Me ei saada lasta ja kaikki neuvoo

Kyllä minä olen ainakin alusta asti ajatellut, että se on varmaan kauhein asia, mitä voi tulla eteen, kun lasta ei kuulu ja sitä kovasti halutaan. Varmasti joka ikiset kuukautiset ovat järkyttävä pettymys. Varmasti ihan kriisiin verratava asia, joka jatkuu todella pitkälle. Ja varmastikaan ei ole montakaan ammattilaista, jotka osaisivat tähän kriisiin suhtua kriisin lailla.

Minulla munasolujen luovutusidea kypsyi nimenomaan sillä ajattelulla, että miltä minusta tuntuisi olla lapseton ja miksi en auttaisi, kun minä voin auttaa? Miksi en siis olisi tarjonnut auttavaa kättä ja lahjoittanut munasoluja, etenkin kun itsellänui oli jo 3 lasta ja munasoluille ei ollut minulle enää mitään "käyttöä".

että mainitsit tuon kriisin. Harva tulee ajatelleeksi edes, että lapsettomuus on kriisi ja täyttää kaikki kriisin tunnusmerkit. Se vaan on erittäin pitkä sellainen, eikä esim. kuten joku onnettomuus tai kuolema, joka kerran tapahtuu ja sitä aletaan "työstämään".

rankka asia kuin oman lapsen kuolema? Uskomatonta.

lapsettomiin?



Eihän teille saa sanoa yhtään mitään.

Ei saa lähettää joulukortteja tai lasten kuvia, tv: ssä ei saa näyttää saarioisten mainoksia, ei saa pyytää kummiksi eikä saa jättää pyytämättä, ei saa pyytää lapsen syntymäpäiville eikä jättää pyytämättä, ei saa valittaa miten elämä on raskasta lasten kanssa jnejnejne. Tämän palstan mukaan te loukkaannutte ilmeisesti ihan kaikesta mitä muut sanovat tai tekevät.

lapsettomiin? Eihän teille saa sanoa yhtään mitään. Ei saa lähettää joulukortteja tai lasten kuvia, tv: ssä ei saa näyttää saarioisten mainoksia, ei saa pyytää kummiksi eikä saa jättää pyytämättä, ei saa pyytää lapsen syntymäpäiville eikä jättää pyytämättä, ei saa valittaa miten elämä on raskasta lasten kanssa jnejnejne. Tämän palstan mukaan te loukkaannutte ilmeisesti ihan kaikesta mitä muut sanovat tai tekevät.

Lapsettomille ihmisille ei voi kertoa omasta raskaudesta koska he pahoittavat mielensä ja jos jättää kertomatta he pahoittavat siitäkin mielensä.

Tasapuolisessa maailmassa meillä kaikilla olisi tyttö ja poika, volvo , tiilitalo ja koira...

rankka asia kuin oman lapsen kuolema? Uskomatonta.

Ihminen joka ei ole kokenut lapsettomuutta ei voi vaan käsittää mikä tuossa meni väärin. Sen huomaat jo saamistasi vastauksista.



Minä kärsin lapsettomuudesta 5v ennen kuin sain kolme lasta ja voin kertoa että tottahan nuo kaikki asiat ovat näin jälkikäteen ajatellen.



1. Oli tosiaan helppo matkustella kun ei ollut lapsia

2. Ei tosiaan tarvinnut miettiä ehkäisyä

3. Sai tosiaan tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa (paitsi että hoidot aikatauluttivat aika hyvin elämää)



Mutta...olisin luopunut noista em. milloin vain jos vaan olisin saanut lapsen. Tai olisin nauttinut noista em. asioista jos minulle olisi kerrottu että 2,5v kuluttua saat sen lapsen, nauti nyt. Mutta kun ei kukaan voinut taata että sen lapsen tulen koskaan saamaan.



Lapseton on tosiaan oman lapsettomuutensa asiantuntija. Ei hän kaipaa neuvoja miten suhtautua siihen "positiivisemmin". Kyllä kaikki positiivisuuskeinot on otettu jo käyttöön siinä vaiheessa kun viettää kolmatta äitienpäivää itku kurkussa kun ei ole tänäkään vuonna edes tulossa äidiksi itse. Ei työtönkään kaipaa hyviä neuvoja tilanteeseensa tuttavilta jotka eivät tietä työttömyydestä mitään. "Nauti siitä ettei sun tarvitse herätä joka aamu klo 7, nauti kun saat tehdä ostokset tyhjissä kaupoissa". Jne. Tottahan nuokin ovat mutta...



Ps. Olen itse joutunut hautaamaan yhden lapseni. Asia on tietenkin hyvin hyvin kipeä minulle. Kuitenkin olen onnellinen siitä että sain viettää aikaa tämän lapseni kanssa edes sen pienen hetken jonka hän sai tässä maailmassa kansssani olla. Minulla on surullisten muistojen lisäksi kauniita ja valoisia muistoja hänestä. Lapsettomuuden tuska on hyvin erilaista. Siinä suree lasta jota ei koskaan ole saanut. Ei ole mitään hyviä muistoja lapsesta jotka kantaisivat niiden surullisempien muistojen yli. Ei ole mitään. Se juuri tekee lapsettomuuden tuskasta niin kipeän. Ja se että ulkopuolisten silmissä sinulla ei olisi oikeutta surra koska ethän voi surra jotain sellaista jota sinulla ei ole. Kuinka väärässä he ovatkaan.

mä en henkilökohtaisesti sanoisi noita asioita lapsettomalle. MUTTA kannattaa yrittää muistaa, mikä motiivi ihmisillä on sanoa sulle ylipäätään mitään. He välittävät sinusta niin paljon, että yrittävät tehdä sulle paremman olon. Vaikka eivät itse asialle voikaan mitään. Eikö se nyt korvaa jotakin?