Korkeasti koulutetut! Rehellisesti: koetteko ennakkoluuloja jos

Minua vähän jo rasittaa liikkua aina vaan näissä "älykköpiireissä". Tuntuu että koko ajan pitää itsekin esittää fiksumpaa kun onkaan kun kaikki ympärillä ovat niin hitsin sivistyneitä ja koulutettuja.



En tiedä läheskään kaikkien tuttujen (siis naapureiden ja lasten kavereiden vanhempien) ammatteja, eikä niillä ole väliäkään.



Paras ystäväni on lähihoitaja/kotiäiti. Meillä synkkaa hyvin, vaikka kaveri joskus valitteleekin kouluttamattomuuttaan minuun verrattuna. Ne kaikkein syvällisimmät keskustelut käydään kotona korkeastikoulutetun miehen kanssa. (Käytiin jo siinä vaiheessa kun mies oli koulunsa keskeyttänyt raksatyöntekijä.)

hankkivat siitä lisää tietoa (Eli kouutusta) jos vaan kyvyt riittävät. Ihminen on sillä tavoin luotu. Eli jos jos ja kun tietoja ja koulutusta ei ole hankittu,se kertoo siitä, että kyvyt eivät ole riittäneet - ehkä edes todellisen kiinnostuksen syntymiseen.

Ethän?

Mikä on ÄO:si?

Monet tällaisista tuttavuuksista ovat luulleet että akateemiset, etenkin tohtorit on jotain kuivakoita, ylimielisiä no-life-nysvääjiä jotka vaan istuvat nenä kiinni kirjassa eikä ymmärrä elämästä mitään.

itse akateemisen koulutuksen saaneena en useinkaan arvosta muita akateemisia aivan siitä yksinkertaisesta syystä, että mielestäni tieteellinen työskentely on monessa mielessä yliarvostettua. Ja akateemisen tittelin saaminen edellyttää ensisijaisesti istumalihaksia ja muistamista kuin luomista ja saavuttamista, joita puolestaan käytännönläheistä työtä tekevien kohdalla.Mikä minua silti surettaa on, että monet ei-akateemiset kokevat olevansa akateemisten rinnalla niin aliarvostettuja, mikä puolestaan vaikeuttaa ystävystymistä...

Olen tohtoriksi valmistunut TAIKista, enkä voi sanoa koulutukseni olleen kauhean kaukana käytännöstä että on niitä akateemisia alojakin, joissa istumalihaksilla ei niin väliä ole. Toista on, jos pääaineesi on yliopistolla vaikka historia.

[ Mikä minua silti surettaa on, että monet ei-akateemiset kokevat olevansa akateemisten rinnalla niin aliarvostettuja, mikä puolestaan vaikeuttaa ystävystymistä...

[/quote]

Monen tosi mukavanoloisen ihmisen kanssa on juttu luistanut hyvin siihen asti, kunnes jossain välissä on selvinnyt mitä teen työkseni ja äkkiä onkin näkymätön seinä välissä. Itse saa sitten ihmetellä, että sanoinkohan jotain loukkaavaa tai jotain...



t. 6 lukion opettaja, 'duunariperheestä' ja yh-äiti, joka todella kaipaisi niitä aikuiskavereita ihan siitä pihapiiristä