Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Siskolla kamala vauva...
03.06.2009 |
Herranjestas, että voi 10kk lapsi olla vaativa.
Ei viihdy sekuntiakaan yksin, eikä riitä edes se että on sylissä, vaan koko ajan pitäisi hytkyttää, heiluttaa, leikkiä, laulaa jne. Jos lapsen jättää lattialle/pinnasänkyyn/mihin tahansa, niin se huutaa saman tien keuhkonsa pihalle.
Jos sitä taas yrittää pitää sylissä esim. telkkaa katsoessa, niin se rimpuilee ja kiljuu jos sen kanssa ei koko ajan jotain tee.
Ei käy päiväunille kuin autossa tai ulkona vaunuissa ja herää heti, kun tuodaan sisälle. Ei nuku öitäänkään, vaan pitää tuntitolkulla nukuttaa ja sittenkin herää tunnin parin välein ja saattaa valvoa kitisten tuntikausia.
Siskoni hoiti jonkin verran minun lastani vauvaikäisenä(todella helppo ja rauhallinen vauva) ja nyt koen huonoa omaatuntoa kun siskolla selkeästi on lapsen kanssa rankkaa ja minun hermoni eivät kestä hoitaa hänen lastaan kuin harvoin ja lyhyitä aikoja. Kaikki hoitoyritykset ovat päättyneet siihen, että lapsi huutaa huutamistaan, vaikka mitä tekisin ja minun taas vastaavasti tekisi mieli teljetä koko kersa johonkin autotalliin ja laittaa kuulosuojaimet päälle.
Kommentit (43)
eikä onneksi hermojen tarvitsekaan tuollaista kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos vauva huutaa yöt ja päivät. Voin lyödä vasen käsi poikki-vedon että taatusti on jotain allergiaa tms taustalla kun yölläkin heräilee ihan jatkuvasti...
Ootpa huono sisko, jos et halua auttaa tuon enempää, vaikka itse olet nauttinut hoitoavusta. Pitäisi olla vastavuoroisuutta! Mieti miten raskasta siskollasi on, kun hän joutuu hoitamaan noin vaativaa vauvaa koko ajan.
Jotkut vauvat vaan on noin vaativia. Unikoulu sille vauvalle kyllä ainakin kuulostaisi olevan tarpeen...saisi edes ne yöt rauhoitettua. Ehdotappa siskollesi, että soittaa Baby Blues palveluun. Siellä on asiantuntijoita, jotka osaa auttaa mm. juuri unikouluasioissa.
oli täysin vastaava high need tapaus pari ensimmäistä vuotta. Nyt aivan ihana ja kekseliäs 4-vuotias. Luova ja persoonallinen tapaus. Ja kyseessä ei tod ollut mikään epänormaali tai allergia tapaus. Neiti oli vaan tempperamenttinen ja vaati huomion. Eiköhän nuo ääripäät ole kuitenkin ihan normaaleja vauvoja.
vaikuttaa ihan normaalilta aktiiviselta taaperolta
meidän versio on kehittynyt jo 1v2kk ja hyvin ´vaativa´eli sitoo kyllä pikkurillinsä ympärille
oikea kullanmurunen. tsemppiä kaikille äideille ja tarkituttakaa ja huom tuulettakaa omaa pääkoppaanne lapset on ihania lahjoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko verensokeri tutkittu? Ei kuulosta normaalilta, lapsella on selvästikin kurja olla.
eikä sillekään koskaan hoitajia ilmaantunut, eikä ole vieläkään näkynyt, lapsi on nyt eskarissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei ole millekään allerginen, sillä ei ole mitään sairauksia tmv. Se vaan vaatimalla vaatii jatkuvaa viihdyttämistä ja tekemistä, myös öisin.
Kaksi yötä olen sen kanssa viettänyt. Toisena yönä se nukahti illalla pariksi tunniksi, sen jälkeen aamulla viideltä ja heräsi aamulla seitsemältä valvomaan. Toisena se taas heräsi yöllä kahdelta, nukahti neljältä ja heräsi kuudelta valvomaan. Päikkäritkin kestävät maksimissaan puoli tuntia kerrallaan ja lapsi ei selkeästi malta nukahtaa, vaikka olis jo puoliksi unessa. Se ei myöskään rauhoitu ihan vain olemaan missään tilanteessa. Päivät sen kanssa kuluvat kanniskeluun, kävelyyn, hyppyyttämiseen jne. mitään muuta ei voi tehdä, kuin seurustella lapsen kanssa.
Ehkä olenkin huono sisko, huono omatunto minulla ainakin on siitä, ettei minusta ole enempää apua. Kuitenkin koen koko lapsen niin rasittavana, että tunnen ihan oikeaa suuttumusta sitä kohtaan ja silloin on ehkä parempi, että en sitä liiemmin hoidakaan.
Älä hoida sitä vauvaa. Ja kerro siskollesi rehellinen syy: se, että et ole tarpeeksi hyvä vauvan hoitajaksi.
Vittuilevat sukulaiset, siis kaukaisemmatkin, vaikuttavat negatiivisesti lapsen kehitykseen. Itselläni on tästä henkilökohtaista kokemusta, ja voin sanoa näin jälkeenpäin, että tuntemukset niitä sukulaisia kohtaan ovat hyvin väkivaltaiset edelleen. Jos et halua, että lapsi tulee vihaamaan sinua, älä hoida sitä kun et osaa olla ystävällinen ja kärsivällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missä saa liikkua ja heilua. Eikö kiinnostu edes mistään leluista että viihtyisi niiden kanssa pitempään.
Pienikin apu äidille tekee jo paljon. Jos saa yhdenkin yön tai muutaman tunnin taukoa lapsen vaatimusten ulottumattomissa, sekin lataa akkuja.
t. 9
hankalalle lapselle tulee pyydettyä hoitoa vain todella tiukalla seulalla, kun ei siitä tule kuin paha mieli, kun hoitaja hoidon päätteeksi haukkuu koko lapsen. Kerran hoiti anoppi, toista kertaa ei tule, kun tuli itelle itku lapsen puolesta. Se ei nähnyt lapsessa mitään hyvää ja lapsi heräili viikon joka yö itkemään, että miksi mummu ei pidä minusta
Meillä on ihana lapsi, vaikka onkin välillä vähän perkeleellistä seuraa...
Älä hoida sitä vauvaa. Ja kerro siskollesi rehellinen syy: se, että et ole tarpeeksi hyvä vauvan hoitajaksi.
Vittuilevat sukulaiset, siis kaukaisemmatkin, vaikuttavat negatiivisesti lapsen kehitykseen. Itselläni on tästä henkilökohtaista kokemusta, ja voin sanoa näin jälkeenpäin, että tuntemukset niitä sukulaisia kohtaan ovat hyvin väkivaltaiset edelleen. Jos et halua, että lapsi tulee vihaamaan sinua, älä hoida sitä kun et osaa olla ystävällinen ja kärsivällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luulevat että lapsen vaatimuksiin pitää vastata sekunnissa. siedätyshoitoa kakaralle, anna huutaa minuutti ja tee vasta sitten jotakin
Minua huvittaa. Ihmiset eivät osaa tajuta, että me ihmiset olemme erilaisia jo vauvoina. Toinen on vaativa, toinen helppo. Sellaista se nyt vain on.
Meillä oli hyyyvin vaativa vauva. Nukkui pahimmillaan vartin kerrallaan öisin. Ei, ei mitään allergiaa, ei sairautta. Keskustelin unikouluihmisten kanssa, mutta tyrmäsin koko jutun. Ei sopinut meidän perheellemme lainkaan.
Hereillä ollessaan lasta oli viihdytettävä aktiivisesti koko ajan. Ei viihtynyt sekuntiakaan yksin.
Ensimmäinen vuosi oli todella rankka, mutta myös antoisa. Nyt esikoinen on 1,5v ja ihanan oma-aloitteinen, rohkea ja kekseliäs taapero.
Mitä tulee siihen, ettei lapselle vastattaisi heti.. Köh köh. Lukekaas muutama varhaista vuorovaikutusta koskeva teos. Alle vuoden ikäisen lapsen kutsuun vastataan välittömästi, vasta sen jälkeen annetaan odottaa PIENI hetki. Vauva tarvitsee tunteen siitä, että hänen hätäänsä vastataan aina ja välittömästi. Perusturvallisuuden alkeita.
Aloittajalle: Minä en ainakaan kaipaisi sinun kaltaistasi hoitoapua. Toivottavasti et itse koskaan saa vaativaa vauvaa, sinusta ei taitaisi olla siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
High need.
Mutta yöt ne sentään nukkuivat.
Lahjakkaita, älykkäitä ja temperamenttisia muksuja.
virikkeitä ja viihdytystä taukoamatta vaativista vauvoista kehittynyt kouluikään mennessä oikein pikkuenkeleitä. Käytösnumerot samoin kuin muutkin numerot pelkästään kiitettävää tasoa. Kyllä heitäkin vauvaiässä kauhisteltiin ja ihmeteltiin suurinpiirtein miten tulen jatkossa pärjäämään heidän kanssaan. Jotkut vertailivat samanikäisiin serkuksiin, jotka olivat niiin kilttejä (ihan kuin vauvat voisivat olla tuhmia).
"Aloittajalle: Minä en ainakaan kaipaisi sinun kaltaistasi hoitoapua. Toivottavasti et itse koskaan saa vaativaa vauvaa, sinusta ei taitaisi olla siihen."
Todellakin! Olen ikionnellinen, etten ole saanut noin vaativaa vauvaa ja vauvoja ei ole enää tulossakaan, joten sitä pelkoa ei ole tulevaisuudessakaan.
Kyllä minusta siihen varmaan olisi ollut, pakkohan se olisi. Sen sijaan vauva-ajasta ei varmasti olisi nauttinut kumpikaan, ei äiti eikä lapsi.
Ei ole siskolla paljon varaa hoitoapua valita, mikäli sellaista jostain sattuu saamaan. Kukaan muukaan ei nimittäin sitä lasta jaksa kunnialla hoitaa. Ei mummot, ei kummit, eikä kaverit ja kaikilla heistä kuitenkin on varsin paljon kokemusta lastenhoidosta, niin omista kuin vieraistakin.
Minulla oli esikoinen aivan vastaavanlainen todella vaativa pakkaus.
Pidin itseäni huonona äitinä, ihmettelin toidet täyttelivät vauvakirjoja, leipoivat pakastimet täyteen, lenkkeilivät, meikkasivat, jopa opiskelivat. Kaikki valittelivat väsymystään ja miten vauva saattoi herättää jopa 2 kertaa yössä. Kuvittelin, että samanlaista kaikilla on vauvojensa kanssa, mutta mä vaan otan asiat turhan rankkoina, teen jotain väärin tai olen kireä ja vaikka mitä syitä pohdiskelin itsessäni.
Neuvolassa puhui asiasta ja sielläkin oli vastaanotto tyyliin sellaista se on pienen vauvan kanssa. Äitini jossain vaiheessa sanoi ääneen, että ei ole eläissään nähnyt yhtä haastavaa koliikkivauvaa. En uskonut kuitenkaan häntä, kun kerran kaikki vakuuttelivat heillä olevan samantapaista, että kyse on vaan asenteesta. Lapsi nukkui ekan kerran kokonaisen yön melkein 2-vuotiaana.
Minä meinasin romahtaa täysin, kun meille synty vajaan 2 vuoden ikäerolla toinen yllätysvauva. Kuopuskin oli hyvin itkuinen koliikkivauva ekat 4kk, mutta sen jälkeen vauva olikin yhtä hymyä ja päivänpaistetta. Minulle iski jopa jonkinlainen katkeruus, että tällaistako voi olla helpon tai ei-niin-haastavan vauvan kanssa. Harmitti ne kaikki itsesyytökset ja miten miehen kanssa etsittiin itsestämme vikaa.
Nyt meillä on kohta 5v esikoinen, joka edelleen on vaativa lapsi, mutta nykyisin jo paljon helpompi. Hän on todella tunteella elävä eloisa, älykäs, empaattinen ja hyväsydäminen lapsi, joka tietää mitä tahtoo ja menee vaikka läpi harmaan kiven, jos niin on päättänyt. Hän ei edelleenkään siedä epämukavaa oloa kovin hyvin tai ei pidä siitä, että hänelle asetetaan rajat. Minulla on nykyisin kuitenkin vahva usko siihen, että tämä lapsi tulee pärjäämään elämässään.
Toivottavasti olet siskollesi kertonut, että vauva on todella vaativa ja parhaansa tekeminen riittää äidiltäkin. Paljon voimaa teille kaikille pienen nupun hoivaamiseen! Aurinkoista kesää!
ehkä tää on provo... Kuulostaa aika normaalilta, aktiiviselta lapselta!
Minulla oli esikoinen aivan vastaavanlainen todella vaativa pakkaus. Pidin itseäni huonona äitinä, ihmettelin...
Aivan sama kokemus! Neuvolaa myöten. Kuinka voikaan olla kakkonen sitten erilainen ihminen. Avautui se "muiden äitien maailma", kun uusi vauva oikeasti oli välillä pitempiäkin toveja ihan aidosti auvoinen aurinkoinen persoona eikä vaatinut koko ajan jotain muuta kuin mitä oli tarjolla.
Esikoinen on oma hurja itsensä ja meilläkin ensimmäiset kokonaiset yöt ovat tulleet myöhään, vasta lähempänä kolmea ikävuotta. Mutta hän on myös vahvasti tunteva ja elävä ihminen lähes kaikessa muussa kuin tuossa vaatimisessaan. Olen iloinen, että sellainen lapsi on elämässäni, niin kuluttavaa kuin vauva-aika on ollutkin.
ehkä tää on provo... Kuulostaa aika normaalilta, aktiiviselta lapselta!