Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin hirveän monet eroavat ja aiheuttavat sillä traumat lapsilleen?
29.05.2009 |
Oikein surettaa kuunnella ja lukea eroperheiden lasten tarinoita. Lapsi menettää erossa elämänsä turvakeskiön eli perheen - ja sitten vielä ihmetellään, miksi niin moni lapsi voi nykyään huonosti.
Kyllä kyllä: tiedän, että joissakin tapauksissa ero on parempi vaihtoehto. Väkivaltaisesta suhteesta on paras lähteä, samoin jos toinen ei kykene minkäänlaiseen vastuullisuuteen ja aikuisuuteen perheessä.
Mutta valtaosa eroista EI tapahdu välttämättömistä syistä. Ne tapahtuvat, kun jompaa kumpaa ei enää huvita kotileikki, tai kun naapurin Pena/Pirkko onkin hotimpi ja sen matkaan on niin ihqu lähteä.
Missä ihmeessä on vanhempien järki ja vastuuntunto? Miksi ihmiset eivät kykene ajattelemaan nenäänsä pitemmälle ja laittamaan lastensa etua omien fiilistensä edelle?
Kommentit (35)
yhdessä kun toisen naama tympii. Ja koska pitkissä suhteissa se väistämättä jossain vaiheessa tympii, ihmiset lähtee litomaan eivätkä katso vaiheen yli. Toisaalta ihmiset on paljon lyhytpinnaisempia kuin ennen. Jos asia ei korjaannu parissa kuukaudessa, ei siitä mitään kuitenkaan tule.
Lapsia tehdään kenelle sattuu, koska aviopuolison valinnassa ei saa nykyään käyttää ollenkaan järkeä. Intohimo on ainoa hyväksyttävä parinvalinnan kriteeri, järkeä käyttävät vain laskelmoivat, tunnekylmät nartut, jotka ei ole ikinä kokeneet Todellistä Rakkayttä.
Niin ja monta vuotta Suomessa on lausuttu mantraa: "ei huonossa suhteessa voi vain lasten takia pysyä" (kun ennen niin tehtiin) ja "lapsille on parempi onnelliset vanhemmat erillään kuin riitelevä pari yhdessä". Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei kumpikaan mantra ole täysin todenmukainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja monta vuotta Suomessa on lausuttu mantraa: "ei huonossa suhteessa voi vain lasten takia pysyä" (kun ennen niin tehtiin) ja "lapsille on parempi onnelliset vanhemmat erillään kuin riitelevä pari yhdessä". Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei kumpikaan mantra ole täysin todenmukainen.
Kuinka moni vaivautuu edes YRITTÄMÄÄN suhteen korjaamista?
Eikä siitä mitään traumaa jäänyt.
Lapsista pitäisi kuitenkin huolehtia erossa. Oli syys eroon mikä vaan; sillon vanhemmat ei voi/halua/jaksa olla yhdessä.
Enkä minä aikanaan halua että toinen vaan jää "olemaan" kanssani jos ei mitään tunne!
useammin. Ovat sen mallin saaneet kotoaan, että kun tulee tylsää niin ei muuta kuin vako vaihtoon tai uudempaa pippeliä kehiin. Kyllä se elämä siitä riemuksi taas muuttuu.
ja kuten ennen vanhaan..ollaan yhdessä vaikka turpaan tulisi päivittäin, henkisesti tai fyysisesti.
Mä en ymmärrä miksi täytyisi kenenkään kitua ja tuhlata elämäänsä suhteessa josta ei nauti millään tavalla? Kuka siitä hyötyy loppujen lopuksi? Onko se sitten lasten kannalta hyvä, jos parisuhde on vaan olemassa, vailla rakkautta, välittämistä, huolenpitoa, kaikkea sitä mitä lapsillemme opetetaan? Mitä lapset saavat huonosta avioliitosta? palveleeko se ketään loppujen lopuksi? Jokaisella meistä on oikeus hakea rakkautta ja onnea itselleen. Ja onnellinen avioliitto ei hajoa hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kuten ennen vanhaan..ollaan yhdessä vaikka turpaan tulisi päivittäin, henkisesti tai fyysisesti.
Mä en ymmärrä miksi täytyisi kenenkään kitua ja tuhlata elämäänsä suhteessa josta ei nauti millään tavalla? Kuka siitä hyötyy loppujen lopuksi? Onko se sitten lasten kannalta hyvä, jos parisuhde on vaan olemassa, vailla rakkautta, välittämistä, huolenpitoa, kaikkea sitä mitä lapsillemme opetetaan? Mitä lapset saavat huonosta avioliitosta? palveleeko se ketään loppujen lopuksi? Jokaisella meistä on oikeus hakea rakkautta ja onnea itselleen. Ja onnellinen avioliitto ei hajoa hetkessä.
Parisuhdeterapiaan ei hotsita mennä eikä mikään todellinen apu oikeastaan kiinnosta, koska kaikki sellainen vaatii OMAA PANOSTUSTA, mutta itseltä kun ei saa edellyttää mitään! MUIDEN pitää muuttua! Mä oon mä enkä muutu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki on tilanteita, missä ero on lapsillekin hyväksi, mutta sen 'tosirakkauden' löytäminen ei ole sellainen. Yleensä lapsi kärsii erosta.
Suosittelisin kaikille, että ette tee niitä lapsia, ennen kuin olette sen todellisen rakkautenne löytäneet, ja sitten pysytte siinä.
että otetaan eka mies, kenet saadaan.
Sitten väsätään se lapsi kun muutkin.
Ja sitten huomataan, että ei tää oikeastaan kiinnostakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhdeterapiaan ei hotsita mennä eikä mikään todellinen apu oikeastaan kiinnosta, koska kaikki sellainen vaatii OMAA PANOSTUSTA, mutta itseltä kun ei saa edellyttää mitään! MUIDEN pitää muuttua! Mä oon mä enkä muutu!
Ollaan takuttu pian 12 vuotta ja viimeiset kolme vuotta olen yrittänyt häntä saada tajuamaan, että meillä ei riitä rahkeet selvittää näitä kommunikaatio-ongelmia omin nokkinemme. Kun tuskastuneena sanoin, että jos hän ei suostu hakemaan ulkopuolista apua ongelmiimme kanssani, on tämä liitto loppusuoralla, sain kuulla, etten "halua edes yrittää" - siis mitä v***a?!? Minähän nimenomaan haluaisin ja olisin valmis tekemään jotain asian eteen, mutta pitäisi vaan ilmeisesti niellä paha mielensä ja teeskennellä, että kaikki on niin helvetin hyvin.
Ja olen kyllä tätä raivoa niellyt niin paljon, että pian se lävähtää ilmoille ja sitten pakkaan tavarani, kun "mua ei kiinnosta enkä halua edes yrittää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon suuremmat traumat olisin saanut jos vanhempani eivät olisi eronneet. Nuorena pidin sitä jopa positiivisena, koska sain "kaksi perhettä". Aina pystyi vaihtamaan paikasta toiseen kun toinen vanhempi alkoi vatuttamaan väliaikaisesti.
Kummaltakin vanhemmaltani olisi luultavasti mennyt mielenterveys jos eivät olisi eronneet.
Meillä käytiin parisuhdeterapiassa ja herra ties millä lekureilla, mutta ero tuli silti, koska epätyydyttävässä suhteessa, jossa toinen ihminen ei kunnioita ja arvosta puolisoaan lainkaan yksinkertaisesti pää hajoaa, sekä oma, että lasten.
Ja tämä oli todellakin viimeinen vaihtoehto, sillä olin aina vannonut että en todellakaan eroa, vaan yritän viimeiseen saakka. Kun toinen ihminen ei lainkaan halua parantaa suhdetta, vaan on suoraan sanottuna aivan helvetin väkivaltainen henkisesti, minusta oli parempi lähteä, ennen kuin tilanne menee väkivaltaiseksi.
Minä olen siis mies, lasten huoltaja, se joka halusin ongelmia ratkoa, ja en todellakaan lähtenyt vieraan vaon perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vanhemmat pakottivat itsensä jatkamaan yhdessä vuosikausia, meidän lasten takia.
Minä en usko, että juuri kukaan luovuttaa helposti!!! Suurin osa varmasti kitkuttaa vuosia ja kaikkensa yrittää.
Itse olen ihan hyvässä liitossa, aviovuosia on jo 9 eikä eroa ole harkittu. En silti usko, että muut kuin minä onnekas, joka sain hyvän miehen, ovat yksinkertaisempia ja luovuttavat huvikseen.
Onneksi tajusin lähteä, muuten ei kahdella muulla lapsellani olisi ihanaa ydinperhettä =)
inhoamansa miehen kanssa loppuelämänsä vain lasten takia. Yök!
inhoamansa miehen kanssa loppuelämänsä vain lasten takia. Yök!
ja se näkyy tässäkin.
MINULLA täytyy olla koko ajan kivaa ja ihanaa, muista viis.
Eipä siihen muuta syytä tarvita.