Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin hirveän monet eroavat ja aiheuttavat sillä traumat lapsilleen?
29.05.2009 |
Oikein surettaa kuunnella ja lukea eroperheiden lasten tarinoita. Lapsi menettää erossa elämänsä turvakeskiön eli perheen - ja sitten vielä ihmetellään, miksi niin moni lapsi voi nykyään huonosti.
Kyllä kyllä: tiedän, että joissakin tapauksissa ero on parempi vaihtoehto. Väkivaltaisesta suhteesta on paras lähteä, samoin jos toinen ei kykene minkäänlaiseen vastuullisuuteen ja aikuisuuteen perheessä.
Mutta valtaosa eroista EI tapahdu välttämättömistä syistä. Ne tapahtuvat, kun jompaa kumpaa ei enää huvita kotileikki, tai kun naapurin Pena/Pirkko onkin hotimpi ja sen matkaan on niin ihqu lähteä.
Missä ihmeessä on vanhempien järki ja vastuuntunto? Miksi ihmiset eivät kykene ajattelemaan nenäänsä pitemmälle ja laittamaan lastensa etua omien fiilistensä edelle?
Kommentit (35)
lukea täältä näitä!
On se vaan kumma ku niitä eroja on niin kauheen paljon! Kun mennään naimisiin, ei ollenkaa sitouduta, kuhan on hauskaa mennä naimisiin! Ihmiset eivät tajua sitä, kuinka iso sitoutuminen on kyseessä jos haluaa että avioliitto onnistuu oikeasti. Kyllä siinä pitää tuntea toinen ihminen jo aika hyvin jos tekee sellaisia isoja päätöksiä.
Kun omat haavekuvat omasta puolisosta karisevat, iskeytyy karu todellisuus vastaan. Ai tollanenko tuo oliki? Mutta sitten se alkaa se toiseen hioutuminen, mikä ei aina ole niin helppoa. Mielestäni ihmiset antavat tässä vaiheessa liian helposti periksi. Elämän pitäisi aina olla niin ihanaa ja onnellista, mutta eihän se voi niinkään mennä! Molempien täytyy haluta pysyä parisuhteessa ja tehdä kaikkensa sen eteen.
Eikä rakkauskaan tule itsestään, vaan sitä täytyy oikeasti vaalia ja puhua kaikki asiat selviksi!Turha ruveta kyräileen ja katkeroituun, vaan on parempi vaan tyytyä joihinkin asioihin itsekin, eikä toivoa, että kaikki menisi vaan oman mielen mukaan, koska se on mahdotonta.
Omaa aviopuolisoaankaan ei saa pitää itsestäänselvyytenä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisikään erota. Vaimollani voisi olla rakastaja, jota tapailisi silloin tällöin (vaimon fantasioiden täyttymys). Minulla läheinen suhde toisen perheen äitiin (hieman seksiä - paljon läheisyyttä). Olisi hauskaa kun heidänkin lapset pyörisi välillä meillä. Tuttavaperheen miehellä voisi vaikka olla suhde myös opiskelijatyttöön (villiä seksiä), jonka isä voisi olla vaikka vaimoni rakastajan veli.
Onhan tämä meno liian keskiluokkaista.
Ihmettelin jo lapsena, miksi eronneiden perheiden lapsia ja yksinhuoltajaperheitä niin säälitään ja miksi uusperhettä pidetä hankalana kasvupaikkana. Tajusin kyllä jo seitsemänvuotiaana, että vanhempieni on järkevää erota ja kun hiukan katselin ympärilleni, huomasin että minulla meni paljon paremmin kuin monilla ydinperheen lapsilla.
Ero on lapselle traumaattinen kokemus, jos vanhemmat tappelevat keskenään ja lapsesta tulee riitojen pelinappula. Jos ero hoidetaan asiallisesti ja lapsi säilyttää hyvät välit molempiin vanhempiinsa jne. ei se järkyttävää ole.
vaikea uskoa, että ihmiset eroavat liian "helposti".
Ero lapsettomastakin liitosta on yleensä todella raskas prosessi monin tavoin - eli taloudellisesti, sosiaalisesti, emotionaalisesti, saatika sitten, että liitossa on vielä lapsia.
Lisäksi omasta ystäväpiiristäni n.30-vuotiaista eroperheiden lapsista, suurin osa pitää vanhempien eroa helpotuksena ja toivoivat, että se olisi tapahtunut aiemmin.
Mutta ne taidot ovat usein vajavaiset.
Niin ja monta vuotta Suomessa on lausuttu mantraa: "ei huonossa suhteessa voi vain lasten takia pysyä" (kun ennen niin tehtiin) ja "lapsille on parempi onnelliset vanhemmat erillään kuin riitelevä pari yhdessä". Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei kumpikaan mantra ole täysin todenmukainen.
Kuinka moni vaivautuu edes YRITTÄMÄÄN suhteen korjaamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydän anteeksi, sillä en ole täydellinen minäkään.
Niin ja monta vuotta Suomessa on lausuttu mantraa: "ei huonossa suhteessa voi vain lasten takia pysyä" (kun ennen niin tehtiin) ja "lapsille on parempi onnelliset vanhemmat erillään kuin riitelevä pari yhdessä". Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei kumpikaan mantra ole täysin todenmukainen.
Kuinka moni vaivautuu edes YRITTÄMÄÄN suhteen korjaamista?
Vaikea sitä on yksin yrittää korjata, jos toinen ottaa ja häipyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppuen lopulta lapsen on parempi asua eronneen äidin kanssa, kuin kuunella riitelyä, ja katsella isän riehumista ja niitä kauniita haukkumasanoja.
Meidän lapsille ei traumoja jäänyt muusta kun isästä. Eli ero ei tehnyt muuta kuin hyvää. Tarinoita on paljon, niinkuin erojakin. Elämä ei ole aina niin ruusuista kun annetaan ymmärtää.
Loppuen lopulta lapsen on parempi asua eronneen äidin kanssa....
...tai miehen kanssa. Onneksi lastensuojelu ja käräoikeuskin ovat parantamassa ihmisoikeustilastojaan. Äläpä ota tätä äitiyttä annettuna ikuisena oikeutena. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa.
Toki jos teidän tapauksenne meni kuten kuvailit, oli valintanne ehkä oikea. Mutta oman tapauksesi perusteella et voi yleistää mitään. Sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on onneton se pitää muuttaa tavalla tai toisella. Lapset selviävät kyllä kunhan vanhemmat ovat henkisesti ok: täysin suhteessa loppuunpalaneet vanhemmat tuskin jaksavat pitää huolta lastenkaan henkisistä tarpeista.
UGH, olen puhunut.
En silloin tajunnut että tämä liitto on todellakin elinikäinen, halusin kai karkuun heti kun tuli ongelmia. Jos olisin lähtenyt, en usko että olisin ollut onnellisempi sillä samat ongelmat tulevat helposti vastaan muissakin suhteissa.
Miksi ihminen ajattelee että ei voi edes yrittää katsoa huonojen aikojen ohi, kaikki pitää kokea tässä ja nyt? Vähän kuin kulkisi ylämäkeen ja puolessa välissä toteaisi että "ei huvita enää", kääntyen takaisin. Miksi ihmisellä on kamala tarve suojella itseään jokaiselta ylämäeltä, ottaa vaihtoehtoreitti heti kun pienikin nyppylä on näkökentässä? "Minähän en..." ei kelpaa syyksi silloin kun mukana kulkevat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"pieniä nyppylöitä", vaan joskus saattaa tulla eteen kunnon rotko tai K2? Mitäs sitten tehdään?
En jättäisi miestäni yksittäisen pettämisen takia, lievä väkivaltakaan ei riitä itselleni syyksi (sitä en ole kokenut mutta noin teoriassa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttää AINOA elämänsä suossa tarpomiseen. Sairastua masennukseen epätyydyttävässä liitossa? Tätä on tullut mietittyä vuosi tolkulla, ja edelleen naimisissa. Pian pää hajoaa lopullisesti. Sydän verillä vaan ja sisullako?
Silloin se oli vielä ihan rakas...