Pahin murheesi tällä hetkelläsi

syksyllä ekalle luokalle menevä lapseni iltapäiväkerhopaikkaa vai ei.

lapsen paras kaveri ei ole pääsemässä samalle luokalle :-(



Tosi onneton huolenaihe, tiedän, mutta muita ei ole tällä hetkellä

Koepalavastauksia olen odotellut jo aivan liian kauan ja kuulemma vastauksen saaminen kestää ensi kuun alkuun. Siihen saakka pitäisi tulla toimeen näillä lääkkeillä, jotka eivät tähän päivään mennessä ole auttaneet mitenkään.



Ja tässä tilassa pitäisi sitten hakea uutta työtä tai opiskelupaikkaa, kun ei tiedä mihin päin vointi tästä lähtee.



Läheiseni toipuu suuresta leikkauksesta, eikä kaikki mennyt tälläkään kertaa ihan niin kuin piti.

ja miehen työn jatkuminen on epäselvää.

Refluksitauti :( juuri todettu ja olen vasta 22

aamulla haukkui minun lapseni riesaksi ja huusi ettei tätä valinnut (kyllä valitsi?) eikä halua meitä auttaa mitenkään ja ilman meitä hän saisi nukkua 10 minuuttia enemmän aamuisin.



Olen pettynyt ja yllättynyt tästä purkauksesta, enkä tiedä mitä tehdä.

hän on 10kk. 3kk ikäisenä alkoi vaivata.



Meidän talous tilanne.



Oma jaksaminen.



Lasten terveys. Vauvan korvien putkittaminen, silmäleikkaus sekä tähystys ym ym...

onko vauva terve? Haluaako lapsen isä olla kanssani vain joudunko lapsen yksinäni kasvattamaan? Pärjäänkö?



N22+rv 16

Vain minä ja tyttäreni selvisimme onnettomuudesta

Ekasta IUI:sta 7 päivää. Toinen akuutimpi (mutta toivottavasti pienempi) pulma on kolmatta päivää jatkunut ripuli, jolle toivon pikaista loppua.

ja milloin ja mistä hänelle saisi kunnallisen hoitopaikan, hän kun ei karkaile niin tilannetta ei sen takia pidetä kovin vakavana. En usko että hän selviytyy kotona enää kauan. Hänellä on myös muita sairauksia ja on vaikea saada töistä vapaata hänen asioidensa hoitoon - hän tarvitsee saattajan joka paikkaan koska ei muista esim. omaa sairaushistoriaansa.

miten hoito on auttanut? Mulle ne puhui jostain kiristysleikkauksesta :/





T. 22v. refluksi

Välitön murheeni on että koti on kuin pommin jäljiltä ja mulla on ihan toivoton olo etten saa sitä ikinä kuntoon.



Isompi murhe on on perheemme tilanne kun tunnelmä on kuin veitsellä leikattava vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa.

Olen henkisesti sairas ja nyt viime päivinä ollut todella vähän pojan kanssa tekemisissä sillä tuntuu etten jaksa yhtään kuunnella uhmaikäistä. Tänään sitten menin vilkuttamaan pojalle kun tämä lähti ulos isänsä kanssa, poika katselee muualle.

Olen todella pahoillani teidän puolesta, joilla on oikeita murheita, varsinkin teidän, joilla on kuolemaa ja sairautta lähipiirissä.



Nöyrry, astun pari askelta taaksepäin ja poistun.

Pikkuinen on ollut sairaalassa jo moneen otteeseen operoitavana, joutui sinne heti synnäriltä. Nyt näyttäisi hyvältä, mutta koepalojen tulosten odottaminen on juuri nyt suurin murhe.