Kuinka kasvattaa 1-vuotiasta?

Pakko kysyä että eikö todella siis ymmärrä eitä/kieltoja? Itsellä myös 1v joka jo lähemmäs 6kk on tiennyt mitä tarkoittaa "ei" (tämä siis lukee vauvakirjassa, jota juuri selasin :D). Tosin tuohon aikaan hän jo nousi seisomaan joten oli aikamoinen menijä.

Itse pyrin aina ennakoimaan noita tilanteita eli jos näen vaikkapa olevan laatikoston lähellä niin saatan jo kutsua luokse tai "vahingossa" saada jonkun lelun ääntelemään niin, että lapsen huomio kääntyykin muualle.

Jos tekee tihutöitä, kiellän ja perustelen (joka tosin menee vielä ohi korvien, mutta periaatteena tärkeä minulle) esimerkiksi "ei heitellä tavaroita kun ne voi mennä rikki".

Tosin pyrin mahdollisimman vähän käyttämään sitä pelkkää eitä, koska se menettää tehonsa ja tappaa koko hyvän ilmapiirin jos kaikki on ei ei ei.

Ymmärtää sanan ei, mutta sillä ei ole tehoa. Jatkaa silti ja testaa. Ei siis tottele kieltoa vielä. Minustakin ein hokeminen kokee inflaatiota, mutta samalla meitin, että jos en nyt kiellä ja kerro jonkun asian olevan kiellettyä, niin miten sitten myöhemminkään siihen puutun. 

Olisi kiva tietää mikä on ammattikasvattajien ja kehityspsykologiaa tuntevien näkemys tähän kehitysvaiheeseen ja siihen reagointiin.

ap

Siis en tarkoittanut itsekään että jättäisin kieltämättä ja myöhemmin ihmettelisin sitten rasavilliä kauhukakaraa, vaan yritän juuri muilla tavoilla selittää asioita tai yrittää ennakoida tai vastaavaa. Tosin minulla onkin hirveän varovainen ja herkkä lapsi joten helppohan minun on puhua, hän kun välttää tekemästä kaikkea mistä on jo joskus sanottu ei, katsoo vain ja pudistaa päätään :D

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:22"]Siis en tarkoittanut itsekään että jättäisin kieltämättä ja myöhemmin ihmettelisin sitten rasavilliä kauhukakaraa, vaan yritän juuri muilla tavoilla selittää asioita tai yrittää ennakoida tai vastaavaa. Tosin minulla onkin hirveän varovainen ja herkkä lapsi joten helppohan minun on puhua, hän kun välttää tekemästä kaikkea mistä on jo joskus sanottu ei, katsoo vain ja pudistaa päätään :D
[/quote]
Tämä nro 2

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:18"]Ymmärtää sanan ei, mutta sillä ei ole tehoa. Jatkaa silti ja testaa. Ei siis tottele kieltoa vielä. Minustakin ein hokeminen kokee inflaatiota, mutta samalla meitin, että jos en nyt kiellä ja kerro jonkun asian olevan kiellettyä, niin miten sitten myöhemminkään siihen puutun. 

Olisi kiva tietää mikä on ammattikasvattajien ja kehityspsykologiaa tuntevien näkemys tähän kehitysvaiheeseen ja siihen reagointiin.

ap
[/quote]

Olis kyllä hyvä ihan itse miettiä.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:27"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:18"]Ymmärtää sanan ei, mutta sillä ei ole tehoa. Jatkaa silti ja testaa. Ei siis tottele kieltoa vielä. Minustakin ein hokeminen kokee inflaatiota, mutta samalla meitin, että jos en nyt kiellä ja kerro jonkun asian olevan kiellettyä, niin miten sitten myöhemminkään siihen puutun.  Olisi kiva tietää mikä on ammattikasvattajien ja kehityspsykologiaa tuntevien näkemys tähän kehitysvaiheeseen ja siihen reagointiin. ap [/quote] Olis kyllä hyvä ihan itse miettiä.

[/quote]

Sehän ei poissulje sitä, että kyselee kehityspsykologiaa tuntevilta näkemyksiä. 

ap

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:22"]

Siis en tarkoittanut itsekään että jättäisin kieltämättä ja myöhemmin ihmettelisin sitten rasavilliä kauhukakaraa, vaan yritän juuri muilla tavoilla selittää asioita tai yrittää ennakoida tai vastaavaa. Tosin minulla onkin hirveän varovainen ja herkkä lapsi joten helppohan minun on puhua, hän kun välttää tekemästä kaikkea mistä on jo joskus sanottu ei, katsoo vain ja pudistaa päätään :D

[/quote]

Meidän 15kk lapsi on viime viikkoina alkanut testaavammaksi ja muistaa hyvin kaikki kielletyt jutut ja menee tarkoituksella tekemään juuri niitä. Valonkatkaisijan räpsyttäminen ja tiettyjen kaappien tyhjennys on hyvin muistissa ja kiellot myös. Kun kiellämme ja alamme lähestyä lasta hakeaksemme hänet pois kielletyn tekemisen äärestä alkaa hän räpsyttää katkaisijaa entistä kovempaa tahtia, että varmasti ehtii ennen kuin on pakko lopettaa. Välillä alkaa itseäänkin naurattamaan tuon pienen ihmisen toilailut.

Viime aikoina on siis mennyt kieltopainotteisemmaksi. Vaihehan tämäkin tietysti on. Iloinen ja hauska lapsi kaiken kaikkiaan.

ap

Koeta vaan rakastaa sitä lasta, ota syliin, lukekaa, laulelkaa ja jutelkaa. Tietyt asiat on kiellettyjä (=vaaralliset), mutta muuten ota mahdollisimman rennosti. Ja odota että aikaa kuluu vuosi-kaksi. Sen jälkeeen alkaa lapsen päässä oleen sen verran järkeä, että sitä voi oikeasti "kasvattaa" ja asioista neuvotella ja selittää. Ja elämä on oikeasti sen lapsen kanssa mukavaa.

Yksivuotias ei vielä tottele kieltoa...

Ai kauheeta, mä en saa henkeä tältä nauramiselta.

Muutaman lapsen kokemuksella... tuo on fiksu lapsi, on todennut että sanat on sanoja. Jos oikeasti haluat kieltää, niin tee jotain fyysistä. Eli siis siirrä lapsi toiseen paikkaan tai opeta oikea menettelytapa. Tai molemmat. On ihan turha yrittää kieltää, ellei myös näytä, mikä on sallittua.

Lapsi repii kukkia. "EI" ja sitten mennään näyttämään, että kukka on elävä olento, jota voi silittää, muttei repiä. Näytä mallia, miten silitetään.

Lapsi ei ymmärrä, että kaupassa kuljetaan rattaiden vierellä eikä karkailla. Hanki valjaat tai sido vaikka kaulahuivilla lapsi kiinni. Aika pienestä ne tajuaa, että moinen on noloa.

Kyllä vaan, meilläkin oli aika että kirjat oli lattialla ja ruokaa pitkin pöytää. Tuo ikä on rasittava, kun tuntee itsensä niin negatiiviseksi kun koko ajan pitää olla kieltämässä. Sen takia kannattaakin tarkkailla myös omaa asennettaan: miten tämän voisi kääntää myönteiseksi?

Eli "älä huuda" -> "en ymmärrä mitä sanot, voitko sanoa hiljempaa?"

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:36"]Koeta vaan rakastaa sitä lasta, ota syliin, lukekaa, laulelkaa ja jutelkaa. Tietyt asiat on kiellettyjä (=vaaralliset), mutta muuten ota mahdollisimman rennosti. Ja odota että aikaa kuluu vuosi-kaksi. Sen jälkeeen alkaa lapsen päässä oleen sen verran järkeä, että sitä voi oikeasti "kasvattaa" ja asioista neuvotella ja selittää. Ja elämä on oikeasti sen lapsen kanssa mukavaa.
[/quote]
Tätä mentaliteettia käytän itsekin. Vaaralliset (sohvan käsinojalla keikkuminen, pöydälle kiipeily yms vastaavat) on ehdottomasti kiellettyjä mutta muuten sellaiset pikkujutut antaa mennä vaan. Vaikkapa keittiön laatikot saa ihan vapaasti tyhjentää (niissä ei mitään vaarallista, veitset ja sakset yms sellaisissa paikoissa ettei 200% varmasti yllä/pääse), harvemmin sitä tosin tekee koska se ei ole jännä, mystinen "ei-alue".

Kun on vain vähän asioita mistä pitää torua/komentaa, niin se komentokin uppoaa ainakin meillä tosi hyvin ja tehokkaasti. Ja painotan, että meillä tämä toimii siksi hyvin ainakin koska lapsi on pääsääntöisesti tosi rento itsekin eikä tee mitään tahallaan typeryyksiä. Mitä nyt joskus siivoan paistinlastat yms lattialta mutta eipä ole iso vaiva, ja nekin voidaan leikin päätteeksi pakata laatikoihin yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:36"]Koeta vaan rakastaa sitä lasta, ota syliin, lukekaa, laulelkaa ja jutelkaa. Tietyt asiat on kiellettyjä (=vaaralliset), mutta muuten ota mahdollisimman rennosti. Ja odota että aikaa kuluu vuosi-kaksi. Sen jälkeeen alkaa lapsen päässä oleen sen verran järkeä, että sitä voi oikeasti "kasvattaa" ja asioista neuvotella ja selittää. Ja elämä on oikeasti sen lapsen kanssa mukavaa. [/quote] Tätä mentaliteettia käytän itsekin. Vaaralliset (sohvan käsinojalla keikkuminen, pöydälle kiipeily yms vastaavat) on ehdottomasti kiellettyjä mutta muuten sellaiset pikkujutut antaa mennä vaan. Vaikkapa keittiön laatikot saa ihan vapaasti tyhjentää (niissä ei mitään vaarallista, veitset ja sakset yms sellaisissa paikoissa ettei 200% varmasti yllä/pääse), harvemmin sitä tosin tekee koska se ei ole jännä, mystinen "ei-alue". Kun on vain vähän asioita mistä pitää torua/komentaa, niin se komentokin uppoaa ainakin meillä tosi hyvin ja tehokkaasti. Ja painotan, että meillä tämä toimii siksi hyvin ainakin koska lapsi on pääsääntöisesti tosi rento itsekin eikä tee mitään tahallaan typeryyksiä. Mitä nyt joskus siivoan paistinlastat yms lattialta mutta eipä ole iso vaiva, ja nekin voidaan leikin päätteeksi pakata laatikoihin yhdessä.

[/quote]

Ihan mielenkiinnosta, miksi sohvien käsinojilla tai pöydälle kiipeäminen on "ehdottomasti ei"? Meillä molemmat sallittuja (ei toki ruoka-aikaan ruokapöydälle, mutta muuten ok), ei ne silti enää kolmevuotiaana kiipeile. Eihän ne ole vaarallisia, vaan kehittävät motoriikkaa ;-) 

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:36"]Koeta vaan rakastaa sitä lasta, ota syliin, lukekaa, laulelkaa ja jutelkaa. Tietyt asiat on kiellettyjä (=vaaralliset), mutta muuten ota mahdollisimman rennosti. Ja odota että aikaa kuluu vuosi-kaksi. Sen jälkeeen alkaa lapsen päässä oleen sen verran järkeä, että sitä voi oikeasti "kasvattaa" ja asioista neuvotella ja selittää. Ja elämä on oikeasti sen lapsen kanssa mukavaa. [/quote] Tätä mentaliteettia käytän itsekin. Vaaralliset (sohvan käsinojalla keikkuminen, pöydälle kiipeily yms vastaavat) on ehdottomasti kiellettyjä mutta muuten sellaiset pikkujutut antaa mennä vaan. Vaikkapa keittiön laatikot saa ihan vapaasti tyhjentää (niissä ei mitään vaarallista, veitset ja sakset yms sellaisissa paikoissa ettei 200% varmasti yllä/pääse), harvemmin sitä tosin tekee koska se ei ole jännä, mystinen "ei-alue". Kun on vain vähän asioita mistä pitää torua/komentaa, niin se komentokin uppoaa ainakin meillä tosi hyvin ja tehokkaasti. Ja painotan, että meillä tämä toimii siksi hyvin ainakin koska lapsi on pääsääntöisesti tosi rento itsekin eikä tee mitään tahallaan typeryyksiä. Mitä nyt joskus siivoan paistinlastat yms lattialta mutta eipä ole iso vaiva, ja nekin voidaan leikin päätteeksi pakata laatikoihin yhdessä.

[/quote]

Näin meilläkin on toimittu. Tietyt kaapit ovat ihan sallittuja tutkimusalueita. Viime viikkoina vain on ne kielletyt alueet tulleet erityisen mielenkiintoisksi.

ap

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:48"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:36"]Koeta vaan rakastaa sitä lasta, ota syliin, lukekaa, laulelkaa ja jutelkaa. Tietyt asiat on kiellettyjä (=vaaralliset), mutta muuten ota mahdollisimman rennosti. Ja odota että aikaa kuluu vuosi-kaksi. Sen jälkeeen alkaa lapsen päässä oleen sen verran järkeä, että sitä voi oikeasti "kasvattaa" ja asioista neuvotella ja selittää. Ja elämä on oikeasti sen lapsen kanssa mukavaa. [/quote] Tätä mentaliteettia käytän itsekin. Vaaralliset (sohvan käsinojalla keikkuminen, pöydälle kiipeily yms vastaavat) on ehdottomasti kiellettyjä mutta muuten sellaiset pikkujutut antaa mennä vaan. Vaikkapa keittiön laatikot saa ihan vapaasti tyhjentää (niissä ei mitään vaarallista, veitset ja sakset yms sellaisissa paikoissa ettei 200% varmasti yllä/pääse), harvemmin sitä tosin tekee koska se ei ole jännä, mystinen "ei-alue". Kun on vain vähän asioita mistä pitää torua/komentaa, niin se komentokin uppoaa ainakin meillä tosi hyvin ja tehokkaasti. Ja painotan, että meillä tämä toimii siksi hyvin ainakin koska lapsi on pääsääntöisesti tosi rento itsekin eikä tee mitään tahallaan typeryyksiä. Mitä nyt joskus siivoan paistinlastat yms lattialta mutta eipä ole iso vaiva, ja nekin voidaan leikin päätteeksi pakata laatikoihin yhdessä.

[/quote]

Ihan mielenkiinnosta, miksi sohvien käsinojilla tai pöydälle kiipeäminen on "ehdottomasti ei"? Meillä molemmat sallittuja (ei toki ruoka-aikaan ruokapöydälle, mutta muuten ok), ei ne silti enää kolmevuotiaana kiipeile. Eihän ne ole vaarallisia, vaan kehittävät motoriikkaa ;-) 

[/quote]

Hyvä kysymys tämäkin. Tätä mietin itsekin tänään, että nyt kun motoriikka on kehittyneempää ei ehkä tarvitsisi kieltää sohvalla seisomista. Sillä tavoin saisi sitä ei-sanan käyttöäkin vähennettyä, kun olisi vähemmän kieltokohteita.

ap

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:36"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:22"]

Siis en tarkoittanut itsekään että jättäisin kieltämättä ja myöhemmin ihmettelisin sitten rasavilliä kauhukakaraa, vaan yritän juuri muilla tavoilla selittää asioita tai yrittää ennakoida tai vastaavaa. Tosin minulla onkin hirveän varovainen ja herkkä lapsi joten helppohan minun on puhua, hän kun välttää tekemästä kaikkea mistä on jo joskus sanottu ei, katsoo vain ja pudistaa päätään :D

[/quote]

Meidän 15kk lapsi on viime viikkoina alkanut testaavammaksi ja muistaa hyvin kaikki kielletyt jutut ja menee tarkoituksella tekemään juuri niitä. Valonkatkaisijan räpsyttäminen ja tiettyjen kaappien tyhjennys on hyvin muistissa ja kiellot myös. Kun kiellämme ja alamme lähestyä lasta hakeaksemme hänet pois kielletyn tekemisen äärestä alkaa hän räpsyttää katkaisijaa entistä kovempaa tahtia, että varmasti ehtii ennen kuin on pakko lopettaa. Välillä alkaa itseäänkin naurattamaan tuon pienen ihmisen toilailut.

Viime aikoina on siis mennyt kieltopainotteisemmaksi. Vaihehan tämäkin tietysti on. Iloinen ja hauska lapsi kaiken kaikkiaan.

ap
[/quote]

Heh, meidän lapsi on samanlainen. Kohta 2-vuotias. Jos vaikka kaataa murot lattialle (syö ilman maitoa, natustelee kuivana), ja kiellän, niin alkaa äkkiä levittää muroja pitkin lattiaa hullunkiilto silmissä :D

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:48"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:36"]Koeta vaan rakastaa sitä lasta, ota syliin, lukekaa, laulelkaa ja jutelkaa. Tietyt asiat on kiellettyjä (=vaaralliset), mutta muuten ota mahdollisimman rennosti. Ja odota että aikaa kuluu vuosi-kaksi. Sen jälkeeen alkaa lapsen päässä oleen sen verran järkeä, että sitä voi oikeasti "kasvattaa" ja asioista neuvotella ja selittää. Ja elämä on oikeasti sen lapsen kanssa mukavaa. [/quote] Tätä mentaliteettia käytän itsekin. Vaaralliset (sohvan käsinojalla keikkuminen, pöydälle kiipeily yms vastaavat) on ehdottomasti kiellettyjä mutta muuten sellaiset pikkujutut antaa mennä vaan. Vaikkapa keittiön laatikot saa ihan vapaasti tyhjentää (niissä ei mitään vaarallista, veitset ja sakset yms sellaisissa paikoissa ettei 200% varmasti yllä/pääse), harvemmin sitä tosin tekee koska se ei ole jännä, mystinen "ei-alue". Kun on vain vähän asioita mistä pitää torua/komentaa, niin se komentokin uppoaa ainakin meillä tosi hyvin ja tehokkaasti. Ja painotan, että meillä tämä toimii siksi hyvin ainakin koska lapsi on pääsääntöisesti tosi rento itsekin eikä tee mitään tahallaan typeryyksiä. Mitä nyt joskus siivoan paistinlastat yms lattialta mutta eipä ole iso vaiva, ja nekin voidaan leikin päätteeksi pakata laatikoihin yhdessä.

[/quote]

Ihan mielenkiinnosta, miksi sohvien käsinojilla tai pöydälle kiipeäminen on "ehdottomasti ei"? Meillä molemmat sallittuja (ei toki ruoka-aikaan ruokapöydälle, mutta muuten ok), ei ne silti enää kolmevuotiaana kiipeile. Eihän ne ole vaarallisia, vaan kehittävät motoriikkaa ;-) 
[/quote]
Sen takia, koska 1-vuotiaani ei hallitse itseään vielä niin hyvin, että voisin pitää turvallisena ajatuksena yllämainittua keikkumista. Sohvalla itsessään saa kiipeillä, mutta käsinojalta mäiskähtäessä tippuu jo korkeammalta samaten kuin pöydältä, joten siksi ne ovat kiellettyjä (eikä lapsi siis tosin niitä yritäkään). Jos kykenisin 100% vahtimaan koko ajan, asia voisi olla eri, mutta se on mahdotonta joten siksi olen meillä vetänyt rajat tuohon :)

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:52"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:48"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:36"]Koeta vaan rakastaa sitä lasta, ota syliin, lukekaa, laulelkaa ja jutelkaa. Tietyt asiat on kiellettyjä (=vaaralliset), mutta muuten ota mahdollisimman rennosti. Ja odota että aikaa kuluu vuosi-kaksi. Sen jälkeeen alkaa lapsen päässä oleen sen verran järkeä, että sitä voi oikeasti "kasvattaa" ja asioista neuvotella ja selittää. Ja elämä on oikeasti sen lapsen kanssa mukavaa. [/quote] Tätä mentaliteettia käytän itsekin. Vaaralliset (sohvan käsinojalla keikkuminen, pöydälle kiipeily yms vastaavat) on ehdottomasti kiellettyjä mutta muuten sellaiset pikkujutut antaa mennä vaan. Vaikkapa keittiön laatikot saa ihan vapaasti tyhjentää (niissä ei mitään vaarallista, veitset ja sakset yms sellaisissa paikoissa ettei 200% varmasti yllä/pääse), harvemmin sitä tosin tekee koska se ei ole jännä, mystinen "ei-alue". Kun on vain vähän asioita mistä pitää torua/komentaa, niin se komentokin uppoaa ainakin meillä tosi hyvin ja tehokkaasti. Ja painotan, että meillä tämä toimii siksi hyvin ainakin koska lapsi on pääsääntöisesti tosi rento itsekin eikä tee mitään tahallaan typeryyksiä. Mitä nyt joskus siivoan paistinlastat yms lattialta mutta eipä ole iso vaiva, ja nekin voidaan leikin päätteeksi pakata laatikoihin yhdessä.

[/quote]

Ihan mielenkiinnosta, miksi sohvien käsinojilla tai pöydälle kiipeäminen on "ehdottomasti ei"? Meillä molemmat sallittuja (ei toki ruoka-aikaan ruokapöydälle, mutta muuten ok), ei ne silti enää kolmevuotiaana kiipeile. Eihän ne ole vaarallisia, vaan kehittävät motoriikkaa ;-) 
[/quote]
Sen takia, koska 1-vuotiaani ei hallitse itseään vielä niin hyvin, että voisin pitää turvallisena ajatuksena yllämainittua keikkumista. Sohvalla itsessään saa kiipeillä, mutta käsinojalta mäiskähtäessä tippuu jo korkeammalta samaten kuin pöydältä, joten siksi ne ovat kiellettyjä (eikä lapsi siis tosin niitä yritäkään). Jos kykenisin 100% vahtimaan koko ajan, asia voisi olla eri, mutta se on mahdotonta joten siksi olen meillä vetänyt rajat tuohon :)
[/quote]
Ja tähän täsmennän, että lapsella on oma pikkupöytä ja -tuoli, niillä saa kiipeillä juuri kuten haluaa ilman, että puutun mitenkään. Siksi ehkä ruokapöytä jääkin rauhaan :D

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:36"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:22"] Siis en tarkoittanut itsekään että jättäisin kieltämättä ja myöhemmin ihmettelisin sitten rasavilliä kauhukakaraa, vaan yritän juuri muilla tavoilla selittää asioita tai yrittää ennakoida tai vastaavaa. Tosin minulla onkin hirveän varovainen ja herkkä lapsi joten helppohan minun on puhua, hän kun välttää tekemästä kaikkea mistä on jo joskus sanottu ei, katsoo vain ja pudistaa päätään :D [/quote] Meidän 15kk lapsi on viime viikkoina alkanut testaavammaksi ja muistaa hyvin kaikki kielletyt jutut ja menee tarkoituksella tekemään juuri niitä. Valonkatkaisijan räpsyttäminen ja tiettyjen kaappien tyhjennys on hyvin muistissa ja kiellot myös. Kun kiellämme ja alamme lähestyä lasta hakeaksemme hänet pois kielletyn tekemisen äärestä alkaa hän räpsyttää katkaisijaa entistä kovempaa tahtia, että varmasti ehtii ennen kuin on pakko lopettaa. Välillä alkaa itseäänkin naurattamaan tuon pienen ihmisen toilailut.

Viime aikoina on siis mennyt kieltopainotteisemmaksi. Vaihehan tämäkin tietysti on. Iloinen ja hauska lapsi kaiken kaikkiaan. ap [/quote] Heh, meidän lapsi on samanlainen. Kohta 2-vuotias. Jos vaikka kaataa murot lattialle (syö ilman maitoa, natustelee kuivana), ja kiellän, niin alkaa äkkiä levittää muroja pitkin lattiaa hullunkiilto silmissä :D

[/quote]

Juuri kaikkea tuollaista. Itselläni on pokassa pitelemistä välillä.

ap