Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuli mieleen tuosta "mitä olet huutanut lapsillesi" -ketjusta..
28.05.2009 |
..Että mistä luulette niiden sammakoiden tulevan?
Uskoisin että suurin osa johtuu siitä että on itse saanut kuulla noita lapsena.
Kuinka moni teistä syyllistää lastaan jos tämä lipsauttaa aikuisena omalle lapselleen jotain törkeää ja tuntee kauheita syyllisyyden tuntoja heikkoudestaan?
Miksi olette itsellenne liian ankaria?
Tietenkin pitää välttää sanomasta lapsille törkeyksiä ja on hyvä tutkia itseään ennaltaehkäisevällä tarkoituksella mutta lakatkaa syyllistämästä itseänne.
Me olemme kaikki vain ihmisiä ja varmasti jokainen yrittää parhaansa lastensa eteen, eikö?
Kommentit (3)
mutta tarkoitin ettei kannata mennä liiallisuuksiin.
Kun mokaa on hyvä mennä itseensä ja pohtia miten vastaavan tilanteen voisi tulevaisuudessa välttää mutta on turha ruoskia itseään viikkokausia.
Meillä jokaisella on lapsuudesta selkärankaan jääneitä kasvatusmalleja ja siksi herkästi toistamme omien vanhempiemme virheitä.
Tällä vanhempien sukupolvella on melko suuri vastuutaakka sukupolvien välisen ongelmaketjun katkaisussa ja se on henkisesti niin raskasta että kannattaa säästää itseään ja suhtautua "pikkujuttuihin" vähän objektiivisemmin.
Itsensä syyllistäminen suurissa mitoissa ei tee kuin haittaa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huudan niitä vittuperkeleitä lapsilleni, kun minulle ei ikinä sellaista karjuttu. En tiedä mistä itsehillinnän puutteeni juontaa juurensa. Häpeän, mutta aina liian myöhään, kun pahat sanat on jo tulleet. Omin voimin en ole osannut siitä pois. Nyt olen menossa neuvolan psykologille.
Alue: Aihe vapaa
hyvä ois oppia hillitsemäänkin itseään, ettei ainakaan kiroilisi lapselleen. Itsekin olen siihen muutaman kerran syyllistynyt ja kyllä mun pitää mielestäni siitä vähän syyllisyyttä tuntea.