hhhhhhh(Haahujen kesäkuu)hhhhhhhhhhhh

miksi ihmeessä tää palsta tekee tota joka helvetin kerta? Noh, eipä ollu mitään ihmeellistä...

Saman ikäisiä siis ollaan, eli kyllä sä ehdit niitä lapsia koittaa tauonkin jälkeen jos vaan halua on. En usko sun munisten vielä eläkkeelle yrittävän :) Kiva jos saat serkusta seuraa. Toivottavasti lähtis tosiaan hyvin tyhjentymään, harmi kun siihen(kään) ei voi itse kauheasti vaikuttaa. Siideri tai pari ei varmastikaan ole huono idea ;) Sun mies kuulostaa tosi huolehtivalta, ehkä hänen on vaan vaikeampi tajuta ettet halua heti alkaa uudelle kierrokselle. Miehet kun kuitenkin eri tavalla raskauden tuntevat kuin naiset jotka tekevät hommaa kirjaimellisesti joka solullaan.



Meillä on tämä lapsi-asia jäänyt vähän myöhempään vaikka pitkään ollaankin yhdessä oltu. Ensin mä opiskelin ja mies pohti hanttihommia tehdessään mitä haluaa isona tehdä, ja sitten hän meni opiskelemaan. Ei olla opiskelijatalouteen vauvaa haluttu kun on nähty mitä se voi olla, nyt kun mies on vuodenvaihteessa valmistumassa niin tilanne on jo parempi. Vielä kun saisi oman laln töitä...



Jennuli

ja isot voimahalit! Ja älähän vielä mitään iästä huolehdi! Täällä se 30v on ens kuun alussa ihan totta ja varmasti vielä tämänkin jälkeen tehdään lisää lapsia, tai niitä ainakin toivotaan. Ja mullahan niitä km:ja onkin ollut. Ja varmasti vielä tulee olemaan. Mutta en aio siitä lannistua jatkossakaan. Minusta on hyvä tiedostaa että mulla on se jokin vika että raskaudet ei tosiaan aina onnistu. Mutta näköjään sitten aina välillä ne onnistuu.

Pidät vaikka nyt mukavan tauon tästä hommasta ja toivut hyvin, niin sitten se toivo onnistumumisestakin taas palaa. Tiedän kyllä kuinka lannistunut olo on monen km:n jälkeen. Mun ainakin olisi viimeksi tehnyt mieli heittää hanskat kokonaan tiskiin koko jutun kanssa, mutta tässä nyt ollaan eikä tasan enää kaduta että jatkettiin vaan sitkeästi yritystä :)



Omanapa. Juu nyt ei kyllä voi erehtyä enää näistä liikkeistä, sellainen möyrintä oli eilen illallakin masussa että oikein nauratti :D Doppleriakin hutki sellaisella voimalla ja muutenkin liikkuin kovasti :) Masu kasvaa kovalla vauhdilla, pistäisin siitä kuvaa mutta en löydä sitä johtoa meidän kameraan :(



Hermione & Baby-J rv 14+1

Tuo on kyllä niin hanurista tuo tilanne, mutta niinkuin Jennuli sanoi, kyllä se menee kuitenkin ohi. Minun ihana sisko sanoi keskenmenon jälkeen mulle, että elämässä on vaan niitä suruja, jotka on pakko surra. Että vaikka joka ikinen solu ruumiissa sanois, että tämä suru on liian iso eikä se mahdu minuun, niin ei auta, se on otettava vastaan ja surtava pois. Ja sitten jossain välissä huomaa, ettei se enää paina niin paljon.

Tosi harmi, ettei mies voi olla sun kanssa nyt, tahtoisitte varmasti molemmat tukea toisianne. Mutta älä heitä vielä hanskoja tiskiin uuden raskauden suhteen, ota vain aikalisä ja mieti sitten uudestaan! Voimaa tyhjennykseen ja kaikkeen tulevaan. Tule toki tänne parkumaan heti jos siltä tuntuu.



Ittelleni kuuluu semmoista, että sain raskausdiabetes-diagnoosin ilmeisesti. :O Olin rasituksessa toissapäivänä, ja eilen soitin tuloksia. Arvoista kaksi oli poikkeavat, eli se eka mittaus oli 5,6 kun pitäis olla 5,3 tai alle, ja tokakin oli ollut liian korkea. Kolmannessa oli laskenut taas normaalitasolle. Terkka ei suostunut juttelemaan (kiire?) asiasta enempää puhelimessa, kun mulla on ensi viikolla kuitenkin neuvola. Ensin se ei haitannut, mutta sitten alkoi päässä pyöriä ties mitkä kauhuskenaariot ja tuntui, että oon ihan huono koti meidän lapselle. Mulla on suvussa molemmilla puolilla diabetesta ja myös siskolla raskausdiabetesta. Että sinänsä ei ihme jos ittelläkin arvot vähän raskaudessa heittää.. Tosin tänä aamuna ja eilen sitten iltapäivällä mitatessa oli arvot ihan oikeat. Mies kun on ykköstyypin diabeetikko, niin hällä on mittari jota lainaan. Että ehkä tässä ei ole niiiiin suurta hätää..



Olen vaan muutenkin niin pienikokoinen (154cm) ja kapea malliltani, että muutenkin olen pelännyt lapsen ulosmahtumista, ja nyt jos siitä tulee vielä joku megakokoinen sokerilapsi.. Huoh. Näin yöllä unia, joissa oli epämuodostuneita naisia raskaana, ja heidän kehonsa oli huonoja raskaudelle ja raskaudet meni kesken. Kuuluin unessa siihen joukkoon.



Virvam, melodramaattinen unennäkijä. 26+5

Kakkosen synttärit käynnistyneet ihan mukavasti, nyt on pieni väli vieraiden tulemisessa niin piipahdin lukemaan kuulumisia:)

MIRABEL, voisin kirjoittaa ihan saman mitä HERMIONE kirjoitti, tosin itse meinasin myös lannistua kolmannen km jälkeen (kun tulivat vielä peräkkäin, ilman yhtään väleissä onnistunutta raskautta), mutta onneksi tämä raskaus tuli heti viimeisen tyhjentymisen jälkeen tavallaan yllätyksenä, ettei ehtinyt antaa ns.tauolle ajatusta sen kummemmin. Mutta kolmikymppinen on yhä senverran nuori, ettei pieni aikalisä vanhenna liikaa kuitenkaan. Joskus sen vain tarvitsee. MIRABEL pähkäili myös meinaakohan eka tyhjennyspilleri jo tyhjätä kohdun kokonaan, itselläni tässä viimeisessä tyhjentymisessä riitti tuo eka tabletti, tyhjeni rytinällä edeltävänä yönä kun olisi aamulla ollut osastolle paluu toiseen vaiheeseen. Mutta ekassa tyhjentymisessä 11/07 ei oikein lähtenyt tyhjentymään edes toisesta vaiheesta, vaan valuin pitkään milloin minkäkin verran, kokonaisuudessaan meni peräti kuukauden päivät vuotelussa. Tää viimeinen vuosi rajusti sen yhden yön, sitten tiputteli enää 2vrk ja loppui täysin. Eli ei sekään aina mene ihan samalla tavalla edes samalla henkilöllä:/ Mut lienee merkitystä silläkin, onko jo vuoto alkanut ennen tablettia vai onko keskeytynyt km ilman vuotoa, luonnollisesti mullakin tuo kuukauden vuotanut oli keskeytynyt km ja nopea tyhjennys kun olin jo vuodellut pari vrk ennen tablettia. No jaa, nyt selostan vaan omia kokemuksia, noihan tosiaan on yksilöllisiä miten menee itse kenelläkin.

Mutta nyt jatkamaan 8v-synttäreitä, jaksamisia kaikille!



*Helene 19+1*

että näin kävi taas. Virvan tekstiä lukiessa tuli itku silmään enkä osaa yhtään paremmin asiaa ilmaista. Sanattomaksi vetää.

Ikää sulla ei todellakaan ole liikaa, joten tauko tuskin haittaa ollenkaan. Eikä ne sun munikset nyt kuitenkaan eläkkeellä ole. Itsekin nyt vasta esikoista odotan ja ikää on jo se maagiset 30... tää yritys on aloitettu kaks vuotta sitten ja väliin mahtui ne perättäiset km:t, mutta jokainen tietää omat voimavaransa parhaiten itse. Voimia teille tähän elämänvaiheesee.



Omaan napaan... huisketta ja hellettä. Joku aina välillä muistuttaa olemassaolostaan ja pyörii niin vimmatusti ;) Tosin iso osa päivää menee hiljaiselossa vielä tuolla navan alla. Iltaisin möykkää enemmälti kun on aikaa oikein kuulostella. Olen kuitenkin vieläkin dopplerilla tarkistellut, hermoheikko kun olen. Ihana huomata että vauva nousee päivä päivältä ylemmäs ja sykkeet kuuluu jo ihan navan alapuolelta. Ihan vasta sykeäänet oli niin alhaalla tuolla karvotuksen reunalla. Ja ihan selvästi tyyppi kasvaa kun sykeäänet kuuluu laajemmalla alalla eikä tarvi anturan olla tasan oikealla kohdalla kuullakseen jotain.



Mattoja olen tällä viikolla pessyt ja täytyy sanoa, että tymästä päästä kärsii koko ruumis. Selkä on sitte ihan viimosiaan vetelevä tällä hetkellä. Lannerangan vika muistuttaa joka askeleella olemassaolostaan :( Nyt pitänee lepäillä vähän että pystyy vielä töitä tekemään kesän ajan.



Vaan, nytpä odottelen äitiä, veljiä ja kummipoikaa kylään. Ajateltiin lettuja paistaa kun on niin ihana ilma. Ja raparperipiirakan tein myös... nam!



Irish herkuttelee ja nauttii auringosta ;D

Olen ihan huono koti meidän vauvalle. Sokerit on olleet koholla nyt useana aamuna, tänä aamuna 5,8. En tiiä mitä se tarkoittaa. En tiiä mihin se seuraa. Ja jos joudun pistämään insuliinia, niin en pääse synnyttämään haikaranpesään. Ja saan taatusti jonkun jättivauvan ja en pysty synnyttämään alakautta vaan sektio tulee. Ja sitten vauva saa hypoglykemian synnyttyään ja kuolee siihen. Vitsi että kiroankin kaikki neuvolan terkat, jotka sanoo "jotain poikkeavuutta on, jutellaan siitä ensiviikolla".



virva, 27+0

Kyllä sinä olet vallan mainio koti vauvalle. Raskausdiapeteksen tulemiselle ei mitään voi. Toisin kuin esim tupakoinnille ja viinan juonnille. Eipä sillä hoidon aloittamisella ole niin kiire, kun kerta neuvolasta noin sanottiin. Älä nyt rehki liikaa liikunnan kanssa vaikka se hyväksi onkin ja koitat olla stressaamatta. Kurjaa kyllä että terkka ei vaivautunut enempää keskustelemaan kanssasi puhelimessa, vaan jätti pohtimaan pahimpia kauhuskenaarioita. Ja niitähän täältä netistä löytyy...

Itsekin oon miettinyt että pitäiskö itsekin pyytää lähetettä sokerirasitukseen, vaikkei neuvolassa sitä määrätty, kun esikoisen aikaan oli arvot ok. Mutta ylipainoa on mullakin ja olisihan se kai hyvä varmuuden vuoksi tarkistaa.



nau rv 17+4

kuules nyt, eihän toi 5,8 ole mikään paha. En todellakaan usko että tollasilla arvoilla aletaan inskaa pistää. Ärsyttäviä kyllä tollaset ympäripyöreän pahaenteiset kommentit neuvolantädiltä, odottele siinä nyt sitten rauhallisin mielin... Mutta toisaalta jos jotain hätää olisi niin ei sitä noin sanottaisi.



En tiedä oletko käynyt diabetesliiton sivuilla, mutta sieltä löytyy hyvää tietoa ja tietävämpiä ihmisiä, tässä linkki yhteen keskusteluun



http://www.diabetes.fi/ubbthreads/showflat.php?Cat=0&Number=1696126&Mai…



Ja siksi toisekseen, vaikka raskausdiabetes todettaisiin ja sitä alettaisiin inskalla hoitaa, niin se ei tosiaankaan tee susta sen huonompaa hautomoa! Odottavat äidit tekevät huomattavasti kamalampia asioita itselleen, sä virva kuitenkin pisät itsestäsi huolta etkä uskoakseni polta tai käytä alkoholia tms. Niin että iisisti nyt vaan bd



Itse olin vähällä käydä viime viikolla tirvaisemassa pariskuntaa, jonka mies sanoi naiselleen lähtiessään juomia hakemaan, että sulle ja vauvalle ei sitten enempää... Vaan eipä se siihen loppunut :(



Jennuli 11+0

ja kohtu tyhjeni.

taas on olo tyhjä ja synkkä. :'(



Ei oikeen muuta sanottavaa tällä hetkellä :(

Eihän tässä sanoja ole, olen todella pahoillani puolestasi. Suru on syvää ja viiltävää, mutta muuta keinoa ei ole, kuin mennä päivä kerrallaan ja surra se kaikki suru, mitä sinusta nyt lähtee ja itkeä ne itkut jotka ovat tullakseen. Vielä tulee se päivä, jolloin sattuu vähän vähemmän ja seuraavana vielä vähän vähemmän. Toivottavasti et nyt joudu olemaan paljoa yksin.



Alla vielä runo, joka ainakin minua lohdutti kolmen suuren suruni jälkeen. Valitettavasti kirjoittajaa en tiedä



Rakas Taivaan Isä.

Miksi äiti itkee?

Miksi isällä on niin raskaat askeleet?

Minäkö heille olen surua tuottanut,

kun vain katselen täältä kaukaa

enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,

että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.



Voitko, Taivaan Isä,

äitiä lohduttaa,

pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?

Voitko isän olkaa taputtaa,

ettei niin kumarassa hän ois?

Kerro heille, Taivaan Isä,

etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.

Kerro, että jotkut lapset taivaassa

niin rakkaita Luojalleen on,

ettei heitä malttaisi millään antaa pois.



Huomaisipa äiti,

kun hänen luokseen

lennän perhosena ikkunaan.

Tietäisipä isä,

miten tuulen mukana

hänen poskeaan silittää saan.



Vielä joskus saan

siemenenä kasvaa äidin vatsassa

ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.

Ja kun vihdoin kohtaamme,

löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.

Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.

Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.

Koska saan mennä, Taivaan Isä,

joko pian pääsen omaan kotiin?

On se jännä miten sitä näkyvästi turpoaa tässä raskaudessa, kuopuksesta olin viimeisilläni kesällä(l.a oli heinäkuun lopussa) enkä saanut näkyvää turvotusta lainkaan, nyt on sormet ja varsinkin nilkat ihan karmeat, iltaisin ihan särkee kävely kun niin kankeat nilkat. Tosin painonnoususta ei turvotusta voisi päätellä, alkupainoon päästy vasta:) Mutta onneksi menee aina ohi turvotus, välillä vaan on tällaista ollut, kuumimpina päivinä.

Piti kysyä muuten, millä viikoilla voi tuntea sikiön hikan? Kun kuopuksella ei ollut hikkaa koko raskausaikana, esikoisella ja kakkosella oli mutta kun niistä iäisyys aikaa jo etten muista millä rv:lla alkoi tuntua. Kun eilen illalla tuntui muutaman minuutin rytmikäs nykiminen alavatsalla samalla kohtaa koko ajan, ajattelin että oliskos pikkuinen hikotellut, noita potkaisuja kun yleensä ei satele montaa samaan kohtaan peräkkäin. Kaverille just naureskelin että mulla olis kyllä ihan oppikirjojen mukaiset klassiset tyttövauvan oireet, mahan muotoa myöten:) Jos siis noihin tahtois uskoa:) Katsellan nyt ylihuomenna ultrassa, millainen ultraaja on, heittääkö sukupuoliarviota vai ei, mä kyllä veikkaan täysillä tyttöä:)

Nyt laittamaan evästä itselle ja kuopukselle, ulkoiltiin koko aamu ja nälättää..



*Helene 19+4*

Olen tosi pahoillani. Toivottavasti saat tukea läheisiltä, ja jaksat taas kohta katsella eteenpäin. Itsestä tuntui keskenmenon aikaan, että olen sisältä kuivia lehtiä täynnä, semmoisia tienposkessa pyörineitä, käppyräisiä ja rapisevia lehtiä. Maailma jatkoi eteenpäin ja minä ja mies vain pysähdyttiin. Mutta se meni ohi, alettiin mekin sitten liikkua eteenpäin, ensin hitaasti ja sitten muiden tahdissa. Onneksi aika hälventää surua ja lieventää kipua.





Helene, Oletko kokeillut tukisukkia?Itte käyttäisin niitä kohjuun jalassa, mutta polvimittainen painais juuri kohjua keskeltä, ja se tekis vain huonoa. Ostin tukisukkahousut, mutta voi kempele ne on kyllä hankalat! Siis jos normaalitkin sukkahousut on vaikeat vedellä julkisissa paikoissa huomaamatta ylös, niin entäs nuo superkireät! Saati miltä ne tuntuu kun ne valuu.. Hyi että. Ja kestäisin ehkä jos ne olis mustat, mutta mustat oli juuri loppuneet sukkakaupasta niin sain semmoiset ihanan mummoisat kamelinruskeat. AHH!!!

Saittekos tietää sukupuolen? Itseäkin kiinnostaisi kovasti.. miestä ei, tai siis tahtoo yllättyä synnytyksessä.



ON: Kävin tänään neuvolassa. Helpotti! Se ei yhtään ollut huolissaan, sanoi vain että pitää syödä nyt terveellisesti. Ehkä enemmän päivällä kuin illalla, jottei aamusokerit nousisi. Ja liikkua jonkin verran. Paino oli noussut 700g viidessä viikossa ja hemoglobiini laskenut 114, joten alan syömään rautaa. Se kielsi mua mittaamasta sokereita päivittäin, kuulemma pari-kolme kertaa viikossa riittää hyvin. Ja se sf-mitta oli 27, ja kuulemma tasainen käyrä. Ja sydänäänet oli hyvät. Ja lapsi oli jo syntymisasennossa. :)



Että eipä hätiä. Saan kuulemma joskus syödä jätskiäkin, kunhan harvoin ja kunhan en paljoa kerralla.



Niin ja sanoi myös, että paino on pysynyt niin hyvin hallinnassa, että jahka olen synnyttänyt, on painoa vähemmän kuin alussa. Hienoa! :)



virva, 27+2

Lauantaista asti on taas kestänyt tää karmea olo ja pöntön palvonta. Huomenna pitäisi jaksaa istua autossa mökille pari tuntia, mitäköhän siitäkin tulee... :/



Osa housuista ei enää mahdu kiinni, piti käydä ostamassa parit sortsit joissa on löysä vyötärö kun mitään kiristämistä en kestä ollenkaan. Selvisi samalla ettei meidän Prismassa tai Lindexissä myydä mitään äitiysvaatteita, ainoastaan imetysliivejä. Onkohan linja sama muuallakin maassa? Ihmettelin kun Lindexillä on ollut mammamallisto, mutta ovat siitä ainakin täällä nyt luopuneet, voi kurjuus! Täytynee lähteä syksymmällä merta edemmäs kalaan, kun tarvitaan taas pitkiäkin housuja.



Tissit kipuilee eri päivinä eri lailla, paino tippunut viis kiloa ja hajuaisti alkaa olla kuin huumekoiralla konsanaan. Siinäpä olisi muuten puolustusvoimilla löytymättä uusiutuva luonnonvara taisteluun rikollisuutta vastaan: raskaana olevat naiset! Ainakin elintarvikepuolella toimisi :) Ens maanantaina ultra ja tiistaina eka lääkäri, katotaan mitä sanovat.



Ihanaia uutisia virvalla :D ja onnea taisteluun tukisukkiksien kanssa!



Nyt pakkaamaan!



Jennuli 11+2

vain purkka pysynyt "sisällä" ja oksensin niin kovaa että pissasin housuun X/ Sen jälkeen mies nauroi myös niin että siltä meinasi tirahtaa ja olin hyvin vähällä antaa sille kuonoon...



Tänään syötyä: 1/3 berliininmunkkia, 1 eskimopuikko ja mehujää joista mikään, ei edes vesi pysy sisällä. Voi tätä odottamisen onnea, tunnen oikein hehkuvani! Jääpaloja tässä imeskellessä,



Jennuli edelleen

..mutta olis ehkä itseäkin naurattanut, siis ulkopuolisena. :) Mutta siitä nauramisesta melkein ansaitsiskin jo kuonoon. :) Toivottavasti sun olo on tänään parempi, ettet ihan nesteytykseen joudu kuitenkaan, kun on niin lämmintäkin. Odotuksen hehku on kyllä niin myytti, eipä sitä varsinkaan alkuvaiheen laattailussa hehku kuin kylmää hikeä ehkä.



Ja nyt hehkun jotain ihmeen hormooniryöppyjä, kun tulee hikistymiskohtauksia aina välillä. Se on tosi ärsyttävää: noro valuu otsalla ja ylähuulella ja kainaloissa ja tissien välissä ja mikä mukavinta, pakaroiden välissä. Ei tartte olle juuri kuuma ilmakaan, niin tuskanhiki hyökkää puskista.



virva, 27+3

Mirabelille vielä halaus!!



Jennuli: olisin saattanu naurahtaa itsekin, mutta tosiaan jos itelle olis sattunu noin niin nokkiin olis naurajalle tullu ;)



Omaan napaan ei kummosia. Eilen taisin tuntea jumautuksen jo käteen. Pidin käsiä masun päällä kun yhtäkkiä joku törmäs kämmeneen... joko jumalaton elohiiri, joka vaan yhdesti tökkäs tai sit meidän junnu ajeli lämpöjä vähemmälle mahan päältä ;D Hyvin on liikkunu tyyppi muutenkin. Mönkii kovasti aina iltaisin. Alottaa yleensä sen jälkeen kun huolesta soikeena oon ensin sykkeitä kuunnellu.



Nyt jotain järkevää tekemään vapaapäivän kunniaks...vaikka alemyynteihin vai mattojen pesuun...



Irish rv20tasan (onpa kivan näkönen lukema)

Eilen rakenneultrassa, kaikki oli hyvin:) Tosi tarkasti paneutui kaikkiin rakenteisiin, syynäsi kunnolla aivot, sydämen, munuaiset, jopa sormet ja varpaatkin ja kaikki tuntui moitteettomalta:) Keskittyi ultraaja niin perusteellisesti selittämään kaikki rakenteet paikka paikalta (kesti yli 30min.) että jäi utelematta sukupuolesta, tuntui niin vähäpätöiseltä asialta enää kun kuuli kaiken olevan hyvin. Maallikon silmin en kyllä nähnyt mitään ylimääräistä jalkojen välissä, joten jatketaan sitten synnytykseen asti pienessä jännityksessä kumpi tulee:) Omalla tyttöfiiliksellä kyllä on osansa siihen etten ollut näkevinäni ainakaan poikamaisia ulokkeita, heh:)

Uudelle viikollekin taas päästiin, ja jopa uuden rakauskuukauden alkuun, kaveri tossa sanoikin aamulla että eihän sulla ole enää kuin reilu 4kk synnytykseen, enpä ole tuolla tavoin ajatellutkaan eteenpäin!! Kunhan nyt pysyisi vielä matkassa mukana, on sellainen outo olo ollut alusta asti että tää tulee syntymään liian aikaisin, mutta liekö ihan vaan pelkoja just menettämisestä.. Kun nuo kolme on syntyneet pikemminkin l.a:n jälkeen kuin ennen aikojaan. Mutta aina tuntuu olevan jokin murehtimisen aihe tän raskauden aikana:(

Sadepäivä, joten otetaan rauhallisesti tää päivä, huima särky oli eilen nilkoissa taas kun turposivat ultrareissun takia (seisten tuli vietettyä koko päivä, paitsi ultrassa, 27 asteen helteessä..) Onnenhuumassa nyt porskuttelen vielä eilisen hyvien uutisten ansiosta:) Olisin liittänyt ultrakuvat tännekin, mutta on näemmä poistaneet uudistuksessa sen kuvan liittämis-laatikon:o Enkä oikein tiedä miten muuten ne saa liitettyä? Hyvää alkavaa viikonloppua!!



*Helene 20+0*

Täällä odotellaan huomista rakenneultraa välillä pelonsekaisin tuntein... Viimeyönä olin nähnyt painajaisia että vauva oli kasvanut TODELLA rujoksi ja kun heräsin niin tyyny oli pikkasen itkusta märkä :´(

Että silleen, miehelle en oo vielä tästä unesta kertonut enkä tiedä kertoakko... Me kun ei olla täällä nyt kahden kun meillä on yks miehen kaveri täällä remonttiapuna.



Paino on edelleen pysynyt samoissa lukemissa kuin alussakin; neuvolatäti sanoikin ettei se saisi kahden ensimmäisen kolmanneksen aikana mielellään noustakaan. Edelleen menen kuitenkin ihan tavallisilla kotiruuilla ja ruisleivän voimalla, ei täällä remontin keskellä oikein kummosia ruokia itelle edes pääse tekeen... Aina sitä on kuitenkin jotain purtavaa löytynyt parin tunnin välein :p



Olihan mulla jotain muutakin kirjoteltavaa mutta ei nyt oikein pysy ajatus kasassa tässä metelissä (hajottavat keittiössä vanhat kaakelit seinästä).



Danja, rv 21+0