Naapurin vl-naisella 3 alle 4-vuotiasta ja taas maha pystyssä

saa heidät toimimaan tuolla tavalla.

sitten varmaan ihan hirveän monta voi tulla jos kaikki joudutaan sektiolla synnyttämään. Mun kaberilla oli sama homma ja viisi lasta sai.

siihen loppuu synnytykset.

ei kukaan henkensä kaupalla synnytä.

mutta ei pidä valittaa, jos on ihan itse tiensä valinnut.

Jos sinä luulet että se on riskiraskaus, se ei silti sitä todellakaan välttämättä ole. Naisen ikä ei kuulu sinulle myöskään mitenkään. Kyllä olet typerä ämmä, en voi muuta sanoa.

saa heidät toimimaan tuolla tavalla.

Älä nyt yleistä jonkun naapuria kaikkien meidän naapuriksi. Mun naapurissa on kohta 6 alle 7 vuotiasta, mistäs mä tiedän mikä pelko siellä on menossa.

meidän naapurissa neljä alle kuusivuotiasta. Ei se todella muuten mulle millään tavalla kuulu enkä haluaisi, että kuuluisikaan. Mutta tämä rouva ei muuta tee, kun valittaa elämänsä kurjuutta, väsynyt on, mies ei huomioi, kurjaa on kaikin puolin. Olen kauniisti yrittänyt sanoa, että kannattaisiko sitten vaikka pitää pientä taukoa lapsen teossa, mutta EI, se on Jumala, joka lapsiluvun määrää. Nyt olen ruvennut välttelemään, kun en jaksa perusnegaa ja jumalahöttöö kuunnella päivästä toiseen. Ja vanhin lapsikin jo oireilee, surullista, mutta en ole naapurini "roskapönttö", johon hänen elämänsä kurjuus (johon itsellä mahdollisuus vaikuttaa), on hyvä kaataa...

Saako yhden lapsen äiti valittaa? Saako töissäkäyvä valittaa mistään työhänsä liittyvästä? Saako opiskelija valittaa? Saako kukaan valittaa? Eikö meistä jokainen ole tiensä valinnut?

Minäkin joskus valitan, enkä siltikään vaihtaisi elämäntilannettani mihinkään.

mutta ei pidä valittaa, jos on ihan itse tiensä valinnut.

Saako yhden lapsen äiti valittaa? Saako töissäkäyvä valittaa mistään työhänsä liittyvästä? Saako opiskelija valittaa? Saako kukaan valittaa? Eikö meistä jokainen ole tiensä valinnut?

Minäkin joskus valitan, enkä siltikään vaihtaisi elämäntilannettani mihinkään.

Eiköhän jokainen meistä ole tiensä valinnut ja silti valita. Mulla naapurissa alle 1-v kaksoset ja isompi sisarus 3v. Äiti valittaa kun on niin väsynyt ja vauvat ollu koko ajan tosi itkusia. Ja totta kai se saa valittaa?

Miksi vl-äiti ei saa valittaa mutta kaikki muut saa?

Saako yhden lapsen äiti valittaa? Saako töissäkäyvä valittaa mistään työhänsä liittyvästä? Saako opiskelija valittaa? Saako kukaan valittaa? Eikö meistä jokainen ole tiensä valinnut?

Minäkin joskus valitan, enkä siltikään vaihtaisi elämäntilannettani mihinkään.

mutta ei pidä valittaa, jos on ihan itse tiensä valinnut.

Kyllä vain noita yhden lapsen valittajia myös löytyy. Tältäkin palstalta saa lukea harva se päivä! Meillä viides tulossa ja en todellakaan valita naapureille, vaikka välillä todellakin on rankkaa, mutta tiedän, että on välillä ja onneksi useinkin helppoakin :D

Suomalaisille ei mistään omista asioista kannata mainita.Sen olen huomannut suomeen muuton jälkeen!

Jokainen tehköön/saakoon vain niin monta lasta ja sellaisilla väliajoilla, sellaisissa elämäntilanteissa, sen luonteisia jne. ettei sitten valiteta? Eli valitukset seis, jokainen osaa kyllä tiensä niin valita, ettei tarvii valittaa!?



Voipi olla, että nuorena aloittanut, monen lapsen äiti, saattaa köllötellä sitten vallan autuaan onnellisena ikäihmisenä, kun koskaan ei tarvitse olla yksin, ja aina on pieniä jalkoja tepsuttamassa ympäriinsä. Muistelee sitten, kuinka omien pienten kanssa oli raskasta, mutta lopussa kiitos seisoo.

Milloinhan tuon lahkon ihmiset alkaisivat ajatella lastensa hyvinvointia, tai sitten vaikka itsensä?

Asia ei minulle muutoin kuuluisi, ja minulla ei ole mitään isoja perheitä vastaan, mutta

- kaikki 3 lasta syntyneet sektiolla, joten luulisi olevan RISKIraskaus kyseessä

-ikää rouvalla taitaa olla vasta alle 25, kuinka monta nuita vielä voikaan tulla?

-aina leikkipaikalla ollessamme valittaa väsymystään ja kuinka on niin raskasta kun kuopus valvottaa tai esikoinen uhmaa tai keskimmäinen ei meinaa millään oppia kuivaksi. Siis JOKAIKINEN kerta on väsynyt.

se sulle kuulukaan, mutta silti olet ottanut asiaksesi sen täällä selvittää ja riskit kanssa oikein perässä..

mutta enpä todellakaan haluaisi olla lapsi tuollaisessa pentutehtaassa.



Tuskin on kovinkaan kaksista olla yksi viidestätoista.

Ja täytyy sanoa, että kyllä äiti ja isä olivat ja ovat TOSI etäisiä minulle. Lähin siskoni (iällisesti) on perheestäni aina ollut läheisin. Ikäerot oli hirveet, kotona "levotonta", ei mitään omaa rauhaa. Teini-iässä pakkoseuroja. Kauheeta kulissia piti esitää ulospäin vaikka kotona oli suuriakin vaikeuksia. Surullinen oli mun lapsuus, mutta nyt olen toisella tiellä ja oman valintani aikoinaan tehnyt ja kahden (ja siihen jää) ihanan lapsen äiti. Tässä yksi tarina suurperheestä. Niitäkin on toki kaikenlaisia.

mutta minä olen yksi yhdestätoista, ja se ON hauskaa. Ihanat sisarukset ovat parasta mitä elämässä voi olla!

äiti oli todella väsynyt, usein sairas, äkäinen ja nyt aikuisen kun asiaa katson niin ihan "loppu". Isä teki vaan töitä (ja tietty siitti lapsia) ja kaikista vaikeuksista tosiaan vaiettiin. Kylä mullakin on ihan kivoja sisaruksia, mutta sitä yhtä lukuunottamatta aika etäisiä. Sen sijaan ihania ystäviä on, joille itse voisin "valittaa", jos siihen olisi tarvis.

.. eivätkä ole lestadiolaisia.

Tunnen myös monia muita isoja perheitä, joissa on paljon alle kouluikäisiä lapsia, toisilla lapset jo kasvaneet aikuiseksi. Eivätkä ole lestadiolaiais.



Ihan varmasti on heilläkin ollut raskasta, väsyttävää, kriisejä, tiukkaa taloudellisesti. Niin on kaikilla tai ainakin melkein kaikilla jossain vaiheessa elämää.



Kummasti helpottaa jos löytyy joku taho, jonne purkaa ja valittaa, sitten jaksaa paremmin.