Onko vauva jossain vaihessa pakko jättää huutamaan?

Minä asun Lillessä, just tällä hetkellä en tunne muita suomalaisia, kun ovat muuttaneet takasin suomeen. :(

Joo siis meillä meni ikä ja terveys ja välillä tuntu että mielenterveys kanssa yöriekkumisten takia ja lähinnä sen, että omalääkärin (eikä pediatrin) mielestä ei voinut olla allergiaa kun ei ollut ripulia (kakkaa tuli kuitenkin n 5 krt/pvä)niin ja toisen polven takana ei ollut ihottumaa, joka paikassa muualla oli. Oli vaan kuulemma herkkä iho. Saatiin lähete sitten allergologille, jossa allergioita vihdoin löytyi.

että jos ymmärrät Ranskaa, niin se kirja mitä käytin oli nimeltään "Sommeil de l'enfant", ostin joskus sen Nature & Decouvert -kaupasta ja oli tosi hyvä ja selkeä apu.Aina jos itsellä oli palikat sekaisin, niin se selkeytti ajatuksia ja sain aivot taas raiteille kun sormi nukutuksen kanssa meni suuhun.

Katsos, kun täällä Suomessa, joka on täysimetyksen, kantoliinailun, perhepedin, kestovaippailun ja kotiätiyden luvattu maa, on maailman pahoinvoimimmat lapset ja nuoret. Ehkäpä ne siellä miehesi kotimaassa eivät anna pipon turhan paljon kiristää, jolloin lapsikin on tyytyväisempi.

siinä 2-3 kk iässä nukahtamaan omaan sänkyyn. Mitään huudattamisia ei todellakaan ole tarvittu, hyvin helposti oppivat kun illalla masu täynnä maitoa vietiin sänkyyn, tassuteltiin hetki jne. Miehellä oli meillä tässä ensin aktiivinen rooli, mikä ilmeisesti auttoi myös. Ja homma siis toiminut hyvin kaikkien kolmen lapsemme kohdalla.

Tuossa iässä on herkkyyskausi, jolloin kannattaa opettaa nukahtamaan omaan sänkyyn. Mitään huudattamista ei ole koskaan tarvinnut ja yöt nukkuu läpeensä, joten lastensuojelu voi ihan vapaasti tulla tsekkaamaan asian :D Itse kyllä olisin toista mieltä eli vuorovaikutuksessa on jotain vikaa, jos lapsi ei uskalla nukahtaa.

mutta jos on yöllä hereillä kauemmin ja selvästi rauhottuu kun olet vieressä, tekisin niin että rauhoitan vauvan ja jos alkaa itkeä lähdettyäni huoneesta, annan minuutin-pari itkeä ja sitten menisin takaisin taas rauhoittamaan. tätä sitten useamman kerran. siitä vauva ymmärtää että vaikka et olekaan vieressä, et ole hylännyt häntä ja että vaikka ei aina sinua näekkään, tulet kyllä takaisin kun hän sinua tarvitsee.

Vauva ei rauhoitu yöllä, vaikka olisin vieressä. Itse asiassa se usein itkee unissaan, ja on pakko ottaa syliin, missä vasta rauhoittuu. Jos vaan hyssyttelen ja jätän sänkyyn, se herää ja sitten se onkin vaikea saada nukahtamaan.



Mä en halua jättää sitä vartiksi itkemään, mutta mies ja KAIKKI sen sukulaiset ja ystävÄt ovat sitä mieltä että niin pitää tehdä, koska muuten vauva kuulemma alkaa vedättää mua 6-0, kun ymmärtää että mä teen mitä vaan. Heidän mielestään lapsille pitää heti näyttää niiden paikka perheessä.



Anoppi säälii poikaansa kun vauva on vienyt hänen paikkansa perheessä...



Ap

minulla on kaksi lasta ja vanhemman ei tarvinnut huutaa, nuoremman oli koska vanhempikin piti hoitaa.



Seuraus:



Vanhempi on kärsimätön ja kaikki pitäisi olla hetkessä valmista ja apua saada välittömästi.



Nuorempi on rauhallisempi, osaa odottaa vuoroaan ja on kärsivällinen.



joten anna huutaa silloin tällöin niin oppii odottamaan

Ottaisin suosiolla vauvan kokonaan viereen nukkumaan, saisi vauva ja äiti nukuttua ja ehkä se mieskin sais nukuttua paremmin.

Jos mies ei saa nukuttua vauvan kanssa samssa sängyssä niin tehkää uudelleenjärjestelyjä nukkumisen kanssa kunnes vauva on valmis nukkumaan yöt omassa sängyssä.

Ei se teidän pikkuinen kuitenkaan ikuisesti pieni ole, eikä varmasti enää teininä teidän kanssa nuku.

Ei tästä kauaa oo aikaa kun vauvoja piti 4 tuntii päivässä huudattaa,että keuhkot vahvistuu... =D

Pois laskuista on, että vauva nukkuisi mun kanssa ja mies jossain muualla. Mies ei ole niinkään väsymyksestä hermostunut, vaan siitä, että vauva ei osaa nukkua yksin ja siitâ, että me ei saada nukkua rauhassa.



Myönnän että esikoisen äitinä en ole osannut antaa vauvan pienenä itkeä, siinä olen varmasti tehnyt virheen. Nyt se kuitenkin huutaa jo vaikka kuinka kauan, jos sen illalla tai yöllä jättää yksin. Yksin sen kuitenkin pitäisi oppia nukkumaan. Mitä siis tehdä?



Ap

Vauva ei ymmärrä mistään kaapin paikan näyttämisistä muuta kuin että hänen hätäänsä ei vastata.



Eri asia olisi joku parivuotias, mutta ei vauvaa saa jättää vartiksi huutamaan. Minä antaisin suosiolla nukkua vieressä.



t. äiti X t

Noin vauvat pitääkin hoitaa, mahdollisimman pian hoitaa niin ettei tarvi itkeä. Siitä lapsi saa perusturvallisuuden tunteen.

Lapsi oppii kyllä nukkumaan yksin, ei sen sitä vielä vauvana tartte osata. Toiset oppii aiemmin, toiset myöhemmin. Lapset on erilaisia, ihan vauvasta saakka.

Myönnän että esikoisen äitinä en ole osannut antaa vauvan pienenä itkeä, siinä olen varmasti tehnyt virheen. Nyt se kuitenkin huutaa jo vaikka kuinka kauan, jos sen illalla tai yöllä jättää yksin. Yksin sen kuitenkin pitäisi oppia nukkumaan. Mitä siis tehdä? Ap

ja satunnaisia hammasvaiva- ja flunssavaivoja lukuun ottamatta ei ole tarvinnut heijailla ja nukutella. Meillä on ollut niin, että jos vauvan ähkiessä menee viereen kurkkimaan että herääkö se vai nukkuuko se, hän yleensä herää kunnolla. Eli olen lähtenyt liikkeelle vasta, kun vauva on kajauttanut kunnolla, että byäääää. Mutta vauvaikäisiä en ole huudattanut varttia, vaan pyrkinyt hoitamaan ongelman nopeasti. En ole ottanut pois sängystä, ellei ole ollut välttämätöntä - meidän lapset ovat rauhoittuneet kyllä ihan punkkaansa silittelemällä ja tutilla.



Isompia lapsia on kyllä sen sijaan kanniskeltu n+1 kertaa takaisin sänkyyn muita paitsi kuopusta - hän on aina ollut erinomainen nukkuja. Keskimmäisemme heräsi 2-3-vuotiaana joka yö ja tuli viereen, siihen ei auttanut muu kuin aika.

kuuntele äidinvaistoasi ja lapsesi tarpeita. "tapakasvatukssen ja koulutuksen" voit aloittaa lapsesta riippuen n.puolitoistavuotiaan kanssa. kuten joku jo sanoikin, ei tuon ikäinen vauva ketään vedätä, vaan kehitys ja uuden oppiminen vie nyt niin paljon "tietokoneen muistia eli käsittelytilaa", että se tulee helposti uniin itkuisuutena ja levottomuutena.

samoin hampaat tekevät kiusaa tuossa vaiheessa.

oletteko yrittäneet etsiä syytä itkulle? masukipuja vahvasta ruoasta? paprika, sipuli, kaali?

puhkevat hampaat? kipulääkettä? ihan läheisyyden kaipuuta? jos ukkoa ahdistaa, niin laita patja lattialle ja mene vauvan kans siihen nukkumaan.



lapsuus on lyhyt, vauva-aika vielä lyhyempi. nauttikaa siitä ja menkää lapsen ehdoilla.

Hei!



Kahden lapsen kokemuksella sanoisin, että äitinä tunnet vauvasi parhaiten ja tiedät, mikä on hänelle hyväksi. Huudatuksesta on mielipiteitä puolesta ja vastaan.



Minä vieroitin kuopukseni yötissistä 5 kk iässä, jolloin olin jo ihan rikki tunnin välein heräilystä. Vieroitus tapahtui niin, että isä reagoin vauvan itkuun yöaikaan. Kun vauva itki, isä kävi taputtelemassa, peittelemässä ja/tai tarjoamassa tuttia ja sanoi jotain tyyliin "nyt nukutaan". Minuutin-pari varmaan annettiin itkeä, ja sitten isä kävi taas ja teki samat rutiinit. Tätä jatkettiin, kunnes vauva jatkoi uniaan. Ekana yönä jonkin verran itkuja, mutta ei mitään sydäntä raastavaa. Toka yö oli hirveä...yksi herääminen raastavine itkuineen kesti yli puolitoista tuntia, mutta isä siis oli koko ajan läsnä, rauhoitteli ja toisteli näitä rutiineja. Ja siitä sitten alkoi edistys...seitsemäntenä yönä nukuttiin aamuun saakka. Nyt 7 kk iässä, vauva nukkuu noin klo 20 alkaen aamu viiteen, jolloin imetän, ja sitten jatketaan vielä nukkumista pari tuntia.



Esikoisen kohdalla unikoulu oli vielä hiukan helpompi, samoin menetelmin 6 kk iässä.



Johdonmukaisuus on "kovuutta" tärkeämpää tässä. Ei lasta tarvitse jättää yksin, eikä ikään kuin laittaa vastuuseen vanhempiensa valvottamisesta. Lasta vain opetetaan nukkumaan jämäkästi ja johdonmukaisesti, koko ajan osoittaen, että lähellä ollaan.



Se tietysti kannattaa varmistaa, että lapsi ei valvo esim. hammaskipujen tai nälän vuoksi jne. Mutta kuten sanottu, vanhemmat tuntevat vauvansa parhaiten. Vanhan kansan ihmiset antavat monesti hyvää tarkoittavia neuvoja, mutta eivät ne aina osu ihan kohdalleen.



Tsemppiä!

Vieroita ekana tissistä ja pyydä unikouluohjeet neuvolasta! Meillä toimi erinomaisesti ja tottuminen yksin nukahtamiseen sujui jo parin huutoillan jälkeen. Vartin siis voi antaa huutaa. Kannattaa katsoa kellosta, koska hirveää sitä on kuunnella (kokemusta on), mutta kannattaa sinnitellä unikoulua ainakin muutama ilta ja katsoa auttaako.

Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että kun vauva tulee perheeseen niin hänen tarpeidensa mukaan elellään. 7kk ikäinen vauva on aivan liian pieni unikouluun ja älä missään nimessä huudata 15 min!

En ymmärrä, että miksi vauvan pitäisi jo noin pienenä osata nukkua yksin? Onko se vaan joku typerä periaate? Johan on anopilla mielipide, vauva vienyt poikansa paikan perheessä! Pah, sanon minä!

Unikoulu on julma menetelmä. Itse en ikinä moiseen ryhtyisi.

Ymmärsinkö oikein, että ongelmana ei ole kummankaan vanhemman väsymys, vaan miehellä on periaate?

Meillä on ollut 3 tosi huonounista vauvaa, kaikki kolme ovat ihan itse oppineet nukkumaan vuoden iässä ilman huudatuksia. Ihan sama kaava on toistunut jokaisella lapsista, ovat heränneet 15-20 kertaa yössä ekat 9-10kuukautta, sitten heräämiset on vähentyneet 3-6 kertaan ja noin vuoden iässä ovat heräilleet enää satunnaisesti öisin, samaten ovat lopettaneet öisen syömisen, silitys vaan on vuoden iässä alkanut riittämään nukutukseksi..enkä ole koskaan huudattanut tieten tahtoen lapsiani.Älä kuuntele muita jotka eivät tunne lapsesi kykyä nukkua ja nukahtaa itsenäisesti, kaikki lapset eivät ole näitä kyllä se nukkuu kun on maha täynnä-tapauksia.

suostu noin pientä huudattamaan. Mun mielestä ainoa vaihtoehto on, että otat vauvan viereesi.



Meillä oli esikoinen ns helppo vauva, nukkui 5kk ikäisestä öitä putkeen. Tämä kuopus taas on aivan mahdoton läheisyysvauva, meillä herättiin parhaimpina aikoina 20min välein itkeskelemään. Eihän siinä auttanut kun ottaa viereen ja loppui itkut. 10kk iässä siirsin omaan sänkyyn ja nyt kuukautta myöhemmin nukkuu 20-05 putkeen, sit maitoa ja nukkuu vielä pari tuntia.



Mä olen sitä mieltä, että vauvasi kyllä nukkuu yöt itkemättä sitten kun on siihen valmis.

Nyt vauva on ihan hereillä tässä vieressäni. Laitoin sen nukkumaan kahdeksala kuten tavallisesti, ja kuten tavallisesti, se heräsi puoli tuntia myöhemmin. Menin sitä nukuttamaan, mutta aloin uupumukseltani itkeä ja se heräsi kokonaan.



En vaan jaksa. Eilen illalla olin kaksi ja puoli tuntia sitä nukuttamassa, tänään tunnin, mutta olisin saanut olla vielä toisen, jos olisin halunnut sen nukahtavan. Miehelle olen sanonut ettei se saa sitä enää hoitaa, koska en jaksa kuunnella sen kiukuttelua siitä, että vauvan pitää antaa itkeä. Nyt se kyllä juuri lähti sen kanssa kävelylle, jos vauva niin nukahtaisi.



Meillä on pari kuukautta ollut iltarutiinit käytössä, vauva kyllä tuntee ne ihan hyvin ja tosiaan nukahtaa helposti. Mutta ne heräilyt! Muutama parempi yö on ollut, mutta viime viikolla vauvalle tuli hammas ja samalla se oppi konttaamaan ja nousemaan seisomaan, ja nyt tää on yhtä hulinaa taas.



Miehen kanssa en tosta nukuttamisesta voi puhua, siitä tulee vaan riitaa. Se on vakuuttunut siitä, että vauvan tulee oppia nukkumaan yksin, ja sen mielestä mä teen hallaa vauvalle kun en opeta sitä sille. Se saattaa olla oikeassakin, mutta mä ajattelen kuten jotkut täällä, että vauva oppii ajan kanssa. Se ei kuitenkaan miehelle, sen perheelle ja ystäville riitä. Kyseessä on kulttuurero, mieheni ei ole suomalainen ja asun hänen kotimaassaan Euroopassa. Täällä lapsia vaan hoidetaan eri tavalla kuin Suomessa.



Mä en voi ottaa vauvaa viereeni. Ensinnäkään en halua ja toiseksi siitä tulisi sen tason riita mieheni kanssa, että me varmaan erottaisiin. Tää asia on saanut ihan naurettavat mittasuhteet.



Ap