Lue keskustelun säännöt.
Kerron nyt elämästäni, jotta teillä muilla olisi parempi olla
12.06.2015 |
Ulospäin se näyttää varmasti hyvältä, ja miksi minä kenellekään tästä kertoisinkaan. Koti on nätti ja siisti. Lapset tavallisia lapsia, nätisti puettuja. Mies on hyvä ja käy töissä ja saa kohtuu hyvää palkkaa. On mummu ja vaari ja joskus jopa lapsivapaata.
Mutta minä. Minä olen alkoholistiäidin tyttö, jolla ei ole äitiin mitään välejä. Isällä on uusi vaimo ja vaimolla lapset, joihin en ole onnistunut luomaan mitään suhdetta. Isä ja vaimo elävät omaa elämäänsä eivätkä juuri ota yhteyttä. Lapset eivät ole käyneet heillä kylässä kertaakaan. Suvut ovat etäisiä eikä sisaruksia ole. Isovanhemmista vain yksi on elossa, asuu kaukana eikä muista minua jos soitan joskus. Ystäviä ei ole. Ei lapsuudenaikaisia, ei koulusta jääneitä, ei ketään. On muutama kaveri, mutta ei ketään joka lähtisi elokuviin tai konserttiin tai syömään.
Olen ihan totaalisen yksin. Kaikki on miehen tai mieheltä: isovanhemmat ja suku on miehen. Rahat on mieheltä. Mitään en olisi saanut ilman häntä. Ulkomaanmatkan maksaa mies. Lasten hyvät puoletkin on kuulemma peritty häneltä. Lapset jopa näyttävät enemmän mieheltä kuin minulta. Minulla ei ole heille paljoa tarjottavaa: ei isovanhempia, ei perintöä, ei tätejä, ei setiä, ei sukumökkejä, ei mitään.
Itse olen ollut masentunut lapsesta lähtien. Koulut on käymättä. Olen lihava, olen huono hampainen. Olen täynnä arpia ja olen nykyään ruma. Minulla ei ole unelmia. Toivon, että osaisin kasvattaa lapseni mutta jos mietii tilastoja, ei heillä minun taustan takia valoisaa tulevaisuutta kyllä ole.
En itse osaa juuri muuta kuin siivota ja tehdä ruokaa. Koulussa en ole pärjännyt, ja tärkeimmissä aineissa olen surkea. En oikeastaan tiedä edes miksi elän täällä. En jaksaisi enää kuunnella muiden elämistä ja unelmista joita he saavuttavat. Ja siitä, miten jonkun äiti ottaa lapset tai jonkun toisen äiti vie tyttärensä museoon ja syömään. Minun äitini soittaa kerran vuodessa kännissa ja haukkuu minut. En jaksaisi kuunnella, kuinka toisia kutsutaan mökeille ja juhannuksen viettoon. En vaan jaksa enää.
Toivottavasti osaatte arvostaa vanhempianne, sukuanne, tukiverkkojanne, ystäviänne. Minulla ei ole mitään näistä. Toivottavasti olette ylpeitä, jos olette valmistuneet ammattiin tai teillä on joku tutkinto. Minulla ei. Toivottavasti osaatte nauttia, jos miehenne hemmottelee teitä tai tuntee seksuaalista halua teitä kohtaan. Minun mieheni ei halua seksiä kanssani. Pian hän lähtee ja löytää uuden ja minä varmaan lopetan elämäni siihen.
Kommentit (33)
:\ pahin virheesi on verrataelämääsi muiden elämään,oli sitten huonompi tai parempi. Miksi et aloita uutta harrastusta tai keksi itsellesi jokin uusi intohimo. Olen kyllä nähnyt paljon pahempiakin tapauksia. Ala elämään itseäsi varten, et tarvitse muita. Lopeta sääliminen ja aloita uusi elämä. Sinulla on perhe ja rahaa. Minulla on mies joka hakkaa, en saa lapsia, minulla ei ole rahaa.......lopeta se itsesääli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:32"]
:\ pahin virheesi on verrataelämääsi muiden elämään,oli sitten huonompi tai parempi. Miksi et aloita uutta harrastusta tai keksi itsellesi jokin uusi intohimo. Olen kyllä nähnyt paljon pahempiakin tapauksia. Ala elämään itseäsi varten, et tarvitse muita. Lopeta sääliminen ja aloita uusi elämä. Sinulla on perhe ja rahaa. Minulla on mies joka hakkaa, en saa lapsia, minulla ei ole rahaa.......lopeta se itsesääli!
[/quote]
Ei niitä niin vain keksitä.
Kiitos yrityksestä, mutta ei toimi, sulla on asiat niin paljon paremmin kuin minulla. No, mulla on ns tutkinto...
rakenna itsellesi ihan uudet haaveet. Ne voi olla vaikka että saat rakennettua lapsiisi suhteen joka kestää aikuisuudessakin. Sinun sukusi on sinut hylännyt, nyt olet luonut itsellesi uuden suvun. Nauti siitä, panosta niihin asioihin jotka osaat. Että perheellä on lämmin ruoka edessä kun tulevat kotiin, että heillä on joku joka välittää ja kuuntelee. Siinä sitä on ihmiselle syy elämään!
Ja hakeudu terapiaan. Miehesi varmaan ahdistuu huonosta itsetunnostasi, arvosta itseäsi, niin muutkin voivat arvostaa sinua. Sinulla on ympärilläsi monta ihmistä joille olet tärkeä, moni vaihtaisi osia kanssasi :)
Ole ylpeä siitä että olet hyvä äiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sinua. Mutta tiedätkö, sulla on ne lapset. Ja ihan oikeasti, sinä olet lapsillesi korvaamaton, rakas ja ainoa äiti. Sinua tarvitaan vielä pitkään.
Saisitkohan jostain keskusteluapua? Ehdit vielä muuttaa elämääsi monella tapaa, jos vain löytäisit keinoja ja energiaa siihen. Äitisi on pilannut lapsuutesi, mutta loppuelämääsi hänen ei tarvitse pilata. Kaikkea hyvää sinulle!
Harrastus, löydä itsellesi joku harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:35"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:32"]
:\ pahin virheesi on verrataelämääsi muiden elämään,oli sitten huonompi tai parempi. Miksi et aloita uutta harrastusta tai keksi itsellesi jokin uusi intohimo. Olen kyllä nähnyt paljon pahempiakin tapauksia. Ala elämään itseäsi varten, et tarvitse muita. Lopeta sääliminen ja aloita uusi elämä. Sinulla on perhe ja rahaa. Minulla on mies joka hakkaa, en saa lapsia, minulla ei ole rahaa.......lopeta se itsesääli!
[/quote]
Ei niitä niin vain keksitä.
[/quote] .... ??? Sitten pitää kokeilla ! Negatiivinen suhtautuminen asioihin paistaa läpi. Aina voi kokeilla uutta
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:36"]
rakenna itsellesi ihan uudet haaveet. Ne voi olla vaikka että saat rakennettua lapsiisi suhteen joka kestää aikuisuudessakin. Sinun sukusi on sinut hylännyt, nyt olet luonut itsellesi uuden suvun. Nauti siitä, panosta niihin asioihin jotka osaat. Että perheellä on lämmin ruoka edessä kun tulevat kotiin, että heillä on joku joka välittää ja kuuntelee. Siinä sitä on ihmiselle syy elämään!
Ja hakeudu terapiaan. Miehesi varmaan ahdistuu huonosta itsetunnostasi, arvosta itseäsi, niin muutkin voivat arvostaa sinua. Sinulla on ympärilläsi monta ihmistä joille olet tärkeä, moni vaihtaisi osia kanssasi :)
Ole ylpeä siitä että olet hyvä äiti!
[/quote]
Minä voin kyllä pitää huolta muista, mutta pointti onkin, että kuka pitää huolen minusta? Sellaista ei ole. Minulla on elämässä turvaton olo. Tiedän, että mitä vain voi käydä ja että kun käy, olen totaalisen yksin sen kanssa. Se estää nauttimasta tästä päivästä. Minä todella suren, että en osaa ylläpitää ystävyyssuhteita ja että vanhempani eivät välitä. Se tuntuu pahalta.
Minä voin pitää huolen, ruokita ja kuunnella ja välittää, mutta entä minä itse? Puhunko peilikuvalle ja teen itselleni ruokaa ja kirjoitan päiväkirjaan huoleni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, päiväkirja alkuun ainakin toimii. Sitten opettelet luomaan suhteita ja ylläitämään niitä.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:40"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:36"]
rakenna itsellesi ihan uudet haaveet. Ne voi olla vaikka että saat rakennettua lapsiisi suhteen joka kestää aikuisuudessakin. Sinun sukusi on sinut hylännyt, nyt olet luonut itsellesi uuden suvun. Nauti siitä, panosta niihin asioihin jotka osaat. Että perheellä on lämmin ruoka edessä kun tulevat kotiin, että heillä on joku joka välittää ja kuuntelee. Siinä sitä on ihmiselle syy elämään!
Ja hakeudu terapiaan. Miehesi varmaan ahdistuu huonosta itsetunnostasi, arvosta itseäsi, niin muutkin voivat arvostaa sinua. Sinulla on ympärilläsi monta ihmistä joille olet tärkeä, moni vaihtaisi osia kanssasi :)
Ole ylpeä siitä että olet hyvä äiti!
[/quote]
Minä voin kyllä pitää huolta muista, mutta pointti onkin, että kuka pitää huolen minusta? Sellaista ei ole. Minulla on elämässä turvaton olo. Tiedän, että mitä vain voi käydä ja että kun käy, olen totaalisen yksin sen kanssa. Se estää nauttimasta tästä päivästä. Minä todella suren, että en osaa ylläpitää ystävyyssuhteita ja että vanhempani eivät välitä. Se tuntuu pahalta.
Minä voin pitää huolen, ruokita ja kuunnella ja välittää, mutta entä minä itse? Puhunko peilikuvalle ja teen itselleni ruokaa ja kirjoitan päiväkirjaan huoleni?
[/quote] Hanki mies joka rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et yritä olla onnellinen siitä mitä sinulla on, vaan suret jotakin, mitä sinulla ei ole? Kuulostaa, että kannat mukanasi turvatonta lapsuutta lasin varjossa.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:32"]:\ pahin virheesi on verrataelämääsi muiden elämään,oli sitten huonompi tai parempi. Miksi et aloita uutta harrastusta tai keksi itsellesi jokin uusi intohimo. Olen kyllä nähnyt paljon pahempiakin tapauksia. Ala elämään itseäsi varten, et tarvitse muita. Lopeta sääliminen ja aloita uusi elämä. Sinulla on perhe ja rahaa. Minulla on mies joka hakkaa, en saa lapsia, minulla ei ole rahaa.......lopeta se itsesääli!
[/quote]
Jaksat sentään siivota. Mä en jaksa vaan elän läävässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:41"]
Joo, päiväkirja alkuun ainakin toimii. Sitten opettelet luomaan suhteita ja ylläitämään niitä.
[/quote]
Opettelen koko ajan! Tätä ihmiset ei varmaan ymmärrä edes. Olen koko ajan jollain tavalla mukana jossain, mutta aina ja ikuisesti jotenkin ulkopuolella. Olen harrastanut, olen yrittänyt. En minä istu kotona yksin murehtimassa. Minä vien lapsia leikkipuistoihin ja nyt harrastukseen, minä olen mukana yhdistyksessä, keväällä vaalikampanjassa, minä yritän ja yritän. Ja yritän, etten yritä liikaa.
Mutta tämä suru ei mene pois, se vahvistuu päivä päivältä.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:36"]
rakenna itsellesi ihan uudet haaveet. Ne voi olla vaikka että saat rakennettua lapsiisi suhteen joka kestää aikuisuudessakin. Sinun sukusi on sinut hylännyt, nyt olet luonut itsellesi uuden suvun. Nauti siitä, panosta niihin asioihin jotka osaat. Että perheellä on lämmin ruoka edessä kun tulevat kotiin, että heillä on joku joka välittää ja kuuntelee. Siinä sitä on ihmiselle syy elämään!
Ja hakeudu terapiaan. Miehesi varmaan ahdistuu huonosta itsetunnostasi, arvosta itseäsi, niin muutkin voivat arvostaa sinua. Sinulla on ympärilläsi monta ihmistä joille olet tärkeä, moni vaihtaisi osia kanssasi :)
Ole ylpeä siitä että olet hyvä äiti!
[/quote]
Minä voin kyllä pitää huolta muista, mutta pointti onkin, että kuka pitää huolen minusta? Sellaista ei ole. Minulla on elämässä turvaton olo. Tiedän, että mitä vain voi käydä ja että kun käy, olen totaalisen yksin sen kanssa. Se estää nauttimasta tästä päivästä. Minä todella suren, että en osaa ylläpitää ystävyyssuhteita ja että vanhempani eivät välitä. Se tuntuu pahalta.
Minä voin pitää huolen, ruokita ja kuunnella ja välittää, mutta entä minä itse? Puhunko peilikuvalle ja teen itselleni ruokaa ja kirjoitan päiväkirjaan huoleni?
[/quote]
Lopeta tuo itsesäälinen ruikutus, aikuinen ihminen. Ei muinullakaan ole vanhempia, ovat kuolleet ollessani aika nuori ja muut sukulaiset eivät kauheasti välitä. Mutta oma perhe on tärkeä ja olemalla avoin saa ystäviäkin. Surkuttelemalla itseäsi saat tehdä sitä lopun ikääsi. La kuntoilemaan ja harrastamaan, sitä kautta itsetuntosi paranee ja saat ystäviä ja muuta hyvää elämääsi. Se on iha turha surkutella jotain vanhempia, se aika meni jo, et ole enää lapsi. Ota vastuu omasta hyvinvoinnistasi nyt.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:36"]
rakenna itsellesi ihan uudet haaveet. Ne voi olla vaikka että saat rakennettua lapsiisi suhteen joka kestää aikuisuudessakin. Sinun sukusi on sinut hylännyt, nyt olet luonut itsellesi uuden suvun. Nauti siitä, panosta niihin asioihin jotka osaat. Että perheellä on lämmin ruoka edessä kun tulevat kotiin, että heillä on joku joka välittää ja kuuntelee. Siinä sitä on ihmiselle syy elämään!
Ja hakeudu terapiaan. Miehesi varmaan ahdistuu huonosta itsetunnostasi, arvosta itseäsi, niin muutkin voivat arvostaa sinua. Sinulla on ympärilläsi monta ihmistä joille olet tärkeä, moni vaihtaisi osia kanssasi :)
Ole ylpeä siitä että olet hyvä äiti!
[/quote]
Minä voin kyllä pitää huolta muista, mutta pointti onkin, että kuka pitää huolen minusta? Sellaista ei ole. Minulla on elämässä turvaton olo. Tiedän, että mitä vain voi käydä ja että kun käy, olen totaalisen yksin sen kanssa. Se estää nauttimasta tästä päivästä. Minä todella suren, että en osaa ylläpitää ystävyyssuhteita ja että vanhempani eivät välitä. Se tuntuu pahalta.
Minä voin pitää huolen, ruokita ja kuunnella ja välittää, mutta entä minä itse? Puhunko peilikuvalle ja teen itselleni ruokaa ja kirjoitan päiväkirjaan huoleni?
[/quote]
No mitä? Minulla menee niin sanotusti ihan hyvin, mutta tiedän, että tosipaikan tullen en saisi mitään apua vaan itse pitäisi pärjätä. Mies ei viime kädessä tue, sisarelta ja vanhemmilta en edes pyytäisi eikä minulla ole niin läheisiä ystäviä. Tuo viimeksi mainittu on kyllä oma vikani, olen kauhean huono pitämään yhteyttä ystäviin. Et varmasti ole ainoa lajissasi.
Keskity siihen mitä sinulla on!
Mitä sitten jos mies on kaiken hyvän takana? Hän on sen sinulle tahtonut antaa!
Oletko ajatellut että joku voi kadehtia teidän elämää? Joku jonka elämää itse kadehdit!
Joka perheessä on ongelmia jossain vaiheessa elämää. Ei kaikki kerro ongelmiaan muille.
Elämäsi on juuri niin kurjaa kuin itse sen ajattelet olevasi. Kai minullakin olisi jos ajattelisin kaiken negatiivisesti ja velloisin itsesäälissä oikein ruokkien huonoa oloa!
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:47"][quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 14:36"]
rakenna itsellesi ihan uudet haaveet. Ne voi olla vaikka että saat rakennettua lapsiisi suhteen joka kestää aikuisuudessakin. Sinun sukusi on sinut hylännyt, nyt olet luonut itsellesi uuden suvun. Nauti siitä, panosta niihin asioihin jotka osaat. Että perheellä on lämmin ruoka edessä kun tulevat kotiin, että heillä on joku joka välittää ja kuuntelee. Siinä sitä on ihmiselle syy elämään!
Ja hakeudu terapiaan. Miehesi varmaan ahdistuu huonosta itsetunnostasi, arvosta itseäsi, niin muutkin voivat arvostaa sinua. Sinulla on ympärilläsi monta ihmistä joille olet tärkeä, moni vaihtaisi osia kanssasi :)
Ole ylpeä siitä että olet hyvä äiti!
[/quote]
Minä voin kyllä pitää huolta muista, mutta pointti onkin, että kuka pitää huolen minusta? Sellaista ei ole. Minulla on elämässä turvaton olo. Tiedän, että mitä vain voi käydä ja että kun käy, olen totaalisen yksin sen kanssa. Se estää nauttimasta tästä päivästä. Minä todella suren, että en osaa ylläpitää ystävyyssuhteita ja että vanhempani eivät välitä. Se tuntuu pahalta.
Minä voin pitää huolen, ruokita ja kuunnella ja välittää, mutta entä minä itse? Puhunko peilikuvalle ja teen itselleni ruokaa ja kirjoitan päiväkirjaan huoleni?
[/quote]
No mitä? Minulla menee niin sanotusti ihan hyvin, mutta tiedän, että tosipaikan tullen en saisi mitään apua vaan itse pitäisi pärjätä. Mies ei viime kädessä tue, sisarelta ja vanhemmilta en edes pyytäisi eikä minulla ole niin läheisiä ystäviä. Tuo viimeksi mainittu on kyllä oma vikani, olen kauhean huono pitämään yhteyttä ystäviin. Et varmasti ole ainoa lajissasi.
[/quote]
Oletko koskaan jutellut tai lukenut aikuisten alkoholistien lasten sielunelämästä? Kannattaisi, jotta ymmärtäisit itseäsi vähän paremmin. Kovin tutulta kuulostaa tuo ulkopuolisuuden tunne, tunne, että pitää pärjätä yksin, turvaton olo...
Toivottavasti mies ei korosta että hän on kaikki mitä sinulla on.. Siivoaminen ja kodinhoito, kun sen tekee hyvin on arvostettavaa.
Olen kokenut ystävät enimmäkseen rasittaviksi, mielestäni on epänormaalia kun monille ystävät ovat tärkeämpiä kuin oma perhe.
Hanki joku harrastus josta et miehelle kerro. Ala säästää rahaa.
:(
Ei minulla ole sen parempi olla, kun tiedän, että jollain vieraalla ihmisellä on noin paha olla. Toivon sulle paljon hyvää.