Lue keskustelun säännöt.
Salaa naimisiin, onko kenelläkään kokemuksia?
20.05.2009 |
Me olemme miettineet naimisiinmenoa jo jonkin aikaa ja vihdoin monien stressausten ja miettimisten (järjetön vieraslista vaikka miten karsisi, laina jotta olisi varaa juhlapaikkaan ja kunnon ruokiin, paikkojen varaaminen pahimmillaan pari vuotta etukäteen, ohjelma jne) jälkeen saimme päätettyä että teemme sen sittenkin ilman stressiä ja täysin omalla tyylillämme.
Menemme siis salaa naimisiin maistraatissa, mukaan tulevat vain pienet lapsemme, todistajat tulevat talon puolesta. Kenellekään ei kerrota etukäteen, jälkikäteen sitten jotenkin ilmoitetaan vanhemmille ja ystäville. (Onko muuten vinkkejä miten voisi hellävaraisesti ilmoittaa ihmisille jotka eivät varmasti voi uskoakaan että joku voi haluta menna naimisiin näin???)
Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta?
Netistä kun hain tietoa ja vertaistukea niin monella ne salahäät tarkoittivat sitä, että pari menee salaa naimisiin mutta sitten kuitenkin vuoden sisään järjestää avioliiton siunaamisjuhlan tms. johon lähetetään ihan normaalit hääkutsut ja kaikki menee ihan perinteisen kaavan mukaan. Eli käytännössä pitävät siis kuitenkin ihan oikeat häät, vain hieman mukaillussa järjestyksessä!
Meillä on todellakin tarkoitus tehdä se salassa ja skipata juhlat täysin. Onko tämä edes mahdollista? Millaisia kokemuksia teillä on?
Pelottaa hieman miten sukulaiset suhtautuvat, kun suvusta löytyy uskovaisia ja valtaosalle naimisiin meno tarkoittaa hulppeita häitä ja vähintään 100 vierasta...
Ovatko nuo "jälkikäteishäät" järjestäneet joutuneet taipumaan suvun painostuksesta vai onko tuo ollut ihan alkuperäinenkin suunnitelma?
Ja te jotka olette oikeasti menneet salaa naimisiin, kertokaa vähän kokemuksia! Meillä on ajatuksena hoitaa vihkiminen ihan siisteissä arkivaatteissa ja sitten ravintolaan syömään pitkän kaavan mukaan. Voi olla että sen jälkeen lähdemme vielä viettämään päivän tai pari kylpylä-hotellissa rentoutumassa, riippuu siitä miten saamme lapsille vahdin.
Sormuksiakaan emme ole ajatelleet ainakaan vielä hankkia, eli olemme jo alkaneet valmistautua siihen että monien silmissä me emme ole oikeasti edes menneet naimisiin... ;)
Kommentit (46)
Mekin mietimme aluksi että jos kutsuisimme vanhempamme todistajiksi, mutta valitettavasti molempien äidit (minun varsinkin) on vaan yksinkertaisesti kykenemätön pitämään tällaisen salaisuuden ja olemaan puuttumatta asiaan... Luvassa olisi takuulla ylimääräisiä vieraita ja jotain muita "kivoja" yllätyksiä hääpäivänä. :(
Täydellinen salaaminen on siis ainut vaihtoehto jos tahdomme pitää oman päämme.
ap
Meillä meni salasuunnitelmat plörinäksi, kun eräs "luotetusta lähipiiristä" vuoti tiedon.
Sepä olikin lysti tilanne, kun kaikki tiesivät meidän menevän "salaa" naimisiin, ehkä odottivat vielä viime hetken kutsujakin, mitä ei enää voitu/ haluttu lähettää.
Vieläkin harmittaa, oli nimittäin ihan muita kivoja suunnitelmia kavereiden ym varalle, mutta ei niitä sitten ollut enää mieltä toteuttaa.
Muuten vihkipäivä oli onistunut ja meidän makuun juhlavakin (kukat, kampaukset, kuvaukset, hyvää ruokaa...).
Oikein paljon onnea matkaan teille!
p.s. varatkaa maistraatti ajoissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se nyt mikään varsinainen salaisuus ollut, mutta sukulaisille ja ystäville ei etukäteen kerrottu.
Maistraatissa oli mun veli, mun tytär ja miehen kaveri. Sen jälkeen mentiin syömään ja samalla soitin mun yhdelle tädille ja annoin hänen tehtäväkseen ilmoittaa suvulle. Kavereille ilmoitettiin sitten vähitellen.
Ei tosta mitään ongelmia aiheutunut, enkä tajua, miksi siitä pitäisi tehdä jokin "numero".
Kuten täälläkin monesta kommentista huomaa, monet ottavat ihan hirveän henkilökohtaisesti ja loukkauksena mikäli ei "pääse" lapsensa häihin.
Juuri tätä pelkään meidänkin kohdalla. Tarkoitus ei todellakaan ole loukata eikä kyse ole siitä että joku ei kelpaa meidän häihimme.
Kyse on siitä, että ME EMME HALUA HÄITÄ. Tahdomme naimisiin, mutta emme häitä, piste. Meille hääpäivä on kuitenkin tärkeä, emmekä tahdo viettää sitä verenmaku suussa vetäen läpi esitystä, vain jotta äidit eivät koe tulleensa loukatuiksi. Tahdomme tehdä sen omalla tavallamme, omassa rauhassa.
Tottakai olisi hienoa, jos voisimme kutsua molempien vanhemmat maistraattiin mukaan todistamaan tilaisuutta. Tottakai! Mutta kuten aikaisemmasta viestistäni jo kävi ilmi, se ei onnistu. Äidit (minun varsinkin) ei yksinkertaisesti kykene siihen. Mukaan tulisi ehdottomista kielloista huolimatta ainakin äitini vanhemmat, jotka sitten taas omalta osaltaan pitäisivät esitelmän siitä miten avioliitto solmitaan kirkossa papin edessä. Lisäksi paikalle hommattaisiin musiikkia ja kukkia äidin maun mukaan, ihan sama miten sitä yrittäisi estää. Sanomattakin selvää, että tässä vaiheessa meidän hääpäivästämme olisi mennyt jo maku ja itku olisi silmässä ihan muusta syystä kuin onnesta...
Ja niin hyvää tekosyytä kutsua vanhemmat maistraattiin ei kukaan keksikään, etteikö äiti sitä saisi selvitettyä ja hokaisi että kyseessä on oikeasti häät.
Aargh, ja tämän piti olla se stressitön vaihtoehto... Miksi tämä on näin vaikeaa???
ap
muiden tunteita.
Pari itse elää avioliittonsa keskenään, eikä anoppiensa kanssa, eikä kavereiden ja sukulaistan. Jos joku loukkaantuu, se on hänen ongelma.
Me menimme salaa naimisiin ja koen, että loukatut ottavat itse vastuunsa omista tunteistaan. En minä. Se oli yksi tärkeimpiä päiviäni ja en taatusti halunnut hyppiä toisten pillin mukaan.
Minä ja mieheni menimme salaa naimisiin viime vuonna. Kutsuimme papin kotiimme, ja pyysimme seurakunnasta kaksi todistajaa koska halusimme pitää aikeemme salassa ;D Meidät vihittiin olohuoneessamme kynttilän valossa. Lauloimme virsin. Se oli kaunis ja intiimi tilaisuus. Todistajat ottivat meille muutamia valokuvia muistoksi :) Vihkimisen jälkeen nautimme hää-aterian ja vietimme romanttisen illan. Mutta koska olin vaihtanut sukunimeni facebookissa, sukulaiset soittelivat pitkin iltaa :D Vähän kyllä ärsytti kun jotkut säälivät meitä kun ei järjestetty juhlia, eivät ymmärtäneet että se oli meidän valintamme.
Emme halunneet järjestää juhlia, koska halusimme yksinkertaisesti vain naimisiin. Emme halunneet kuluttaa rahaa juhliin, ei huvita laittaa päivään tonneja kun voi mennä sinne häämatkalle tai panostaa johonkin muuhun yhteiseen! :) Ostimme kyllä sormukset ja minä ostin valkoisen mekon, ja sitten tavallista hienommat ruokatarvikkeet joista valmistimme aterian ja hääkakun.
Ja sattui muutenkin niin että sinä päivänä olimme molemmat hiukan flunssaisia. :D Olisi kyllä harmittanut jos juhlat mitä oltaisiin suunniteltu vuoden päivät olisi menneet pilalle sen takia.
olin yksissä juhlissa, joiden oletettiin olevan kihlajaiset, mutta osoittautuivatkin häiksi. Hääpari oli mennyt naimisiin kirkossa (vähän kauempana, niin ei kukaan huomannut kuulutuksia) kahden todistajan läsnäollessa viikkoa ennen juhlia. Totuus paljastui juhlijoille, kun morsian esitteli itsensä uudella nimellään. =) Oikein rennot ja mukavat juhlat, tarjolla perinteiset kakkukahvit ja kylmiä ruokia.