Salaa naimisiin, onko kenelläkään kokemuksia?
Me olemme miettineet naimisiinmenoa jo jonkin aikaa ja vihdoin monien stressausten ja miettimisten (järjetön vieraslista vaikka miten karsisi, laina jotta olisi varaa juhlapaikkaan ja kunnon ruokiin, paikkojen varaaminen pahimmillaan pari vuotta etukäteen, ohjelma jne) jälkeen saimme päätettyä että teemme sen sittenkin ilman stressiä ja täysin omalla tyylillämme.
Menemme siis salaa naimisiin maistraatissa, mukaan tulevat vain pienet lapsemme, todistajat tulevat talon puolesta. Kenellekään ei kerrota etukäteen, jälkikäteen sitten jotenkin ilmoitetaan vanhemmille ja ystäville. (Onko muuten vinkkejä miten voisi hellävaraisesti ilmoittaa ihmisille jotka eivät varmasti voi uskoakaan että joku voi haluta menna naimisiin näin???)
Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta?
Netistä kun hain tietoa ja vertaistukea niin monella ne salahäät tarkoittivat sitä, että pari menee salaa naimisiin mutta sitten kuitenkin vuoden sisään järjestää avioliiton siunaamisjuhlan tms. johon lähetetään ihan normaalit hääkutsut ja kaikki menee ihan perinteisen kaavan mukaan. Eli käytännössä pitävät siis kuitenkin ihan oikeat häät, vain hieman mukaillussa järjestyksessä!
Meillä on todellakin tarkoitus tehdä se salassa ja skipata juhlat täysin. Onko tämä edes mahdollista? Millaisia kokemuksia teillä on?
Pelottaa hieman miten sukulaiset suhtautuvat, kun suvusta löytyy uskovaisia ja valtaosalle naimisiin meno tarkoittaa hulppeita häitä ja vähintään 100 vierasta...
Ovatko nuo "jälkikäteishäät" järjestäneet joutuneet taipumaan suvun painostuksesta vai onko tuo ollut ihan alkuperäinenkin suunnitelma?
Ja te jotka olette oikeasti menneet salaa naimisiin, kertokaa vähän kokemuksia! Meillä on ajatuksena hoitaa vihkiminen ihan siisteissä arkivaatteissa ja sitten ravintolaan syömään pitkän kaavan mukaan. Voi olla että sen jälkeen lähdemme vielä viettämään päivän tai pari kylpylä-hotellissa rentoutumassa, riippuu siitä miten saamme lapsille vahdin.
Sormuksiakaan emme ole ajatelleet ainakaan vielä hankkia, eli olemme jo alkaneet valmistautua siihen että monien silmissä me emme ole oikeasti edes menneet naimisiin... ;)
Kommentit (46)
ap
Kieltämättä myönnettävä että jos olisi varaa lennättää kaikki Aruballe juhlimaan niin mitään ongelmaa ei olisi! ;)
Kenellekään ei ilmoitettu etukäteen, lapset vain tuli mukaan ja todistajat maistraatista.
Sitten vain ilmoitettiin ihan lähimmille ja viidakkorumpu hoiti loput :)
Vähän tuli murinoita, mutta yllättävän vähän!
Ei olla kaduttu. Eikä järjestetä juhlia jälkeenpäinkään.
Laitettiin sitten vaan tekstarilla viesti, että ollaan menty naimisiin.
Kukaan ei murissut. Musta olisi kovin outoa, jos joku alkaisi aikuisille ihmisille valittaa. Sanoisin kyllä suoraan, että mitäs tämä asia nyt teille kuuluu? Sanoisin myös, että emme halua järjestää juhlia. Piste.
Älkää olko liian kilttejä, tehän teette just niin kuin itse tahdotte. piste.
Outoa yleensäkin, kun monet aikuisetkin ovat ihan sukulaistensa - yleensä vanhempien - määräiltävissä. En nyt tarkoita juuri teitä, tämä oli vain yleinen huomio.
jossa morsiamella oli yksi ystävä mukana ja sulhasella yksi. Kaunis tilaisuus ja sitten käytiin kaikki lounaalla... ei mitään juhlia jälkikäteenkään...
eli molempien äideille puolisoineen ilmoitettiin, että mennään naimisiin maitraatissa. päivämääräkin kerrottiin. mutta vannotettiin heitä olemaan asiasta hiljaa, sillä muille emme halunneet kertoa - äideille kerrottiin ns. kunnioituksesta.
todistajat oli maistraatin puolesta, mutta paikalla oli myös puolisoni pieni lapsi. vihkimisen jälkeen kävimme syömässä ja mitään suuria juhlia ei ole tulossa jälkikäteen. en itsekään kaivannut "päivää stressiprinsessana", joten siksi näin. sormuksen sain.
Mun paras kaveri tiesi etukäteen ja oli toinen todistaja. Isääni kysyttiin samana päivänä todistajaksi. Tekstari laitettiin vihkimisen jälkeen tuttaville. Viikonloppuna tarjottiin sukulaisille kahvia kun tulivat kuitenkin lapsemme synttäreille. Kukaan ei ole jupissut jälkikäteen ainakaan mun kuullen.
Lähetettiin postikortit lähimmille, puskaradio hoiti loput. Ei pidetty juhlia.
jotka oliavts itten häät. Eli vihkiminen ja loppuilta meni porukalla grillatessa ja saunoessa ja mölkkyä pelatessa. Vanhemmille ja sukulaisille pari ilmoitti vihkimisen jälkeen puhelimessa ja morsiamen äiti taisi ottaa vähän nokkiinsa. Ihan mielettömän hauskat häät!
niin mekin teimme. Ja ollaan uskovaisia. Mitä se kenellekään kuuluu. Meille ei merkitse vähääkään toisten sanomiset ja mielipiteet. Mitään jupinoita ei kyllä tullut, ainakaan meidän korviin.
Sinänsä ihan kiva enkä itse halunnut mitään prinsessahössötystä. Lähisukulaiset ja monet kaverit olivat kuitenkin todella pettyneitä kun eivät saaneet hääpirskeitä. Minä olen vielä ainoa lapsi, joten vanhempani eivät koskaan tule pääsemään lapsensa häihin. Jälkeenpäin vahän harmitti, mutta jos haluaa salaa naimisiin niin tottakai pitää tehdä niikuin itsestä tuntuu.
Pari ei nimittäin kertonut kenellekään edes jälkikäteen naimisiinmenostaan, ja äidin ystävä, joka oli verotoimiston virkailija onnitteli äitiä pojan naimisiinmenosta (mokasi tietysti, eihän noihin verotietoihin saisi mitenkään reagoida, mutta kun ei hänelle tullut mieleenkään, ettei äiti tietäisi) ja äiti suuttui kun ei mitään tiennyt.
Itse en pahoittaisi mieltäni, jos ette pitäisi ollenkaan juhlia, mutta jos olisitte minulle läheisiä ihmisiä, ostaisin teille joka tapauksessa jonkun lahjan. (Ja jotkut sukulaiset saattavat sitten kutsua teitä onnittelukahveille jne).
Ei senttiäkään juhliin, mutta lahjat tulee.
...os olisitte minulle läheisiä ihmisiä, ostaisin teille joka tapauksessa jonkun lahjan. (Ja jotkut sukulaiset saattavat sitten kutsua teitä onnittelukahveille jne).
Käytte maistraatissa ja sitten mainitsette vanhemmillenne tai sitten ette mainitse.
Kirkossa kylläkin, paikalle kutsuttiin vanhemmat ja sisarukset. Heillekään ei suunnitelmista kerrottu etukäteen vaan lähetettiin vain kutsu postissa. Kirkon jälkeen hyvä illallinen hienossa ravintolassa. Kaverit kutsuttiin seuraavana päivänä ja tarjottiin kuohuvaa, osalle meni tieto tekstiviestillä.
Meilläkin isot juhlat olisivat tarkoittaneet noin 200 vierasta, kummallakin on iso suku ja paljon kavereita ja siitä olisi ollut erittäin vaikea rajata ketään pois.Mikään halpa ratkaisu jossain ladossa niin , että tarjoiluista olisi pihistetty, ei olisi ollut meidän mieleen. Siksi pidettiin pienet juhlat.
Minä menin ekaa kertaa naimisiin melkein salaa eli lähetimme kutsukortin vanhemmilleni niin että se tuli perille päivää aikaisemmin. He tietysti soittivat heti ja tuivat maistraattin paikalle. Veljeni ei pystynyt niin lyjyellä varoitusajalla irtautumaan keskipäivällä.
Nyt jälkikäteen kaduttaa, eika vaan siksi että liiito kariutui :)
Sittennmin pidin toiset häät perinteisemmällä kaavalla.
Jos teillä on ollenkaan normaalit välit vanhempiinne ja sisaruksiinne, kutsukaa heidät mukaan maistraattiin ja vaikka lounaalle sen jälkeen. Painottakaa heille että viidakkorumpu saa toimia vasta vihkimisen jälkeen.
Noin varmasti teille löytyy lapsenvahtikin helpommalla, jotta pÄÄsette kahdestaan jonnekin juhlistamaan liittoanne.
niin eikun vahukset pöydän ääreen vaan ja: "Me mennään naimisiin kesällä. Mulla on rahaa 1.700 ja Jorella 910 euroa. Paljollako te haluaisitte nostaa juhlien tasoa?"
Eri asia on todella jos ei olekaan kyse peffan kestävyydestä ja haluaa rahoistaan huolimatta luimistella naimisiin jossain pölyisessä virastossa.
Ei mitenkään salaa. Lähimmille sukulaisille ja ystäville kerrottiin.
Toimitus oli merenrannalla jonne tuli notaari, valokuvaaja ja kaksi todistajaa.
Hieno ja intiimi tilaisuus.
Uskoisin uskovaisten ymmärtävän, että naimisiin meno on tärkeämpää kuin hulppeat häät.
Näin ehkä itse tekisin tyyliin "rakkaus kukoistaa, mutta isot häät oli pakko unohtaa, muuten olisi voinut talous repsahtaa"
han vapaasti.