Lue keskustelun säännöt.
Riitelemättömyys koituu kohtalokseni
20.05.2015 |
Ymmärsin ongelmani vasta mieheni kautta. Aiemmin pystyin välttelemään konflikteja viimeiseen asti, mutta mieheni on niin kärkäs ja suorasanainen, että riitoja syntyy. En pysty lainkaan riitelemään. Kun tilanne etenee tarpeeksi, panikoin. En pysty hengittämään kunnolla, tärisen ja pahimmillaan itken hillittömästi. Tämä on lapsuuteni perua, jolloin sai jatkuvasti pelätä väkivaltaista äitiä. Piti olla hiljaa ja pois näkyvistä.
Olen vuosikausia yrittänyt selittää miehelleni, että pelkään kuollakseni huutamista, mutta kun saan kohtaukseni, mies suuttuu vain lisää. Hän haukluu minut hulluksi, uhkailee erolla, heittelee tavaroita ym. Välillä käy halaamassa ja kohta jatkaa suuttuistaan. Lapsuuteni kuvio toistuu.
Tilanteen ollessa päällä, hän vaatiiinua hoitoon, mutta kun muuten otan asian hän suorastaan kieltää. Pelkää että se vaikuttaa työpaikkoihin ja vakuutuksiin.
En oikein tiedä mitä tehdä.
Kommentit (24)
Ymmärrät kai itsekin, että miehesi käytös on vaarallista sinun mielenterveydellesi. Ei kyse ole siitä että sinä olet vääränlainen ja että sinä et osaa riidellä - sellainen on korkeintaan aggressiivisesti huutava miehesi, joka raivostuu pelkäävälle naiselle. Toivottavasti pystyt näkemään, että miehesi käytös ei ole normaalia. Siinä missä sinun kannattaisi saada apua ihan itsesi takia paniikkioireisiin (jotka ovat lapsuudenkokemustesi jäljiltä täysin ymmärrettäviä), niin myös miehesi tarvitsisi apua sen käsittelyyn miksi hiljainen, pelkäävä nainen herättää hänessä aggressiota ja väkivaltaista käytöstä. Mutta kuten jo sanoitkin, miehestäsi se on pelkkä vitsi. Toivottavasti miehesi väkivaltaisuus ei ikinä kohdistu sinuun tulevaisuudessakaan. Sillä nythän et tiedä, miten miehesi käyttäytyisi jos sinä "osaisit riidellä" eli puhuisit vastaan, kenties korottaisit ääntäsi. Entä jos miehesi raivoreaktio vain yltyisi?
Voit tuon oman avun hakemisen lisäksi yrittää joskus puhua miehesi kanssa kunnolla, silloin kun ei ole mikään riita menossa. Tai ehkä olet näin jo tehnytkin. Varsinkin jos näin on, mieti kunnolla myös sitä onko tuohon suhteeseen jääminen sinulle henkisesti ja fyysisesti terveellistä pidemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 15:32"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 08:54"]Ei sun nyt mitään kirjallista tuomiot tilastasi hyvänen aika tarvitse hankkia ja vakuutusyhtiölle mennä selittelemään! Mene yksityiseen hypnoterapiaan ja pyydä että keskitytään siihen että pystyt pysymään rauhallisena konfliktien aikana. Sä tiedostat jo mistä reaktio johtuu ja se on paljon. Nyt voit löytää uuden tavan reagoida tilanteessa. [/quote] olin jotenkin luullut että näistä menisi tieto jotakin kautta vakuutusyhtiöille esim henkivakuutusta varten. Yksityinen hypnoterapia kuulostaisi loistavalta, mutta on varmasti tyyris. Ap
[/quote]
Löytyy erihintaisia tekijöitä. Toiset käyvät siellä esim. helpottamassa karkinhimoa tai yrittäessään lopettaa tupakoinnin. Ei niistäkään mitään tietoa mihinkään mene. Älä pelkää, voit mennä sinne ihan rauhassa.
Jätin juuri miehen, joka ei osannut riidellä, eikä puhua tunteista. En kadu. Tulkitsin hänen käytöksensä välinpitämättömyydeksi ja yrittämishalun puutteeksi. Miespuolisen kaverinsa kanssa hän kyllä pystyi käsittelemään kaiken mikä olisi pitänyt käsitellä minun kanssani.
Ikinä hän ei puhunut taustastaan tai ehdottanut pariterapiaa. Lähinnä flirttaili muiden naisten kanssa tai rankaisi minua jollakin muulla tavoin, kun suutuin. Lopulta repesin lopullisesti. Koin että mies oli jopa sadistinen. Pahinta ehkä tässä oli se, että meillä oli käsittääkseni samankaltainen lapsuus ja olisin voinut auttaa, jos hän vain olisi antanut.
Jokatapauksessa Ap:n mies on eri juttu, koska Ap on selittänyt itseään ja ehdottanut jopa pariterapiaa. Jos minun mieheni olisi ollut samanlainen kuin Ap, olisi hyppinyt ja kiljunut riemusta. Itse tietysti ehdotin ja yritin kaikkea mahdollista.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:20"]Koituu myös anoppini kohtaloksi. Hän ei omasta mielestään riitele, mutta oikeasti hän pyrkii määräilemään toisia suutahtamalla sisäänpäin eli mököttämällä ja käyttämällä siten valtaansa yli muiden. Hän on niin arka, ettei uskalla tehdä niitä asioita elämässään joita tahtoisi, ja siksi käyttää aikansa joko matkimalla toisia tai pyrkien samaistumaan toisiin. Jos tämä ei onnistu niin mökötystä. En jaksa lukkoon meneviä ihmisiä, jotka vaativat toisia korjaamaan heikkouksiensa aiheuttamia tuskallisia tilanteita ja jotka eivät itse vastaa mistään isommasta asiasta ainakaan!
[/quote] tätä minäkin vihaan itsessäni. Olen ihan tossu. Pullotan vihani sisääni, ja tätä mies on minussa haukkunut mököttämiseksi. Pyrin aika ajoin puhumaan puolison kanssa epäkohdista, mutta kun se yltyy niin usein nuihin paniikki tilanteisiin, niin vähäpätöisimmissä asoissa en kertakaikkiaan aina jaksa puolustaa näkökantaani. Ap
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 08:12"]Hoitoon kannattaa mennä. Kyllä, se vaikuttaa vakuutuksiin, mutta paniikkihäiriön vaikutus on aika pieni (lähinnä henkivakuutuksen saaminen ja tietty mt-ongelmat rajataan pois sairausvakuutuksista) ja työhön hoito tai diagnoosi ei vaikuta. Sen sijaan ryöhösi vaikuttaa se, rttä dulla on sairaus, joka estää sua hoitamasta työtäsi kunnolla. En tarkoita, että siellä pitäisi huutaa ja räyhätä, mutta konfliktin välttely voi lamauttaa sut myös työelämässä tai saada sut kiertelemään asioita, jotka pitäisi hoitaa ripeästi pois edestä. Voi myös olla, että sun urakierto paranisi, kun et pelkäisi koko ajan.
hoidosta seuraa se, että alkaa pitää puolensa ja itsestään huolta ja hankkiutuu eroon epäterveistä suhteista. Voi olla, että suhde mieheesi on tällainen. Voi olla, että mieskin tietää sen, ja juuri siksi kieltää hoitoon menon aina riitojen välillä, aina silloin kun voisit sen oikeasti toteuttaa.
[/quote] kiitos neuvoista. Olin pelännyt että vaikutukset on isommat kohtauksen aikana minulla on itsetuhoisia ajatuksia, ja pelkään että saan jonkun diagnoosin, joka hankaloittaa elämää. Häpeän sitä että loisin huonoa mainetta myös muille. Niinkuin mies on riitojen aikana sanonut... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun tilanteeseesi, joskin meillä mies ei osaa riidellä ja minä raivoan hulluna. Miehen riitelemättömyys johtuu samoista asioista kuin sinulla, häntä on hakattu pienenä ja kotona ei ole saanut näyttää tunteitaan. Riitatilanteessa mies sulkeutuu kokonaan ja on kertonut, että kokee joskus fyysistä kipua ahdistuksen takia. Mies ei saa riidellessä sanottua mitään järkevää ja minä hermostun, koska minusta tuntuu, että miestä ei kiinnosta selvittää asioita ja hän ei ollenkan välitä miltä minusta tuntuu. Tämä siis johtuu myös siitä, että mies on riidan aikana ihan pokerinaamalla, ei itke, ei huuda, ei näytä surulliselta ja minusta tuntuu, että mies ei ota riidan aihetta tosissaan. Yleensä riitelenkin siis yksikseni riidat ja mies istuu apaattisena vieressä. Joskus jos riita yltyy todella pahaksi, mies sanooo, ettei jaksa enää lähtee ovesta ulos ja itse inhoan tilanteesta pakenemista yli kaiken. Tiedostamme kumpikin, mistä kaikki tämä johtuu, mutta silti kaavaa on vaikea muuttaa. Yleensä tilanne menee tähän tapaan: Minä olen harmistunut jostain, mies huomaa sen ja menee lukkoon eikä saa sanottua mitään fiksua, minä hermostun lisää ja alan huutaa, mies sulkeutuu kokonaan, minä alan itkeä ja luovutan ja riita jää selvittämättä.
Koituu myös anoppini kohtaloksi. Hän ei omasta mielestään riitele, mutta oikeasti hän pyrkii määräilemään toisia suutahtamalla sisäänpäin eli mököttämällä ja käyttämällä siten valtaansa yli muiden. Hän on niin arka, ettei uskalla tehdä niitä asioita elämässään joita tahtoisi, ja siksi käyttää aikansa joko matkimalla toisia tai pyrkien samaistumaan toisiin. Jos tämä ei onnistu niin mökötystä. En jaksa lukkoon meneviä ihmisiä, jotka vaativat toisia korjaamaan heikkouksiensa aiheuttamia tuskallisia tilanteita ja jotka eivät itse vastaa mistään isommasta asiasta ainakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 08:14"]Ei ole syytä riidellä riehua ja heitellä tavaroita, sinun ei tarvitse osata riidellä, parempi kun soitat poliisit paikalle hakemaan räyhääjän pois.
[/quote] tilanne ei vielä ole mennyt niin vakavaksi. Kun mies on todella vihainen hän saattaa heittää jonkun pehmeän esineen lujaa maahan tai ohitseni, paukauttaa pöytää ym. Purkaa turhautumistaan. Mutta se on minulle liikaa, ja kertakaikkiaan lamaannun pelosta. Ap
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 08:54"]Ei sun nyt mitään kirjallista tuomiot tilastasi hyvänen aika tarvitse hankkia ja vakuutusyhtiölle mennä selittelemään!
Mene yksityiseen hypnoterapiaan ja pyydä että keskitytään siihen että pystyt pysymään rauhallisena konfliktien aikana. Sä tiedostat jo mistä reaktio johtuu ja se on paljon. Nyt voit löytää uuden tavan reagoida tilanteessa.
[/quote] olin jotenkin luullut että näistä menisi tieto jotakin kautta vakuutusyhtiöille esim henkivakuutusta varten. Yksityinen hypnoterapia kuulostaisi loistavalta, mutta on varmasti tyyris. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:09"]Samaistun tilanteeseesi, joskin meillä mies ei osaa riidellä ja minä raivoan hulluna. Miehen riitelemättömyys johtuu samoista asioista kuin sinulla, häntä on hakattu pienenä ja kotona ei ole saanut näyttää tunteitaan. Riitatilanteessa mies sulkeutuu kokonaan ja on kertonut, että kokee joskus fyysistä kipua ahdistuksen takia. Mies ei saa riidellessä sanottua mitään järkevää ja minä hermostun, koska minusta tuntuu, että miestä ei kiinnosta selvittää asioita ja hän ei ollenkan välitä miltä minusta tuntuu. Tämä siis johtuu myös siitä, että mies on riidan aikana ihan pokerinaamalla, ei itke, ei huuda, ei näytä surulliselta ja minusta tuntuu, että mies ei ota riidan aihetta tosissaan. Yleensä riitelenkin siis yksikseni riidat ja mies istuu apaattisena vieressä. Joskus jos riita yltyy todella pahaksi, mies sanooo, ettei jaksa enää lähtee ovesta ulos ja itse inhoan tilanteesta pakenemista yli kaiken. Tiedostamme kumpikin, mistä kaikki tämä johtuu, mutta silti kaavaa on vaikea muuttaa. Yleensä tilanne menee tähän tapaan: Minä olen harmistunut jostain, mies huomaa sen ja menee lukkoon eikä saa sanottua mitään fiksua, minä hermostun lisää ja alan huutaa, mies sulkeutuu kokonaan, minä alan itkeä ja luovutan ja riita jää selvittämättä.
[/quote] hyvä kuulla tämäkin puoli! Olen ymmärtänyt että miehelläni on samoja ajatuksia. Minulla myös se "lievin" vaihe menee niin, että istun apaattisena (eli kauhusta jäykkänä) enkä reagoi. Vasta kun tilanne menee tarpeeksi pahaksi, hengitys on hankalaa, tärisen, ja pahimmillaan itken suorastaan ulvoen. Toistan samaa selviytymiskaavaa mitä lapsena, olen hiljaa ja näkymätön, kun tilanne ei mene ohi niin romahdan täysin.
Yritän kovasti koota itseäni kohtauksen aikana, mutta se paniikin ja pelon tunne on kertakaikkiaan lamaannuttava. Saatan saada itseni esim toistelemaan jotain fraasia ääneen, mutta muuten puhuminen tuntuu vaaralliselta, ja vastareaktiot uhkaavilta.
Olen sanonut miehelleni että ihan tosisaan pelkään, mutta kai se hänenkin silmiin vaikuttaa välinpitämättömältä. Olen myös ehdottanut pariterapiaa, mutta hän on ottanut sen vitsinä. Ap
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:19"]
Miksi pitää alkaa riidellä, jos on erimielisyyksiä? En ymmärrä. Erimielisyyksiä voi käsitellä myös riitelemättä. Mikä ihmeen autuaaksi tekevä taito se riitely on? Miksi pitäisi "osata" riidellä?
Minun kokemukseni mukaan ainoastaan ärsyttävät ihmiset huutavat ja räyhäävät ja purkavat kiihtymystään muihin.
[/quote] olen niin haaveillut että pystyisin terveellisesti ja turvallisesti riitelemään kumppanini kanssa. Eli puhumaan rauhallisesti asiat. Pitämään aikalisiä jos menee liian hankalaksi. Nyt tämä on vaan kaiken toiminnan lamaannuttavaa. Ja en arvosta mitään haukkumista ym nimittelyä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni myös paniikkihäiriö, ja kohtauksen laukaisee usein juuri riitely, huuto ja aggressiivinen käytös joltain taholta. Olen myös kasvanut pelon ilmapiirissä. Itse en siitä syystä ole suostunut suhteeseen miehen kanssa, joka ei osaa käsitellä ristiriitatilanteita keskustelemalla. Kohdalle sattuikin sitten nykyinen, joka ei huuda tai raivoa minulle - koskaan. Ja kun energiaa ei mene minun rauhoittelemiseeni, vaan voimme keskittyä itse ongelmaan, olemme kyenneet ratkomaan vaikeitakin tilanteita asiallisesti. Kokemuksesta voin sanoa, että suhde mieheen, joka huutaa ja haukkuu hulluksi (mitä et ole), ei tule kestämään. Tai jos tuleekin, olet pian enää surkea rätti alistettuna pelolle ja itseinholle. Miehesi on tyhmä, suoraan sanottuna.
Hoitoon kannattaa mennä. Kyllä, se vaikuttaa vakuutuksiin, mutta paniikkihäiriön vaikutus on aika pieni (lähinnä henkivakuutuksen saaminen ja tietty mt-ongelmat rajataan pois sairausvakuutuksista) ja työhön hoito tai diagnoosi ei vaikuta. Sen sijaan ryöhösi vaikuttaa se, rttä dulla on sairaus, joka estää sua hoitamasta työtäsi kunnolla. En tarkoita, että siellä pitäisi huutaa ja räyhätä, mutta konfliktin välttely voi lamauttaa sut myös työelämässä tai saada sut kiertelemään asioita, jotka pitäisi hoitaa ripeästi pois edestä. Voi myös olla, että sun urakierto paranisi, kun et pelkäisi koko ajan.
hoidosta seuraa se, että alkaa pitää puolensa ja itsestään huolta ja hankkiutuu eroon epäterveistä suhteista. Voi olla, että suhde mieheesi on tällainen. Voi olla, että mieskin tietää sen, ja juuri siksi kieltää hoitoon menon aina riitojen välillä, aina silloin kun voisit sen oikeasti toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole syytä riidellä riehua ja heitellä tavaroita, sinun ei tarvitse osata riidellä, parempi kun soitat poliisit paikalle hakemaan räyhääjän pois.
Ei sun nyt mitään kirjallista tuomiot tilastasi hyvänen aika tarvitse hankkia ja vakuutusyhtiölle mennä selittelemään!
Mene yksityiseen hypnoterapiaan ja pyydä että keskitytään siihen että pystyt pysymään rauhallisena konfliktien aikana. Sä tiedostat jo mistä reaktio johtuu ja se on paljon. Nyt voit löytää uuden tavan reagoida tilanteessa.
En tiedä mutta minun käy kateeksi tätä ap:n ongelmaa. Itselläni on päinvastainen ongelma, eli kiihdyn "nollasta sataan" hetkessä ja joskus menen raivosta niin sekaisin, että en yhtään tiedä mitä teen. Päässä naksahtaa. Olen usein miettinyt, että pystyisin ongelmitta vaikka tappamaan siinä kiihkossa, ja että on vain hyvää onnea ettei mitään vakavaa ole käynyt. Tässä auttaa se että olen onneksi pieni, 50-kiloinen nainen.
Mies on kerran huomannut toimineensa väärin, kun kohtauksen aikana riuhtaisi minulta vastausta, ja satutin itseni. Se on lähes ainut kerta kun hän on rauhoittunut kuin seinään, ja huomannut että on ollut liian agressiivinen minulle.
Onko kunnallisen kautta mahdollista päästä pariterapiaan, ja voiko se vaikuttaa vakuutuksiin yms? Ap
[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 09:10"]
Mies on kerran huomannut toimineensa väärin, kun kohtauksen aikana riuhtaisi minulta vastausta, ja satutin itseni. Se on lähes ainut kerta kun hän on rauhoittunut kuin seinään, ja huomannut että on ollut liian agressiivinen minulle. Onko kunnallisen kautta mahdollista päästä pariterapiaan, ja voiko se vaikuttaa vakuutuksiin yms? Ap
[/quote]
Ai pariterapia vaikuttaisi vakuutuksiin? Mieti nyt kaksi kertaa, vaikuttaako. Jos näin olisi, kuinka kukaan uskaltaisi pyytää edes kotiapua, kun vakuutusyhtiössä varmaan saisivat tietää ja päättelisivät, että perheessä on varmaan kaikilla mt-ongelma.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:09"]
Samaistun tilanteeseesi, joskin meillä mies ei osaa riidellä ja minä raivoan hulluna. Miehen riitelemättömyys johtuu samoista asioista kuin sinulla, häntä on hakattu pienenä ja kotona ei ole saanut näyttää tunteitaan. Riitatilanteessa mies sulkeutuu kokonaan ja on kertonut, että kokee joskus fyysistä kipua ahdistuksen takia. Mies ei saa riidellessä sanottua mitään järkevää ja minä hermostun, koska minusta tuntuu, että miestä ei kiinnosta selvittää asioita ja hän ei ollenkan välitä miltä minusta tuntuu. Tämä siis johtuu myös siitä, että mies on riidan aikana ihan pokerinaamalla, ei itke, ei huuda, ei näytä surulliselta ja minusta tuntuu, että mies ei ota riidan aihetta tosissaan. Yleensä riitelenkin siis yksikseni riidat ja mies istuu apaattisena vieressä. Joskus jos riita yltyy todella pahaksi, mies sanooo, ettei jaksa enää lähtee ovesta ulos ja itse inhoan tilanteesta pakenemista yli kaiken. Tiedostamme kumpikin, mistä kaikki tämä johtuu, mutta silti kaavaa on vaikea muuttaa. Yleensä tilanne menee tähän tapaan: Minä olen harmistunut jostain, mies huomaa sen ja menee lukkoon eikä saa sanottua mitään fiksua, minä hermostun lisää ja alan huutaa, mies sulkeutuu kokonaan, minä alan itkeä ja luovutan ja riita jää selvittämättä.
[/quote]
Miksi pitää alkaa riidellä, jos on erimielisyyksiä? En ymmärrä. Erimielisyyksiä voi käsitellä myös riitelemättä. Mikä ihmeen autuaaksi tekevä taito se riitely on? Miksi pitäisi "osata" riidellä?
Minun kokemukseni mukaan ainoastaan ärsyttävät ihmiset huutavat ja räyhäävät ja purkavat kiihtymystään muihin.