Lue keskustelun säännöt.
Salaa naimisiin, onko kenelläkään kokemuksia?
20.05.2009 |
Me olemme miettineet naimisiinmenoa jo jonkin aikaa ja vihdoin monien stressausten ja miettimisten (järjetön vieraslista vaikka miten karsisi, laina jotta olisi varaa juhlapaikkaan ja kunnon ruokiin, paikkojen varaaminen pahimmillaan pari vuotta etukäteen, ohjelma jne) jälkeen saimme päätettyä että teemme sen sittenkin ilman stressiä ja täysin omalla tyylillämme.
Menemme siis salaa naimisiin maistraatissa, mukaan tulevat vain pienet lapsemme, todistajat tulevat talon puolesta. Kenellekään ei kerrota etukäteen, jälkikäteen sitten jotenkin ilmoitetaan vanhemmille ja ystäville. (Onko muuten vinkkejä miten voisi hellävaraisesti ilmoittaa ihmisille jotka eivät varmasti voi uskoakaan että joku voi haluta menna naimisiin näin???)
Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta?
Netistä kun hain tietoa ja vertaistukea niin monella ne salahäät tarkoittivat sitä, että pari menee salaa naimisiin mutta sitten kuitenkin vuoden sisään järjestää avioliiton siunaamisjuhlan tms. johon lähetetään ihan normaalit hääkutsut ja kaikki menee ihan perinteisen kaavan mukaan. Eli käytännössä pitävät siis kuitenkin ihan oikeat häät, vain hieman mukaillussa järjestyksessä!
Meillä on todellakin tarkoitus tehdä se salassa ja skipata juhlat täysin. Onko tämä edes mahdollista? Millaisia kokemuksia teillä on?
Pelottaa hieman miten sukulaiset suhtautuvat, kun suvusta löytyy uskovaisia ja valtaosalle naimisiin meno tarkoittaa hulppeita häitä ja vähintään 100 vierasta...
Ovatko nuo "jälkikäteishäät" järjestäneet joutuneet taipumaan suvun painostuksesta vai onko tuo ollut ihan alkuperäinenkin suunnitelma?
Ja te jotka olette oikeasti menneet salaa naimisiin, kertokaa vähän kokemuksia! Meillä on ajatuksena hoitaa vihkiminen ihan siisteissä arkivaatteissa ja sitten ravintolaan syömään pitkän kaavan mukaan. Voi olla että sen jälkeen lähdemme vielä viettämään päivän tai pari kylpylä-hotellissa rentoutumassa, riippuu siitä miten saamme lapsille vahdin.
Sormuksiakaan emme ole ajatelleet ainakaan vielä hankkia, eli olemme jo alkaneet valmistautua siihen että monien silmissä me emme ole oikeasti edes menneet naimisiin... ;)
Kommentit (46)
Mekin mietimme aluksi että jos kutsuisimme vanhempamme todistajiksi, mutta valitettavasti molempien äidit (minun varsinkin) on vaan yksinkertaisesti kykenemätön pitämään tällaisen salaisuuden ja olemaan puuttumatta asiaan... Luvassa olisi takuulla ylimääräisiä vieraita ja jotain muita "kivoja" yllätyksiä hääpäivänä. :(
Täydellinen salaaminen on siis ainut vaihtoehto jos tahdomme pitää oman päämme.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tule kuuloonkaan.
En todellakaan pyydä muita maksamaan omia pippaloitani, enkä kaikesta huolimatta järjestäisi isoja häitä vaikka he tyrkyttäisivätkin rahoja meille väkisin. (kuten epäilemättä kävisi jos kertoisimme heille)
En ole lainkaan prinsessatyyppiä, emmekä kumpikaan tykkää olla juhlien keskipisteenä. Rakastan häitä, mutta en itse tahdo valokeilaan.
ap
mutta pukeuduimme kuitenkin juhlavasti, ostimme sormukset ja kävin kampaajalla sekä meikattavana, sillä halusimme otattaa kunnolliset hääkuvat. Vihkimisen ja kuvauksen jälkeen kävimme hyvin syömässä. Illallla mentiin vielä leffaan ja seuraavana päivänä parin viikon häämatkalle. Äideille oli pieni lohtu se, kun kuuli, että saa lapsestaan kuitenkin hääkuvan kirjahyllyyn. ;) Vietimme päivän periaatteella "meidän päivä". :)
Laitoin sähköpostia kaikille läheisille ja tutuille. E-mailissä ilmoitin uuden osoitteen, jossa sukunimi oli vaihtunut.
Mun äiti purnasi about 2 min, mutta siinä se.
ja kutsuisin lähimmät ystävät ja vanhemmat. Voisin kuvitella, että äitinä olisin aika järkyttynyt, jos lapseni menisi naimisiin ilman että pääsisin paikalle. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnioittivat meidän päätöstä ja tilanne oli kaikille tasapuolinen kun ketään sukulaisia ei kutsuttu. No, anoppi veti herneen nenään kun ei saanut isoja kirkkohäitä, mutta se on hänen ongelmansa jos ei pysty olemaan toisten puolesta onnellinen.
Jokainen taplaa tyylillään ja ongelma on kyllä siellä toisessa päässä joka ei ymmärrä. Kaikki eivät vain halua isoja häitä. Ei noissa hääohjelmissakaan kovin leppoista tunnelmaa ole löytynyt kun ollaan niin helvetin kireitä ja onnettomia hääjärjestelyistä. Totuushan on että se on kahden ihmisen välinen tapahtuma ja mitä intiimimpi niin sen parempi.
20
Minäkin tekisin kompromisin ja kutsuisin vanhemmat (ja ehkä sisarukset) vaikka ihan muulla verukkeella, jos puskaradiota ja ylimääräistä häslingiä pelkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä toisista ja toisten tunteista. Ei tarvita muita ihmisiä elämän suuriin eikä pieniin hetkiin.
Omakohtainen kokemuksemme lähti samasta näkökohdasta kuin teillä: vieraslista olisi ollut järjettömän iso, eikä meillä ollut varaakaan. Järjestimme vähän aiemmin isot kihlajaiset pienellä budjetilla kuitenkin kun teimme kaikki itse. Häät järjestimme näin: Maistraatista esteettömyystodistukset, siiten maistraatista varattiiin vihkiminen, käytiin myös valokuvassa. Ystäväpariskunta oli todistamassa, heidän kanssa käytiin vihkimisen jälkeen syömässä, sitten lähdettiin kahdestaa pariksi päiväksi hotelliin ja kylpylään.
Kerrottiin vain jälkeenpäin muille, kaikki kävi kivuttomasti ja oli ihana tilaisuus. Teillä luulisi menevän vielä kivuttomammin, kun jo olette eläneet yhdessä ja on lapsiakin. Ihmiset ymmärtää sen että silloin haluaa monesti mennä naimisiin hissun kissun.
Sisareni meni naimisiin yhteisellä ulkomaan matkallamme eikä tästäkään kertoneet kenellekään ennemmin, sieltä lähettivät viestiä tapahtuneesta. He olivat usean vuoden olleet jo yhdessä sitä ennen.
Tehkää aivan kuten teille on paras, jos joku ei sitä ymmärrä, se on häne ongelma, ei teidän! Tsemmpiä ja onnea!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnioittivat meidän päätöstä ja tilanne oli kaikille tasapuolinen kun ketään sukulaisia ei kutsuttu. No, anoppi veti herneen nenään kun ei saanut isoja kirkkohäitä, mutta se on hänen ongelmansa jos ei pysty olemaan toisten puolesta onnellinen.
Jokainen taplaa tyylillään ja ongelma on kyllä siellä toisessa päässä joka ei ymmärrä. Kaikki eivät vain halua isoja häitä. Ei noissa hääohjelmissakaan kovin leppoista tunnelmaa ole löytynyt kun ollaan niin helvetin kireitä ja onnettomia hääjärjestelyistä. Totuushan on että se on kahden ihmisen välinen tapahtuma ja mitä intiimimpi niin sen parempi.
20
Koska MINÄ haluan olla mukana lapseni elämän suurissa tapahtumissa. Vaikkei sinun äitisi haluaisikaan.
28
En ole ap, me mentiin salaa naimisiin, oltiin hiljattain menty kihloihin ja saatu kihlalahjoja koska järjestimme kihlajaiset joihin väki kutsuttiin paikallislehdessä, koska saimme todella paljon muistamisia pankin kautta. Naimisiin kun mentiin salaa, emme saaneet emmekä edes odottaaneet häälahjoja koska emme juhliakaan järjestäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmat ja isovanhemmat kunnioittivat ja hyväksyivät meidän tahdon. Heille kerrottiin etukäteen eikä menty salaa vihille. Ihan vain ilmoitusluontoisena asiana välit vanhempiini ovat avoimet ja lämpimät. Päivittäin soitellaan ja ollaan viikoittain tekemisissä.
Jos kutsut vanhemmat niin sitten on kutsuttava isovanhemmat koska he loukkaantuvat että miksi ei kutsuttu. Sitten on kutsuttava sisarukset kun loukkaantuvat, serkut, kummit, kaimat ja naapurit ettei kukaan loukkaannu.
Mun mielestä häät on hääparin juhla ei kenenkään muun. Ihan kevyesti juhlin muiden häitä niin kuin he ovat ne halunneet järjestää.
Itselläni on kaksi tytärtä ja toivon todellakin että he järjestävät sellaisen juhlan kuin itse haluavat eikä sellaisia joita äidit ja anopit haluaa.
Kyllä olisi ilo ja onni juhlia heidän kanssaan mutta jos he muuta haluavat niin se on heidän päätöksensä. Naurettaavaa loukkaantua sellaisesta.
20
Koska MINÄ haluan olla mukana lapseni elämän suurissa tapahtumissa. Vaikkei sinun äitisi haluaisikaan.28
Mistä tiedätte?
Naapurini, 70-vuotias leskirouva, suri monta vuotta tyttärensä salahäiden jälkeen sitä, ettei häntä kelpuutettu paikalle edes todistajaksi. Muutama morsiamen ja sulhasen ystävä oli ollut paikalla, mutta häntä, morsiamen äitiä ei haluttu. Ihmetteli, että häpeääkö tytär häntä, onko hän tehnyt tyttärelleen jotain pahaa jne. Kun tytär oli käynyt myöhemmin äitinsä luona, äiti oli vain niellyt itkunsa ja onnitellut tytärtään. Eikä kertonut kuinka paljon asia häntä satutti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sitten kerrottiin kuitenkin tuleville anopeille, jotka sitten tulivat todistajiksi maistraattiin, koska heille oli tietysti ihan ykkösluokan juttu päästä todistamaan lastensa naimisiin menoa. Paikalla olivat siis lapset, anopit ja me. Sitten mentiin syömään hienoon ravintolaan, jonka toinen anopeista kustansi "häälahjaksi". Viralliset hääkuvat käytiin valokuvaamossa ottamassa. Nurinoita ei tullut, yhdet sukulaiset tosin sanoivat, että "olishan se kiva ollut tulla teidän häihin", mutta muuten saatiin oikein kivat ja pienimuotoiset häät.
Mistä tiedätte?
Naapurini, 70-vuotias leskirouva, suri monta vuotta tyttärensä salahäiden jälkeen sitä, ettei häntä kelpuutettu paikalle edes todistajaksi. Muutama morsiamen ja sulhasen ystävä oli ollut paikalla, mutta häntä, morsiamen äitiä ei haluttu. Ihmetteli, että häpeääkö tytär häntä, onko hän tehnyt tyttärelleen jotain pahaa jne. Kun tytär oli käynyt myöhemmin äitinsä luona, äiti oli vain niellyt itkunsa ja onnitellut tytärtään. Eikä kertonut kuinka paljon asia häntä satutti.
Harva suomalainen alkaa oikeasti jälkeenpäin kertomaan tunteistaan, vaan nielee pahan mielensä. Tiedän minäkin tällaisen äidin ja isän, jotka hyväksyivät tyttärensä salahäät, kun pakko oli. Heille kuitenkin jäi todella paha mieli ja kysymyksiä siitä, miksi tytön piti mennä salaa naimisiin, eihän se olisi ollut iso vaiva pyytää heitä vaikka todistajiksi!
Älkää valehdelko itsellenne, että häänne koskevat vain teitä kahta. Ei kukaan pakota koko sukua kutsumaan, mutta voin taata, että vanhemmillenne ja sisaruksillenne naimisiin menonne tulee aina tuomaan mieleen pienen surun ja katumuksen, jos teette sen salaa.
Ps. Itse olen mennyt naimisiin maistraatissa, paikalla oli lähin perhe, ja heille häät olivat selkeästi tärkeä juttu, vaikka oltiinkin karussa tilassa ja aika virallinen, epäromanttinen toimituskin se oli. :) Varsinkin äiti oli kyynel silmässä koko toimituksen ajan.
Aina vaan mietitään niitä vieraita. Jotenkin tuntuu vallalla olevan että vain vanhukset ja lapset ovat oikeutettuja pahoittamaan mielensä. Työikäisten pitäisi miellyttää ja varoa muiden pahoja mieliä ja uhrautua vaikka mihin, muutoin ovat pahoja.
Silloinkin näköjään monen mielestä muita ensisijaisesti..
39: ja silläkö ei ole väliä tuleeko itse hääparille paha mieli?
Aina vaan mietitään niitä vieraita. Jotenkin tuntuu vallalla olevan että vain vanhukset ja lapset ovat oikeutettuja pahoittamaan mielensä. Työikäisten pitäisi miellyttää ja varoa muiden pahoja mieliä ja uhrautua vaikka mihin, muutoin ovat pahoja.
Meillä oli vähän tuon tyyliset häät. Oltiin varattu maanantaiksi maistraatti ja kuvaus. Edellisenä viikonloppuna miehen vanhemmat olivat käymässä ja alkoivat puhua miehen isosiskosta ja hänen avokistaan, että "pitäisi heitä jo vähän patistaa, että kerkeäåisivät pitää ensi kesänä häät, kesällähän ne ainoat oikeat häät pidetään, jne". Mies sanoi siihen, että me mennään ylihuomenna naimisiin, saa tulla mukaan, jos haluaa. Eivät halunneet tulla, joten se siitä.
Mun äiti oli tuolloin ulkomailla, joten laitoin tekstarin. Isälle soitin.
Kun äiti kotiutui Suomeen, hän halusi ehdottomasti edes pienen kahvitilaisuuden. Sinne tuli sitten noin 15hlö ja äiti oli onnelline
Teimme ihanan häämatkan, välilaskulla ilmoitimme äideillemme (minä mieheni äidille ja mieheni minun äidille) että näin tehtiin. Lehteen laitettiin omaperäinen ilmoitus jotta loput tietää joita äitiemme puskaradio ei hoitanut. Häämatkalla pidimme puhelimet kiinni jotta savu ehti laantua. En tiedä oliko sitä, kukaan ei tuntunut ottavan nokkiinsa. Sen sijaan olemme muita isoja juhlia sitten järjestäneet, mutta itse emme tykänneet olla juhlittavina.