Korkeasti koulutetut! Rehellisesti: koetteko ennakkoluuloja jos

[iOlinko liian kipakka?

[/quote]

Et, vaan kapeakatseinen ääliö. Siksi et kelpaa korkeasti tai matalasti koulutetun kaveriksi.

esim. kiihkeä lakkaamaton puhetapa, toisista pahan puhuminen tai hyökkäävä asenne, heitä kohtaan tunnen ennakkoluuloa

viisas tuntee itsensä. Olen kotiäiti, ammattitutkinnon suorittanut, ystäväpiirissäni ihania ihmisiä kouluttamattomasta ja työttömästä diplomi-insinööriin ja lääkäriin. Itseni vei nuoruudessa maailmalle seikkailunhalu. Sitä, mitä sain matkustellessa, ei pysty yksikään yliopisto tarjoamaan. Sivistystä on monenlaista. Tärkein niistä sydämen. Jos kaikki sen ymmärtäisivät ja pyrkisivät sitä kehittämään, tämä maailma olisi sopuisampi paikka elää. Niin koulutetuille kuin kouluttamattomille!

Mitä ihmettä ne ovat ne "fiksut aiheet", joista akateemiset haluaisivat keskustella? Mun kaveripiirissä ei kyllä keskustella metafysiikasta tai filosofisista kysymyksistä edes silloin, kun paikalla on vain akateemisia.

Mutta ehkä mekin ollaan akateemisia pönttöjä?

Mitä ne fiksut jutut on, joita yliopistossa on oppinut juttelemaan? Taidan kuulua luokkaan 'akateeminen pönttö'. Salkkarit ei kiinnosta, kuten ei moni muukaan asia, mutta puutarhanhoito ja lapset kyllä.

En ole ennakkoluuloinen 'duunareita' kohtaan, eikä tapaamani ihmiset yleensä ole erityisen ennakkoluuloisia omaa koulutustani kohtaan.

En jaksa tehdä tuttavuutta suvaitsemaatomien ja tosikoiden kanssa. Koulutuksella ole ei niin väliä ja hetken kyllä rupattelee lähes kenen kanssa tahansa.



T:YTT

Itselläni on kaksi loppututkintoa yliopistosta ja kyllä koen ennakkoluuloja ns. duunareita kohtaan.En tarkoita tätä pahalla mutta jos joku kertoo olleensa 10 kotiäitinä ja työttömänä eikä edes kiinnosta mennä töihin niin mietin että mitä ihmettä.Olen itse tosi tavoitteellinen (ja myös kotiäiti tällä hetkellä) joten minun on vaikea keksiä jutunaihetta ihmisen kanssa jota kiinnostaa vain kotona löhöily ja rakkausromaanit.Sellaisiinkin olen täällä pikkupaikkakunnalla törmännyt.

En hae ympärilleni mitään akateemista keskustelua vaikka itse sellainen olenkin. Todella mielelläni juttelen lasten kasvatuksesta yms. duunarien kanssa. Olen huomannut että monilla duunareilla on tällaisisiin keskusteluihin paljon enemmän annettavaa kuin korkeastikoulutetuilla äideillä. Ja ihan mielenkiintoista on jakaa asioita erilaisten ihmisten kanssa. Korkeasti koulutetuilla olen huomannut sen, että he eivät keskustele omilla mielipiteillään, vaan kehuskelevat tietomäärällään. Sanotaab vaab kuka tietää mitäkin, sen enempää omaa näkökulmaa esiin tuomatta. Aikas tylsää seuraa tällainen, sama kuin tietosanakirjaa lukisi :D. Tarkoituksena on kai päteä tietotasollaan, aika käsittämätöntä.

korkeasti kouluttautuneeksi? Onko joku kasvatustieteiden maisterikin muka korkeasti koulutettu vaikka ne eivät tiedä yhtään mitään mistään ja ovat kuitenkin maistereita...

Ennakkoluulot tulee enemmänkin käyttäytymisestä ja ulkoasusta. Sellainen stereotyyppisen av-mamman perikuva (kälättävä blondattu tuulipukumamma, joka rähisee lapsilleen ja silittelee Teutonioitaan) ei tunnu kovin todennäköiseltä ystävämateriaalilta. Toki jokaisen kanssa voi sanasen vaihtaa. Parhaita ja helpommin tutustuttavia tyyppejä ovat puheliaat, mutta myös kuuntelevat, huumorintajuidset ihmiset, joilla on hauska tapa tarkastella maailmaa. Sellainen perusutelias ja positiivinen asenne viehättää.



Itse olen tohtori, vieläpä "vaikealta" alalta (fysiikka) väitellyt. Se tuntuu olevan joillekin iso ongelma, vaikka en mitenkään tuo koulutustani esiin. Ja muutenkin tietyssä seurassa yritän olla hiljaa, vaikka monista asioista tiedän aika lailla, kun luen paljon esim. lääketieteen ja luonnontieteen tutkimustuloksia jo ihan työn takia.



Toisaalta en ole kovin kotonani missään akateemisessa porukassakaan, jossa puhutaan politiikkaa tai jotain muuta yhteiskunnallista teoriatasolla ja yleensä ihan vaan puhumisen vuoksi. Ei vaan jaksa, kun paljon hauskempaakin jutunaihetta on.

lasten kaverin vanhemmman tms. ammattia ennen kun tutustun niihin muuten. Mistä ihmeestä te muut tätä informaatiota saatte?



Eli ei tosiaankaan ole mitään ammatillisia ennakkoluuloja kun tapaan naapureita, puistomammoja tms.



Jos nyt kun jo tunnen naapurini ja naapuruston muiden pienten lasten vanhempia ja olen jossain vaiheessa kuullut niiden ammatitkin (koulutustasosta ei ole ollut koskaan puhetta, mutta oletan että lääkärillä on väkisinkin korkea koulutustaso, kun taas päiväkodin keittäjällä välttämättä ei ole) niin saldo on sellainen, että pystyisin jakamaan ne ihmiset kolmeen ryhmään. Ne joista tykkään aidosti sattuvat kaikki olemaan korkeasti koulutettuja. Suurin osa naapuruston väestä ylipäänsä tuntuu olevan, joten sikäli tämä ei liene hirveän epätavallista (mm. oma mieheni operoi opistotason tutkinnolla, joten poikkeuksiakin toki on). Sitten on muutama hieman ongelmallinen ei-akateeminen (ongelma ei kuitenkaan liity keskustelunaiheisiin niin kuin tässä ketjussa on tuotu esille, vaan siihen että näiden ihmisten kanssa on muita ongelmia - alkoholismia, taloyhtiön sääntöjen rikkomista jne). Ja sitten on akateemisten ärsyttävien ryhmä. Juristi joka haastaa riitaa kaikkien taloyhtiön jäsenten kanssa. Arkkitehti jonka kanssa on tylsä keskustella kun kaikki on aina niin negatiivista ja kamalaa. Jne.



Ei ihan niin suoraviivaista ainakaan meillä.

aineenope ja tämä on mielestäni sellainen kevyt akateeminen koulutus. Olisi ihan toista opiskella esim. lääkäriksi. Jos kuulen, että joku on vaikkapa aivokirurgi, ajattelen kyllä heti, että sepä on varmaan mielenkiintoinen ja lahjakas ihminen, mutta eivät ne sitten kuitenkaan usein sellaisia ole. Voi olla ääooltaan huippuälykäs ja tietää kaiken kaikesta, mutta sitten jutellessa tuntuu kuitenkin siltä, kuin puhuisi jonkun yksisoluisen olion kanssa.

urallaan edenneet kategorisoidaan? Olenko minä, joka koulutukseltani olen paljon parjattu tradenomi, mutta keskisuuren yrityksen johtoryhmässä työskentelevä, sitten näitä "lapset ja puutarhanhoito" -keskustelijoita vai niitä, joiden kanssa voi keskustella vaikkapa talouselämään, lainsäädäntöön tai politiikkaan liittyvistä asioista? Lapset ja puutarhanhoito kiinnostavat minua ja keskustelen niistä mielelläni (myös töissä niin akateemisten kuin ei-akateemisten kollegojeni kanssa), mutta työni vuoksi ja myös omasta kiinnostuksesta seuraan myös tiiviisti talouselämää, lainsäädäntöä ja politiikkaa. Myös sisustus ja muoti kiinnostavat minua, siinä missä kirjallisuus, taide ja urheilukin. Mihin kategoriaan kuulun?

ja mäkin siivosin konttoreita opiskeluaikana. Ei oo mitään syytä katsoa sitä porukkaa alakanttiin...

hänen koulutus- tai työtaustaansa.



Tunnen yhtä lailla akateemisia kuin duunareitakin ja tyhmiä ja fiksuja on yhtä lailla molemmissa ryhmissä.



t. DI

että korkeasti koulutetut väheksyvät huomattavasti vähemmän matalemmin koulutettuja kuin matalemmin koulutetut korkeammin koulutettuja. Jotain pientä kateutta taitaa kuitenkin matalemmin koulutetuilla olla ilmassa kun aina tarvitsee niitä korkeasti koulutettuja mollata. Koulutus tarvitsee muutakin kuin perselihaksia. Myös aivoja sekä työtä, työtä ja työtä. Ei se koulutus kenellekään tule ilman työtä ja sormia napsauttamalla.

koulutustason perusteella, ja olen kaveri monenlaisten ihmisten kanssa. Mutta tähän allaolevaan kysymykseen voin tarjota valaistusta. :)

Olen nimittäin huomannut, että yhdessä tietyssä kaveriporukassa, jossa on sekä koulutettuja että sangen vähän kouluja käyneitä, saattaa käydä niin, että me akateemiset intoudumme yhtä-äkkiä johonkin erityisalamme väittelyyn, keuhkoamme asiasta ihan tohkeissamme, kunnes joku "kouluttamattomista" kavereistamme kommentoi: "taas ne aloitti sen" ja imitoi haukotusta. :D

Tulemme kaikki ihan hienosti toimeen, mutta joskus on niitä hetkiä, kun keskustelu menee tasolle, jolle toisten porukassa on mahdotonta päästä, koska eivät kertakaikkiaan ole asiaan perehtyneet. Eikä kyse ole mistään alkuräjähdyksestä vaan ihan perustason jutuista, yliopistossa. :/

Mitä ihmettä ne ovat ne "fiksut aiheet", joista akateemiset haluaisivat keskustella?

ei ainakaan ole ollut vahvin puolesi ;)

kyllä se sinusta silti paljon kertoo esim. työnantajille ettei sinulla ole ollut viitseliäisyyttä tai itsekuria tai pitkäjänteisyyttä hankkia ihan virallistakin koulutusta.



Ja kuule, koulumenestys ei ole yhtäsuurikuin älykkyys. Ei laisinkaan.

löytää aina keinon kouluttautua ja sivistyä (vaikka kirjaston avulla). Mutta sitä kun ei lasketakaan koulutukseksi (tässäkään keskustelussa)vaikka olisit lukenut koko kirjaston läpi, jos ei sinulla ole siitä paperia näyttää.

Minä olen aina ollut parhaita oppilaita luokallani ja luin kaiken mitä käsiini sain, runoja ala-asteella, tähtitiedettä yläasteella, eri uskontoihin tutustuminen alkoi samoihin aikoihin. Myös biologia on kiinnostanut, psykologia ja psykiatriset sairaudet oli kiinnostavia aihepiirejä 15-vuotiaana. Lempiohjelmia lapsena oli luonto-ja tiedeohjelmat ja barbien sijasta kiinnosti orpokoti- ja koeputkilapsileikit:D 11v gerbiilinkasvattajana alkoi kiinnostaa perinnöllisyys ja periytyminen.

Nyt kolmekymppisenä olen peruskoulun käynyt hanttihommien tekijä, vähän kaikkea mitä nyt ilman koulutusta saa on tullut tehtyä. Miksi? Koska olen käyttänyt tähän astisen elämäni taiteiluun (ihan hyvin "menestynytkin" vaikkei sillä alalla tuskin koskaan pysty itseään ja perhettään elättämään)ja lapsien "tekemiseen" koska se on minulle kaikista tärkein asia. Muu aika on sitten mennyt tehden epätoivoisena rahapulassa jotain pienipalkkaisia töitä.

En koe itseäni "duunariksi" tai "kouluttamattomaksi". Kaverit ovat joko akateemisia tai jonkinsortin taiteilijoita. Ulkoisesti kuitenkin ihmisistä muodostetaan kuva ammatin perusteella ja minua kyllä kiusaa kovasti että minua pidetään "tyhmänä" koulutukseni tai työni perusteella. Jos ei olisi tarvinut käydä töissä niin olisin varmaan paljon "pidemmällä". Tarkoitus on vielä opiskella, mutta perheen talous on sen verran heikoilla ettei se tällä hetkellä onnistu.

Heh. Välillä törmää siihen että huomaa olevansa selvästi älykkäämpi ja lukeneempi kuin joku "koulutettu" itseään paljon "ylempänä" pitävä henkilö. Akateemisetkin voivat olla joskus tosi simppeleitä niinkuin se koulutusputki olisi muokannut ihmiselle jonkun putkinäön mikä ei näe mitään opetetun ajatusmallin ulkopuolelta.

En osaa aina ilmaista itseäni suullisesti kovinkaan älykkäästi ja annan ihmisille helposti "yksinkertaisen" kuvan. Anoppi näytti silminnähden yllättyneeltä kun kerroin koulumenestyksestäni aikuislukiossa (k.a. 9) kun luuli kai paljon tyhmemmäksi. Kun poika oli kiinnostunut luonnosta ym. jo pienenä niin sain kuulla monta kertaa miten on tullut ukkiinsa ja isäänsä (joka ei aikuisiällään ole saanut luettua yhtään ainutta kirjaa alusta loppuun..)

t. vain peruskoulun käynyt "henkisesti akateeminen" suurperheen äiti

Ne tosin perustuvat kokemukseen. Huonosti koulutetut ihmiset ovat usein kouluttamattomia juuri siksi, että äly ei ole riittänyt opin hankkimiseen. Vaikka moni selittää, että kiinnostus ei muka ole riittänyt, oikeasti kyse on vain siitää, että lahjat ei riitä kiinnostumiseen. Lahjakas ihminen kiinnistuu kyllä aina. Lahjakas ihminen löytää aina myös keinon kouluttautua ja sivistyä, vaikka sitten itsekseen kirjaston avulla - se kun on Suomessa ilmaista, samoin museoihin ja taidenäyttelyihin pääsee halavalla ja usein ilmaiseksi.

Ja kyllä olen myös huomannut, ttä kun puhun kouuttamattomien ihmisten kanssa, on minun huolella valittava sekä keskustelunaiheet että käyttämäni sanat ja kielikuvat. Kyllä minä siihen sivistyneenä ihmisenä pystyn, mutta tottakai on mukavampi kun sitä ei tarvitse miettiä!

kyllä se sinusta silti paljon kertoo esim. työnantajille ettei sinulla ole ollut viitseliäisyyttä tai itsekuria tai pitkäjänteisyyttä hankkia ihan virallistakin koulutusta.

Ja kuule, koulumenestys ei ole yhtäsuurikuin älykkyys. Ei laisinkaan.

Onko jossain joku rinnakkaismaailma, jossa ihmiset tosiaan elää eri lokeroissa koulutuksensa perusteella? Nimittäin minun maailmassani koulutus, työ ja elämässä menestyminen ei tosiaankaan seuraa toisiaan automaattisesti. Suurin osa ystävistäni tekee muuta työtä kuin mihin heillä on koulutus, ja niin teen minäkin. Tärkeintä on saada perheelle leipä pöytään, teki sen eteen sit mitä työtä tahansa.



Mut ai niin, mua ei varmaan luetakaan korkeasti koulutetuksi, koska olen käynyt vaan ammattikorkean. Pitääkin keskustella asiasta aamulla kemistimieheni kanssa. Hän on jo nukkumassa, koska tekee päätyönään kirvesmiehen hommia, ja niihin on noustava aikaisin.