Me ei saada lasta ja kaikki neuvoo

Ethän koskaan ole sanonut/ajatellut kellekään lapselliselle:



1. on niin ihanaa kun teillä on oma lapsi

2. en kyllä koskaan voisi karjua tuolla tavalla omalle lapselleni

3. olisi vain iloinen kun on saanut lapsen eikä valittaisi pikkuasioista

4. jne?



Katsos kun se nyt vain on tosiasia, että lapsettoman elämässä on monia hienoja juttuja joista lapsellinen voi vain haaveilla. Ja tietysti myös toisin päin. Ei se ole tunteettomuutta että näkee asioista myös positiivisia puolia.

kaks bio-lasta on jo, mut jos kolmas halutaan, mun keho ei sitä kestä. sad but true.

jotain lohduttavaa sanottavaa? Tuskin ilahtuisit siitäkään, että joku kauhistelisi, kuinka hirveä kohtalo teillä on? No, ehkä parasta olisi olla vain hiljaa. Mutta kaikki eivät keksi, mitä sanoa ja siksi voi tulla sammakoita suusta sinun kannaltasi katsoen. Pahaa he eivät joka tapauksessa tarkoita, se on varma.

Mitä heidän pitäisi sanoa/tehdä?

näkemään asian hyvät puolet! Mitäs sitten?? Huonot puoletko? Ei viitsi lyödä lyötyä, ihmiset yrittävät auttaa teitä sopeutumaan tilanteeseen näkemään asian molemmat puolet!

minusta on ihan sairasta sanoa, että nauttikaa vapaudesta kun ei oo lasta.



Sanooko joku lapsensa haudanneelle, että nauti nyt elämästä/vapaudesta/matkustelusta kun ei oo lasta enää? Ei. Siihen kyllä empatia riittää.

minusta on ihan sairasta sanoa, että nauttikaa vapaudesta kun ei oo lasta.

Sanooko joku lapsensa haudanneelle, että nauti nyt elämästä/vapaudesta/matkustelusta kun ei oo lasta enää? Ei. Siihen kyllä empatia riittää.

Ei mulle kukaan sanonut että nauti nyt kun on enää vain yksi lapsi, sen kanssa on helppoa. Kahden kanssa olisi ollut matkustelu paljon hankalampaa. Ei tietenkään noin sanota...

Mutta yhtä sairasta pitäisi olla jos sanot pienen vauvan äidille, että nauti nyt vauva-ajasta kun se kestää niin vähän aikaa.

mutta lapsia saaneena voin sanoa että nyt sen vasta ymmärtää kuinka paljon sisältöä oli elämässä ennen heitä.



Toki lapset itsessään ovat nyt elämäni tärkein sisältö mutta juuri muuta minulla ei kaupassa käyntien, siivoamisen ja väsymyksen kanssa taistelun lisäksi ole.



Ehkä ystäväsi yrittävät sanoa sinulle:

"Nauti niistä kaikista hienoista asioista joita sinulla on!"



Muistan kyllä vielä tarpeeksi hyvin kuinka itsekin kaipasin lasta; varsinkin keskenmenon aikaan.. Koko elämä tuntui tyhjältä..

Mutta hyvin, hyvin paljosta olen joutunut luopumaan lasten synnyttyä. Enemmästä kuin olisin koskaan voinut uskoa.

"Mä en kyl vois elää ilman lapsia, elämällä ei olis mitään tarkoitusta"....



Siis oikeesti, ei kai lohdutuksen sanat voi olla tunteettomia, nuo yllä olevat ovat. Mä sain kuulla myös sellaisen kommentin :O

Minä olen kateellinen lapsettomille kavereille. Ei se biologisen lapsen saaminen ole mikään elämän tärkein asia.

Vain murto-osa halukkaista onnistuu saamaan adoptiolapsen. Teidän mahiksenne muuten ovat jo häviävän pienet biolasten takia.

minusta on ihan sairasta sanoa, että nauttikaa vapaudesta kun ei oo lasta.

Sanooko joku lapsensa haudanneelle, että nauti nyt elämästä/vapaudesta/matkustelusta kun ei oo lasta enää? Ei. Siihen kyllä empatia riittää.

Lapseton joutuu vain hyväksymään että elämänsisältönä voi olla muutkin asiat kuin raskaaksi tuleminen

Lapsensa menettänyt menettää rakkaan henkilön joka on ollut olemassa.

teidän tilannetta voi ymmärtää kukaan muu kuin saman kokenut.

Toisaalta olen varma, ettei kukaan väheksy teidän ongelmaanne (tahallaan), vaan yrittävät jollakin tavalla reagoida ja lohduttaa.



En ole kokenut lapsettomuutta, mutta sen verran olen kuitenkin yrittänyt tehdä lapsettomien hyväksi ja olen luovuttanut munasoluja kolme kertaa. Vaivatontahan se ei ole, mutta pieni vaiva kuitenkin siihen nähden, mitä hyvää se joillekin voi saada aikaiseksi.

vai yritättekö vielä?



Olis itse asiassa tosi hyvä kuulla, mitä toivoisit ystäviesi sanovan? Ehkä me muut voidaan sitten vastaavassa tilanteessa sanoa jollekin muulle viisaammin.



Ystäväsi varmaan vaan yrittävät löytää surusta jotain positiivista pilkahdusta.

Lapsettomuus ja lapsen kuolema on kaksi eri asiaa siis jos puhutaan siitä ettei pariskunnalla ole lapsia tai sitten on pariskunta joka on menettänyt lapsen..ja on siten lapseton. Mun mielestä näillä on suuri ero! Ei voida verrata sitä tunnetta kun on menettänyt lapsen ja sitä kun ei ole edes vielä saanut sitä lasta. Olen kokenut nämä, keskenmenona ja sitten ettei sitä lasta kuulunutkaan.. kaksi eri tunnetta.



Mutta mitä tulee tähän sanomiseen lapsettomalle niin monesti on vaikea keksiä mitään positiivista itse lapsettomuudesta mutta siitä on helppo keksiä positiivista, kun ei ole lapsia siis varsinkin perheelliset löytävät positiivisia asioita koska arki lasten kanssa on niin rajoittavaa vaikkakin lastenkin kanssa voi paljon tehdä. Ymmärrän kyllä että lapseton pari ajattelee että tekisi mitä vain saadakseen sen yhdenkin lapsen ja näkee varmasti eri silmin mitä kaikkea tekisi sen lapsen kanssa eikä se ajatuksissa rajoita elämää juuri ollenkaan.



Mutta on vaikeaa sanoa mitää siitä itse lapsettomuudesta.. surkuttelua en itse ainakaan kaipaisi eikä siitä mitään positiivista kyllä ole sanominen! "Niin, onhan se hienoa ettei tämä maapallo kansoitu ihan joka parin kohdalla" -näinkö olisi kauniimpi?

Toivoisitko ihmiseten harmittelevan ja surkuttelevan? Ihan oikeasti, mitä haluaisit kuulla?



Ja minusta on erittäin hienoa, että olet

ilmeisesti julkisesti (?) kertonut, että ette voi saada lasta. minusta ei siihen ole ollut



Itse tiedän osittain, miltä sinusta tuntuu. Olen kokenut viiden vuoden lapsettomuuden hoitoineen, mutta nyt meillä hoitojen tuloksena tytär.



Meillä oli mieheni kanssa aivan ihanaa ja huippua kahdestaan. Muutaman hoitokierron aikaan sain jopa epäilykohtauksia ja ihan tosissani mietin, mitä jos onnistummekin? Mitä sitten tapahtuu, kun kahdestaankin ollut niin ihanaa?

Ihanaa on nytkin, mutta erilaista.

sillä kaikki mitä sanot on jollain tavalla loukkaavaa.

olis fiksuinta olla vaan ihan hiljaa.. Omassa lähipiirissä on muutamia lapsettomia, enkä oo katsonu aiheelliseksi kommentoida, ollaan omien lastemme kanssa kyläilleet heidän luonaan, eikä siitäkään ole tullu mitään negatiivista palautetta, mielissään ovat olleet kun ovat saaneet touhuta meidän pienten kanssa. Senhän voi kääntää niin, että kaipaako itse arvioita omasta perhekoosta ulkopuolelta. En mä ainakaan oo kokenu mitenkään mieltä ylentävänä kommentteja siitä, ku vanhin tuli 1.6. kaks ja kolmas on tulossa rv36 ja saa kuulla kommentteja siitä, että ollaan oltu ahkerana tms....

mutta eivät toinen toistaan keveämpiä. Minulla on lapsettomuudesta kärsivä ystävä, joka on myös menettänyt yhden elävän lapsen eikä ole tullut uudestaan raskaaksi. Väitän, että hän tietää aika hyvin, miten asiat ovat vertailukelpoisia.

Läheisen menetys on yksi rysäys josta toivutaan vähitellen, lapsettomuus on lapsen menettämistä kerta toisensa perään.



Lapsettomuus on lapsen menetys, mutta epäkonkreettinen, joten yksinkertaiset ihmiset eivät edes pysty näkemään sitä menetyksenä.



Lapsetonta - eikä ketään muutakaan kriisissä rypevää - pidä lohduttaa typerillä latteuksilla eikä ainakaan neuvoa. Jokainen lapseton on varmasti asiantuntija mitä hänen lapsettomuuteensa tulee ja hänen tekee varmasti melkein mieli ampua joku idiootti joka neuvoo olemaan stressaamatta, että silleen kyllä tulee raskaaksi.



Yleensäkin viisas vaikenee. Kysyy mitä kuuluu, miten jaksat ja kuuntelee mitä toinen vastaa, jos ei halua puhua, ei tenttaa, jos haluaa puhua, kuuntelee. Ihan kuulkaas se riittää.

että mainitsit tuon kriisin.

Harva tulee ajatelleeksi edes, että lapsettomuus on kriisi ja täyttää kaikki kriisin tunnusmerkit.

Se vaan on erittäin pitkä sellainen, eikä esim. kuten joku onnettomuus tai kuolema, joka kerran tapahtuu ja sitä aletaan "työstämään".