjestelyt vaatisivat meiltä älyttömiä järjestelyjä monesta syystä.

Voin kuvitella millainen vinkuminen alkaa, kun isovanhemmat vanhetessaan alkavat tarvitsemaan kotiapua. Voin sanoa jo nyt ettei minulle käy.

Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:37"]

Lapsillasi on subjektiiviinen oikeus päivähoitoon, joten jos hoitopaikkaa kaipaat, hae sitä kunnalta. Isovanhemmat eivät yleensä hoida sen lapsen lapsia, joka on kaikessa pyrkinyt näyttämään, miten paljon halveksii vanhempiaan. Ne kivat ja mukavat lapset saa omansa mummolaan. Mietipä sitä.

[/quote]

Vitonen, ootko siis itse mummo? Ja olet päättänyt rangaista lapsenlapsia siitä, että heidän äitinsä/isänsä ei ole sinusta kiva ja mukava? Miksi olet kasvattanut oman lapsesi niin huonosti?

Hoh hoijaa. Sun vanhemmilla ei ole mitään velvollisuuksia hoitaa sun kakaroita. Ja mistä tiedät onko sun lapset oikeasti niin suloisia ja kilttejä.. äidin kuva lapsistaan kun yleensä on ruususnpunaisien lasien läpi. Lisäksi veljelläsi on vain yksi lapsi joten on helppoa hoitaa yhtä ja sinulla kaksi. Et selvästi jaksa itse hoitaa edes kakaroitasi joten miksi vanhempiesi pitäisi?

Joo, jutelkaa ja kyselkää etukäteen vanhemmilta, ennen kun teette heille lapsia. Joku voi katella pari päivää, jollee tunti on jo liikaa, ei vaan kehdata sanoa että ne sun piltit kiinnostaa kun kilo paskaa.

Mieheni äiti ei ikinä ole ollut oikeasti kiinnostunut lapsenlapsistaan. Ovat kelvanneet vain juhlapäivinä, nätisti puettuina ja käyttäytyvinä. Synttäreille tuli joskus kun kutsuttiin. Heille ie ikinä kutsuttu, eikä puhettakaan että olisi sekunttiakaan lapsia hoitanut. Ei ole sitä surtu, ihminen on  ollut tähän kykenemätön. Mutta sitä saa mitä tilaa. Ei olla kovin innoissaan käyty häntä nyt hoitokodissa katsomassa eivätkä lapset ole perään kyselleet.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:44"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:37"]

Lapsillasi on subjektiiviinen oikeus päivähoitoon, joten jos hoitopaikkaa kaipaat, hae sitä kunnalta. Isovanhemmat eivät yleensä hoida sen lapsen lapsia, joka on kaikessa pyrkinyt näyttämään, miten paljon halveksii vanhempiaan. Ne kivat ja mukavat lapset saa omansa mummolaan. Mietipä sitä.

[/quote]

Vitonen, ootko siis itse mummo? Ja olet päättänyt rangaista lapsenlapsia siitä, että heidän äitinsä/isänsä ei ole sinusta kiva ja mukava? Miksi olet kasvattanut oman lapsesi niin huonosti?

[/quote]

En ole mummo, mutta olen 20 vuotta läheltä seurannut, millaista on olla vanhempi ja isovanhempi silloin, kun yksi lapsista on päättänyt jatkaa murrosikää ikuisesti. Ensin ollaan temperamenttinen kakara, joka ei suostu tottelemaan ketään, sen jälkeen paskamainen murrosikäinen, joka kyseenalaistaa kaiken ja sen jälkeen vittumainen aikuinen, joka tekee parhaansa tuottaakseen vanhemmilleen murhetta. Kun saadaan lapsi, ollaan ihan ihmeissään, että miksi se ikälopuksi, kamalaksi noita-akaksi, murhaajaksi ja kusipääksi haukuttu tuore isoäiti ei olekaan unohtanut 15 vuoden kiukuttelua ja loukkauksia vaan onkin yllättäen hieman etäinen eikä toimi hoitoautomaattina.

Naaurissa on noin. Yksi lapsista tyrannisoi perhettään vuosia ja yrittää jatkaa samaa edelleen. Hän ei suostu näkemään, että joskus omat typeryydet ovat niin vaikuttavia, että niiden vuoksi häneen ei voi luottaa eikä hänen määräystensä mukaan suostuta hyppimään.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"]

Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani.

[/quote]

Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat?

On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on.

Haluaisin tietää mitä sukupuolta lapset ovat? Ottavatko tyttöä vain hoitoon vai miten?

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:14"]Heti alkuun kerrottakoon, että veljeni ainokainen on aina tervetullut mummolaan. Hänet jopa kutsutaan päiväkausiksi mummun ja papan luo.

Mutta meidän lapset eivät ole ilmeisesti "mitään". Heitä ei juuri kylään pyydetä, joskus jos itse kysyn hoitoapua niin tulee vastaukseksi, että "vain vähän aikaa". Tai sitten kieltävä vastaus vedoten kiireisiin.

Isompi lapsi ei enää edes kysele mummun ja papan perään, ei varmaan tunne oloaan siellä kotoisaksi enää. Pienempi lapsi on niin vähän hoidossa ollut, että vierastaa heitä. Ei varmaan edes muista heidän kasvonpiirteitäkään.

Miksi toiset lapset on tärkeämpiä kuin toiset? Onko lapsissani jotain vikaa? (voin itse vastata, että isompi on kiltti ja reipas poika, ja tämä nuorempi on todella suloinen ja hyväntuulinen taapero. Ei siis ole mitään mahdottomia adhd-tapauksia)
[/quote]

Kysy miksi näin on.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:55"]

Mieheni äiti ei ikinä ole ollut oikeasti kiinnostunut lapsenlapsistaan. Ovat kelvanneet vain juhlapäivinä, nätisti puettuina ja käyttäytyvinä. Synttäreille tuli joskus kun kutsuttiin. Heille ie ikinä kutsuttu, eikä puhettakaan että olisi sekunttiakaan lapsia hoitanut. Ei ole sitä surtu, ihminen on  ollut tähän kykenemätön. Mutta sitä saa mitä tilaa. Ei olla kovin innoissaan käyty häntä nyt hoitokodissa katsomassa eivätkä lapset ole perään kyselleet.

[/quote]

Kuulostaa ihan anopiltani! Ei tosin ole hoitokoti-iässä vielä. Joka joulu lapset pitää pukea tontuksi ja napsia kuvia ja juhannuksena tytöillä nätit mekot päällä ja pojat kraka kaulassa ja taas napsia kuvia. Mitään muuta virkaa lastenlapsilla ei ole. He ovat vain näyttelyesineitä, joiden taidoilla ja osaamisella pädetään, vaikka anopilla ei ole mitään osaa eikä arpaa kasvatuksen yms suhteen.

Herravarjele meitä muuttumasta samanlaisiksi kuin nämä pari täällä kiukuttelevaa mummua sitten, kun meistä syrjittyjen lasten vanhemmista itsestämme tulee isovanhempia... Meillä appivanhemmat ovat aina suosineet tyttärenlapsiaan ja kakkosena on perheen mustanlampaan pojan lapset. Meille on riittänyt murusia. Joskus anoppi sanoi miehestäni, että eihän se mitään tarvii kun on aina huolehtinut omista asioistaan.  Itse ovat kuitenkin aina tukeutuneet juuri häneen, oli sitten kysymys mistä hyvänsä teknisestä asiasta, esimerkiksi, ja nyt pitäis sitten lupautua myös vanhojen asiainhoitajaksi sitten kun höpsähtävät lopunkin. 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:58"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"]

Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani.

[/quote]

Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat?

On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on.

[/quote]

Aivan höpö höpöä: "nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö". 70-luvulla, kun nykyiset isovanhemmat olivat pienten lasten vanhempia, oli todella yleinen juttu, että lapset ensinnäkin olivat kaiket kesät mummolassa ja muutenkin esim. lapsen sairastuessa isovanhemmat hoitivat ja vanhemmat menivät töihin. Olen asunut lapsuudessani isolla, keskiluokkaisella asuinalueella ja ihan kaikki tuttavapiirin lapset olivat juuri kesäisin pitkiä aikoja mommien ja vaarien kanssa mökillä ja muutenkin suurien ikäluokkien vanhemmat hoitivat todellakin erittäin paljon lapsenlapsiaan. Tietenkään ei ollut yhteiskunnan rahoittamia iltapäiväkerhoja yms. jotka mahdollistavat nyt näiden suurten ikäluokkien vapaat eläkepäivät. Ei ollut huolta omista lapsista ja lapsenlapsista vielä vähemmän. He kelpaavat perhepotretteihin ja Facebook -päivityksiin: "Ihana päivä Jessen ja Jannikan kanssa Linnanmäellä".

Ihan lähipiiristä, minä ja veljeni olemme viettäneet kaikki kesät isovanhempien kanssa mökillä. Ukin auto oli suunnilleen käynnissä odottamassa, kun Suvivirttä laulettiin ja takaisin kaupunkiin tultiin, kun koulu taas alkoi. Ei ollut vanhemmilla pikkukoululaisten hoito-ongelmia. Ei tarvinnut pätkiä lomia eri aikoihin, ei tarvinnut ostaa maksullisia leirejä meille lapsille, vaikka kilpaurheilijoita olimmekin - leirit olivat vähän pakollinen katkos ihaniin mökkikesiin. En tiedä yhtäkään ikätoveriani, joilla isovanhemmat eivät olisi kuulunet elämään nimenomaan niin, että siellä oltiin hoidossa. Ei se ollut edes mitään hoidossa oloa vaan ihan normaalia elämää. Mentiin "mummolaan" kuin mentäisiin kotiin. Mulla on vielä 40-vuotiaana avaimet mummolaan. Toki roolit ovat vaihtuneet. Nyt minä käyn siellä hoitamassa mummin ja ukin asioita, pesemässä ikkunoita ja käyn apteekissa ja kaupassa. Autan paperihommissa jne. Omat vanhemmat on liian kiireisiä auttamaan omia vanhempiaan.

Ihan päinvastoin, nykyinen "isovanhemmat eivät hoida, koska ovat omat lapsensa jo hoitaneet -huutonaurua :)" -ajatus on tuore ilmiö.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"]

Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani.

[/quote]

Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat?

On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on.

 
[/quote]

Onko se mukavuudenhalua, jos toivoo isovanhempien ottavan lapset hoitoon edes kerran vuodessa? Pariksi tunniksi? Itse muistelen haikeudella niitä aikoja, kun oltiin serkkujen kanssa mummolassa ja leikittiin aamusta iltaan. Olisin vaan toivonut, että minun lapsilleni jäisi yhtä ihania muistoja, mutta turha toivo. Sitäpaitsi eivät he erityisesti halua nähdä minuakaan, omaa lastaan. Mutta ainahan se vika on meissä lapsissa, ei koskaan niissä isovanhemmissa... Olen varmaan vaan vaikea ihminen...

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:56"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:44"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:37"]

Lapsillasi on subjektiiviinen oikeus päivähoitoon, joten jos hoitopaikkaa kaipaat, hae sitä kunnalta. Isovanhemmat eivät yleensä hoida sen lapsen lapsia, joka on kaikessa pyrkinyt näyttämään, miten paljon halveksii vanhempiaan. Ne kivat ja mukavat lapset saa omansa mummolaan. Mietipä sitä.

[/quote]

Vitonen, ootko siis itse mummo? Ja olet päättänyt rangaista lapsenlapsia siitä, että heidän äitinsä/isänsä ei ole sinusta kiva ja mukava? Miksi olet kasvattanut oman lapsesi niin huonosti?

[/quote]

En ole mummo, mutta olen 20 vuotta läheltä seurannut, millaista on olla vanhempi ja isovanhempi silloin, kun yksi lapsista on päättänyt jatkaa murrosikää ikuisesti. Ensin ollaan temperamenttinen kakara, joka ei suostu tottelemaan ketään, sen jälkeen paskamainen murrosikäinen, joka kyseenalaistaa kaiken ja sen jälkeen vittumainen aikuinen, joka tekee parhaansa tuottaakseen vanhemmilleen murhetta. Kun saadaan lapsi, ollaan ihan ihmeissään, että miksi se ikälopuksi, kamalaksi noita-akaksi, murhaajaksi ja kusipääksi haukuttu tuore isoäiti ei olekaan unohtanut 15 vuoden kiukuttelua ja loukkauksia vaan onkin yllättäen hieman etäinen eikä toimi hoitoautomaattina.

Naaurissa on noin. Yksi lapsista tyrannisoi perhettään vuosia ja yrittää jatkaa samaa edelleen. Hän ei suostu näkemään, että joskus omat typeryydet ovat niin vaikuttavia, että niiden vuoksi häneen ei voi luottaa eikä hänen määräystensä mukaan suostuta hyppimään.

[/quote]

Ja mun kokemuksen mukaan jos vanhemmat ei saa lastaan lapsena tai teininä kuriin, he eivät uskalla tehdä sitä vanhemmallakaan iällä joten seurauksena juuri tuon "kauhukakaran" lapset ovat sitten siellä mummolassa aina hoidossa. Se kiltimpi, mukautuvampi sisarus jää hoitotoiveissaan nuolemaan näppejään, jos nyt mitään toiveita edes kehtaa esittää kun huomaa että hoitoapua sieltä isovanhemmilta serkuille ollaan jatkuvasti vailla.

Kiitos erittäin fiksuista vastauksista!

Veljelläni on siis 3-v poika, ja minulla itselläni 4-vuotias poika, ja noin 1v ikäinen tyttö.

Kävimme kerran keskustelua veljeni kanssa, ja tuli ilmi että heidän poikaansa kysellään kylään useinkin. Olin ihan yllättnynyt, sillä meidän lapsia ei kysellä vaan meidän pitää lähes "ruinata", että voisimme viedä heidät hoitoon. Niin-- ja siis tietenkin vain yhden kerrallaan. Ei tulisi kuuloonkaan, että he kaitsisivat kahta lasta kerralla.

Hoitoapua emme tarvitsisi kuin kerran viikossa, muutaman tunnin. Mutta äitini vetoaa usein kiireisiin ja vannottaa, että tulemme hakemaan tarkalleen sovittuna kellonlyömänä.

Veljenpoika saa oleskella päivätolkulla ja häntä viedään leikkipuistoihin, satamaan ja eläinpuistoon.

Veljeni on muutenkin aina ollut vanhemmilleni kai läheisempi, onhan hän esikoinen. Minä olen se vaatimaton pikkusisko, hiljainen hiirulainen, jolle ei tarvitse huomiota suoda. Edes lapseni eivät kiinnosta. He ovat pelkkää työsarkaa, pois heidän vapaa-ajastaan. 

Ehkä olisi nyt aika hyväksyä faktat ja antaa asioiden olla. On tullut selväksi ettei lapseni ole heille tutustumisen arvoisia :(. -ap

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:55"]

Mieheni äiti ei ikinä ole ollut oikeasti kiinnostunut lapsenlapsistaan. Ovat kelvanneet vain juhlapäivinä, nätisti puettuina ja käyttäytyvinä. Synttäreille tuli joskus kun kutsuttiin. Heille ie ikinä kutsuttu, eikä puhettakaan että olisi sekunttiakaan lapsia hoitanut. Ei ole sitä surtu, ihminen on  ollut tähän kykenemätön. Mutta sitä saa mitä tilaa. Ei olla kovin innoissaan käyty häntä nyt hoitokodissa katsomassa eivätkä lapset ole perään kyselleet.

[/quote]Hyi, kylläpä te vanhemmat olette julmia.

Ehkä veljesi ei vie lastaan aina "hoitoon", vaan luontevasti on kanssakäyminen sujunut ihan muissa merkeissä. 

Jos aina olet ikään kuin hyväksikäyttämässä vanhempiasi, niin kyllähän se voi ärsyttää ja vieraannuttaa. Miten itse huomioita vanhempiasi? 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:58"][quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 11:42"] Ymmärrän tunteesi. Minuakin surettaa, sillä vanhempani eivät ole kertaakaan ottanut hoitoon lapsiani. (4 ja 2) Eivät he taida lapsistani välittää. Surullista, mutta totta. Kyllä normaalit isovanhemmat haluavat joskus viettää aikaa yhdessä, ottaa yökylään yms kun asuvat kuitenkin lähellä ja ovat oikein hyväkuntoisia. Minusta ovat liian itsekkäitä, jos ei neljän vuoden aikana löydy muutamaa tuntia aikaa. Ei se voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseen. En enää jaksa olla heistä kiinnostunut, kun eivät he edes tunne enää minua tai lapsiani. [/quote] Mistä keksit tuon normaalit isovanhemmat? On ihan yhtä normaalia sanoa, että lapsenlapset ovat tervetulleita vanhempiensa kanssa, mutta hoitajan saatte etsiä muualta. Nykyinen isovanhemmat hoitajina -systeemi on todella tuore ilmiö ja syntyi yhtä aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa. Siihen asti se hoitaminen oli pakon sanelema asia, kun ei muuta hoitopaikkaa ollut. Nyt kyseessä on vanhempien mukavuudenhalu eli lapsella ei ole tarvetta hoitopaikkaan, laiskalla vanhemmalla on.   [/quote] Onko se mukavuudenhalua, jos toivoo isovanhempien ottavan lapset hoitoon edes kerran vuodessa? Pariksi tunniksi? Itse muistelen haikeudella niitä aikoja, kun oltiin serkkujen kanssa mummolassa ja leikittiin aamusta iltaan. Olisin vaan toivonut, että minun lapsilleni jäisi yhtä ihania muistoja, mutta turha toivo. Sitäpaitsi eivät he erityisesti halua nähdä minuakaan, omaa lastaan. Mutta ainahan se vika on meissä lapsissa, ei koskaan niissä isovanhemmissa... Olen varmaan vaan vaikea ihminen...

[/quote]

Kyllä, se on mukavuudenhalua!

Se isoäitisi tuskin nautti raatamisesta serkkujen ja sinun leikkiessä iloisesti. Hän joutui hoitamaan koko huushollin ja katsomaan lasten perään, vaikka se oli todennäköisesti raskasta eikä hän olisi jaksanut. Mutta oli pakko.

Sinä näet asian omalta kannaltasi, että sen isoäidin. Ota siis kotiisi pariksi viikoksi sinulle hyvänpäiväntuttuja lapsia (omat lapset voi lähteä pois kotoa miehesi kanssa siksi aikaa) ja kokeile, miten hyvin jaksat sitä rumbaa. Sen jälkeen pohdi, miten hyvä muistoja jäi ja miksi.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 12:21"]

Kiitos erittäin fiksuista vastauksista!

Veljelläni on siis 3-v poika, ja minulla itselläni 4-vuotias poika, ja noin 1v ikäinen tyttö.

Kävimme kerran keskustelua veljeni kanssa, ja tuli ilmi että heidän poikaansa kysellään kylään useinkin. Olin ihan yllättnynyt, sillä meidän lapsia ei kysellä vaan meidän pitää lähes "ruinata", että voisimme viedä heidät hoitoon. Niin-- ja siis tietenkin vain yhden kerrallaan. Ei tulisi kuuloonkaan, että he kaitsisivat kahta lasta kerralla.

Hoitoapua emme tarvitsisi kuin kerran viikossa, muutaman tunnin. Mutta äitini vetoaa usein kiireisiin ja vannottaa, että tulemme hakemaan tarkalleen sovittuna kellonlyömänä.

Veljenpoika saa oleskella päivätolkulla ja häntä viedään leikkipuistoihin, satamaan ja eläinpuistoon.

Veljeni on muutenkin aina ollut vanhemmilleni kai läheisempi, onhan hän esikoinen. Minä olen se vaatimaton pikkusisko, hiljainen hiirulainen, jolle ei tarvitse huomiota suoda. Edes lapseni eivät kiinnosta. He ovat pelkkää työsarkaa, pois heidän vapaa-ajastaan. 

Ehkä olisi nyt aika hyväksyä faktat ja antaa asioiden olla. On tullut selväksi ettei lapseni ole heille tutustumisen arvoisia :(. -ap

[/quote]

Jos tarvitse hoitoapua kerran viikossa muutaman tunnin, niin miksi et vie lapsia kunnalliseen päivähoitoon? Heillä on siihen oikeus eikä tule mitään ongelmia sen kanssa, onko hoitopaikkaa vai ei.