Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Siskolla kamala vauva...

Vierailija
03.06.2009 |

Herranjestas, että voi 10kk lapsi olla vaativa.



Ei viihdy sekuntiakaan yksin, eikä riitä edes se että on sylissä, vaan koko ajan pitäisi hytkyttää, heiluttaa, leikkiä, laulaa jne. Jos lapsen jättää lattialle/pinnasänkyyn/mihin tahansa, niin se huutaa saman tien keuhkonsa pihalle.

Jos sitä taas yrittää pitää sylissä esim. telkkaa katsoessa, niin se rimpuilee ja kiljuu jos sen kanssa ei koko ajan jotain tee.



Ei käy päiväunille kuin autossa tai ulkona vaunuissa ja herää heti, kun tuodaan sisälle. Ei nuku öitäänkään, vaan pitää tuntitolkulla nukuttaa ja sittenkin herää tunnin parin välein ja saattaa valvoa kitisten tuntikausia.



Siskoni hoiti jonkin verran minun lastani vauvaikäisenä(todella helppo ja rauhallinen vauva) ja nyt koen huonoa omaatuntoa kun siskolla selkeästi on lapsen kanssa rankkaa ja minun hermoni eivät kestä hoitaa hänen lastaan kuin harvoin ja lyhyitä aikoja. Kaikki hoitoyritykset ovat päättyneet siihen, että lapsi huutaa huutamistaan, vaikka mitä tekisin ja minun taas vastaavasti tekisi mieli teljetä koko kersa johonkin autotalliin ja laittaa kuulosuojaimet päälle.

Kommentit (43)

Vierailija
41/43 |
03.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sillä tää nyt vain sattuu olemaan se aihealua, josta mulla on kaikkein rautaisin tieto ja kokemus.



Täytyy vielä sanoa, että oli melkein liikuttavaa lukea sinun viestisi, jossa oli nuo kaikki samat asiat jotka olen itsekin kokenut: Itsesyytökset omasta jaksamisesta ja pullan leipomattomuudesta, neuvolan sellaista se on -asenne, katkeruus toisen lapsen synnyttyä ja valaistus siitä, että toiset ovat oikeasti päässeet näin helpolla. Ja minä en vain meinanut romahtaa toisen synnyttyä, vaan päädyin masennuslääkitykselle. Ja nyt 5-vuotias on todellakin paljon helpompi ja elämä on ihan toista.



Jotenkin sitä vain vieläkin kaipaisi jotain tunnustusta myös ulkopuolelta, että joku sanoisi ymmärtävänsä, että me ollaan oltu silloin tosi kovilla. Onneksi on tämä palsta, missä edes muutama kohtalotoveri ymmärtää. Eli vaikka niistä ajoista on jo muutama vuosi, niin minä en ole vielä päässyt täysin yli siitä katkeruudesta.



Ap:lle vinkiksi: Itse olen saanut apua kirjoista. Siskosi ei ehkä jaksa nyt lukea, vaikka hänellekin siitä olisi apua. Mutta sinua voisi auttaa esim. kirja Liisa Keltikangas-Järvinen: Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys. Tee siskollesi palvelus ja lue tuo kirja, ja alleviivaa sieltä siskollesi kaikki esimerkit ja viittaukset vaativasta temperamentistä. Googlella löytyy myös tietoa. Itse pidin kovasti tuosta kirjasta. Vaikka se on pitkä ja melko teoreettinenkin, niin se on myös hyvin valaiseva ja helpottava.

Vierailija
42/43 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että joku ajattelee, että koska vauva on niin "kamala", niin se oikeuttaa inhoamisen tai välttelyn tai avun antamisen lopettamisen.



Ihan niin kuin se sille äidille sitten olisi jotenkin niin helppoa, että läheiset saa pestä kätensä koko jutusta.



Kamalaa miten yhteisöllisyys ja auttaminen edes säälistä on ihan pakkasella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/43 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja olin kyllä ihan sippi ekan vuoden, yli 2v alkoi vasta nukkumaan paremmin eikä vieläkään 5v nuku kokonaisia öitä vaan herää joka yö(tosin ei tarvii kauheesti enää nukutella mutta puolilta öin jo tassuttelee viereemme lattialle nukkumaan omasta sängystä). Edelleenkin on haasteita mutta ei mitään mistä en selviäisi. Kakkonen oli ihan toista maata. Koliikkivauva ja allergikko(mikä tietty vähän rasitti ja teki nukkumisesta hankalaa)mutta luonteeltaan täysin erilainen. Perustyytyväinen, rauhallinen jne. Olin ihan ihmeissäni kun esim. kaupassakäynnit sujuvat niin mukavasti, ei huuda, rimpuile tai kiukkua. Kaikki elämä on helpompaa ja saa ihania positiivisia kokemuksia äitiydestä kun lapsi on niin helppo.



Anoppikin sen huomasi ja ihasteli tätä toista lasta että "N on sitten ihana kun M oli niin vakava ja erilainen". Nyt on tulossa kolmas lapsi ja toivon niin kovasti että hän olisi myös normaali tai helppo lapsi. Jos ei ole niin sitten on pakko vaan jaksaa, mutta ei kai niitä vaativia montaa satu yhteen perheeseen...Tai sitten sattuu jos se on vaikka geeneissä.