Riitelemättömyys koituu kohtalokseni

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 09:24"]

Ai pariterapia vaikuttaisi vakuutuksiin? Mieti nyt kaksi kertaa, vaikuttaako. Jos näin olisi, kuinka kukaan uskaltaisi pyytää edes kotiapua, kun vakuutusyhtiössä varmaan saisivat tietää ja päättelisivät, että perheessä on varmaan kaikilla mt-ongelma.

 
[/quote]
Olen varmaan liikaa uskonut miestä, kun hän on panikoinut vakuutuksista. Toivoisin vain että ongelmien hoito ei toisi lisää ongelmia. Täällä oli vasta ketju, jossa kauhisteltiin miten vuosia sitten hoidetut mt-ongelmat vaikuttivat vielä nykyään hoidon saantiin, ja potilasta ei välttämättä otettu tosissaan. Ap

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 07:44"]Itselläni myös paniikkihäiriö, ja kohtauksen laukaisee usein juuri riitely, huuto ja aggressiivinen käytös joltain taholta. Olen myös kasvanut pelon ilmapiirissä. Itse en siitä syystä ole suostunut suhteeseen miehen kanssa, joka ei osaa käsitellä ristiriitatilanteita keskustelemalla. Kohdalle sattuikin sitten nykyinen, joka ei huuda tai raivoa minulle - koskaan. Ja kun energiaa ei mene minun rauhoittelemiseeni, vaan voimme keskittyä itse ongelmaan, olemme kyenneet ratkomaan vaikeitakin tilanteita asiallisesti. Kokemuksesta voin sanoa, että suhde mieheen, joka huutaa ja haukkuu hulluksi (mitä et ole), ei tule kestämään. Tai jos tuleekin, olet pian enää surkea rätti alistettuna pelolle ja itseinholle. Miehesi on tyhmä, suoraan sanottuna.
[/quote]kiitos! Rauhoittaa mieltä kuulla vastaavista kokemuksista. Minustakin tuntuu että jos mies vaan rauhottuisi, osaisin ehkä itsekin rauhoittua takaisin. Mutta nyt lyömme vain vettä toistemme myllyyn. Olen aiemminkin jo ajatellut että olen muista poikkeava ja vääränlainen, ja kun mies hokee sitä kesken pahimman paniikin, niin jälkeenpäinkin on hankala ajatella muuta. Ap

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:49"]Ymmärrät kai itsekin, että miehesi käytös on vaarallista sinun mielenterveydellesi. Ei kyse ole siitä että sinä olet vääränlainen ja että sinä et osaa riidellä - sellainen on korkeintaan aggressiivisesti huutava miehesi, joka raivostuu pelkäävälle naiselle. Toivottavasti pystyt näkemään, että miehesi käytös ei ole normaalia. Siinä missä sinun kannattaisi saada apua ihan itsesi takia paniikkioireisiin (jotka ovat lapsuudenkokemustesi jäljiltä täysin ymmärrettäviä), niin myös miehesi tarvitsisi apua sen käsittelyyn miksi hiljainen, pelkäävä nainen herättää hänessä aggressiota ja väkivaltaista käytöstä. Mutta kuten jo sanoitkin, miehestäsi se on pelkkä vitsi. Toivottavasti miehesi väkivaltaisuus ei ikinä kohdistu sinuun tulevaisuudessakaan. Sillä nythän et tiedä, miten miehesi käyttäytyisi jos sinä "osaisit riidellä" eli puhuisit vastaan, kenties korottaisit ääntäsi. Entä jos miehesi raivoreaktio vain yltyisi?

Voit tuon oman avun hakemisen lisäksi yrittää joskus puhua miehesi kanssa kunnolla, silloin kun ei ole mikään riita menossa. Tai ehkä olet näin jo tehnytkin. Varsinkin jos näin on, mieti kunnolla myös sitä onko tuohon suhteeseen jääminen sinulle henkisesti ja fyysisesti terveellistä pidemmän päälle.
[/quote] kiitos! Melkein itkin kun luin tekstisi. Olen vuosikaudet kuunnellut ja uskotellut myös itselleni, että käyttäydyn väärin ja minun pitäisi muuttua. Se on tuonut lisä stressiä kohtaukseen, kun en saakaan itseäni hillittyä ja lopetettua pelkäämästä.
Taas vasta oli kohtaus, jolloin mies hoki että meidän täytyy keskustella asiat halki, hankkia minut hoitoon, ja miettiä parisuhdettamme ja tulevaisuuttamme. Kun tilanne oli rauhoittunut ja tunsin tarpeeksi turvalliseksi jotta voisin puhua, niin mies käänsi takkinsa.
Sanoin että etsin itselleni terapiaa, mies suorastaan kielsi, olen kuulemma ihan terve. Ehdotin että parannetaan parisuhdettamme ja mennään pariterapiaan, ja hän taas kielsi että mitään ongelmaa on. Yritin keskustella ja sanoa että myös hänen toimintansa on väärää, mutta mies vain sulki korvansa asialle ja yritti kääntää sen niin, että vain minä olen toiminut väärin.
Tuntuu niin turhauttavalta. Mies kieltää ongelmat ja hoidot ja sama meno jatkuu. Ap

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:57"]Jätin juuri miehen, joka ei osannut riidellä, eikä puhua tunteista. En kadu. Tulkitsin hänen käytöksensä välinpitämättömyydeksi ja yrittämishalun puutteeksi. Miespuolisen kaverinsa kanssa hän kyllä pystyi käsittelemään kaiken mikä olisi pitänyt käsitellä minun kanssani. 

Ikinä hän ei puhunut taustastaan tai ehdottanut pariterapiaa. Lähinnä flirttaili muiden naisten kanssa tai rankaisi minua jollakin muulla tavoin, kun suutuin. Lopulta repesin lopullisesti. Koin että mies oli jopa sadistinen. Pahinta ehkä tässä oli se, että meillä oli käsittääkseni samankaltainen lapsuus ja olisin voinut auttaa, jos hän vain olisi antanut. 

Jokatapauksessa Ap:n mies on eri juttu, koska Ap on selittänyt itseään ja ehdottanut jopa pariterapiaa. Jos minun mieheni olisi ollut samanlainen kuin Ap, olisi hyppinyt ja kiljunut riemusta. Itse tietysti ehdotin ja yritin kaikkea mahdollista.
[/quote] voi hitsi. ): onko pariterapialla muka niin huono stigma, että sinne ei suostuta? Vaikka muuten pystyttäisiin pelastamaan parisuhde ja korjaamaan väärinkäsitykset? Onneksi tunsit oman arvosi ja jätit miehen. Itse elättelen vielä toiveita, että mies suostuisi terapiaan.
Hän on niin kovasti puhunut, että mitään suurempaa emme yhteiseloltamme voi suunnitella, kun minä olen tällainen. Tiedän että hän varmasti pelkää terapiaa, niin minäkin, mutta haluan välimme kuntoon, ja tämä olisi ratkaiseva tekijä siihen! Ap